*** Jouluntähtien viikko 32 ***

Tärkeät viikot unohtu ( niitä on kiva aina lukea!)



21+4

täältäkin. Rakenneultrassa oltiin kaksiviikkoa sitten TYKSissä ja kaikki oli hyvin ja tyttö vastasi viikkojansa. Minulla ei ole ollut mitään vaivoja koko raskausaikana joka on kyllä hyvä koska olen perhepäivähoitajana ja hoidossa on omien 2 ja 5 vuotiaiden lisäksi 1.5 v , 2v, ja 3v. Joten vipinää ja nostamista riittää...

Tämä raskaus on siis kuudes ja yhdestäkään en ole tuntenut yhtään supisteluja ennenkuin on synnytykset käynnistetty eli olen luultavasti aika harvinainen tapaus. Asia joka minua vähän haittaa ja häiritsee on että edelleenkään en tunne mitään kunnon potkuja ja todellakaan ei liikkeitä näy vatsan päältä. Muistan tuskailleeni samasta asiasta edellisessä raskaudessa mutta silloin oli istukka edessä mutta nyt se on takana joten sekään ei ole nyt sitten selityksenä. Tyksissäkin rakenneultrassa mainitsin asiasta kun lääkäri sanoi että vilkkaasti liikuskelee enkä tuntenut mitään ja hänkin sitä vähän ihmetteli mutta totesi sitten vaan että minun vatsahermot eivät luultavasti ole vaan kovin herkkiä aistimaan liikkeitä. Itse ehdotin jos rasvaa olisi vatsassa niin paljon etten siksi tunne liikkeitä mutta sanoi siihen ettei sitä NIIN PALJON ole että se siitä voisi johtua. Onneksi minulla on kotona dopleri jolla kuuntelen iltaisin että mussukka on vielä kyydissä kunnolla mukana. Se onkin oikeastaan ainut asia joka vaivaa kun toiset täällä hehkuttaa kunnon potkuja ja myllerrystä ja itse oikein urakalla saa kuulostella potkuja. Vatsaa on tullut jonkun verran mutta ei vielä ihan hirveästi joten kukaan ei ole vielä kehdannut kysyä että olenko taas raskaana , vaatteilla saan vielä masun aika hyvin piilotettua ja vanhat farkut mahtuu jotenkuten vielä jalkaan joten äitiyshousuihin en ole vielä vaihtanut . Lämpöpussista senverran että edelliselle sellainen hankittiin koska oli myös joulukuun vauva ja se oli kyllä hintansa arvoinen.Piti kylmän kunnolla poissa ja oli tosi kätevä ja huomattavasti lämpöisempi kuin esim. äitiyspakkauksen makuupussi, eikä hintakaan ollut päätähuimaava kun ostettiin "viime kauden " mallistosta (oli kauppaan tullut juuri uudet mallit hiukan eri värityksellä) Eipä tässä muuta kuin oikein hyvää odotuksen jatkoa kaikille ja voimia !

TIINAX6 ja tyttönen 21+1

lämpöpussikeskusteluun. Itse olen nimittäin myös aikeissa sellaisen hankkia, kun on koko talvi edessä vauvan syntyessä ja esikoista pitää välillä kuljettaa kerhoon jne. Itseäni mietityttää, että otanko sellaisen untuvapussin vai sitten hieman kevyemmän fleece-pussin. En ole niitä käynyt vielä livenä missään hypistelemässä. Kaverini kertoi heidän lapsen mahtuneen pussiin aika pitkään, joten ihan parin kuukauden hankinnasta ei ole kyse. Kehui muutenkin loistavaksi hankinnaksi.

Niitä myydään muuten aika monessa nettikaupassakin. Tämä ei ole mainos, mutta ainakin Pienten parhaaksi niitä myy ja varmaan moni muukin.

syksyn tullen aion ostoksille mennä! :)



Ovatko muut jo alkaneet miettiä nimiä tulokkaalle? Mä olen jo stressannutkin vähän asialla, ainakin mahdollisen poikalapsen kohdalla. Tyttöjen nimiä olisi tarjolla pilvin pimein, mutta kivalta tuntuvaa pojan nimeä ei tunnu millään löytyvän! No onhan tässä aikaa vielä pohtia ja voi olla, ettei ongelmaa tulekaan, jos vauva on tyttö, mutta silti.



Mukavaa loppuviikkoa ja jaksuja kaikille tasapuolisesti!!



Pennyx 22+4

Minä olen kovassa kesäflunssassa, pari päivää on mennyt ihan sängyn pohjalla maatessa, huoh.. nyt alkaa olo vähän helpottaa, yskä on tosin vielä kamala. Vauvakin tuntuu olevan tavallista hiljaisempi, tai ehkä en vaan ole niin keskittynyt liikkeiden tuntemiseen, ja jotain on onneksi tuntunut etten ole siitä huolissani.



Eipä kummoisia kuulu tännepäin, mammajooga on alkanut ja on ihanan rentouttavaa ja vauva myllää aina hullunlailla joogan ajan, sekin taitaa tykätä ;-)



Lämpöpussiin ajattelin minäkin satsata, ja taidan jättää äitiyspakkauksen ottamatta kun meillä noita makuupusseja ym. on useampikin kappale enkä oikein keksi mitään mitä välttämättä pakkauksesta tarvitsisin.



