Naimisissa vanhemman, varakkaan miehen kanssa t. N23
Olen kuullut livenä asiasta paljon hiljaista tuomisemista, mutta myös avointa kyselyä.
Siis siksi, koska olen ollut noin kaksi vuotta yhdessä vanhemman miehen kanssa, mieheni täyttää pian 41v. Menimme naimisiin viime elokuussa. Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
Minulla on ei ole ollut ongelmia sen kanssa ettei tekemistä riittäisi. Olen käynyt taiteeseen liittyvillä kursseilla ja ensi syksynä aion käydä avoimen yliopiston kursseja. Olen leiponut, herätellyt vanhoja pianonsoittotaitojani, sisustanut, lenkkeillyt, käynyt salilla ja tapaillut ystäviäni.
Vanhemmillani ei ikinä ollut varaa avustaa opinnoissa ja siksi aloitinkin 16-vuotiaana osa-aikaiset työt, jotta pystyin osallistumaan perheen elämiseen ja kustantamaan omia juttujani. Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
Olen kuitenkin tajunnut että haluan tehdä muutakin elämässäni. En halua tyytyä tähän. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
Toivon, että saisin parin vuoden päästä valkolakin päähän, unelmissa on siis lukion suorittaminen ja sitten ehkä yliopistoon. Haluamme myös yhteisen lapsen seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (38)
Minulla on parturikampaajan koulutus, mutta se ei ole sitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. -ap
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:19"]
Olen kuullut livenä asiasta paljon hiljaista tuomisemista, mutta myös avointa kyselyä.
Siis siksi, koska olen ollut noin kaksi vuotta yhdessä vanhemman miehen kanssa, mieheni täyttää pian 41v. Menimme naimisiin viime elokuussa. Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
Minulla on ei ole ollut ongelmia sen kanssa ettei tekemistä riittäisi. Olen käynyt taiteeseen liittyvillä kursseilla ja ensi syksynä aion käydä avoimen yliopiston kursseja. Olen leiponut, herätellyt vanhoja pianonsoittotaitojani, sisustanut, lenkkeillyt, käynyt salilla ja tapaillut ystäviäni.
Vanhemmillani ei ikinä ollut varaa avustaa opinnoissa ja siksi aloitinkin 16-vuotiaana osa-aikaiset työt, jotta pystyin osallistumaan perheen elämiseen ja kustantamaan omia juttujani. Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
Olen kuitenkin tajunnut että haluan tehdä muutakin elämässäni. En halua tyytyä tähän. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
Toivon, että saisin parin vuoden päästä valkolakin päähän, unelmissa on siis lukion suorittaminen ja sitten ehkä yliopistoon. Haluamme myös yhteisen lapsen seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Mitä mieltä olette?
[/quote]Loistava juttu. Tee just niin.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:19"]
Olen kuullut livenä asiasta paljon hiljaista tuomisemista, mutta myös avointa kyselyä.
Siis siksi, koska olen ollut noin kaksi vuotta yhdessä vanhemman miehen kanssa, mieheni täyttää pian 41v. Menimme naimisiin viime elokuussa. Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
Minulla on ei ole ollut ongelmia sen kanssa ettei tekemistä riittäisi. Olen käynyt taiteeseen liittyvillä kursseilla ja ensi syksynä aion käydä avoimen yliopiston kursseja. Olen leiponut, herätellyt vanhoja pianonsoittotaitojani, sisustanut, lenkkeillyt, käynyt salilla ja tapaillut ystäviäni.
Vanhemmillani ei ikinä ollut varaa avustaa opinnoissa ja siksi aloitinkin 16-vuotiaana osa-aikaiset työt, jotta pystyin osallistumaan perheen elämiseen ja kustantamaan omia juttujani. Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
Olen kuitenkin tajunnut että haluan tehdä muutakin elämässäni. En halua tyytyä tähän. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
Toivon, että saisin parin vuoden päästä valkolakin päähän, unelmissa on siis lukion suorittaminen ja sitten ehkä yliopistoon. Haluamme myös yhteisen lapsen seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Mitä mieltä olette?
