Miksi jotkut ovat sellaisia perusärtyneitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska minua masentaa, ahdistaa ja vituttaa 24/7. Tuskin olen erityisen mukavaa seuraa mutta ei kiinnosta vittuakaan koska myös muut ihmiset esim töissä myös vituttaa koko ajan.

Eikö masennukseen, ahdistukseen ja vitutukseen auta mikään?

Aika huonosti on olemassa toimivaa apua. Ulkopuoliset tuppaa huutelemaan että hakeudu hoitoon, mutta monellekaan ei toimivaa apua ole keksitty. Eikä hoitoon edes pääse ihan helposti, ja jos on jo ennestään väsynyt tai vaikka paha sosiaalisten tilanteiden kammo, niin aika vaikea on yrittää saada itselleen apua.

- eri

Niin miksiköhän? kirjoitti:

He tuntevat hengessään ja sielussaan ympärilläolevan pahoinvoinnin, mutta eivät osaa puolustautua siltä ja imeytyvät siksi mukaan. Niitä ympärilläolevia sanotaan demoneiksi, opetelkaa Raamatusta puolustuksen perusteet ja älkääkä ihmetelkö täällä enää kuin vähä-älyiset.

Nyyään ne tiedetään paremmin:

https://yle.fi/uutiset/18-213033

Näkymättömiä ovat, kyllä, mutta näkee vaikutuksesta. Minkäs sille teet?

Reilusti ylipainoiset on ärtyisiä, koska sokerit koholla. Tiedän kun omaisella on.

Hiivatulehdus, joka ylläpitää elimistössä matala-asteista tulehdusta ja stressitilaa.

No kuvittelepa itse millaista olisi elää maailmassa jossa kyvyiltään toistaitoiset olisivat koko ajan ympärillä tekemässä täysin irrationaalisia asioita ja itse näkisit heidän ajattelunsa ja toimintansa puutteellisuuden. Mutta koska näitä kyvyltään vajavaisia olisi noin 98 jokaista sataa ihmistä kohden (minkä muuten alapeukkujen määrä tulee osoittamaan) et juurikaan löytäisi yhteistä säveltä heidän kanssaan.

Alkaisiko vituttaa?

Olen suurimman osan ajasta äreä. Ehkä 90 % ajasta. Syitä:

- Loputtomat vaatimukset. Vaatijina lapset, mies, työnantaja, opettajat, omat vanhemmat, anoppi jne. Osaan kyllä sanoa ei, mutta sitten tulee valitusta ja jälleen olen äreä.

- Hirveä työmäärä, joka ei tekemällä lopu. Puhun palkkatöistä, kotitöistä ja opiskeluista. Koko ajan on kiire ja pitäisi olla tekemässä jotain. En voi vähentää työmäärää, koska silloin myös tulot vähenisivät, ja ne ovat jo nyt pienet.

- Vuosikausia jatkunut unettomuus, johon ei auta mikään.

- Koko ajan kasvava muistin kuormitus. Jatkuvasti tulee uusia muistettavia asioita: käyttäjätunnukset ja salasanat joka paikkaan, järjestelmät uudistuvat jatkuvasti ja taas pitäisi oppia uutta sekä kaikki käytännön muistettavat asiat (joku puuttuva juttu pitää muistaa kirjoittaa puutelistaan, pitää laittaa hakemuksia ja ilmoittautua kursseille, lasku piti maksaa, neuvola-aika pitäisi varata, synttärilahjoja piti ostaa, opintoja suunnitella...)

Eli lyhyesti sanottuna olen äreä, koska olen hiton kuormittunut ja väsynyt, enkä saa tätä kuormaa mitenkään purettua. Päin vastoin! Se vaan kasvaa koko ajan!

Kuin jonkinlaista ääripessimismiä, jossa tyrmätään sekä mahdollisuus että toivo muunlaisten asioiden kuin ongelmien olemassaoloon.

Lihansyönti

Vierailija kirjoitti:

Niin miksiköhän? kirjoitti:

He tuntevat hengessään ja sielussaan ympärilläolevan pahoinvoinnin, mutta eivät osaa puolustautua siltä ja imeytyvät siksi mukaan. Niitä ympärilläolevia sanotaan demoneiksi, opetelkaa Raamatusta puolustuksen perusteet ja älkääkä ihmetelkö täällä enää kuin vähä-älyiset.

Joka päivä. Ne lääkkeet, jokaisena päivänä, kiitos.