Nyt voisin mennä taas köllimään..



Werde 21+1

Itsellä tänään 3. neuvola ja kelanpaperi sählä edessä.tulempa sitten kertoilemaan mitä puntarit ja sykkeet kertoivat=)



Petite-te ja seiska rv 23-1

Mulla on kans aikas tukkoinen ja vilustunut olo tänä aamuna... Toivottavasti ei tule flunssaa! Sää näyttää jo syksyiseltä ja pimeältä eikä se mieltä virkistä...



Mulla on ollut hieman masentunut mieli jo vähän aikaa. Jotenkin tuntuu että sosiaalinen elämä on rajoittunut työpaikalle ja olen tuntenut itseni hieman yksinäiseksi...Mieheni on ollut ylitöissä koko viikon ja minä käynyt töissä ja illat kököttänyt yksin koirien kanssa kotona. Jotenkin ihmiset ja kaverit suhtautuu nyt eritavalla kun olen raskaana. Enää ei tule kutsuja grillijuhliin tai muihin menoihin saati sitten edes terassille limpparille. Blaah...Harmittaa tosi paljon koska oon aina ollut sosiaalinen ja menossa ja nyt on tullut tälläinen outo jumahtaminen neljän seinän sisälle...Ei sitä aina jaksais yksin tai miehen kanssa olla vaan nyt kaipaisi hieman tyttöjen juttuja. Eka kaikilla on kiire kun on loma ja pitää tehdä tätä ja matkustaa sinne ja nyt ei ehdi näkemään kun on työt alkanu taas... Alkaa kuulostaa jo siltä että Sori siskot oli pakko avautua!



Tänään meille tulee miehen kaveri tampereelta yöksi ja huomenna onkin oikein porukalla poikien päivä aamusta iltaan(aamuun)...urheilua,saunaa,keilausta,olutta....tätä on suunniteltu viikko ja tästä on puhuttu piiiiitkäääään...mitähän sitä itse keksis tehdä kun kaikilla muilla on suunnitelmia...joka viikonloppu...



Onko kellään muulla välillä tylsää? Siis oikeesti tylsää? Vai oks tää nyt vaan orastavaa syysmasennusta...?



Ylllläripylläri 22+4

ja kun on tylsää tapan aikaa netissä ja sitten vasta onkin tylsää...



Välillä päivät tuntuu ahdistavan pitkiltä ja synkiltä,ainakin näin kun sataa ja on harmaata.



Kamalinta on kun yksikin lapsi sairastaa-saatika että kaikki kuus,kun olen kuin vankilassa neljän seinän sisällä.Itsellä energiaa riittäis menemiseen ja tulemiseen,pakon saattelemana sitten kotona...

..ja on paha mieli :(

Tulevan vauvan isukin kanssa meinaa mennä hermot. Ollaan tunnettu lapsuudesta saakka, mut salamarakkaus iski vasta alkuvuonna. Raskautta ei varsinaisesti suunniteltu, mutta "tietoisesti" se alkunsa sai. Nyt on sit menty päivä kerrallaan eteenpäin, herran mielialan mukaisesti. Hänelle tää tulokas on ensimmäinen, eikä hän oikein tajua mistä tässä on kysymys. Hänelle on kova paikka tämä perheytyminen ja piintyneestä poikamies ajattelusta luopuminen.



Nyt vaan tuntuu, ettei enää omat voimavarat riitä. Haluaisin nauttia niin kovasti tästä tulokkaasta, yhdessä hänen kanssa.. mutta hän vaan haluaa möyröttää omassa kämpässään (välimatkaakin on muutama kymmenen kilometriä).



Onneksi minulla on neljävuotias tyttö, joka kovasti odottaa pikkusisarusta. Hän on kyllä tällä hetkellä ainoa syy, miksi jaksaa. Nytkin olen täällä töissä itkua pidättelen kun on niin paha olla.



Anteeksi tää vuodatus, mutta pakko oli saada purkaa oloaan..



Maha-asukki voipi hyvin, rakenneultrassa kaikki oli hyvin. Sukupuoli jäi vaan arvoitukseksi.. Liikkeet näkyy jo vatsan päällekin (ei esikoisen aikaan ollut puhettakaan!) ja kova on vauveli liikkumaan :) Ja maha on kasvanut sellaiseksi, ettei varmaan jää kellekään epäselväksi mistä on kysymys :)



Birtzu 22+4

Hei vaan kaikille, täälläkin sataa koko ajan, ja se kyllä totisesti saa mielenkin masentuneeksi, missä luuraa ne elokuun helteet ? . . .

Tultiin illalla mökiltä, missä olikin kiva viettää aikaa muutama päivä, kun ei satanut, nyt sitten heti kotona joutuu sisällä töröttämään, kun tuolla kelillä ei viitsi lähteä ulos itseään kastelemaan.

Mitähän ihmettä sitä keksisi viikonlopun tekemiseksi, ainainen sadekelin siivous, ja törötys taitaa olla tiedossa.

