Lue keskustelun säännöt.
Miksi aina onnitellaan jos joku on ollut pitkään naimisissa vaikka 20 vuotta?
06.12.2020 |
Minusta hyvin surullista jos joutunut olemaan vain yhden kanssa pitkään. Elämä jää elämättä. Ei mitään onniteltavaa vaan hyvin surullista
M37
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hienoa, että olemme onnistuneet rakentamaan elämämme ja parisuhteemme sellaiseksi, että olemme edelleen onnellisia 20 yhteisen vuoden jälkeen. Siitä toisestakin vaihtoehdosta on kokemusta 15 vuotta, kun vaihtamalla aina parani. Ja jos ei, niin vaihdettiin uudelleen.
Minä ja mieheni olemme olleet onnellisesti naimisissa jo yli 45 vuotta.
Koska rakkaus on muutakin kuin pilvilinnoja ja ainaista shampanjaa.
Rakkaus on uhrauksia. Pettymyksiä, vastoinkäymisiä sekä sydänsurua.
Mutta rakkaus on myös suurta onnea. Mahdottoman syviä tunteita ja ehkäpä ihmisyyden ydin.
Rakkaus vaatii rakastajiltaan uhrauksia sekä elämänmittaista työtä. Se ei ole itsestäänselvyys ja joka näin luulee ei tule sitä löytämään.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme olleet onnellisesti naimisissa jo yli 45 vuotta.
Surullista. Ehkä seuraavassa elämässä on tarpeeksi teilläkin järkeä päässä tehdä toisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisille aika tuntuu olevan ainoa onnistumisen mittari ja "kärsi, kärsi, kunnes kirkkaimman kruunun saat" sopii sekä avioliittoon että perintöriitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska rakkaus on muutakin kuin pilvilinnoja ja ainaista shampanjaa.
Rakkaus on uhrauksia. Pettymyksiä, vastoinkäymisiä sekä sydänsurua.
Mutta rakkaus on myös suurta onnea. Mahdottoman syviä tunteita ja ehkäpä ihmisyyden ydin.
Rakkaus vaatii rakastajiltaan uhrauksia sekä elämänmittaista työtä. Se ei ole itsestäänselvyys ja joka näin luulee ei tule sitä löytämään.
Noin minäkin luulin, ennen kuin tapasin nykyisen vaimoni. Nyt olen huomannut, ettei sen tarvisekaan olla uhrauksia. Pettymykset ja vastoinkäymisetkin ovat nekin olleet minimissä.
Meille tulee ensi keväänä mieheni kanssa 20 vuotta naimisissaoloa täyteen ja parempaa elämää ei voisi ollakaan. Toivottavasti meille tulee ainakin saman verran vielä.
Vanhempani ovat olleet yhdessä jo yli 50 vuotta ja heilläkin menee todella hyvin. Sama juttu on appivanhemmilla, yhdessäoloa 55 vuotta, josta naimisissa yli 50 vuotta.
Minkälainen tilanne sinun vanhemmillasi on ap, oletko erolapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En onnitte ketään siitä, että heillä on parisuhde. Parisuhde ei kerro ihmisen elämänlaadusta tai onnellisuudesta yhtään mitään.
Moni "onnellinen pari" on kärvistellyt kulissiavioliitossa 40 vuotta ja sitten todennut, että paska diili. Elämä jäi elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni olemme olleet onnellisesti naimisissa jo yli 45 vuotta.
Surullista. Ehkä seuraavassa elämässä on tarpeeksi teilläkin järkeä päässä tehdä toisin
Missä seuraavassa elämässä ap? Sitäkö sinä odotat, onnellista "seuraavaa elämää"? Etkö osaa elää tässä ja nyt? Etkö kestä edes itseäsi? Todella surullista... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä itse ylpeä siitä, että olen ollut mieheni kanssa lähes 20 vuotta. Tavattiin nuorina ja ollaan onnistuttu kasvamaan samaan suuntaan. Ei se ole ollut helppoa. Olisimme voineet erotakin, mutta onneksi emme tehneet niin, sillä ollaan molemmat nyt tavattoman onnellisia.
Saisiko sinkut myös onnittelun ystävältä vuosikymmeniä sinkkuna oltuaan. :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En onnitte ketään siitä, että heillä on parisuhde. Parisuhde ei kerro ihmisen elämänlaadusta tai onnellisuudesta yhtään mitään.
Moni "onnellinen pari" on kärvistellyt kulissiavioliitossa 40 vuotta ja sitten todennut, että paska diili. Elämä jäi elämättä.
No se on ihmisen omaa typeryyttä.
Mieheni on paras ystäväni ja elämä on ihanaa kun oma rakas on lähellä. Myös teinimme ovat saaneet hyvän elämän ja onnellisen parisuhteen terveen mallin meiltä vanhemmiltaan ja myös isovanhemmiltaan.
Eli yliopisto-opiskelijaakaan onnitella jokaisesta rustaamastaan pikku esseestä, vaan gradusta.
Ap lienee adhd, jolla ei ole kokemusta mistään syvällisemmästä paneutumisesta, vaan kaikki jää aina pinnan tasolle.
Mikäs siinä, jos se tekee tyytyväiseksi.
Kunhan ymmärtää, että toiset ihmiset voivat pitää toisenlaisia elämänvalintoja paljon antoisampina.
Kesällä tulee 20 vuotta meillä, yhdessä oltu kohta 26 vuotta. En tarvitse onnitteluja, en edes niitä kaipaa. Meillä ollaan viihdytty yhdessä näin pitkään ja viihdytään edelleen, omasta vapaasta tahdosta. En koe jääneeni mistään paitsi tai elämää elämättä.
”Minusta hyvin surullista jos joutunut olemaan vain yhden kanssa pitkään. Elämä jää elämättä. Ei mitään onniteltavaa vaan hyvin surullista”.
Me olemme olleet yhdessä 15-v. asti, nyt olemme kuusikymppisiä. Elämä ei todellakaan ole jäänyt elämättä! Siihen kuuluu kolme ihanaa lasta ja tätä nykyä myös heidän puolisonsa. Paljon iloa ja ihania tapahtumia, jos kyllä suruakin on näihin vuosiin mahtunut. Kymmenisen muuttoa olemme ehtineet tehdä maasta toiseen (emme nytkään asu Suomessa) ja maailman ympäri olemme matkustaneet useamman kerran. Edelleen olemme valmiita heittäytymään yhteisiin seikkailuihin, rakennutimme mm. ex tempore talon toiseen maahan lomia varten. Meillä on edelleen kivaa yhdessä emmekä me edes riitele, ei ole aihetta. Eroa ei ole harkittu koskaan (eikä sitä kuuluisaa toisen tappamistakaan :D).
En kyllä usko, että tämän enempää olisi edes ehtinyt ”elämään”.
Reilut parikymmentä vuotta tämä suhde on kestänyt ja todellakin pettymyksiä, uhrauksia, surua ja työleiriä on kertynyt ihan riittävästi, viimeiset ajat jo välttelyä. Mutta omien lasten toisesta vanhemmasta on vaikeaa päästää irti. Ero tulossa. Kaiken pituiset liitot voivat päättyä. Ei tässä oikein ole juhlatunnelmaa sinnittelyn kunniaksi, mutta ei enää edes oikein surua.
Niin, avioliitto kestää pitkään, jos ei eroa eikä kuole.
Pitkä parisuhde on sekin saavutus, onnistuminen.