Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Vierailija kirjoitti:

Puhuu: älä syö liikaa ja liiku!

Tämän kuulisin en omalla äänelläni vaan äidin äitimäisellä marisevalla äänellä.

Mulla on afantasia, eli en pysty muodostamaan ollenkaan mielikuvia, enkä esim. muistista palauttamaan mitään kuvina. Muistot, ajattelu, kaikki on minulle sisäistä puhetta, jossa kertojaääni kuvailee asiaa. Samoin unet, niissäkään ei ole kuvia vaan vain lauseita.

Minulla on sekä puhetta että abstraktimpaa ajattelua. Välillä päässäni käy vilkaskin keskustelu. Joskus ajattelen yksin, mutta toisinaan juttelen jonkun toisen kanssa. Vähän kuin juttelisin ystävän kanssa, mutta ääni ei kuulu kenellekään tietylle. Varsinkin pitkillä kävelylenkeillä tai muuten mietteissäni pääni sisällä käy vilkas pulina. Ärsyttävin on vihainen ja syyllistävä ääni, joka moittii kaikesta. Mietin usein, olenko ihan normaali näiden ajatusteni kanssa. 

Välillä mulla käy järjetön pulputus päänsisällä, ikään kuin puhetta ja sitten on kuvia ja ääniä...

Silläpä monesti miettinyt, että minkälaisia ääniä ne sitten on, joita nämä mieleltään sairaat kuulee? Missä menee terveen ja sairaan äänen raja? Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ne äänet ole mitään käskeviä ja komentavia ääniä, ilkeitä.

Töissä (olen lounaskokki ja jaan ruokaa) kerran kysyin eräältä vakioasiakkaalta, että mitä kuuluu? Hän vastasi, että "ääniä kuuluu, taas on ollut huono viikko". Pahoittelin ja samalla menin jotenkin lukkoon. On yleisesti tiedossa tuon asiakkaan mielenterveysongelmat, mutta se niin kasuaalisti siinä vastaili. En osannut ollenkaan odottaa moista vastausta. Jäin silloin miettimään tuota, että mitä ne äänet on. En kehtaa kysyäkään.

Ajattelen sekä sanoina että kuvina ja aistimuksina. Ajatuksilla on myös eri ääniä, riippuu ihan tilanteesta. Jos ajatuksissa keskustelen (mitä teen usein, saa ajatukset jäsenneltyä ja asioita katsottua useilta kanteilta), jokaisella "keskustelijalla" on oma ääni.

Jos suunnittelen jotain, ensin välähtelee kuvina ja aistimuksina (en tiedä miksi, mutta kaikkeen liittyy myös haju) ja sitten mahdollisesti "keskustelua" toteutuksesta.

Pystyn näkemään todellisia ja kuvitteellisia asioita ja aistimuksia äänen lisäksi.

Esimerkiksi kauppalistaa tehdessä käyn kaapit läpi kuvina, samalla ääni ajattelee mitä täytyy ostaa lisää. Sitten siirryn kauppaan ja käyn hyllyväleittäin tarpeet läpi. Muistelen myös onko perhe toivonut jotain, jos esimerkiksi tyttö on pyytänyt mysliä, tulee tilanne kokonaisuudessaan mieleen. (Tytön kasvot, ääni, missä, missä mielentilassa olin silloin jne.)

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, millä tavalla Einstein, Newton tahi DaVinci ajatteli. Puheena vai mielikuvina.

Vierailija kirjoitti:

Mun ajattelu on molempia, on ääni sekä mielikuva-ajattelua. Kuin tv:tä katsoisi.

Sama mulla! Käytän molempia.

Uskoisin näin olevan suurimmalla osalla. Vai meinaako jotkut mielikuva-ajattelijat että eivät koskaan ajattele sanoilla? Vaikka autolla ajaessa kun joku urpoilee niin eikö tule edes kirosanoja mieleen? Vai kuvitteletteko vaan miltä se perkele näyttää?

Vierailija kirjoitti:

Täysin abstraktia ajattelua, minkä vuoksi olen huono kommunikoimaan ihmisten kanssa, kun pitää ensin muotoilla kaikki sanoiksi. Ajatelkaapa ihmistä joka olisi elänyt koko elämänsä erityksissä ja ei olisi koskaan opetellut mitään kieltä. Silloin ajattelu olisi varmasti samanlaista kuin minulla.

Menikö sulla kauan kirjoittaa tuo viesti, että sait sen jäsenneltyä tuohon?

Jos ajattelen vaikkapa jotain sävelmää, niin miten sen edes voisi ajatella sanojen kautta? Tai maisemaa, maalausta, liikettä...? Mutta jos ajattelen vaikka, että mitä vastaisin tuolle ja tuolle, tai täällä vauvapalstalla, niin sitten on tietenkin sanat mukana. Eli riippuu täysin siitä, mitä kulloinkin ajattelen. Tiedän siis, miltä puhe kuulostaa omassa päässäni. Tulisin hulluksi, jos siellä koko ajan kävisi sellainen höpötys.

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla kuuluu ajattelu taukoomattomana kälätyksenä kotona ollessa. Onneks arkisin pääsee työmaalle vaimoa pakoon.