Ensi viikolla alkaisi esikoisen eskari, ja neuvola on myös ensiviikon ohjelmassa, vähän hirvittää siihen vaaàlle nousta, kun ei ole tullut seurattua syömisiään kovin tarkasti, toivottavasti ei olisi ihan hurjasti noussut.

vauvan liikkeet tuntuu kovasti, muttei kyllä näy vielä pinnalle, on sen verran tuota vatsapeitettä ennestään.

Istukkaahan minullakin vielä ultrataan syyskuussa, kun oli vielä rv 20, kohdunsuun päällä, sitä tässä seuraavaksi etapiksi odottelen,

Zemppiä kaikille huonosta mielestä kärsiville, tämä ilma ei kyllä edesauta sitä yhtään, joten virtuaalihali kaikille !

Mukavaa, ja toivottavasti sateetonta viikonloppua!



mannerto rv 22 + 1 & katras

5 viikon loma on ohi, ja tämän viikon olen ollut jo töissä paikallisessa toimistossa. Ihan ok paikalta vaikuttaa, työt pysyivät samana, vaikka paikkakuntaa vaihdettiinkin!



Esikoinen (4v) on tämän viikon ollut uudessa tarhassa. Alku-ujostelun jälkeen leikkii jo muiden lapsien kanssa., eikä uskoisi, että ovat vasta 5 päivää tunteneet! Eilen kertoi innoissaan, että "Tommi sanoi mulle, että mä oon kiva, ja että mulla on kiva hello kitty-paita".. =)



Miehen kanssa ollaan mietitty, että pidetäänkö esikoinen puolipäivähoidossa, vai pidänkö hänet kotona vauvan kanssa. Tarhassa tuntuivat aika nuivasti suhtautuvan, kun kyselin puolipvhoitomahdollisuudesta. On kuulemma paljon jonoa hoitopaikoille ja ei välttämättä löydy sitten toista puolikkaalla päivällä olevaa lasta. Oikeus meillä toki on lapsi siirtää puolipäivähoitoon.. Kyllä mä taidan päätyä siihen, että otan lapsen hoidosta, sitten kun jään äitiyslomalle. Täytyy perehtyä tämän kaupungin kerhotoimintaan, jos saisi esikoisen ilmoitettua johonkin päiväkerhoon.



Tänään oli pitkästä aikaa taas neuvola. Painoa oli kuukauden takaiseen lukemaan tullut lisää 1,5 kiloa. Kokonaispainon nousu on nyt 2,1kg. Eihän tuo ole paljoakaan, mutta on tuossa tuota alkupainoa ihan tarpeeksi kertynyt. Esikoisen aikana tuli painoa n. 10kg,joten jos vähän alle sen selviäisi tällä kertaa.. Verenpaine oli hyvä, mutta hemoglobiini oli laskenut ja pitäisi alkaa rautatabletteja syömään. Sokerirasitustestiin pitäisi mennä 3 viikon kuluttua. Inhottaa jo etukäteen, se oli edellisessä raskaudessakin niin ällöä se sokerilitku, jota joutui juomaan.



Kaikki vapaa-ajat kuluu nyt uuden kämpän kylppäriremonttia tehdessä. Tai no, mieshän sen tekee, mutta me tytön kanssa hoidetaan jälkien siivous ja tehdään kevyitä kantohommia. Parin viikon päästä vihdoinkin muutetaan omaan kotiin, joten siihen mennessä jos saisi rempan tehtyä. Vielä pitäisi seiniäkin maalailla ja makkareihin vaihtaa laminaatit/parketti muovimattojen tilalle.



t. Kapa 22+4

Varmaan on näiden raskausviikkojen hormonit, mitkä laittaa kaikille odottajille samoja ajatuksia päähän. Kun luki noita tekstejä, kaikki olis voinu olla saman ihmisen kirjottamia.

Ja täällä ihan sama fiilis. Sadeilma masentaa ihan kamalasti. Sitten oon tylsistyny, kun ei oo oikein mitään kivaa just tiedossa. Paitsi tietysti vauva, mutta tuntuu jotenkin, että nyt on semmonen vaihe menossa, että alkuhuuma on vähän haihtunu ja nyt odottaa vaan että sais jo sen vauvan syliin tai ainakin että olispa jo marraskuu...



No en tiedä kai nää kaikki kuuluu tähänkin... Oon 2 päivää ollu ihan hirveen huonolla päällä, kun on tämmönen jämähtämisvaihe nyt päällä. Töissäkin v-tuttaa ihan kaikki. Ja oon kyllä sanonukin herkemmin takasin kun ennen jos on ollu aihetta... Kai noi jo ajattelee, että kamala ämmä.... Nooh kyllä ne varmaan alkaa kuukauden päästä ymmärtää, kun nyt massu uppoo vielä huomaamattomasti näihin nk. työvaatteisiin (lue: telttoihin)...



No jaksamisia kaikille syyssateiden kastelemille urheille masukeiden kantajille!!!



Nudivas + masukki 18+0

Heippa kaikille! Onkin tästä aikaa kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Eilen oli rakenneultra ja kaikki oli oikein hyvin. Vauva oli ihan normaalikokoinen, eikä la siirtynyt, kuten neuvolassa epäilivät. Olihan tuo kokemus käydä tuollakin, ensimmäinen kun on tulossa. Lääkäri tosin mutisi kokoajan omiaan eikä paljoa suomentanut, sain selvää kuitenkin jotain näytöltä ja lopuksi vähän profiilikuvaa mukaan :) Suloinen pikku tirppis siellä, sukupuoli on meillä tietoisesti salaisuus syntymään saakka. Tuntuma kuitenkin on, että tyttö tulee... Sittenpä näkee!



