Syyskuulaiset viikkoon 32
Huomenta,
ja terveisiä sateisesta Espoosta. Nyt ollaan vihdoin ja viimein muutettu ja asuntokin saatu kohtalaiseen kuntoon, vielä muutama laatikko lojuu lattioilla, mutta minullahan ei muuta ole kuin aikaa. Mulla on nyt viikon vaivannut todella paha vasemman käden puutuminen nyt on enää sormen päät todella puuduksissa, mutta ei tunnu millään meneväb ohi. Täytynee huomenna taas mennä arvauskeskukseen kun sanoivat että jos ei lopu viikon aikana niin laittaa lähetteen jonnekin. Nyt kun olen ollut sairaslomalla niin ovat supistuksetkin loppuneet kokonaan!!! Ihana tunne kun olo on ihan normaali llukuunottamatta tuota kasvavaa masua joka on välillä hieman tiellä, mutta täysin positiivisessa mielessä.
Tällä viikolla tapaan uuden neuvolätätini, jännää.
Meillä on jo kaikki muut hankittu paitsi turvakaukalo autoon... me kun ei pahemmin babyn kanssa tulla autoilemaan kun on kaikki palvelut lähellä niin ei edes viitsittäisi tähän vauva-ajan kaukaloon hirveästi panostaa... isukilla kun on auto koko ajan käytössä ja tuskin babyä töihin mukaankaan ottaa.
Ohhoh, tulipa omaa napaa nyt oikein olan takaa... ihanaa että me ollaan jo todella voiton puolella...
skap1983 ja 33+6
Kommentit (49)
Moi, mulla on nyt myös yli viikon ollut oikea käsi jatkuvasti puutunut ja varsinkin sormet pistelee ja on jäykät. Ja sitten kun yrittää jotain tehdä, niin vielä pahemmaksi menee. Öisin puutuu myös vasen käsi, mutta se aina tokenee päivällä, toisin kuin oikea. Lääkäri ja terkkari ei oikein kumpikaan osanneet sanoa, mistä johtuu. Kaipa se kuuluu vaan tähän taudinkuvaan.. =) Tuntuu vaan ärsyttävältä, tuo nipistely.
Toivottavasti paha olo on sulla helpottanut!
Miisu1
Just tulin neuvolasta ja pyysin et jos vois kirjoittaa mulle ens torstaihin asti sairaslomaa kun mulla on seisomatyö ja en oikein enää jaksa kahdeksaa tuntia seisoa ku vauva painaa alapäähän ja vihloo tosi ikävästi. Mulla olis enstorstaina toimistovuoro jolloin vois istua ja vois olla muutenki helpompi olla, ajattelin et voisin sitä kuiten vielä koittaa niin ei neuvolatäti, joka oli sijainen, alkanu kirjoittamaan. Ei kuulemma halua tulla mun ja työterveyslääkärin väliin (joka oli joku ulkomaalainen ja ei edes tutkinu ku maanatai-iltana kävin). Mä kyl sille jo vähän avauduin et ei ne mitään tiedä ku kävin mehiläisen päivystyksessä ja se lääkäri sano et hän ei voi ku muutaman päivän kirjoittaa, oma työterveyslääkäri (jota en ole koskaan nähny joten miten se muka minua paremmin tuntis) sit enemmän. Eli nyt mä joudun sit huomenna meneen omalle työterveyslääkärille ja toivon et se nyt sitte kirjoittais sitä sairaslomaa, muuten pitäis mennä perjantaina takas töihin ja siitä ei oikein tule mitään. Voi että suututtaa ku juoksutetaan ihmistä ympäri kyliä. Ja varsinki ku en mikään työlintsari ole, oon varmaan ollu seitsemän vuoden aikan saikulla ehkä neljä päivää vuodessa. Jos ois ollu oma neuvolatäti töissä niin hän ois muitta mutkitta kirjottanu sairaslomaa. Se on kyl muutenki ihana täti ku just muutama viikko sit sanoi että hänen mielestä äitiyslomalle ei ole tarkoitus jäädä puolikuolleena vaan hyvinvoivana että voi alkaa valmistautumaan vauvan tuloon. Kiitos että sain purkautua vaikka tosta ei mitään tolkkua ehkä otakkaan.
Neuvolakuulumisia muuten tuli et sf mitta 32 ja painoa tullut yhteensä 9 kiloa. Vauva on kuulemma ihan jo kuopassaan joten ei ihme et "vähän" painaa.
