Naimisissa vanhemman, varakkaan miehen kanssa t. N23
Olen kuullut livenä asiasta paljon hiljaista tuomisemista, mutta myös avointa kyselyä.
Siis siksi, koska olen ollut noin kaksi vuotta yhdessä vanhemman miehen kanssa, mieheni täyttää pian 41v. Menimme naimisiin viime elokuussa. Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
Minulla on ei ole ollut ongelmia sen kanssa ettei tekemistä riittäisi. Olen käynyt taiteeseen liittyvillä kursseilla ja ensi syksynä aion käydä avoimen yliopiston kursseja. Olen leiponut, herätellyt vanhoja pianonsoittotaitojani, sisustanut, lenkkeillyt, käynyt salilla ja tapaillut ystäviäni.
Vanhemmillani ei ikinä ollut varaa avustaa opinnoissa ja siksi aloitinkin 16-vuotiaana osa-aikaiset työt, jotta pystyin osallistumaan perheen elämiseen ja kustantamaan omia juttujani. Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
Olen kuitenkin tajunnut että haluan tehdä muutakin elämässäni. En halua tyytyä tähän. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
Toivon, että saisin parin vuoden päästä valkolakin päähän, unelmissa on siis lukion suorittaminen ja sitten ehkä yliopistoon. Haluamme myös yhteisen lapsen seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (38)
Onko tää se sama provoilija, jonka eilen mankui kuinka sen vanhan äijän ystäväpariskuntien naiset on niin kamalan kateellisia että häntä ei kutsuta mihinkään?
Oikeasti nyt vähän ryhtiä näihin provoihinkin - ei KUKAAN kerro omaa ikäänsä, miehensä ikää saati lapsipuoltensa ikää. Hohhoijaa.
Eläkettä sulle ei kerry ku et käy palkkatöissä, mutta voihan olla että perit varakkaan miehesi joskus, niin pärjäilet niillä rahoilla sitten. Tosin se voi vaihtaa sut vielä nuorempaan jossain välin.
Mäki haluan rikkaisii naimisii! Mistä sellasen miehen saa?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:32"]
Mäki haluan rikkaisii naimisii! Mistä sellasen miehen saa?
[/quote]
Kuule helposti saa. Jos vaan olet parikymppinen, nätti ja joustava nainen. Miehet maksaa mitä vaan noista... Niin ja en ole ap, mutta empiiriseen tutkimukseen pohjaten voin todeta tän faktaks usean 40+ -miehen kohdalla. Mutta en minä ainakaan halua elämääni pohjata ja perustaa johonkin toiseen ihmiseen noin vahvasti, saati hänen maalliseen ja henkiseen pääomaan...
Silti. Kaikkea hyvää ap:lle valitsemallaan tiellä. Onhan sulla mahdollisuudet kuitenkin vielä avoimet.
-Opiskelu on ilmaista Suomessa
-Nelikymppinen mies on jo oppinut hoitamaan omat asiansa; kyse on siis seksistä.
-Mies 29v-
Vastaukseksi edellisille, ei, en ole provo ja tämä oli ensimmäinen aloitukseni täällä.
Ja kyllä, opiskelu on ilmaista, mutta asuminen ja eläminen ei.
Rakastan miestäni ja hän minua. Rakastan myös elämääni nykyään. Hän mahdollistaa nykyisen elämäni ja sen, että voin tulevaisuudessa opiskella ilman, että joudun syömään pelkkää makaroonia. Voimme matkustella, käydä ulkona syömässä, minun ei tarvitse luopua autostani, voin shoppailla ja kaikkea muutakin opiskeluaikanakin. Eikä minun tarvitse käydä opiskelujen ohessa töissä mahdollistaakseni tämän kaiken.
Tosiaan, sulla on hakukelpoisuus yliopistoon jo ammatillisen tutkinnon perusteella. Avoimen yliopiston kursseja suorittamalla voit myös helpottaa yliopistoon pääsyäsi tai mahdollisesti liittää niitä tulevaan tutkintoosi. Tsemppiä yliopiston hakuun!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:53"]
Ja kyllä, opiskelu on ilmaista, mutta asuminen ja eläminen ei.
Rakastan myös elämääni nykyään. Hän mahdollistaa nykyisen elämäni ja sen, että voin tulevaisuudessa opiskella ilman, että joudun syömään pelkkää makaroonia.[/quote]
Eipä tuosta tule kuin yksi sana mieleen... Mutta jos sinusta on mukavaa toimia isäsi ikäisen miehen ja tämän lasten piikana sen sijaan että viettäisit nuoruuttasi, niin mikä jottei.