Osa täällä on ollut vähän alamaissa, ylläripyllärille lohdutukseksi, että itselläni samantapainen olo. Olen ollut sisäänpäinkääntyneempi ja sulkeutuneempi näin raskausaikana, työpaikalla hieman hankalampaa ja miestä näen harvoin. Voimia Sinulle ja muillekkin maassa oleville mammoille! Yritän itsekin tsempata itseäni positiivisempaan ajatteluun...



Olen nyt ruvennut vaunuja etsimään ihan tosissaan ja todennäköistä on, että Brion yhdistelmävaunut, jotkut niistä hommaan vauvelille. Lahjoituksia on tullut paljonkin, joten en paljoa joudu kantamaan huolta muista hankinnoista!



Tsemppiä sadesäähän kaikille mammeleille ja masukeille!



kivi ja murunen 21+2

Nyt olen poikki, siis niin poikki... Viime yö esikoisen kanssa oli taas niin sitä ihteään (tekee poskihampaita, yksi jo läpi, ja yöt Panadolista huolimatta aikamoisia), päivä samaten kun ei ollut nukkunut kunnolla + ikenet kiusasivat. Lykkäsin poikkeuksellisesti kaksille päikkäreille niin sai itse edes hetken hengittää, vaikka enpä siinä itse pysty nukkumaan kun vähän väliä saa singota parvekkeelle vaunuja vatkaamaan, ei pysy päiväunillakaan noiden ikeniensä kanssa.



Ilta kuluikin sitten mukavasti - mies kun tuli kotiin, pääsin lahjeriipalta viimein siivoamaan ja valmistelemaan huomisia synttäreitä (esikoinen täytti vuoden torstaina ja nyt viikonloppuna tulee muutamia sukulaisia). Kaksi voileipäkakkua tehty, kaksi täytekakkua odottaa huomenna :S. Juu ja ei edes ole tulossa paljon vieraita, mutta teen osittain kahdet tarjoilut kun tulevat vieraat niin eri aikaan. Kakkujen lisäksi on sitten pullaa ja piparia, joita en ole väsännyt itse. Huomenna on vaan vielä pirusti lisää siivottavaa, meillä on tosi pieni kämppä jossa ei liikoja säilytystiloja, ja tämä päivä on kulunut lähinnä kaaoksen raivaamisessa, huomiselle on vielä jäljellä imurointi ym.



Masua en ole tänään ehtinyt paljon edes ajatella, mutta onneksi pieni kultanen on muutaman kerran muistutellut olemassaolostaan! En ole ihan varma, mutta saatoin tuntea jotakin hyvin hennosti myös vatsan päälle. Sitä kyllä niin odotan, sitten pääsee mieskin kokeilemaan!



Monella on ollut alakuloa ilmassa, sitä on täälläkin piisannut, tosin se tilannehan on ollut esikoisen syntymästä asti. Olen siitä varmaan jo niin monet kerrat kertonut, että se siitä tällä erää. Mutta raskaushormonitkin vaikuttavat todella paljon, vahvistaen vielä oloa jos jollakulla on jotain murheita. [b]Kiville[/b] ja [b]Nudivakselle[/b] kestämistä työpaikalla ja [b]Birtzulle[/b] miehen kanssa! Itsekin odotan hyvin ristiriitaisin tuntein työhönpaluuta ensi kuussa, osaksi tietysti kun poika menee ensi kertaa päivähoitoon, mutta myös siksi, että meillä ei ole ihan terve työyhteisö. Väsyneenä ja hormonihuuruisena sitä jatkuvaa selkäänpuukotusmeininkiä on vielä vaikeampi katsella kuin muuten. No, onneksi ei kauan tarvitse olla.



Ikävä juttu [b]Kapa[/b] tuo päiväkodin suhtautuminen. Olisihan siihen paikkaan oikeus, mutta viitsiikö sitä sitten "väkisin" käyttää jos asenne on tuo :/ . Minä kyllä otan esikoiseni pois hoidosta kun ä-loma alkaa, mutta hänhän on vasta vuoden. 4-vuotias minusta kyllä jo kaipaa sitä kaveriseuraakin, vaikka kotonakin viihtyisi. Mutta hyvä jos löytyy noita kerhoja!



[b]Pennyx[/b] kyseli nimistä. Tytölle mulla on valmis nimi olemassa (eri juttu mitä mies sanoo :P), pojalle ei. Tytön nimi "jäi yli" kun esikko oli poika ;). Toisaalta, vaikka tässä nyt on eri nimiä makusteltu ja ehdotus olemassa, niin lopullisesti sen päätän vasta kun vauvan on nähnyt!



[b]Werdelle[/b] pikaista paranemista, ja [b]Kiville[/b] sekä [b]Tiinax6:lle[/b] ultraonnittelut. Nyt ei jaksa muuta, vielä pitäisi pyykitkin ripustaa ennen kuin pääsee nukkumaan. Kone sentään kuuluu vihdoin lopettaneen.