Toinen järkytyksen aihe on suonikohjut. Onko joku muukin niitä saanu ja mitä niille voi tehdä? Mulle on oikeean sisäreiteen sellaisia tulossa, ei vielä kovin pahoja mutta menee varmaan semmosiksi. Inhottavan näköisiä ja hiukan kipeitä.
Mutta nyt mun on pakko alkaa ajatteleen jotain positiivisia ajatuksia ettei toi neuvolatätisijainen aivan mun päivää pilaa.
SaMa ja vauva 32+5
En jaksanut eilen illalla kirjotella, kun sapetti niin vietävästi...
Eli ensinnäkin tää meidän baby oli taas heittäny voltit ja oli siellä pää kylkiluiden alla ja peppu oli vasemmassa kyljessä. Potkii tuonne alas...terkan mukaan ei vielä haittaa, koska sen merkki että on tilaa ja lapsivettä liikkua ja voi hyvinkin vielä kääntyä takaisin raivotarjontaan ennen synnytystä. Todellakin toivon niin!!
Perätilasynnytys ei tosiaankaan houkuttele,eikä sen puoleen tuo käännösyrityskään jos siihen jouduttaisiin...meinasi itku tulla illalla, kun oikein rupesin panikoimaan...
Toisekseen verenpaineet oli koholla 141/97, tai no koholla ja koholla. Mutta sain kauhean läksytyksen niistä. Kotona mitatessa aamuin illoin ok ja vaikka yritin sanoa,että aina koholla jännityksen takia niin ei ottanut kuuleviin korviinsa. Nyt pitää mitata 3xpäivässä niitä ja jos koholla ennen ensi keskiviikkoa,jolloin nlalääkäri niin heti soitto sinne ja pissojen yms kontrolliin....
Painoa nyt tullut 11 kg, mikä ei nyt periaatteessa ole vielä kyllä paljon mitään. Terkan mukaan ei mikään iso vauva viikkoihin nähden, äitipolilla olivat toista mieltä....mene ja tiedä...
Eniten stressiä tulee tästä jatkuvasta oman kunnon vahtimisesta ja syömisten tarkkailusta. Koko ajan saa olla huolissaan kaikesta, ei saa tehdä normaaleja juttuja - kun pitää ajatella noita paineita. Eihän tätä enää kauan kestä, mutta mulla ainakin viimeeksi paineet pysyi korkeana synnytyksen jälkeenkin ja siitä sitten paasattiin että yritä levätä...ei kai kukaan jaksa makailla sohvalla/sängyssä pitkin päivää, kun pitäisi kuitenkin yrittää liikkuakin ettei painoa tule kauheasti ja että paineet laskisi.
Nyt on pakko lähteä tuulettamaan ajatuksia vadelmapensaaseen, kun aurinko paistaa.....
Mami 34+3 X-(
neuvola päivä oli tänään ja valtakunnassa kaikki hyvin!
hb vihdoin noussut, kiitos kuuluu itselleni, kun vaihdin omatoimisesti lääkkeen toiseen ja se toimi...onneksi.Mulla on ollu tosi matala hb koko raskauden ajan ja kilpirauhasen vajaatoiminta synnyinvikana, niin niitten arvojen kanssa on taisteltu koko ajan ja nyt kaikki oli kohillaan. Taas ens vkolla labraab kilpirauhasista, mutta sitä on seurattu koko elämän niin tähän "syyniin "on aika tottunut. Olen kyllä itekkin huomannut olevani pirteämpi enkä niin ärtsy kun lääkkeet on saatu kohilleen.
Vauva liikkuu säännöllisesti, se on vissiin isäänsä tullu, koska se on aika kellontarkka miten on hereillä ja jumppa alkaa...
Meillä on kaikki valmiina paitsi rintapumppu ja kantoliina/reppu, mut ne nyt ei ole akuutteja, paitsi toi pumppu..
On ihanaa olla "päässyt" vkolle 33 , koska eka tuli hätäsektiolla vkolla 32, joten kaikki sen yli menevä on plussaa..
Tosin tää on ollu ihan päinvastanen koko raskaus. Siis paljon helpompi.
Vähän harmitti, kun neuvolasa selvisi, et meijän ultraan oli annettu aika 2 vkoa liian aikasin, joten se siirtyi kahella vkolla eteenpäin. Mä olisin kovasti halunnut nähä vauvan, mut parempi kai se on mennä silloin vkolla 36...
Lauantaina mennään tutustumaan sairaalaan ja alkaa oleen ihan tosi asia et se tosiaan sieltä pitäs 40 päivän päästä syntyä.
Iloista viikonjatkoa Kaikille!
