Kamppailen koko ajan säästäminen ja kukuttamisen välillä

Kuluttamisen siis =)

Ap

Siis mikä se ongelma oli? Olet pihi, eikä sillä luonteenpiirteellä ole väliä, paljonko rahaa on. Piheys säilyy. 

Säästämisen idea on se, että voi halutessaan käyttää rahaa mieleisiin asioihin kuten kashmir-neuleeseen. Kuluttamisessa vain sen vuoksi, että on ylimääräistä rahaa, ei ole mitään mieltä. Se ei tee onnelliseksi kuten joku mieleinen hankinta.

no 150 000 ei oikeasti riitä mihinkään. TUollaisen summan kerää parissa-kolmessa vuodessa. Sellainen milli SIJOITUKSISSA alkaa riittämään, eikä suinkaan tilillä laiskana makaamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Säästämisen idea on se, että voi halutessaan käyttää rahaa mieleisiin asioihin kuten kashmir-neuleeseen. Kuluttamisessa vain sen vuoksi, että on ylimääräistä rahaa, ei ole mitään mieltä. Se ei tee onnelliseksi kuten joku mieleinen hankinta.

Veit sanat suustani :)

Sallin itsellleni kuluttamisen tiettyyn rajaan asti. Vaikken välttämättä tarvitsisikaan. Kulutan myös mukavuuksiin, matkustamiseen sekä ulkomailla että kotimaassa, kahviloihin ja ravintoloihin. Teatteriin, keikkoihin ym. 

Rahaa on hyvin säästössä ja sijoituksissa. 

Osta ihmeessä se neule!

Toisaalta materiaaliset arvot eivät merkitse kaikkea ja varsin vaatimattomissakin oloissa voi elää hyvää ja täyttä elämää. Hyvänä esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Minulla ei ole edes noin paljoa säästöjä kuin sinulla, mutta sallin kuluttamisen välillä. Elämästä pitää myös nauttia. Vaikka minäkin olen vähän pihi ja säästän eläkettä varten samalla, niin tuhlaan myös. Omakin asunto on velaton.

Maailmassa on niin paljon mieleisiäni asioita, että kotini täyttyisi parissa kuukaudessa, jos kaiken ostaisin.

Hyvältähän sun tilanne vaikuttaa. Miettisin kuitenkin, että miten tulot riittää eläkkeellä?  Riittääkö se tämänhetken menoihin? Pitäisikö olla enemmän kassavirtaa silloin?

Kysyisin vielä, että milä on sun budjetti? Oletko määritellyt kuinka paljon voit laittaa huveihin, hauskuuksiin ja mielihaluihin?

Vieläpä kysyn, että omat menoihin voit kattaa, mutta onko esim. lapsia? Mitäpä, jos aikuinen lapsesi sairastuu vakavasti? Haluaisitko olla kykeneväinen auttamaan runsaastikin tuollaisessa tilanteessa? Harmittaisiko tuolloin, että on tullut ostetuksi joka kuukausi sitä sun tätä?

Rahankäytössä näkyy meidän mm. pelot, arvot, asenteet, tulevaisuusnäky, ajatus perheestä. Onko ok auttaa aikuisia lapsia, onko ok ottaa aikuisena rahaa vastaan? Mietinkö, että lapsenlapset saattaa tarvita esim. sodan/nälänhädän aikana rahaa? Onko oikein ostaa, koska huvittaa ja haluaa, vaikka kaikki tarpeellinen on, vaikka luonto tuhoutuu koko ajan? 

Juu, en todellakaan osta kaikkea mikä viehättää. Koen, että saan suurempaa iloa esim. sillä, että voin tarvittaessa maksaa lasten kotien käsirahoja, maksaa heidän laskujaan, jos jäävät hoitovapaalle, kursseja ulkomailla yms. Tällaisia on osittain mullekin maksettu (samoin vanhemmilleni aikanaan), niin haluan itse maksaa seuraaville sukupolville.

Jos nyt on 150.000e säästössä, niin 7.2% tuotolla se tuplaantuu 10 vuodessa, ilman että euroakaan laittaa lisää säästöön.

Siitä 300.000 eurosta kun vuosittain sitten eläkkeellä nostaa pelkät tuotot, saa hyvät lisätulot eläkkeen päälle. 7% tuotolla ja 30% verolla saa 1200e joka kk käyttörahaa eläkkeen päälle. Ja jos isompi hätä, niin on pääomaa mitä käyttää.

Eli mielestäni tosi hyvä summa nyt jemmassa, vaikka et yhtään enempää säästäisi.

Taloudellinen turvattomuuden tunne on kyllä yks pieni perkeIe kuiskuttelemassa olkapäällä korvaan. Samaistun hyvin aloittajaan...Noin 100 000€ kerrostalokolmiosta on vielä maksettavaa 35 000€, säästöissä ja sijoituksissa 150 000€, pakollisten kulujen jälkeen "ylimääräistä" (=sijoitettavaa ja säästettävää) jää 1200€/kk...Silti hintsusti ja ihan rehellisesti sanottuna pihisti pitää tuon olalla olevan pikkuperkeIeen kuiskuttelun vuoksi elää kokoajan. 45 vuotiaana eläkeikäänkin on 20+vuotta vielä. Perintöjä ei toivottavasti ole tulossa 20-30 vuoteen...

Vierailija kirjoitti:

no 150 000 ei oikeasti riitä mihinkään. TUollaisen summan kerää parissa-kolmessa vuodessa. Sellainen milli SIJOITUKSISSA alkaa riittämään, eikä suinkaan tilillä laiskana makaamassa. 

Onpa masentava kommentti, miten susta on tullut tuollainen?

Ylenmääräinen tuhlaaminen pelkästään tuhlaamisen vuoksi on yhtä sairasta kuin pakonomainen säästäminen ja pihistely. Järkevä kuluttaminen tarpeeseen ja maltillisesti haluihin on sen sijaan järkevää ja tervettä rahan käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä se ongelma oli? Olet pihi, eikä sillä luonteenpiirteellä ole väliä, paljonko rahaa on. Piheys säilyy. 

Oikeasti pihi ei edes miettisi mitään neuleita