Viikonloppuja!

t. Gnatte 20+3

Ajattelin nyt kirjoitella, kun en eilen saanut aikaiseksi :) EIlen oli vihdoin se kauan odotettu rakenneultra. Sanoin jo alussa kätilölle, että jos vahingossakaan näkee mitään sukupuoleen viittaavaa, ei sano sitä ääneen. Ja kiltisti oli siitä asiasta hiljaa, josko sitten jotain sattui näkemäänkin, eli se asia pysyy salassa sinne joulukuulle asti - hyvä niin <3 Mutta kaikki vaikutti rakenteellisesti olevan kunnossa, luista sisäelimiin, nenästä varpaanpäihin :) Ihastelin hulluna tuota nykytekniikkaa! On uskomatonta, miten ultralla saa "close upin" sikiön sydämestä, ja siitä näkee kammiot, eteiset, läpät, aortan ja keuhkovaltimon ja jopa sillä värisysteemillä virtauksetkin! :O On se vain hienoa. Ihana tietää, että ainakin kaikki suuret rakennepoikkeavuudet on suurella todennäköisyydellä poissuljettu :) Huoh. Pari profiilikuvaa tuli meillekin mukaan, ja yksi kuva jalkapohjasta :D :D :D Joka ehkä tosin enemmän näyttää siinä karhun tassulta, mutta silti <3 Ihana. Niin, ja istukka on ihan kohdun etuseinämässä "kauniisti", ei siis ole lainkaan etinen - hyvä niin! Ihmettelin kätilöllekin, että kumman hyvin liikkeet tuntuvat päällekin päin, vaikka istukka on ihan edessä. Sanoi, että ei se aina vaikuta siihen... Hassua. Olen luullut. Luuta lihaksi näemmä ;)



Lueskelin tänään töissä pikaisesti ihmisten kuulumisia, ja kylläpä on synkkää!! Lienee tää kamala ilma, kun sataa vaan, ja on niin "tunkkaista" kuitenkin, ettei meinaa henkeä saada... Kosteus varmaan lähinnä 101%. Hyh. Mulla on kyllä myös ollu tollasta kurjaa oloa, lähinnä pahin kriisin tynkä oli tossa viikko-pari sitten. Olo on välillä niin JULMETUN ulkopuolinen. Jotenkin tuntuu, että avokaskaan ei oikein osaa enää tehdä mitään "vapaa-ajan juttuja" mun kaa, siis vaikka viettää viikonloppuja ja silleen. Paljon se on tehny kavereiden kaa kaikkee tänä kesänä, ja aina siihen liittyy tietty toi juominen. Ja siihen mä en taas voi osallistua. Oon mä välillä mukana ollut, ja on ollut ihan kivaa, mutta kai sitä jotenkin kaipaa sitä kaksinoloa. Huomiota. Jotain. Ja kavereita en muuten vaan oo kerinny paljoo näkeen, kun ovat joko myöskin vuorotöissä ja heil on myös omat menonsa, tai sitten asuvat toises kaupungis.. On se tosi ristiriitasta, kun sitä on kuitekin niin ilonen tästä raskaudesta, ettei sitä sanoin voi kuvata, ja toisaalta tuntee ittensä niin yksinäiseks ja "kahlehdituks" tän tilansa kanssa... Kummaa. Että tunnen tuskanne, oi mammaystäväiseni :)



Kuten sanottu, nyt on pikkusen jo parempi mieli jotenkin, pahin on ohi. Ainakin hetkellisesti :D Näin äskettäin iltaunilla ensimmäisen raskaudenaikaisen synnytysuneni. Anoppi otti unessa vauvan vastaan - ja vei sen heti muille perheen jäsenille ihailtavaks. En saanut sitä luokseni, mulle vaan nnäytettiin pieni ruttunaama, ja jouduin lähteä perään siinä sitten heti synnytyksen jälkeen... Huj. Joka muuten ei sattunut unessa lainkaan, ja vauva vaan soljui ulos :D Ja kyseessä oli kotisynnytys. Loppujen lopuksi vauva olikin sitten kissa, siinä unessa, vaikka koko ajan vauvasta puhuttiin :D Huvitus! Unet on niin pöljiä.



[b]Jet-haikara[/b], munkin mielestä noi viikot on aina ehdottoman kiva kattoa, että missä kukin niinku menee ja millä tunnoilla :D Me tehään kans niin, että mies sitten noutaa vaunut, varmaan kun olen sairaalassa. Oltiin vaunuja katsomassa eilen (tosin hyvin, hyvin pikaisesti - mies oli selkeän ahdistunut tarjonnan paljoudesta :D), ja se sanoi sitten siellä heti hyvin jämäkästi, että "tämä on sitten sellanen hankinta, joka ei tule kotiin ennen kuin lapsi on maailmassa!" Ja minä sanoin vain, että selvä. Heh. Koska kyllähän ne käsirahalla varata voi! Me tosin ei värimaailmaa valita sukupuolen mukaan, vaan katotaan joku sukupuolineutraali väri. Vihreä varmaankin. Avokas suostui Emmaljungan Ceroxeihin, joista ei ollut enää montaa väriä tarjolla tuolla Turun Lastentarvikkeessa, joten päädyttiin odottamaan syksyistä uuttta 2009-mallistoa :)



[b]Werde[/b] Ai sä oot jo mammajoogassa - ihanaa! Mä ajattelin alottaa syyskuussa, kun sillon täällä Turussa päin järjestetään jokin kurssi. Sitten mäkin pääsen rentoutumaan ja vauva mylläämään :D Kivaa!



