Mikä stressaa joulussa eniten?

Vierailija kirjoitti:

Korona. Nyt on suvussa päätetty, että kaikki riskiryhmäläiset tulevat meille, koska muut eivät halua ottaa heitä tartuttamisen pelossa. Valitettavasti nämä riskiryhmäläiset eivät ole kykeneviä osallistumaan jouluvalmisteluihin ollenkaan, joten mun pitää yksin järjestää heille joulu. 

Ei tarvitse. Kymmeniä jouluja kokeneet aikuiset kestää kyllä yhden vuoden ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Se, että vaimo ei osaa sanoa omille vanhemmilleen ei.

Taas lähdetään täältä varsinais-Suomesta jouluaattona klo 10 ajamaan Kainuuseen ja ajamiseen menee melko tarkasti tasan 8 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Olemme klo 18 siellä, suoraan syömään kauhealla kiireellä, että klo 19 voidaan jakaa lahjat.

Koko 25. päivä menee siellä ja 26. päivän aamuna lähdemme aikaisin ajamaan takaisin varsinais-Suomeen, missä pitää sitten mennä minun vanhempieni ja isovanhempien luokse sanomaan hei. Hyvällä tuurilla olen koko joulunajasta omassa kodissa 2 tuntia, koska 27.12 klo 7 pitää olla taas töissä.

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos ei joka jumalan vuosi pitäisi ajaa sitä 8 tuntia sinne vaimon vanhempien luokse. Mutta kun anoppi on vaimon mielestä sitä mieltä, että joulu on pilalla, jos emme tule. Aina mietin, että miksi meillä edes mitään joulukuusta hankitaan sisälle, koska jouluna ehdimme katsella sitä pari tuntia, kaikki muu aika menee jossain muualla. 

Samaa odotetaan meiltä, mutta tänä vuonna emme mene kenenkään luokse eikä meille tule ketään. Vaikka siitä tuli jo riitaa miehen äitipuolen kanssa. 

On se ihme, että etenkin boomerit odottavat, että lapset hyppivät heidän mielensä mukaan jouluna eivätkä saisi viettää omaa joulua yhtään. Aina uhriudutaan tyyliin "tämä voi olla minulle 70-vuotiaalle viimeinen joulu". Kun oma lapseni muuttaa pois kotona joskus niin saa viettää joulun miten haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Nyt on suvussa päätetty, että kaikki riskiryhmäläiset tulevat meille, koska muut eivät halua ottaa heitä tartuttamisen pelossa. Valitettavasti nämä riskiryhmäläiset eivät ole kykeneviä osallistumaan jouluvalmisteluihin ollenkaan, joten mun pitää yksin järjestää heille joulu. 

Ei tarvitse. Kymmeniä jouluja kokeneet aikuiset kestää kyllä yhden vuoden ilmankin.

Olet oikeassa, mutta sitten mä olen suvun pahis, joka riistää riskiryhmäläisiltä joulun. En vielä tiedä, mitä teen koko joulun kanssa. Ehkä saankin koronan eikä kukaan tule meille :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä jouluna isäni ja joulun vietto hänen kanssaan. Tämä on ensimmäinen joulu ilman äitiä ja välit isän kanssa ovat oudot. En tiedä missä tai miten isäni viettää aattoa tai miten jouluruokailu hänen luonaan järjestetään.

Koen tästä stressiä, koska isäni luona vietettävä joulupäivä on ainoa kerta, kun joulun töissä oleva siskoni saa vietettyä joulua, joten olisi mukava, jos hänelle olisi jouluruokaa.

Toisaalta taas koronan takia ei huvittaisi tavata ketään ollenkaan, sillä olen riskiryhmässä ja isäni ja veljeni elävät varsin huolettomasti.

Anna olla, jos hän ei ehdota itse mitään.

On siis kutsunut sinne joulun viettoon, kun siskolla on joulupyhien vapaailta.