T:Anu ja "Taavetti" 33+1
No niin pakko kirjoittaa heti tähnä kärkeen omaa napaa kun jäi niin hyvä mieli eilisestä äippäpolikäynnistä.Elikkäs eilen oli se painoarvioultra ja viimeinen lääkäri sairaalassa.Ja ihanaa kun vastassa oli tytön synnytyksen hoitanut kätilö muistikin meidät vielä.
Ensin olin sydänkäyrässä ja se oli tosi hyvä ja vaihteleva.Ainoastaan vauva ei oikeen tykännyt siitä vaan potki ja liikkui ihan mahottamasti koko ajan. Lääkäri oli sellainen tosi mukava nainen.Teki sisätutkimuksen ja kohdunkaula oli lyhentynyt 2cm ja pehmeä muistaakseni.
Vauvan arvoi käsikopelolla olevan nyt noin 3kg ja ultralla kun mittasi niin sai 3,3kg mutta sanoi että käteen tuntuu pienemmältä.Syntymäpainoksi arvioi noin 3,5-3,6kg.Ja saatiin varmistus siihenkin että poika on tulossa ihan varmasti meille niin komeasti esitteli sukukalleuksiaan:)
Kävin sitten eilen shoppailemassa vauvalle kotiintulovaatteet ja muuta pikkutavaraa.Tällä viikolla olisi tarkoitus pestä vauvan vaatteet ja silitää ja laittaa kaikki muutenkin vauvaa varten valmiiksi.
Synnytyksestäkin puhutiin ja käytiin edellistä läpi se oli myös ihan mukavaa.
Nyt sitä tosissaan odottaa että koska se lähtö tulee.Esikoisen synnytys käynnistyi 38+5 joten siihen ei ole enää kuin pari viikkoa.
Huomenna olisi neuvola ja siellä katotaan tuo paastoverensokeri.Toivottavasti ei ole mitään häikkää.
Joku valitteli tukalasta olosta yms.Itsellä välillä sama juttu että joka paikkaa kolottaa ja hyvä kun liikkeelle pääsee.Ja esikoinen on sitä mieltä että häntä pitäis kantaa vähän väliä jopa täällä kotona!Ja tyttö painaa melkeen 13kg joten ei ole mikään kevyt nosteltava enää.
Jotenkin sitä odottaa ihan hulluna että voi kunpa syntyisi pian ja pääsisi vauva arkeen taas.Mutta toisaalta tuleva pelottaa ja iskee paniikki että ei tässä oikeasti ole enää kovin paljon aikaa.
Lauantaina olisi meidän kummipojan ristiäiset.Onneksi löysin itselleni eilen kaupungilta vaatteet ja ei mamma mallistoa niin voi sitten käyttää jatkossakin.
No joo oliskohan siinä taas asiaa tai vähemmän asiaa...palailen huomenissa.
Ja jaksamista kaikille kohta se on mammaloma meillä kaikilla:)
Terv:Sweety rv 36+3
Käveleminen on päivä päivältä vaan hankalampaa, vauva painaa niin tuonne alas, että tänäänkin kauppaan kävelin silmät vetisinä, vihloo ja sattuu kovasti.
Öisin en nuku, hypin ylhäällä. Joko vaan en saa nukutuksi vaikka olen väsynyt tai sitten on supistuksia.
Vauvan pää on tosiaan ihan alhaalla, istuminenkin on hankalaa.
Kätilön ohjeen mukaisesti mies teki mulle rajun sisätutkimuksen eilen ja pelästyi, kun tunsi vauva pään liikkuvan siellä. Soittelin sitten tutulle kätilölle, joka sanoi, että varmasti onkin tuntenut ja pystynyt "rapsuttelemaan" vauvan päätä.
Aika hurjaa!
En jaksa uskoa, että tässä kauaa enää menee, kyllä alkaa olo olla jo sellainen. Pari viikkoa ehkä.
Mustaverho ja kaneli 34+5
kaikki oli hienosti, ainoa minkä jo arvasinkin oli se ettei meidän vauva ollut vieläkään kääntynyt... vitsin vitsit! vähän alkaa ahdistamaan.
siellä hän istuu kuin tatti ja neuvolan tätikin sanoi että selkeästi tuntee pään ylhäällä ja pepun ihan alhaalla... ei oo siis mun telepaattiset viestit auttaneet... ei taida meikäläisestä meediota tai muuta vastaavaa tulla...
noh, ainakin huumoria riittää (vielä) ja kai se on hyvä merkki?!? :)
sf-mitta oli 31 ja ihan melkein tasan käyrällä kuulemma mennään, vaikken noista käyristä niin piittakaan.. neuvolan tädeille tuntuvat olevan tosi tärkeitä.