Kerrot, että sinulla on vastuu arjen pyörittämisestä. Entä kun aloitat opiskelut? Ajatteleeko mies silloinkin, että hoidat kodin ja lapset?
Mikäli opinnot ovat tavoitteesi, kannattaa opiskelupaikkaa alkaa hakea heti seuraavana mahdollisena hakuaikana. Yliopisto-opintoihin kun ei välttämättä heti ensi yrittämällä pääse ja päätoimisesta opiskelusta huolimatta tutkinnon suorittamiseen menee helposti viitisen vuotta.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:48"]
Kerrot, että sinulla on vastuu arjen pyörittämisestä. Entä kun aloitat opiskelut? Ajatteleeko mies silloinkin, että hoidat kodin ja lapset?
Mikäli opinnot ovat tavoitteesi, kannattaa opiskelupaikkaa alkaa hakea heti seuraavana mahdollisena hakuaikana. Yliopisto-opintoihin kun ei välttämättä heti ensi yrittämällä pääse ja päätoimisesta opiskelusta huolimatta tutkinnon suorittamiseen menee helposti viitisen vuotta.
[/quote]
Eikös tuolla provolla ollut suunnitelmissa nyt ensin käydä ylipäänsä lukio loppuun? Ja siinä ohessa hoitaa niitä miehen muksuja ja tehdä se yhteinen lapsi? Viisi vuotta sujahtaa aikas äkkiä siinä kohtaa... :)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:48"]
Kerrot, että sinulla on vastuu arjen pyörittämisestä. Entä kun aloitat opiskelut? Ajatteleeko mies silloinkin, että hoidat kodin ja lapset?
Mikäli opinnot ovat tavoitteesi, kannattaa opiskelupaikkaa alkaa hakea heti seuraavana mahdollisena hakuaikana. Yliopisto-opintoihin kun ei välttämättä heti ensi yrittämällä pääse ja päätoimisesta opiskelusta huolimatta tutkinnon suorittamiseen menee helposti viitisen vuotta.
[/quote]
Eikös tuolla provolla ollut suunnitelmissa nyt ensin käydä ylipäänsä lukio loppuun? Ja siinä ohessa hoitaa niitä miehen muksuja ja tehdä se yhteinen lapsi? Viisi vuotta sujahtaa aikas äkkiä siinä kohtaa... :)
[/quote]
Hakukelpoisuuteen yliopistoon riittää myös ammatillinen tutkinto. Miksi käydä yleissivistävä koulutus, mikäli sitä ei ole 23-vuotiaaksi ehtineenä vielä käynyt? Toki provo saa olla. Siitä huolimatta lukiohaavetta ei tarvitse unelmoida, mikäli maisteriksi haluaa.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 02:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:48"]
Kerrot, että sinulla on vastuu arjen pyörittämisestä. Entä kun aloitat opiskelut? Ajatteleeko mies silloinkin, että hoidat kodin ja lapset?
Mikäli opinnot ovat tavoitteesi, kannattaa opiskelupaikkaa alkaa hakea heti seuraavana mahdollisena hakuaikana. Yliopisto-opintoihin kun ei välttämättä heti ensi yrittämällä pääse ja päätoimisesta opiskelusta huolimatta tutkinnon suorittamiseen menee helposti viitisen vuotta.
[/quote]
Eikös tuolla provolla ollut suunnitelmissa nyt ensin käydä ylipäänsä lukio loppuun? Ja siinä ohessa hoitaa niitä miehen muksuja ja tehdä se yhteinen lapsi? Viisi vuotta sujahtaa aikas äkkiä siinä kohtaa... :)
[/quote]
Hakukelpoisuuteen yliopistoon riittää myös ammatillinen tutkinto. Miksi käydä yleissivistävä koulutus, mikäli sitä ei ole 23-vuotiaaksi ehtineenä vielä käynyt? Toki provo saa olla. Siitä huolimatta lukiohaavetta ei tarvitse unelmoida, mikäli maisteriksi haluaa.
[/quote]
Kysy tuota ap:ltä, joka sen valkolakin haluaa.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:53"]
Ja kyllä, opiskelu on ilmaista, mutta asuminen ja eläminen ei.
Rakastan myös elämääni nykyään. Hän mahdollistaa nykyisen elämäni ja sen, että voin tulevaisuudessa opiskella ilman, että joudun syömään pelkkää makaroonia.[/quote]
Eipä tuosta tule kuin yksi sana mieleen... Mutta jos sinusta on mukavaa toimia isäsi ikäisen miehen ja tämän lasten piikana sen sijaan että viettäisit nuoruuttasi, niin mikä jottei.
