Miksi aina onnitellaan jos joku on ollut pitkään naimisissa vaikka 20 vuotta?

Olen todella säälittävä, minulla on ollut samat parhaat ystävät jo yli 30 vuotta. Elämä onjäänyt elämättä, kun en ole tajunnut kääntää heille selkääni.

Olis kyllä ahdistavaa olla saman naaman kanssa noin pitkään, 20v 😱 Kyllä se on pikemminkin osanoton kuin onnittelun paikka.

Kyllä se olisi kauheaa kun joutuisi keski-ikäisenä vielä lähtemään johonkin metsästämään miestä kaikkien eronneiden ja karanneiden seasta. Puistattaa ajatuskin.

Nykyään kun on vielä kaikenmaailman tinderit, hyi helvetti.

Jos kävisi niin ikävästi että jäisin tässä iässä yksin niin kyllä sitä joutuisi sitten elämään lopun ikää yksin, se se vasta kurjaa ja yksinäistä olisi.

Vierailija kirjoitti:

Koska rakkaus on muutakin kuin pilvilinnoja ja ainaista shampanjaa.

Rakkaus on uhrauksia. Pettymyksiä, vastoinkäymisiä sekä sydänsurua.

Mutta rakkaus on myös suurta onnea. Mahdottoman syviä tunteita ja ehkäpä ihmisyyden ydin.

Rakkaus vaatii rakastajiltaan uhrauksia sekä elämänmittaista työtä. Se ei ole itsestäänselvyys ja joka näin luulee ei tule sitä löytämään.

Mä oon ollu mieheni kanssa 25 vuotta. En keksi mitä olen joutunut uhraamaan onnen eteen, mielestäni en mitään. Mitään suuria pettymyksiä ei ole tullut, eikä onneksi sydänsuruakaan. Rakastaminen on toki hiukan eri asia kuin rakastuminen, ja rakastaminen on aina tahdon asia. Mä en halua olla kenenkään muun kanssa. Mieheni on paras ihminen maailmassa mulle, ja viihdyn hänen seurassaan parhaiten. Onnekseni hän tuntee samoin. Itsestäänselvyys se ei tietenkään ole. Parisuhde vaatii työtä, mutta ei se mitään puurtamista ole. Se on lähinnä oikean kommunikointitavan löytämistä, sinnikkyyttä, halua ja tahtoa olla yhdessä ja löytää yhteiset polut. Kun vierellä on oikea ihminen, se on helppoa.

Up