Vierailija kirjoitti:

Se, että vaimo ei osaa sanoa omille vanhemmilleen ei.

Taas lähdetään täältä varsinais-Suomesta jouluaattona klo 10 ajamaan Kainuuseen ja ajamiseen menee melko tarkasti tasan 8 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Olemme klo 18 siellä, suoraan syömään kauhealla kiireellä, että klo 19 voidaan jakaa lahjat.

Koko 25. päivä menee siellä ja 26. päivän aamuna lähdemme aikaisin ajamaan takaisin varsinais-Suomeen, missä pitää sitten mennä minun vanhempieni ja isovanhempien luokse sanomaan hei. Hyvällä tuurilla olen koko joulunajasta omassa kodissa 2 tuntia, koska 27.12 klo 7 pitää olla taas töissä.

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos ei joka jumalan vuosi pitäisi ajaa sitä 8 tuntia sinne vaimon vanhempien luokse. Mutta kun anoppi on vaimon mielestä sitä mieltä, että joulu on pilalla, jos emme tule. Aina mietin, että miksi meillä edes mitään joulukuusta hankitaan sisälle, koska jouluna ehdimme katsella sitä pari tuntia, kaikki muu aika menee jossain muualla. 

Vaimo ei halua olla kanssasi joulun vapaapäiviä, tarvitsee lisää ihmisiä mukaan.

Vaikeus sanoa ei. Kamala stressi joka vuonna siitä miten vietetään joulu, kun omat vanhemmat ja miehen vanhemmat haluaa molemmat meidät kylään. Asuu eri puolella suomea niin vaikea yhdistää jouluksi vierailut. Olen hyvin empaattinen ja eritysherkkä ihminen, siksi en halua aiheuttaa kellekkään pahaa mieltä. Nyt koronan varjolla ollaan kotona ja jo oikein odotan!

Toisten ihmisten odotukset ja vaatimukset. Joulukorttia on pakko lähettää ties kelle (vanhemmalle) sukulaiselle etteivät loukkaannu, ja jos ei ole oma kuva ja lapsi siinä mukana ovat kamalan pettyneitä. Karsea vääntäminen joka vuosi, vihaan tätä hommaa.

Miehen vanhemmat on eronneet, ja sitten pitää tietysti käydä molempien luona tasapuolisesti joulua viettämässä, omat vanhemmat vielä päälle (jotka toivottavasti pysyvät yhdessä jatkossakin, 4 kyläilypaikkaa olisi jo ihan liikaa). Jos ei mennä on kuulemma joulu pilalla.

Sovitaan aina että ei osteta lahjoja mutta kuitenkin ostavat... Mies uskoo eikä osta, mutta tosiasiassa paikalla on aina lahjavuori odottamassa. Minun pitää sitten hommata ne kaikki lahjat, myös miehen sukulaisille tai muuten saa olla kylässä naama punaisena kun ei taaskaan tuotu mitään.

Olisi vaan niin ihana kun kerrankin saisi olla kotona oman perheen kanssa, syödä vain niitä ruokia mistä oikeasti tykkää ja tehdä mitä haluaa tai olla vaikka tekemättä. Samalla silti ymmärrän että isoihin perhejouluihin tottuneilla isovanhemmillakin on aika kurjaa yksikseen...:(

Vierailija kirjoitti:

Toisten ihmisten odotukset ja vaatimukset. Joulukorttia on pakko lähettää ties kelle (vanhemmalle) sukulaiselle etteivät loukkaannu, ja jos ei ole oma kuva ja lapsi siinä mukana ovat kamalan pettyneitä. Karsea vääntäminen joka vuosi, vihaan tätä hommaa.

Miehen vanhemmat on eronneet, ja sitten pitää tietysti käydä molempien luona tasapuolisesti joulua viettämässä, omat vanhemmat vielä päälle (jotka toivottavasti pysyvät yhdessä jatkossakin, 4 kyläilypaikkaa olisi jo ihan liikaa). Jos ei mennä on kuulemma joulu pilalla.