[b]Gnatte[\b] Hyi! Mikään ei ole niin hirveätä kuin huono työilmapiiri!! Voi toivottavasti siellä olisi tuollainen rasittava selkäänpuukotusmeininki edes vähentynyt, tai toivottavasti joskus hamaassa tulevaisuudessa saisit jatkaa jossakin toisessa työpaikassa. Otan todellakin osaa! Ja kylläpä olet jaksanut ahkeroida! :D Musta ei - ainakana toistaiseksi - olisi moiseksi moniosaajaksi (lue: kondiittori, siivooja, lastenhoitaja etc.), vaikka ei vielä ole edes sitä esikoista kintuissa pyörimässä :D Että suuren suuri _hatunnosto_ :) Koitahan jaksaa sinäkin! ..jatq...

Nyt toivotan kaikille oikein kauniita unia, ja erityisen paljon jaksamista ja valoa synkkyyteen Ylläripyllärille ja Birtzulle <3 Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu - sanokaa mun sanoneen!! :)



.:Naranja:. + Pikkuinen 380gr (20+6)



ps. Tänään vauva mylläs töissä kansliassa istuskellessani niin paljon, että yks työkaveri onnistui jopa tuntemaan mylläyksen vatsan päältä, kun laitoin hänen kätensä siihen kohtaan :D Vauva teki oikein kunnon pyrähdyksen. Työkaverin ilme oli hauska, kun se tunsi sen, hihi. Itse isi, rakas avokkaani, on tuntenu ekat mylläykset jo muutama viikko sitten (ja mä itte jo ennen sitä), mutta nyt on ollu niin vähän yhteisiä iltahetkiä, ja muutenkin sellasia jotenkin rauhallisia hetkiä, että hetkeen ei oo päässy laittaan kättä masulle... Noh, ehkä taas tässä joku päivä sitten taas :)

Pikaisesti jotain, koska pitäis tässä häihin lähteä...

Vaatteena on vain pellavakaprit (saan nyörillä pysymään masun alla, eli ei äitiyshousut), hihaton äitiystoppi ja päälle normaali paituli, joka on kiinni vain muutamalla ylänapilla eli massu saa pömpöttää sitten paidan välistä ;)

En ole mitään hameihmisiä, joten ei tarvinnut hankkia uutta vaatetta, hyvä niin.



Eilen ostin sitten uudet "vaunut", kun oli -30% (joo, onkohan vähän aikaista...). Emmaljungan City Jetit City kopalla tuli hankittua, koska ei haluttu kunnon vaunuja eikä haluttais matkarattaita enää lisäksi. Toivottavasti noilla pärjätään, kaupungissa kun asutaan eikä pahemmin vaunuilla ;)



Joku kyseli nimistä.... tyttöjen nimet on kiven alla, koska kaksi on jo käytössä ;)

Pojan nimi olis jo valmiina, mutta päätetään sitten vasta kun nähdään vauva. Että onko nimensä näköinen ;)



Mä olen jo kolmatta viikkoa saikulla ja jatkunee vielä tässä ainakin yövuorojen yli. On ainakin kolmea vaivaa päällekkäin: alavatsakipuja, alaselkäkipuja ja migreeniä. Migreeni on melki pahin, sain kyllä nyt vähän vahvempaa panadolia. Hirvittää syödä lääkkeitä ylipäätään kun on raskaana ja nyt vielä useammin per päivä. En syö muutenkaan mitään lääkkeitä, mutta nyt ei kärvistely auta, on pakko helpottaa oloa. On vaan kauhea morkkis asiasta...



Vauva potkii ja liikkuu tosi paljon, onneksi masussa on kaikki ok :))



Palaillaan!



-fatmama, huomenna rv 25-

Ensiksi Kapalle: Minä soitin eilen tuon meidän nuoremman neitosen päiväkodinjohtajalle ja kyselin alustavasti syksyn/talven hoidoista. Meillä kun neiti aloittaa sitten ensi vuonna eskarin, niin siihen vedoten sanoin että haluisin pitää neidin hoidossa pari päivää viikossa jos mahdolista. Sanoi kyllä, että ruuhka on kova, mutta luultavasti järjestyy tuo hoito jos meille sopii, että päiväkoti katsoisi nuo hoitopäivät sitten niin että neiti menisi hoitoon hiljaisimpina päivinä. Sanoin myös, että itsellenihän tuo olisi helpompaa jos ei tarvitsisi kuskata hoitoon, mutta kun lapsen parasta pitää ajatella.. :) Toki sitten, jos tyttö ei haluakaan olla tarhassa, niin perun tuon hoitosopparin.