ihmettelin sitten käsien puutumista ja jalkapohjien arkuutta, sanoi sen johtuvan siitä jos on ollut kauan paikallaan.. pientä turvotusta kuulemma.
terkka kehui(?) myös masuani pieneksi viikkoihin nähden ja niinhän ne lääkärissäkin sanoi että pienehkö vauva on tuloillaan, ellei se nyt jotain hullua kasvuspurttia ota viimeisinä viikkoina.
no niin, kovasti taas omaa napaa...
voimia tytöt, ei oo enää kauan! :D
Nasu_ rv34
Heipat kaikille! Ja terveisiä harmaasta Länsi-Suomesta! Helteet ovat todellakin kaikonneet ja tilalla on tällainen tylsä harmaa ilma. Minä ottaisin ne helteet mieluusti takaisin, vaikka moni voisi luulla, ettei masun kanssa jaksa kuumalla ilmalla.
Olin eilen ensimmäistä kertaa lähi-Ikeassa. Huh ja hoh, menen seuraavaksi varmaan vuoden päästä...ihmisiä riitti ja mulla oli todella tukalat paikat! Kylkiin ottaa hidas kävely niin vietävästi ja välillä piti ihan pysähtyä ja nojailla kärryihin.
Ostin vauvalle kahdet lakanat ja pinnasänkyyn patjan. Perjantaina pitäisi hakea miehen vanha pinnis säilöstä ja ajattelin, että patja siinä on varmaan suhteellisen kärsinyt.
Vaatteita ja vaippoja meillä alkaa olla tarpeeksi ja vaunut sekä turvaistuin hankittuna. Pinnikseen pitää hankkia vielä kissaverkko, vaikka en usko, että meidän kisut sinne yrittää kiivetä. Kaiken varalta haluan sen kuitenkin, niin saa sitten olla rauhassa. Rintapumppua ja itkuhälyjä meillä ei ole vielä, mutta ne ehtii hankkia. Olen pohtinut, että minkälainen rintapumppu on paras. Mekaaninen vai sähköinen? Auttakaa kokeneet!
Meilläkin masukki hikkaa pari kertaa päivässä, yleensä aamulla ja iltapäivällä. Liikkeet on muuttuneet sellaiseksi "möyryämiseksi" ja milloin mitäkin ruumiinosia kuultaa ihon läpi. En osaa sanoa missä asennossa on ja synnytystapa-arvioon on aikaa vielä kolmisen viikkoa.
Sain eilen mielenrauhaa tässä synnytysasiassa, kun juttelin äitini kanssa. Kyselin miten hän koki synnytyksen ja sanoi, että hänelle se on luonnollinen jatkumo raskaudelle, eikä hän sitä sen enempää pohtinut. Synnytys kesti 10 tuntia ja tuloksena 4200 g tyttö, eli niihin aikoihin iso vauva (sokerivauvoja ei kai silloin ollut?). Kivunlievitystä ei niihin aikoihin annettu, eli ihan luomuna olen maailmaan tullut. Yritän kovasti olla miettimättä synnytystä ja otan sitten vastaan mitä tulee, kun sen aika on. Kaiken kivunlievityksen otan kyllä ilomielin vastaan, jos suinkin mahdollista. Täytyy vain toivoa, ettei mitään perätilasynnytystä tarvitse ruveta jännittämään.....
Kilpirauhasarvoni olivat ihan ok ja lääkäri sanoi, että syyskuun puolessa välissä tarkastetaan vielä kerran (LA on 22.9., eli jos tulee ajoissa, niin en välttämättä ehdi verikokeelle enää) arvot ja sitten voidaankin harventaa. Onneksi arvot ovat pysyneet hyvinä koko raskausajan, niin ei sellaisista tarvitse huolehtia.
Eilen oli ensimmäinen synnytys- ja perhevalmennus, jonka piti hammaslääkäri. Oli oikein asiallinen täti ja jäi hyvä mieli. Asumme pienessä kunnassa ja täällä on hammashoito lapsille hoidettu oikein hyvin. Onneksi on oma purukalustokin hyvässä kunnossa, niin ehkä on sitten esimerkkinä lapselle?
Taidan tästä mennä imurointipuuhiin, kun tuntuu virtaa olevan taas (en ole vielä juonut aamukahviakaan...kello on vasta neljä iltapäivällä...)
Jaksamista kaikille masumameille!