[/quote]Eihän ole avioehtoa? Kaikki seikat täytyy ottaa huomioon. Hoidat sentään miehesi lapsia tai ylipäätään siedät ainakin.
Kyllä sen naisenkin tarvii aika fiksu olla, että yli 40 kymppinen jaksaisi.... muutakin kun panna.
Itse en todennäköisesti jaksaisi kovin kauaa mitään "teiniä" kattella
huoh, huono provo. Kirjoitustyylisi paljastaa sinut, kerta toisensa jälkeen :)
Mitä tarkoittaa varakas tässä yhteydessä? Löytyykö mies Suomen parhaiten ansaitsevien listalta vai onko lähinnä keskiverto palkansaaja? Millaisessa asemassa mies on työssään? Kuuluuko tehtäviisi myös edustustaa miehesi kanssa vai onko elämäsi enemmänkin kodin- ja lastenhoitoa?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:32"]Minulla on parturikampaajan koulutus, mutta se ei ole sitä mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. -ap
[/quote]
Leikkaatko puolisosi hiukset?
Miehen palkka on moninkertainen verrattuna keskiverto palkansaajaan, lisäksi hänellä on pääomatuloja. Hän on johtotehtävissä kansainvälisessä yrityksessä. Ja osallistun mieheni kanssa edustustehtäviin. En ole mikään kotiin piilotettava pikkuvaimo.
Mitä tuosta pitäisi olla mieltä? Olet epäitsenäinen pikkuvaimo. Jos se sulle sopii niin mikäs siinä. Kuulostaa mukavalta elämältä.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:37"]Miehen palkka on moninkertainen verrattuna keskiverto palkansaajaan, lisäksi hänellä on pääomatuloja. Hän on johtotehtävissä kansainvälisessä yrityksessä. Ja osallistun mieheni kanssa edustustehtäviin. En ole mikään kotiin piilotettava pikkuvaimo.
[/quote]
Mitä ovat kansainvälisen yrityksen johtajan puolison edustustehtävät? Ettet nyt sekoittaisi ajatuksiasi tasavallan presidentin tai suurlähettilään puolison tehtäviin? Tosin presidentin puolisohan käy myös ansiotyössä edustustehtävien lisäksi.
Aloituksessa kerroit arjen pyörittämisestä ja puolison lasten hoitamisesta. Kuinka omat kansainväliset edustustehtäväsi onnistuvat näiden lomassa?
Lapsilla on myös äidit, jotka huolehtivat heistä. Eikä taloudenpito kaadu jos olemme päivän poissa -ap
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:19"]Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
...
Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
...
Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:37"]Lapsilla on myös äidit, jotka huolehtivat heistä. Eikä taloudenpito kaadu jos olemme päivän poissa -ap
[/quote]
Nyt hieman tarkkuutta tarinaan ja uskottavampia käänteitä. AV:n tarinaniskijöiltäkin odotetaan edes hieman johdonmukaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:47"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:19"]Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
...
Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
...
Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
[/quote]
[/quote]
Tästä ei ihan edustuspuolison elämä välity.
Miks täällä kaikki tuomitaan heti provoiksi? En jaksa lukea enää mitään ketjua, kun heti huudetaan et provo!!!
Lapsilla on äidit? Olet siis ainakin 3. puoliso miehellesi, ja hän haluaa myös sinun kanssasi lapsen? Ja miehellä ikää vähän yli 40v? Mikähän on todennäköisyys, että taas 10 v kuluttua hän vaihtaa uuteen vaimoon...?
Missä tapasitte? Baarissa, ystävien kautta? Käykö mies baarissa vieläkin sillä aikaa kun hoidat taloutta heheheh.. Ja vitsi vitsi
Jos tämä ei ole provo niin hyvä ajatus käydä lukio ja hakea yliopistoon opiskelemaan. Saatat kyllä pystyä hakemaan yliopistoon ilman valkolakkiakin, olisiko tässä järkeä? Onnea suunnitelmien toteuttamiseen!
Olen 23v -ap