😄

Vierailija kirjoitti:

Joo, mulla kuuluu ajattelu taukoomattomana kälätyksenä kotona ollessa. Onneks arkisin pääsee työmaalle vaimoa pakoon.

Suorastaan kuulin kuinka pippelisi suhahti kaksi millimetriä pidemmäksi, kun pääsit ivaamaan vaimoasi.

Mä enn ajattele vaaan vain puhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ajattelu on molempia, on ääni sekä mielikuva-ajattelua. Kuin tv:tä katsoisi.

Sama mulla! Käytän molempia.

Uskoisin näin olevan suurimmalla osalla. Vai meinaako jotkut mielikuva-ajattelijat että eivät koskaan ajattele sanoilla? Vaikka autolla ajaessa kun joku urpoilee niin eikö tule edes kirosanoja mieleen? Vai kuvitteletteko vaan miltä se perkele näyttää?

Minulla ei ole kumpaakaan, ne ovat vain ajatuksia ilman että olisi rinnastettavissa sanalliseen tai kuvalliseen, tahdonalaista tajunnanvirtaa lähinnä. 

Molempia. Kun mietin asioita, niin ihan suomenkielellä ne päässäni papatan, mutta jos pitää esim. tehdä jotain, katsoa mallia tai järkeillä muuten, niin en pystykään selittämään enää miten se ajatus silloin toimii. Niin saumattomasti aivot tekevät käden kanssa työtä että on vaikea nähdä siinä tapahtuvaa ajattelua muutoin kuin tiedostamalla että siellä se on. Sama muuten koskee musiikin tekemistä, sävelen,melodian, sanat toki sitten erikseen.

Ihminen ajattelee keskimäärin kymmeniä tuhansia ajatuksia päivittäin. Tämä on tieteellisesti tutkittu jutska.

Ajatukset ovat kuin siittiöt, niistä pääosa taitaa olla melkoisia "turhakkeita". Eivät siis pääse perille koskaan. Mutta kaipa niillä turhakkeillakin oma tarjoituksensa kuitenkin on.

Puhetta, mielikuvia ja kaiken lisäksi vielä musiikkia! Jatkuva meteli pään sisällä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Miten sinä sitten ymmärrät ajatuksesi jos ne ei ole puheena? Katselet jotain kuvia vai? Miten pystyt päättelemään tai yhdistämään tietoa? Entä laajat kokonaisuudet informaatiota tai useammalla kielellä jaetun informaation kokoaminen ja yhdistäminen? Sen uudelleen muokkaus ja uuden informaation tuottaminen?

Minäkin yritän vastata tähän, vaikka se ei ole ihan helppoa. Ajatellessani en puhu päässäni enkä myöskään koe "näkeväni" mitään. Se vain tapahtuu. Kuin tietokone, jonka prosessori raksuttaa menemään. Jotenkin abstraktisti ja konseptuaalisesti.

Miten te puhujat sitten, puhutteko te keskustellessakin lauseet ensin päässänne, ennen kuin puhutte ne ulos?

Tämä on kyllä kiehtovaa.

Vierailija kirjoitti:

On myös tutkimuksissa havaittu, että on hyvin yleistä, että ihminen ei pysty näkemään "sielun silmin" esimerkiksi puolisonsa kasvoja tai kotitaloaan. Sellainen  hahmotuskyky puuttuu toisilta.

Mä en pysty.

Oon miettinyt joskus että ois kamalaa jos mun pitäisi kuvailla jotain läheistä ulkonäöltä ulkomuistista, en ehkä osaisi.

Ja mä ajattelen myös ääneen, joskus jollain muulla kuin omalla äänellä, esim. miehen äänellä ruotsalaisella aksentilla murtaen. Riippuu siitä oonko katsonut tai lukenut jotain josta jää päähän joku "hahmo".

Vierailija kirjoitti:

Täysin abstraktia ajattelua, minkä vuoksi olen huono kommunikoimaan ihmisten kanssa, kun pitää ensin muotoilla kaikki sanoiksi. Ajatelkaapa ihmistä joka olisi elänyt koko elämänsä erityksissä ja ei olisi koskaan opetellut mitään kieltä. Silloin ajattelu olisi varmasti samanlaista kuin minulla.

Kiitos tästä viestistä! Ymmärrän miestäni hieman enemmän nyt, hän on varmasti abstrakti ajattelija.

Usein turhaudun siihen että on niin huono pukemaan esim. tunteita sanoiksi ja kestää kauan että saa vastattua mun kilometrin pituiseen paatokseen.

Vierailija kirjoitti:

Hui :| miltä se ääni sitten kuulostaa? Onko sillä jonkun tietyn ihmisen ääni?? Minulla ajatukset ovat vain abstraktia tajunnanvirtaa, en ole koskaan kuullut mitään "ääniä"

Kauhean vaikea selittää: oma ajatteluni on sanallisessa muodossa, mutta ei varsinaisesti "ääni", vaan sanallista ajattelua. Vähän sellaista höpinää, jota jotkut itsekseen höpisevät, tosin osittaisia lauseita tai ajatelmia, jonka lisäksi on mielikuvia ja "sielun silmin" näkemistä.