Miaea ja masukki 33+2
Ja eipä siellä kummempia. Vauva on tosi alhaalla. Sitä olinkin ajatellut, kun vihloo häpyluuhun niin kamalasti ja lonkat on ihan mielettömän kipeät. Nyt ei oikein tiedä, miten päin olisi. Yhtään en ole joutunut kipulääkkeisiin turvautumaan raskauden aikana, mutta kohta ehkä pitää, jos jotain vielä haluaa tehdä.
Sf-mitta oli vain 28. Tosin johtunee osittain siitä, että vauva on alhaalla. Tokasta lapsesta mitta samoilla viikoilla ja samalla mittaajalla oli 31. Painoa tullut nyt n. 6-7kg. Siihen saisi jäädä, mutta tuskin jää..
Meillä ei neuvolan terkkari edes sairasloia kirjoittele. Sanoivat suoraan, että terveysasemalle tai sitten työterveyshuoltoon. Yllätyksekseni sain hyvin ajan ta:lle. =)
Meidän poitsu hikkailee myöskin paljon. Esikoinen oli kanssa kova hikkailemaan.
Mulla saa kanssa melkein mahan läpi otettua vauvan jalasta kiinni. Välilä pitää työntää vastaan, kun tuntuu, että mahan läpi tulee.
Kohta kylä varmaan alkaa jollain tapahtumaan.
Voimia Mustaverholle ja kaikille muillekin vaivojen kanssa.
mamaj 32+5
väsyttää! voi luoja kuinka voisin nukkua jatkuen.. :( koko perhe sairastettiin oksennustautia viime vkloppuna. oli kyllä rankkaa, kun tyttönen vielä potkiskeli kovaa masussa ja olin mahataudissa.
arkis: minä olen käynyt nyt jo toista viikkoa viikon välein neuvolassa.
neuvolakuulumisia: sf oli 32 ja vauva on laskeutunut. paino ei ole noussut nyt 4vk aikana, eli lähtöpainoon on tullut vain 7kg.
nyt takaisin sängyn pohjalle.. onneksi olen jo pessyt vaatteet ja laittanut kaikki valmiiksi vauvalle joten niistä ei tarvitse huolehtia. hiukan jo arvailinkin tämän, kun niin aikaisin kaikki laitoin. pinnis vain pitää ottaa vaatekaapista ulos sitten, kun tullaan laitokselta ja pedata :)
hurjat suonenvedot öisin ja säärystimet jalassa olen joutunut nukkumaan. toinen uusia vaivoja on myös kunnon pahoinvointi ja ristiselän säryt..
cec 35+4
Moro!
Kylläpäs tänne on syyskuulaiset käyneet ahkerasti kirjoittamassa, eipä siinä se on vaan mukavaa!
Minä kävin alkuviikosta pelkopolilla, juttelin kätilön kanssa n 1h ja sitten kiersimme koko synnytysosaston / tutustuimme pariin synnytssaliin. Ihan hyvin meni ja eipä siellä esille tullut oikeastaan mitään, mitään en jo olisi tiennyt. Ahdistus helpoitti ainakin hetkeksi. Samalla varattiin aika synnytystapa -arvioon ( 2vkon kuluttua) ja katsotaan onko vaavi edelleen perätilassa...kääntämiseen en aio suostua eli näillä mennään. Miten tuo synnytystapa-arvio tehdään? Kun kätilö puhui jtk että lääkäri nyrkillä mittaa.....?
Pelkopolilla kätilö antoi minulle sellainen kasan monisteita " keisarileikkauksen riskit " ja siinäpä sitten olikin juttua sivutolkulla, en tiennytkään että siinä on NIIN paljon enmmän riskejä normaaliin tapaan verrattuna.... Mutta meillä siis se tilanne ( ainakin tällä hetkellä ) että jos vauva kääntyy niin yritetään sitten normaalisti alakautta ja jos ei niin sitten kai se on se sektio ( kuulin kätilöltä myös että jos on perätila niin automaattisesti sektio KYS;issä että on kuuleman liian paljon riskejä jos alkaa yritäämään perätila-synnytystä...). Että näin meillä. Ensi viikolla olisi taas neuvola, niin muuten ja moni on kertoillut nousseeesta painostaan, minulle painoa on tullut ainoastaan n 6kg eli olen siiis suht helpolla selvinnyt ( tosin neukussa sanoivat että lapsi kasvaa viimeisen kk aikana n 4-500 gr/vko )että saa nähdä. Tänään oli aamulla käynti suuhygienistillä...ei kovin mukavaa hommaa tuo hammaskiven poisto...särky alkokin sit samantien kun selvisin kotiin :=/ Tässäpä meidän kuulumiset näin sekavasti.....