[/quote] Onko sitten ylevampaa toimia kolmekymppisen, tyottoman miehen piikana?
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 02:09"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 02:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:55"][quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 01:48"]
Kerrot, että sinulla on vastuu arjen pyörittämisestä. Entä kun aloitat opiskelut? Ajatteleeko mies silloinkin, että hoidat kodin ja lapset?
Mikäli opinnot ovat tavoitteesi, kannattaa opiskelupaikkaa alkaa hakea heti seuraavana mahdollisena hakuaikana. Yliopisto-opintoihin kun ei välttämättä heti ensi yrittämällä pääse ja päätoimisesta opiskelusta huolimatta tutkinnon suorittamiseen menee helposti viitisen vuotta.
[/quote]
Eikös tuolla provolla ollut suunnitelmissa nyt ensin käydä ylipäänsä lukio loppuun? Ja siinä ohessa hoitaa niitä miehen muksuja ja tehdä se yhteinen lapsi? Viisi vuotta sujahtaa aikas äkkiä siinä kohtaa... :)
[/quote]
Hakukelpoisuuteen yliopistoon riittää myös ammatillinen tutkinto. Miksi käydä yleissivistävä koulutus, mikäli sitä ei ole 23-vuotiaaksi ehtineenä vielä käynyt? Toki provo saa olla. Siitä huolimatta lukiohaavetta ei tarvitse unelmoida, mikäli maisteriksi haluaa.
[/quote]
Kysy tuota ap:ltä, joka sen valkolakin haluaa.
[/quote]
Hänellä tuntui olevan monia muitakin suunnitelmia avoinna, joten arvelen tästä olevan hyvä karsia. Varsinkin, mikäli kevät on mennyt kotitöiden tekemisessä eikä lukion kursseja suorittaessa. Kun se valkolakkikaan ei välttämättä ihan taivaasta tipahda.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:43"]
-Opiskelu on ilmaista Suomessa
-Nelikymppinen mies on jo oppinut hoitamaan omat asiansa; kyse on siis seksistä.
-Mies 29v-
[/quote] Voi voi, ilmeisesti et ole kaynyt kouluja suomessa, koska ne kirjat voivat maksaa hirmuisesti!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 00:19"]
Olen kuullut livenä asiasta paljon hiljaista tuomisemista, mutta myös avointa kyselyä.
Siis siksi, koska olen ollut noin kaksi vuotta yhdessä vanhemman miehen kanssa, mieheni täyttää pian 41v. Menimme naimisiin viime elokuussa. Tammikuun alussa jäin pois töistä ja olen keskittynyt kodin hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen sekä omiin harrastuksiini ja lapsipuolien hoitoon, vanhin (13v) viettää meillä varmaan noin 10-12 päivää kuukaudessa ja nuorimmat (8v ja 6v) asuvat vuoroviikoin meillä ja äidillään.
Minulla on ei ole ollut ongelmia sen kanssa ettei tekemistä riittäisi. Olen käynyt taiteeseen liittyvillä kursseilla ja ensi syksynä aion käydä avoimen yliopiston kursseja. Olen leiponut, herätellyt vanhoja pianonsoittotaitojani, sisustanut, lenkkeillyt, käynyt salilla ja tapaillut ystäviäni.
Vanhemmillani ei ikinä ollut varaa avustaa opinnoissa ja siksi aloitinkin 16-vuotiaana osa-aikaiset työt, jotta pystyin osallistumaan perheen elämiseen ja kustantamaan omia juttujani. Valmistuin 19-vuotiaana ammattiin, mutta en saanut oman alan töitä ja jatkoin kassahommia.
Olen kuitenkin tajunnut että haluan tehdä muutakin elämässäni. En halua tyytyä tähän. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ilman miestäni olisi ikinä varaa tähän. Mutta hän mahdollistaa minulle unelman ja minä "vastalahjaksi" vastaan arjen pyörittämisestä.
Toivon, että saisin parin vuoden päästä valkolakin päähän, unelmissa on siis lukion suorittaminen ja sitten ehkä yliopistoon. Haluamme myös yhteisen lapsen seuraavan kolmen vuoden sisällä.
Mitä mieltä olette?
[/quote] kuinka vanha itse olet?
Hei, itsekin olen parikymppinen ja menossa viisikymppisen miehen kanssa pian naimisiin! Hän on huomattavasti minua varakkaampi joten olen kyllä kuullut "gold digger" vitsejä jo ihan tarpeeksi.. :D
Pystyisit kai opiskelemaan vain osa-aikaisesti? Siten sulla olisi aikaa olla kotona ja tehdä muitakin juttuja.