Eli siis määrittelit minut ensin mielisairaaksi (tietämättäsi itse asioista mitään), ja sen jälkeen asetuit yläpuolelleni lääkitsemään minua tahtomallasi tavalla (alistaen minut tahtosi alle) eli siis ts. alistit minua, ihan kuten demonit tekee, ja epäloogisuudessasi vielä haukut (olettamaasi) mielisairasta. Kuulostaa vähän siltä, että olet itse kärttyinen ja että sinussa todellakin on demoni, kun et kerran totuutta Jumalan vallasta kestä kuulla, vaan heti pitää hyökätä vastaan. Et vain voinut olla hiljaa? Ylimielisyytesi, oma tyhmyytesi ja tietämättömyytesi asioista on suora kutsu demoneille tulla omaan kehoosi asumaan, joten jatka vain ja saat oikein omakohtaisen kokemuksen aiheesta. Ja tulet juuri sellaiseksi kärttyiseksi ja riivatuksi sieluksi, kuin mitä oletkin jo kaikesta päätellen ja mistä täällä on puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Niin miksiköhän? kirjoitti:

He tuntevat hengessään ja sielussaan ympärilläolevan pahoinvoinnin, mutta eivät osaa puolustautua siltä ja imeytyvät siksi mukaan. Niitä ympärilläolevia sanotaan demoneiksi, opetelkaa Raamatusta puolustuksen perusteet ja älkääkä ihmetelkö täällä enää kuin vähä-älyiset.

Nyyään ne tiedetään paremmin:

https://yle.fi/uutiset/18-213033

Näkymättömiä ovat, kyllä, mutta näkee vaikutuksesta. Minkäs sille teet?

Tehdä kotiläksyt? Linkkisi ei toimi.

Ne on muutostilassa. Muutos *uttaa.

Minulla ahdistus ja stressi oireilee ärsytyksenä. Saaatan myös alkaa itkeä ja 15 minuutin päästä kaikki on taas hyvin.

Riippuu ihan siitä miten stressi kasautuu. Minusta tunteettomuuden ei kuuluisikaan olla mikään normi. Olen kaikinpuolin hyvin tunteellinen ihminen. Myös mieheni on.

Syön ahdistukseen lääkkeitä.

näinon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin miksiköhän? kirjoitti:

He tuntevat hengessään ja sielussaan ympärilläolevan pahoinvoinnin, mutta eivät osaa puolustautua siltä ja imeytyvät siksi mukaan. Niitä ympärilläolevia sanotaan demoneiksi, opetelkaa Raamatusta puolustuksen perusteet ja älkääkä ihmetelkö täällä enää kuin vähä-älyiset.

Joka päivä. Ne lääkkeet, jokaisena päivänä, kiitos.

Eli siis määrittelit minut ensin mielisairaaksi (tietämättäsi itse asioista mitään), ja sen jälkeen asetuit yläpuolelleni lääkitsemään minua tahtomallasi tavalla (alistaen minut tahtosi alle) eli siis ts. alistit minua, ihan kuten demonit tekee, ja epäloogisuudessasi vielä haukut (olettamaasi) mielisairasta. Kuulostaa vähän siltä, että olet itse kärttyinen ja että sinussa todellakin on demoni, kun et kerran totuutta Jumalan vallasta kestä kuulla, vaan heti pitää hyökätä vastaan. Et vain voinut olla hiljaa? Ylimielisyytesi, oma tyhmyytesi ja tietämättömyytesi asioista on suora kutsu demoneille tulla omaan kehoosi asumaan, joten jatka vain ja saat oikein omakohtaisen kokemuksen aiheesta. Ja tulet juuri sellaiseksi kärttyiseksi ja riivatuksi sieluksi, kuin mitä oletkin jo kaikesta päätellen ja mistä täällä on puhetta.

Tunnen oikeasti mieleltään sairastuneita, joiden elämä on lääkkeistä kiinni, mutta ei yhtään sen arvottomampaa kuin muidenkaan, niiden niin sanotusti terveiden. Otan sen verran takaisin, että sinun kohdallasi ei taida lääkettä löytyä, kun sen pitäisi toimia ylimielisyyteen, tyhmyyteen ja pahuuteen.

Kaikki vitutus, vaikeus, ahdistus ynnämuu loppuu kun käy ostamassa vahvaa köyttä ja menee siihen riippumaan kaulastaan.

Kukaan ei teitä kiukkuvalittajaperkeleitä jaksa.