Luluzu & "Pertti" 33+5
Hei,
Käytiin taas ns. mielenterveysultrassa, mikä jännitti taas kovin. Kaikki on kuitenkin yhä vain kunnossa, mikä tuntuu aivan ihmeelliseltä. Olo on kuin olisi päässyt tietokonepelissä pitemmälle kuin koskaan ja tämä taas onkin nyt sitten melkoisen vaativa taso ja joka nurkan takana voi olla sellainen mörkö jota ei ole osannut kuvitellakaan. Mutta tällä hetkellä fakta on se, että mörköjä ei ole näköpiirissä ja siellähän se maalikin jo häämöttää.
Poika on siis jo 3kg (+/- 400-500g! koneen virhemarginaali on siis melkoinen) ja paikat olivat vähän pehmenneet. Lääkäri otti itse esille sen, että ei lasketa ainakaan yliaikaiseksi. Ihanaa. Kahden viikon päästä on seuraava kontrolli ja ilmeisesti silloin arvioidaan voidaanko päättää käynnistyksestä. Mustaverho, eikös sullekin luvattu käynnistys? Onko sulla siitä vielä tarkempaa tietoa? Ajatelkaa, maksimissaan neljä viikkoa enää. Mieletöntä. Voinko minä vieläkin lisätä tähän sen miun vakiofraasin: jos kaikki menee hyvin. Ilmeisesti voin... Välillä olo on epätodellisen toiveikas ja välillä en usko että selvitään tästäkään päivästä..
Kaikille tiukoista potkuista ja tukalasta olosta huolimatta oikein hyviä vointeja,
T. Arkamamma rv 35+6 (pitemmällä kuin koskaan ennen...)
Käynnistys joo luvattiin mulle. Seuraava aika Naikkarilla on siis 15pv ja sitten varataan aika lapsivesipunktioon ja raskautta ei päästetä edes 38 viikolle asti, eli aika käy vähiin!!
On alkanut jännittämään kovasti ja välillä hiipii APUA olo, en ole vielä valmis vaikka olenkin!
Mustaverho 34+6
..että kaikki on hyvin ja Jaakko siellä kasvaa ja komistuu ;)
Syksykelit tais tulla kertarytinällä, viileetä on vaikka aurinko paistaisikin!
Toisaalta ihan kiva, kunhan pysyy kuivana kelit.
Mulla on koko- ja samalla synnytystapa-arvio vkolla 37 äpkl:lla.
Seuraava neuvola ens tiistaina.
Mulla oli kauhee väsymys viimeviikolla, ja muutaman päivän toissaviikollakin, en oikein tiedä miks mut tuntui ettei jaksais mitään.
Hb oli 120, ei oo koskaan ollu niin matalalla. Join pullollisen (en kerralla.. ;D) sitä jotain rautalääkelitkua, mut en mä tiedä vaikuttiko se vai mikä, mut nyt on taas virtaa kuin pienessä kylässä. Ennen en oo ko. litkua juonut joten en tiedä miten nopeesti se vaikuttaa.
Maha on iso ja olo kuin valaalla, mut ihan hyvin vielä pystyy lyllertämään eteenpäin.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Marili ja "Onni" 33+2
eli 34+2
(kyllä tuo aika tuntuu menevän nopeesti..)
Ei varmaan tarvitsisi kirjoittaa mitään, koska otsikko kertoo kaiken. Täällä siis sataa kuin esterin takalistosta toista päivää ja viikon verran on ollut koleaa ja harmaata. Ihan kuin niitä helteitä ei olisi koskaan ollutkaan... (mielialani on hyvin riippuvainen säästä)
Eilen lähdimme ex-tempore-retkelle Korkeasaareen (kävimme katsomassa sukulaisia, heh) ja Linnanmäelle kaveripariskunnan ja heidän poikien kanssa. Oli mukava päivä, kaffeteltiin kauppatorilla ja matkattiin siitä vesibussilla Korkeasaareen. Mutta faktana sanottakoon: OLI KYLMÄ! Olin kerrospukeutunut, mutta eipä tainnut auttaa, koska kurkkukipu on nyt sitä tasoa, etten yöllä nukkunut kuin ehkä pari tuntia. Ravasin juomassa, vessassa ja hakemassa lääkettä, aivan järkyttävä yö!
