Turvaton kiintymissuhde ja ”daddy issues” vielä yli 30v
Olen vähän reilu kolmekymppinen nainen ja vieläkin (kovasta työstä, itsetutkiskelusta, tietoisista valinnoista huolimatta) ihastun ”palavasti” vanhempiin, minuun loppujen lopuksi aika kylmäkiskoisesti suhtautuviin miehiin. Ne on naisrennaurattajia, hyvin sosiaalisia ja yleensä viinaan paljon meneviä miehiä, joita en oikeasti kiinnosta arkielämässä, olen vaan osa hauskanpitoa. Siitäkös minä ”villiinnyn” ja alan tuntea suorastaan rakkautta näitä yleenä 45-55v miehiä kohtaan. Tiedän että terapia on yksi vaihtoehto mutta juuri nyt koronan aikaan ei ole resursseja alkaa siihen, joten hyvät omakohtaiset neuvot tulee tarpeen miten tästä vois itsensä pelastaa.
Kommentit (3)
En tiedä voiko noista päästä oikeasti koskaan yli. Sinä sentään tiedostat ongelmasi, se on jo parempi kuin ei mitään. Voit yrittää välttää pahimmat karikot.
No mun sä olit pieni, sun isä ei tuntunut arvosatavan sua. Nyt sä haet arvostavaa isää kaikista vastaantulevista miehistä, mutta pieleen sekin aina menee.
Ainoa oikea apu tähän on opetella itse arvostamaan itseäsi.
En tiedä, miten se käytännössä käy, koska todennäköisesti isäsi on tartuttanut sinuun kasvuaikanasi myös sellaiset arvot, joiden ihanteita sinä et täytä, etkä ehkä asiaa syvemmin ajateltuasi järjellä ees haluaisi täyttää - mutta ne vaikuttavat silti sisälläsi tiedostamattakin. Niistä on nyt pakko myös pyristellä eroon. Se ehkä parhaiten onnistuu hakeutumalla erilaisten ihmisten seuraan, keskustelemalla heidän kanssaan ja miettimällä heidän arvojaan. Sekin on korona-aikaan hankalaa. Ehkä voisit lukea hyvää kirjallisuutta. Suosittelen esimerkiksi seuraavia kirjoja: anni swan: Iiris Rukka; Elisabeth Gaskell, vaimoja ja tyttäriä, Terry Pratchett: koko Tiffany Särkynen -sarja
Anyone? -ap