Nimistä oli puhetta: Mullakin on jo aika hyvin tytölle nimivaihtoehtoja, mutta pojalle ei. Mulla on aina ollut hankalempi keksiä pojan nimiä. Nyt tosin en ole jaksanut vähään aikaan edes keskittyä nimiin, kun on ollut tämä pesän rakennusvimma päällä. Vauvanvaatteita ja petivaatteita olen kaivellut esiin ja nyt on sitten alkanut kamala siivous- ja hävitysvimma. Kaikki turha roina on mennyt joko roskiin tai pelastusarmeijalle. :)



010308 ja rv:t tasan 23

Moi pitkästä aikaa!



Olen yrittänyt kahteen kertaan tänne kirjoitella jo, mutta vauva.fi sivustolla näköjään virheitä. Teksti hävinnyt sen siliän tien pois ja turhautuneena olen luovuttanut. Nyt päätin olla viisaampi ja käyttää wordia, josta leikkaa liitä tekniikalla siirrän tekstin tänne.. hih ;)

Joten katsotaan onnistuuko nyt..



Olen lueskellut ja myötäelänyt kuulumistenne kanssa. Kaikilla on omia huoliaan, mutta onneksi on myös paljon hyviä uutisia täällä. Kaikille voimia ja jaksamista, rutistuksia ja iloa tylsältäkin vaikuttavaan päivään!



Itsellä on ollut kaikkea ongelmaa, joten tuntuu toisaalta pahalta lukea, että toisillakin on ollut vaivoja ja toisaalta helpottaa hieman, että en ole yksin. Kaikista pahimmalta tuntui lukea kirjoituksia siitä, ettei puoliso ole oikein mukana raskaudessa tai ei löydä yhteistä aikaa.



Itse odottelen toista lasta, lapsen isä on myös eri. Aiemmasta suhteesta on siis kohta 8-vuotias tyttönen, joka aloittelee toista luokkaansa innolla. Ensimmäisen miehen kanssa ei sujunut yhteiselo juuri sen vuoksi, että hän keskittyi niin omiin asioihinsa ja kaveripiiriinsä. Hän ei huomannut mitään vikaa asioissa, ennen kuin olin jo lähdössä lapsen kanssa. En toivoisi sitä kenellekään.



Tämän hetkinen avopuoliso on kuin vastakohta edelliselle. Huolehtiva, rakastava ja kannustava. Kommunikointi sujuu kaikin puolin. Ilman häntä en jaksaisi. Se on tärkeää, että voi puhua mistä vain ja tietää toisen olevan tukena tuli sitten mitä vain. Ja häätkin on tiedossa ensi vuonna, enkä ole mistään ollut varmempi elämässäni kuin tästä ihmisestä rinnallani.



Olen ollut sairaslomalla lähes koko raskausajan, eikä sille loppua näy. Alkuraskaudessa olin niin pahoinvoiva, että en pystynyt edes haistelemaan mitään ilman huonoa oloa. Sitten alkoivat liitoskivut, jotka johtuvat osittain nivelten yliliikkuvuudesta, osittain asentovirheestä alaselän luihin liittyen (näistä en edes tiennyt ennen raskautta) ja osittain siihen, ettei edelliseltä raskaudelta ole sitten kaikki paikat (liitoskohdat) aivan palautuneet paikoilleen.



Kivut ovat jatkuvia, mutta toisaalta niihin on tottunutkin. Välillä tahtoo pinna kiristyä, mutta mahtavien kotitukijoukkojen ansiosta pysyn kasassa ja onnellisena ;D Minusta on ihan normaalia, että mieli on joskus maassa ja toisinaan lentelee taivaissa, sitähän ne hormonit aiheuttaa... Mutta ihanaa, kun on sellaisia tukipilareita, ettei se mieli kauan maassa pysy, aina se on noussut itkuturauksen jälkeen takaisin onnellisiin aatteisiiin ;D



Lisäksi varmaan aiemmin mainitsemani streptokokki on siellä ihanasti taustalla. Kävin juuri tällä viikolla uudessa näytteessä, koska supisteluja on taas aika tiuhaan. Ensi tiistaina olisi sitten lääkäri, jossa katsotaan onko mitään kohdunkaulalla muutoksia. Mutta kaikki ollut hyvin tähän asti, pidän peukkuja, että kaikki hyvin edelleen...



Nyt vielä kysyn parvorokosta, onko kokemuksia? KOSKA.... Kaiken huipuksi käytin tyttöä eilen lääkärissä ja yhtenä vaihtoehtona epäili parvorokkoa. Kun kysyin sitten, että miten kun oon raskaana, niin tokaisi, että eihän siihen ole hoitoa. Ja että sikiö joko selviää siitä, jos sairastuu tai menehtyy. Olipas sekin heitto! Onneksi itsellä on ammatillista kokemusta alalta, joten en nyt heittänyt ihan paniikkia päälle. Nyt vain toivon, että olen sen joskus sairastanut ennen, jolloin olisin immuuni sille.



Olen aika lailla "rento" ihminen, enkä turhista hermostu, mutta kyllä joskus ihmettelee kuinka ajattelemattomia ihmiset ovat......Ehkä lääkärillä sattui olemaan huono päivä, muttei se tuollaista oikeuta...