Vauvakin on ollut hyvin rauhallinen, tuntuu kuin olisi vihdoin pää alaspäin (?), on sellaisia tuntemuksia tuolla alhaalla ja tässä vatsan yläosassa tuntuu jotain pientä ja pyöreähköä, eli olisiko peppu? (pääksi liian pieni mielestäni)
Kiva kuulla Arkamamma ja Mustaverho, että kaikki on edennyt hyvin ja pääsette pian tosihommiin! Täytyy sanoa, että itsellä on "pelko" yliaikaisuudesta ja toivon todella, että vauva päättäisi tulla jo vkoilla 37-38. Olisi helpompaa ihan jo koon puolesta.
Nyt taisi perheen pienin herätä masussa venyttelemään, hän on todennäköisesti myös uupunut retkestä.
Ensi viikolla jatkuu synnytysvalmennus ja keskiviikkona onkin neuvola. Parempia kelejä odotellessa mukavaa viikonloppua kaikille!
Miaea ja masukki 33+4
edelleen täällä ollaan varpaita myöten kaikki paikat ristissä että vauveli kääntyisi pikkuhiljaa mutta kovin sitkeästi tuntuu istuskelevan... ja hurja mylläkkä päällä, tuntuu ettei hän meinaa millään rauhoittua! sen verran on jo kuitenkin ilmeisesti kokoa että välillä pitää oikein ääneen älähtää kun osuu potku oikein makeaan kohtaan! onneksi antaa kuitenkin nukkua öisin.
on tainnut meitin vauva saada jonkun syysenergiapuuskan kun on ruvennut touhuamaan niin kauheasti, ja minä kun kuvittelin että alkaisi pikkuhiljaa rauhoittumaan kun ei sitä tilaakaan ole enää niin paljon, mutta päinvastoin!
no mutta oon kyllä onnellinen että touhua riittää, tiedänpä että kaikki on ok!
Miaea: on varmaan pää alaspäin teidän pienokainen koska mulle ainakin sanottiin neuvolassa että pää on kyllä isomman tuntuinen ja peppu sellainen pienempi mötikkä!
meillä taas pää tuntuu hyvinkin selvästi tuossa oikealla puolella ja pieni peppu ihan todella alhaalla! pystyy paijaamaan päätä masun läpi ja sekös tuntuu hassulta! :)
kovasti olis energiaa tänään, liekö tuo ilma vaikuttanee, pidän nimittäin kovasti sadekelistä, niin kauan kunnes se inhottava loska alkaa...
sadekelistä nautiskellen
Nasu_ 34+2
Olin viikon Oulunjärvellä mökkeilemässä ja otin ihan lunkisti. Ihan rentouttava ja kiva loma. Kylmä vaan oli :-(
Uskomattoman harmaa ja syksyinen keli. Kesää ei ole kunnolla tullutkaan ja nyt mennään ihan syksyn fiiliksissä. Odottajalle ihanteellinen kesä, kuten terkka sanoi. Nyt on alkanut turvotus vaivaamaan pienissä määrin. Tiedä mitä se olis ollut, jos olis kovat helteet pukanneet kesälle. 7 päivää töitä ja alkaa äitiysloma. Taitaa olla elämän pisimmät hetket käsillä...
Synnytysvalmennus oli keskiviikkona. Oli ihan kiva lähes 3-tuntinen kätilön opissa ja paljon sain kyllä irti sieltä. Oon ihan vauhko piikkien suhteen ja kovasti haluasin kieltäytyä epiduraalista. Lähteä vähän niin kuin soitellen sotaan... ;-) Mun kipukynnyksellä tosin voipi piikkikammo unohtua.
Meillä siirtyi kattoremontti ensi kesälle, jos vaikka olis vähän vähemmän sateinen. Nyt ei uskalla purkaa kattoa, kun vettä tulee vaan...
Eilen olin neuvolassa. Terkka ei saanut mitään käsitystä siitä, kuinka päin Pähkinä on, joten maanantaiksi laittoi ultraan. Saan sitten samalla koko arvion. 29+5 se oli sen 1300g.
Sokerit pomppii ja vein mittauslaput äippäpolille. Lupasivat ottaa yhteyttä kirjeellä/puhelimella, kun sisätautilääkäri on käynyt paprut läpi. Aikaistavat mahdollisesti aikaa, joka on tällä hetkellä 1.9. Neuvolantäti oli kyllä sitä mieltä, että sen seuraavan ajan olis pitänyt olla viikkoa aiemmin. Liekö siksi, että laskettuun on enää kolme viikkoa aikaa sillon 1.9?
Kohtahan tänne varmaan saada jo sitten vauvauutisiakin. Loppua kohden päivä päivältä, Mirrel ja Pähkinä (33+2)
Heissan!
Olipa kiva lukea, kun keskustelu käy täällä näin vilkkaana!