Sovitaan aina että ei osteta lahjoja mutta kuitenkin ostavat... Mies uskoo eikä osta, mutta tosiasiassa paikalla on aina lahjavuori odottamassa. Minun pitää sitten hommata ne kaikki lahjat, myös miehen sukulaisille tai muuten saa olla kylässä naama punaisena kun ei taaskaan tuotu mitään.

Olisi vaan niin ihana kun kerrankin saisi olla kotona oman perheen kanssa, syödä vain niitä ruokia mistä oikeasti tykkää ja tehdä mitä haluaa tai olla vaikka tekemättä. Samalla silti ymmärrän että isoihin perhejouluihin tottuneilla isovanhemmillakin on aika kurjaa yksikseen...:(

Tämä argumentti, että näin on aina tehty ja pitää tehdä nytkin on kyllä todella syvältä.  Koskaan ei saa olla omannäköinen joulu vaan aina pitäisi tanssia vanhempien sukulaisten pillin mukaan. 

Perheen kanssa yhdessäoleminen ja siihen liittyvät odotukset ja tunnelataus.

Pakko käydä kaikilla vanhoilla sukulaisilla, "koska se saattaa olla heidän viimeinen joulunsa".

Kaikki haluavat viettää joulunsa omassa kodissaan ja haluavat meidät vierailulle. Jos ehdotan meille tulemista, se ei käy. Lisäksi kaikki ovat eronneet eivätkä tule toimeen keskenään.

Joten meidän joulu menee siinä kun ravataan 10 eri asunnossa kauhealla kiireellä, jotta muut eivät pahoita mieltään.

Jouluna pitää vierailla: äidilläni, isälläni, isovanhemmillani, puolison äidillä, puolison isällä, puolison isovanhemmilla, hautausmaalla. Kadehdin perheitä, joissa suku kokoontuu sovussa saman katon alle ilman kiireitä. Tarvitsen joulun jälkeen aina lomaa joulusta toipumiseen.

Stressaan sitä, että tänäkään vuonna edes koronan vuoksi kukaan ei hyväksy "ei":tä vastaukseksi. Pakko mennä sinne ja tänne ja tuonne ja mielyttää kaikkia. Oma joulu on sitä, että juostaan muiden luona 2 päivää. En edes muista koska viimeksi olisin viettänyt jouluaaton omassa kodissa. Lapsettomien pitää juosta sinne missä kaikilla on lapsia, kummankaan vanhemmat eivät halua tulla meille, koska ei ole lastenlapsia paikalla ja jos jättäydymme pois niin joku suuttuu tulisesti. 

Olisi niin ihanaa tehdä omat jouluruoat, kuunnella omanlaista joulumusiikkia, juoda glögiä tai konjakkia kotona ja syödä suklaarasia hyvän kirjan parissa. Mutta ei, pakko mennä sinne missä lapset repivät kahdessa minuutissa lahjat auki. 

Vierailija kirjoitti:

Stressaan sitä, että tänäkään vuonna edes koronan vuoksi kukaan ei hyväksy "ei":tä vastaukseksi. Pakko mennä sinne ja tänne ja tuonne ja mielyttää kaikkia. Oma joulu on sitä, että juostaan muiden luona 2 päivää. En edes muista koska viimeksi olisin viettänyt jouluaaton omassa kodissa. Lapsettomien pitää juosta sinne missä kaikilla on lapsia, kummankaan vanhemmat eivät halua tulla meille, koska ei ole lastenlapsia paikalla ja jos jättäydymme pois niin joku suuttuu tulisesti. 

Olisi niin ihanaa tehdä omat jouluruoat, kuunnella omanlaista joulumusiikkia, juoda glögiä tai konjakkia kotona ja syödä suklaarasia hyvän kirjan parissa. Mutta ei, pakko mennä sinne missä lapset repivät kahdessa minuutissa lahjat auki. 

