Miksi jotkut ovat sellaisia perusärtyneitä?

Koska toiset ovat ärsyttäviä.

En ole.

Joillakin ihmisillä on uhkakeskeinen maailmankuva. He pitävät toisia ihmisiä lähtökohtaisesti vihamielisinä tai ainakin vaarallisen tyhminä, ja näkevät kaikki odottamattomat tapahtumat uhkina. Sellaiset ihmiset suhtautuvat yleensä kaikkiin ja kaikkeen kiukuttelulla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin pelosta.

Olen pahoillani, mutta mielestäni kyseessä on mt-ongelma.

Vierailija kirjoitti:

En ole.

Joillakin ihmisillä on uhkakeskeinen maailmankuva. He pitävät toisia ihmisiä lähtökohtaisesti vihamielisinä tai ainakin vaarallisen tyhminä, ja näkevät kaikki odottamattomat tapahtumat uhkina. Sellaiset ihmiset suhtautuvat yleensä kaikkiin ja kaikkeen kiukuttelulla. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin pelosta.

Kuulostaa järkevältä, puolustusmekanismilta, mutta itse tiedän tällaisia, jotka ovat mielestäni hyvinkin pelottomia, mutta silti ärtyvät lähes kaikesta.

En ole ärtynyt oikeastaan koskaan ja jos joskus olen, niin se on pian ohi. En edes tunne yhtään ainaärtyisää tyyppiä, mutta luulen tietäväni minkälainen sellainen on. Ehkä sellaisella on jokin hieman vinossa pään sisällä, parantumattomasti.

He tuntevat hengessään ja sielussaan ympärilläolevan pahoinvoinnin, mutta eivät osaa puolustautua siltä ja imeytyvät siksi mukaan. Niitä ympärilläolevia sanotaan demoneiksi, opetelkaa Raamatusta puolustuksen perusteet ja älkääkä ihmetelkö täällä enää kuin vähä-älyiset.

Niin miksiköhän? kirjoitti:

He tuntevat hengessään ja sielussaan ympärilläolevan pahoinvoinnin, mutta eivät osaa puolustautua siltä ja imeytyvät siksi mukaan. Niitä ympärilläolevia sanotaan demoneiksi, opetelkaa Raamatusta puolustuksen perusteet ja älkääkä ihmetelkö täällä enää kuin vähä-älyiset.

Joka päivä. Ne lääkkeet, jokaisena päivänä, kiitos.

Koska minua masentaa, ahdistaa ja vituttaa 24/7. Tuskin olen erityisen mukavaa seuraa mutta ei kiinnosta vittuakaan koska myös muut ihmiset esim töissä myös vituttaa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Koska minua masentaa, ahdistaa ja vituttaa 24/7. Tuskin olen erityisen mukavaa seuraa mutta ei kiinnosta vittuakaan koska myös muut ihmiset esim töissä myös vituttaa koko ajan.

Eikö masennukseen, ahdistukseen ja vitutukseen auta mikään?

Luonnevika se minusta on jos jatkuvasti vituttaa. Tulipa mieleen ex, oli sitä tyyppiä että kun oltiin ulkomailla nauttimassa uusista paikoista ja upeista nähtävyyksistä, niin hän marisi kun on kuuma ja paljon jonoa. Tuolla ihmisellä oli taustalla juurikin turvaton lapsuus, mielenterveysongelmia ja persoonallisuushäiriötä. Ajatteli että aina kaikki oli häntä vastaan. Kamalan raskas tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, mutta mielestäni kyseessä on mt-ongelma.

Et ole ihan väärässä. Muistan kun olin pahiten masentunut, silloin oli todella yliherkkä pienillekin vastoinkäymisille ja aivot niin heikossa hapessa, että tuntui että kaikki ilo maailmassa on teeskentelyä. Jotain pahaa vointia, väsymystä, unen puutetta, heikkoa ravitsemusta tai ihan somaattisen sairauden tai kivun aiheuttamaa voimavarojen puutetta on taustalla jos aina kyrpii.

Kun sais joskus olla hetken rauhassa.

eivät ole vielä tajunneet liittyä raittiuskerhoon

🤨

Ärsyttää kun muut ovat aina väärässä, eikä ne ymmärrä asioiden oikeaa laitaa vaikka heille kuinka selitän.

Eri asiat ovat eri ihmisille eri tavoin kuormittavia.

Joku saattaa nauttia vaikka avokonttorista työympäristönä, kun toiselle työ on stressin aihe ja avoin tila ympärillä toinen, ja pölisevät työkaverit kolmas - ja kotona ja taustassa saattaa olla mitä vaan muita kuormituksia.

Onnellinen, tasapainoinen, hyvin nukkunut ja sopivasti ravittu ihminen tuskin on ärtyisä.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää kun muut ovat aina väärässä, eikä ne ymmärrä asioiden oikeaa laitaa vaikka heille kuinka selitän.

Olet siis psykologisesti jäykkä etkä kykene ymmärtämään että se miten "asiat ovat", ovat itsestäänselviä _sinun_ näkökulmastasi, eivät muiden.

Kärsin pitkäaikaisesta unettomuudesta, lääkkeitä sun muita on kokeiltu mutta eipä ole auttaneet, hyvin vähäiset unet joka yö saavat minut olemaan äreä.

Olin aiemmin hyvin ärtynyt ja vihainen, kun elämässä ei ollut oikein mitään tarkoitusta. Kun aloin odottaa ensimmäistä lastani, kaikki muuttui. Siitä asti olen ollut hyvin seesteinen ja rauhallinen. Tätä jatkunut pari vuotta jo. Äitiys on elämäni tarkoitus.

Tarvitsemme erilaisia ihmisiä. Näin maksimoimme erilaiset näkökulmat.

Vierailija kirjoitti:

Olin aiemmin hyvin ärtynyt ja vihainen, kun elämässä ei ollut oikein mitään tarkoitusta. Kun aloin odottaa ensimmäistä lastani, kaikki muuttui. Siitä asti olen ollut hyvin seesteinen ja rauhallinen. Tätä jatkunut pari vuotta jo. Äitiys on elämäni tarkoitus.

Ei koskaan hyvä.