Mulla on selkä ollut viime ajat ihan tajuttoman kipeä. Alaselkään vihloo välillä niin että meinaa jalat pettää alta ja päivän mittaan lapaluiden väli menee totaalijumiin. Aamuisin onneksi vähän helpompi, kun vaan saa kammettua itsensä sängystä ylös...
Mennään viikonloppuna ystävien häihin ja esikoinen jää hoitoon. Ihanat isovanhemmat lupasivat pitää pojua luonaan tiistaihin asti. Saan lepuuttaa selkää (esikoinen siis vuosi ja 4 kk eli on vielä nosteltava aika tavalla) ja varasimpa hierojallekin ajan. Toivottavasti helpottaisi!
Kävin alkuviikosta neuvolalääkärillä. Tavallaan ihan helpottavaa, ettei mitään ennenaikaisuuden merkkejä vielä ollut, vaikka supistuksia onkin päivittäin. Liittynevät rasitukseen ja sain ohjeen nostaa esikoista mahd. vähän. Parin viikon päästä sitten synnytystapa-arvio, jossa selviää yritetäänkö alakautta vai onko luvassa suoraan suunniteltu sektio. Esikoinen ei mahtunut tulemaan ison päänsä kanssa mun ahtaasta lantiosta, se selvisi vasta ponnistusvaiheessa. Nyt ois toiveena, että tilanne tiedettäis jo etukäteen eikä tarttis kokeilla "molempia" synnytystapoja tälläkin kertaa. Olo on tässä vaiheessa ihan luottavainen, kumpi tahansa tapa käy, kunhan sen tietää etukäteen.
Maha on ISO, sf mitta huitelee 34 korvilla, vaikka Pikku onkin jo laskeutunut niin alas kun mun ahtaassa lantiossa mahtuu. Taitaapa olla isohko pojanpallero tulossa.
Meillä ois vielä sänkyhakematta säilytyksestä, mutta muuten aletaan olla valmiina Pikun syntymään. Ihan uskomatonta että jokusen viikon kuluttua onkin jo vauva sylissä!
Tsemppiä kaikille loppusuoralle!
Adalmiina ja Pikku 36+0
kova on hikkaamaan tämä meitin vauveli, onko muilla samanlaista? hetkittäin jopa rasittavaakin kun toinen hytkyy ihan hulluna tuolla masussa... :) joka päivä on hikka ainakin pariin otteeseen, ja parasta aikaakin tässä hytkytellään kovasti... hassun tuntuista! :)
tänään olis neuvola, vähän ennen kahta, ja hitusen jänskättää taas tuo vaaálle meno, vaikkei tässä nyt ole sanomista pahasti tullutkaan mutta silti... oon keränny ihan kiitettävästi painoa, viimeeks kun kävin oli yhteensä 15kg tullut koko raskauden ajalta... mutta toisaalta, kaikki arvot on koko ajan ollu ok ja lääkäri sanoi viimeeksi että vauva on jopa ehkä hiukan pienehkö, kuitenkin normaalin rajoissa joten ei kai tässä mitään hätää... kai se paino siitä lähtee...
muuten on kiva mennä neuvolaan kun on tuo meidän "oma" täti ollut lomalla ja ja oli toinen täti viimeeksi! nyt on kiva mennä kun tää meidän täti tietää ja tuntee jo hyvin meikäläiset... oli se sijainenkin onneksi tosi mukava vaikka hermoilinkin kovin...
valituksen aiheena on tänään se että mulla on joka kerta käydessäni lääkärillä ollut eri lääkäri! tosi inhottavaa kun joutuu selostaa kaikki asiat uudestaan ja uudestaan jokaiselle erikseen! onko muilla samanlaisia kokemuksia?
viimeeksi oli kyllä tosi mukava lääkäri, nuorehko nainen joka oli tosi ihana ja lempeän oloinen... kunpa olis sama parin viikon päästä kun on tuo synnytystapa-arviointi...
ekalla kerralla oli niin nihkeä ja ahdistava ämmä että melkein itku kurkussa tulin pois, onneksi oli mies siellä mukana...
tiedoksi siis vielä se että mulla on ollut lääkäri noin kerran kuussa sairastamani epilepsian takia, eli ollaan erityistarkkailun alaisena ja siksi niin usein oon siellä lääkärissä hypännyt... noh, onpahan tullut ultria tuijoteltua useita kertoja :)
kiitos ja anteeksi tätä valitusta. kiva jos jaksoitte lueskella...
myöhemmin lisää kun neuvolasta päästään...! toivottavasti jotain positiivista!
Nasu_ rv 34