Mutta aikaisemmin oli joku kysellyt liikkeistä, niin se on ainakin täällä plussaa, että pikkuinen potkii oikein kovasti monet kerrat päivässä, joten tietää kaiken olevan kunnossa. Ja hyvin on omapäinenkin, tai sitten vain helposti rauhoittuva.. Koska heti kun isukki tai minä laitan käden (tai isosisko) masun päälle, niin potkut rauhoittuvat. Tai ehkä hän haluaakin vähän silittelyä niillä potkuillaan ;D



Tästä tuli nyt tällainen maxipitkä, kun ei edellisillä kerroilla onnistunut se vastaus, katsotaas nyt kun yritän....



Onnellista odotusta kaikille!

-s- /viikot 22+4



:)

Moi kaikille!:)



Tosi kurjaa lukea täältä miten joillakin on mieli maassa ja miehen kanssa ongelmia..Koettakaa pärjäillä ja puhua asioita selväksi, jos vaan mahdollista, että loppuodotus sujuisi iloisemmissa merkeissä.<3 itse olen siitä onnellisessa asemassa, että oma mies on kyllä ihan täysillä odotuksessa mukana! Eilenkin ehdotti ihan itse, että mitä jos hän alkaisi tästä lähtien siivoamaan kaikki raskaammat jutut yksin ja minä sitten hoidan vaan kevyemmät jutut kuten pölyjen pyyhkimisen! Ja sehän sopii mulle!;) On kyllä tosi tärkeää, että omat läheiset, varsinkin mies, on tukena ja turvana kaikessa (muussakin kuin siivouksessa), niin jaksaa niitä mielialanvaihteluitakin paremmin!



Oon töissä just ja äsken kun hieroin asiakasta, alkoi pistämään vasemmalta puolelta ylämahasta kovasti varsinkin aina ku hengitti oikeen syvään..Ikävä tunne! Mistähän tuollanen johtuu?? Onko muilla ollu samanlaista?En edes tiedä miltä supistus tuntuu, joten en tiä oliko se pisto sit sellanen vai mikä...



Vauvalla on kaikki hyvin onneks.:) Potkii aamuisin ja iltaisin kovasti ja potkut näkyy ja tuntuu vatsan päälle nyt jo ihan selvästi!<3 Vauva myös liikkuu mahassa edestakaisin ihan hirveästi ja maha muuttaa muotoaan sen mukaan! Jotenki oudon tuntosta!!:D Joskus mietin, et mitenkähän päin se pienokainen mahtaa mahassa millonin olla, kun maha on niin oudon mallinen ja tuntonen! Ootteko muut huomannu samanlaista?



Nyt täytyy varmaan jatkaa töitä, että pääsee kohta sitten kotiinkin!:)

Mukavaa viikonloppua kaikille!:)



-Karoliima ja pikku-mies rv 22+4

Voimia ihan jokaiselle,tilanteeseen kuin tilanteeseen!



Parvorokosta joku kyseli.Ei kovasti tietoa/kokemusta,mutta oon ymmärtänyt että vaikka onkin vaarallinen vauvalle,on kovin heikosti tarttuvaa!Ja jos vain epäilys parvorokosta lapsella niin toivotaan nyt ettei kuitenkaan sitä ole!



On:Eilen oli siis se 3.neuvola käynti.

Oli sijainen ja käynnistä jäi tavallaan tyhjä olo.Ainakaan en saanut kysymyksiin,niihin muutamiin vastauksia.

Mutta kaikki oli hyvin,laitan tähän näitä tuloksia.

Eli rv 22+6

Rr 109/63

Pissa puhdas

Turvotukset-

sf 19cm

syke 160

Liikkeet++

ja paino + 6kg alusta.

Hb edelleen alhainen 104



Eli kaikki vallan hyvin.Tuo alhainen hb laittaa kyllä väsyttämään ja väsymys/uupumus vie mieltä alas.Kun ei oikeen jaksa tehdä kuin pakolliset ja hommaa riittäis.Ja väsymys mulla tekee sen että napostelen jatkuvasti joka sekin huono,kun tuppaa sittemmin tuo paino nousemaan ja siitä taas morkkis...

Haluttais tehdä kävelylenkkejäkin muttei vaan millään oo voimia.

Oon nyt tähän mennessä yrittänyt hoitaa tätä alhaista hb:ia sillä rautajuomalla luontaistuotekaupasta.Mutta kyllä mietin pitäiskö aloittaa vaan ihan apteekin valmisteen ottaminen?-Vaan kun pistää herkän masun aina aivan umpeen=/



Mä kovasti odotan koulujen ja harrastusten alkua.Niin on taas tekemistä=)Ei ole päivää sittemmin tiedossa ilman lasten kuskausta suuntaan tai toiseen.Se että mulla on paljon duunia pitää selkeästi mun mielenkin vireänä ja iloisena.Tälläiset loman loppupäivät jotka matelee hitaasti,synkentää mieltä.Kun kaikki on jo tehty eikä oikeen suunnitelmia oo=)



jeps.Kyllä mä nyt taidan mennä lastamaan yhden koneellisen pyykkiä ja jos vaikka saisin itseäni niskasta kiinni ja lenkille,ennenkuin noi mustat pilvet taas sataa!

Tää netti on paha paikka kun jämähtää tänne..



Petite-te ja seiska rv 23+0