Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä vauvamahassa ahdistaa?
29.07.2006 |
Olen raskaana, samoin tuttuni. Häntä ahdistaa kovasti kasvava maha, vaikka onkin melkoisen pieni esim. meikäläisen vatsaan verrattuna. Jatkuvasti puhuu siitä, ettei onneksi maha häiritse, kun ei ole joutunut ostamaan vielä äitiysvaatteita tms. Ja siitä, kuinka raskaudessa ikävintä on kun ei pysty kontrolloimaan kroppaansa. Minä tunnun jotenkin vielä lisäävän tuota maha-ahdistusta isommalla mahallani, joka muistuttaa siitä mitä on tulossa.
Ei ole tarvetta häntä käännyttää enkä odota kaikkien kokevan raskautta kuten minä. Silti olen pohtinut, miksi asia on niin ahdistava. Osaako joku kertoa vastaavista ajatuksista? En haluaisi kysyä tutulta suoraan, etten " lisää vettä myllyyn" . Haluaisin silti ymmärtää tuota tunnetta. Suoraan samaistumaan en pysty, koska itselleni maha on ihanin ja rakkain kaikista ja suhtaudun siihen onnellisesti kuin kauan yrittämääni lapseen.
Kommentit (36)
että kaikki sai tuijottaa ihan estottomasti. Kommentoida mahaa, kuten, et " ihanaa tollanen iso vauvamaha" . Olisivat olleet kaikki hiljaa ja tuijotelleet lattiaan, niinkuin suurimman osan muutenkin tehdään :D
Nykysellään tuijotetaan enää vaan vauvaa, joten onneksi mielenkiinto musta on laantunut ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan mahallaan nukkumista ja se on mulle tärkeää, jotta saan kunnolla nukuttua. Vauvamasun kanssa ei voi nukkua mahallaan ja se on kyllä yhtä tuskaa kun pitäis koittaa nukkuakin.
Kaiken muun kyllä kestän, mutta nukkuminen on vauvamasun kanssa vaikeeta. Silti minä haluan raskautua useamman kerran, joten ei kai se sitten sekään niin kamala asia kuitenkaan ole :D
Mä rakastan mahallaan nukkumista ja se on mulle tärkeää, jotta saan kunnolla nukuttua. Vauvamasun kanssa ei voi nukkua mahallaan ja se on kyllä yhtä tuskaa kun pitäis koittaa nukkuakin.
Kaiken muun kyllä kestän, mutta nukkuminen on vauvamasun kanssa vaikeeta. Silti minä haluan raskautua useamman kerran, joten ei kai se sitten sekään niin kamala asia kuitenkaan ole :D
ja keneltäkäs lapsi oppisi suhtautumista kroppaansa jos ei vanhemmilta.
ystävääsi. Tuntui kuin tuo kasvatusalusta ei olisi ollenkaan " minä" vaan jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pissalla saa juosta ja juniori optkii milloin minnekin.
Ei tää maha nyt niin häävi kaveri ole.
miten yksösmaha voi edes häiritä ketään, kun on niin " pieni" ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoidattakaa päänne kuntoon ennen kuin alatte lapsia väsäämään.
Säälin näitä kontrollifriikkien jälkeläisiä eipä ole hääppönen elämä heillä edessä.
loppuraskaudessa iso massukin ahdistaa mutta mä luulen että ne jotka alusta asti huolehtivat tiukasti panoinostaan ja massun leviämisestä ovat joko yleensä kontrollifriikkejä joilla jonkin asteista syömishäiriöitä jo nuoruudessa tai ihmisiä joille vaatteet ja ulkoinen olemus on elämässä yleensä tärkeämpää kuin mikään muu. Syy voi olla työelämässä joka vaatti tietynlaista ulkomuotoa tai heikossa itsetunnossa joka ei kestä lihomista edes raskauden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan kyllä orgasmin joka kerta. Kontrollointini rajoittuu vain itseeni, en huomaa lapsissani mitään oireita.
Sama kai se niille on, käykö äiti lenkillä, lähibaarissa vai missä.
Itse inhoan olla raskaana sillä rakastan kroppaani silloin kun se on laiha. Raskaana lihoo väkisin jonkin verran. Vihaan myös kipuja, minun selkäni tulee niin kipeäksi että en itse pääse istualtaan ylös, saati makuultaan.
Minulle vauvamaha on ihan kaikkea muuta kuin vauva, ajattelen sen ikäänkuin suurena, rumana kasvaimena joka imee minusta energiaa ja tekee minut kipeäksi.
Lapsiani olen aina rakastanut!
Onko vielä kysyttävää, voin yrittää vastata?
ihan vain omaan käyttööni. Ja se palveli taas vain minua itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni lääkärien ropeloinnista kokemusta vaikka kuinka paljon parivuotiaasta alkaen. Raskaaksi tulo oli myös melkoisen itkun ja kiroilun ja työn tulosta vuosien jälkeen. Sen seurauksena raskauspahoinvointikin on tuntunut ihanalta! :) En myöskään osaisi mielessäni eritellä lapsen saamista ja raskauden fyysisiä juttuja toisistaan erilleen. Minun päässäni vauvamaha=vauva.
Enkä kysy otsikon kysymystä kritisoidakseni, vaan mielenkiinnosta.
Tajuisin sen ahdistavan, jos ei raskautuisi, jos lapsen liikkeitä ei tuntisi ollenkaan, jos lapsi ei kasvaisi normaalisti, jos maitoa ei tulisi. Miksi ahdistua siitä, että kaikki menee normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ikävää, kun ei pysty nauttimaan mistään, jos ei kaikki langat ole omissa käsissä. Lapsen hankkimisen jälkeen harvoin on.
te jotka masuanne valitatte. Sitten ku olisitte ensin nähneet vuosien työn sen masunne eteen ja pelänneet ettette koskaan lapsia saisi, voisipa kenties olla ettette masun ahdistavuutta kovastikaan valittaisi. Siinä nimittäin todellakin tuntee oman kroppansa olevan toimimaton, epäkuntoinen, käyttökelvoton. Sen yhdenksän kuukautta kärsisin vaikka minkälaisen ahdistuksen jos sen saisin vielä kokea. Saisi tulla pahoinvoinnit ja leviämiset ja turpoamiset, tervetuloa kaikki säryt. Olkaa nyt hyvänen aika onnellisia siitä että omia lapsia saatte. Ja jos nyt on niin kauhean vaikeaa sitä masua kantaa, niin miksi ette adoptoi lapsianne? Joillekin se on ainoa vaihtoehto, vaikka mielellään kaikki masun tuomat " kärsimykset" kestäisi.
Alue: Aihe vapaa
Itselläni vain jotenkin hankalaa tavoittaa näitä ajatuksia. Siksi ketjun aloitinkin. Omassa mielessäni tuo kontrolloimattomuus tuntuisi isommalta ongelmalta, jos kyse olisi vaikka vakavasta sairaudesta, jossa jalat eivät enää kantaisi tai puhekyky pelaisi tai vastaavaa.
Ehkä tutullani tuohon kropan muutokseen jotenkin yhdistyy koko elämän mullistuminen, kun lapsi on eka. Hyviä kommentteja olen saanut ja ehkä nyt vähän paremmin käsitän. Ja eihän tosiaan se maha ole sama kuin koko raskaus!