Lisään vielä, että minulle asian tekee pahemmaksi se, että RAKASTAN joulua ja tätä joulunalusaikaa. Joulun jälkeen olen aina pettynyt siihen miten se meni kun en saanut nauttia joulusta yhtään itse. Pieni mahdollisuus olisi vielä, mutta ne perussaarnat on jo kuultu tyyliin "kai te mummoa tulette katsomaan kun sillä ei enää montaa joulua varmasti ole."

3 h bussimatka ja äitini mies.

Vierailija kirjoitti:

Se, että vaimo ei osaa sanoa omille vanhemmilleen ei.

Taas lähdetään täältä varsinais-Suomesta jouluaattona klo 10 ajamaan Kainuuseen ja ajamiseen menee melko tarkasti tasan 8 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Olemme klo 18 siellä, suoraan syömään kauhealla kiireellä, että klo 19 voidaan jakaa lahjat.

Koko 25. päivä menee siellä ja 26. päivän aamuna lähdemme aikaisin ajamaan takaisin varsinais-Suomeen, missä pitää sitten mennä minun vanhempieni ja isovanhempien luokse sanomaan hei. Hyvällä tuurilla olen koko joulunajasta omassa kodissa 2 tuntia, koska 27.12 klo 7 pitää olla taas töissä.

Kaikki olisi niin paljon helpompaa, jos ei joka jumalan vuosi pitäisi ajaa sitä 8 tuntia sinne vaimon vanhempien luokse. Mutta kun anoppi on vaimon mielestä sitä mieltä, että joulu on pilalla, jos emme tule. Aina mietin, että miksi meillä edes mitään joulukuusta hankitaan sisälle, koska jouluna ehdimme katsella sitä pari tuntia, kaikki muu aika menee jossain muualla. 

Voi hemmetti. Ei tosiaan käy kateeksi. Eikö edes tänä jouluna voisi käyttää korona-korttia? Mä luulen että suurinta osaa ihmisten joulustressissä näyttelee sukulaiset.  Ja sukulaisvierailut ja sukulaisille tarjoilut+lahjat. 

Ei ole koskaan stressannut mikään, olen 65-vuotias. Olen aina osannut käyttää järkeäni ja suhteuttanut tekemiset voimiini. Aina on ollut hyvä joulu.

Lahjojen hankkiminen.

Vaikka eipä tuo tässä tapauksessa ihmeitä vaadi, kun menen ainoana lapsena vanhempieni luokse jouluaattona käymään, ja suklaarasia/sukat yms on homman nimi. Lähinnä stressaa se, että uskaltaatko lahjanostoreissun jälkeen mennä riskiryhmäläisten luo.

Tänä jouluna ei mikään kun tosiaan voi käyttää koronakorttia! Mikä helpotus! Ihanaa kun saadaan olla kahdestaan miehen kanssa omassa kodissa ilman sukulointihässäkkää. 

Itsellä rajhvaikeudet iskivät juuri nyt täydellä terällä ja ei nyt sitten ole pennin latia laittaa jouluun. Noloa mennä vanhemmille tyhjin käsin syömään ja avaamaan lahjoja . Hätävara kassa olis,mutta en halua koskea siihen sillä yleensä se seuraava iso katastrofi iskee ja ei sitten ole niitäkään satasia. Onneksi ei ole lapsia.....huh!

Töiden päälle joulun laitto: kaikki joulukoristelut, lahjojen hankkiminen ja niiden paketointi, ruoka-aineiden hankkiminen ja jouluruokien valmistus, isommat siivoukset, jouluna ruokien lämmitys, juhlakattaus, hautausmaa, jouluvierailut.

Rentouttavinta on joulusauna.

Joulukorttien lähettämisestä mä luovuin.

Pitäisi kyl päästä tästä oravanpyörästä.