Lue keskustelun säännöt.
Mikä miehessäsi ärsyttää eniten?
20.04.2014 |
Omani ei kuule mitään kun telkkari on päällä. Ei kuule, ei vastaa, vaikka ruudulla pyörisi kissanruokamainos. Toinen on jatkuva hämmästely. Oltiin ajelulla ja hämmästelee ihan tavallisia kerrostaloja. "Siis asuuko tässä ihmisiä?" "WAAUU miten hieno kerrostalo." Luonto-ohjelmia katsoessa hämmästelee miten joku hyönteinen voi elää niin, ettei kuole omaan myrkkyynsä. Hämmästelee ja kyselee kuin lapsi ja ikää 39. Ei mulla muuta.
Kommentit (93)
Voi Helvetti sentään mitä listauksia teillä! Ootte kuitenkin vielä naimisissa?
Huhuh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 23:19"]
Viljelee virtuaalimaata netissä ja kasvattaa vaaleanpunaisia hevosia. Vittu miten miehekästä.
[/quote]
:D
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 23:19"]
Viljelee virtuaalimaata netissä ja kasvattaa vaaleanpunaisia hevosia. Vittu miten miehekästä.
[/quote]
:D
[/quote]
Onhan se heti parempi aktiviteetti kuin porno!
Epäjärjestelmällisyys lähes kaikessa. Ruokaa tehdessä tekee sen väärässä järjestyksessä, että osa pitää sitten lämmittää uudestaan. Kun on lähdössä ulos lasten kanssa, ei katso heille valmiiksi vaatteita, vaan touhottaa jokaisen vaatteen kanssa erikseen. Lopputulos on yleensä se, että puoltoista vuotias on sitten yksin ulkona ja mies alkaa pukea isompia, jotka osaavat pukemisen varsin hyvin itse. Kiukuttelu ja möykkööminen ja huutaminen lapsille kuuluu tässä tilanteessa luontevasti asiaan. Ei hoida lapsille tekemistä, jos niiden täytyy pysyä pois jaloista vähän aikaa. Hoitaa tilanteen huutamalla, minkä seurauksena mitään ei tapahdu. Tavarat ei ikään löydä paikoilleen ja tämä ärsyttää suunnattomasti kun hän ei pyydä lapsia laittamaan itse ulkovaatteita paikoilleen, vaan mies laittaa ne. Niitä vaatteita sitten etsitään seuraavan kerran kauan. Lapsillan omat korit, joissa on jopa nimet ja ulkovaatteiden paikkakaan ei ole muuttunut useaan vuoteen.
Mitäa vielä... Mulla on ollu elämäni aikana useita koiria, mutta nyt kun hänellä on ensimmäinen oma pentu, ei minun antamista neuvoista ole mitään hyötyä. Työkaverinsa kertoo samat asiat ja silloin ovatkin hyödyllisiä. Hän ei siis itse edes huomaa tätä toimintatapaa. Kuuntelu ei muutenkaan ole vahvimpia puoliaan. Unohtaa helposti asian, jonka sanoin viisi minuuttia sitten.
Ei hän mielestäni tällainen ollut aikanaan kun tavattiin ja varmasti minäkin vaadin liian kovaa suoriutumista arjen asioissa, koska olen itse erittäin järjestelmällinen ja tiedän varmaan jokaisen esineen paikan kodissamme. Näiden ns. Puutteiden kanssa on vain oppinut elämään. Muutoin mies on loistava, pitää itsestään ja perheestään huolta.
Pahoittelen rivinvaihtojen puutetta. En tiedä miksi eivät tulleet, vaikka laitoinkin.
68
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 23:38"]En tiedä mikä ärsyttää eniten, mutta tässä ihan näin muutama todella ärsyttävä puoli mainitakseni:
- järkyttävän huono itsetunto/epävarmuus. Ei helvetti vie voi edes verkkahousuissa lähteä lähikauppaan ja pipoa ei vahingossakaan voi ottaa ihmisten ilmoilla pois päästä, kun "tukka on huonosti"
- nalkuttaminen, etenkin lapsille naputtaa jatkuvasti ja ihan turhasta
- komentelu, koko ajan käskee jonkun tehdä jotain
- mikään ei koskaan kelpaa, mikään ei ole koskaan hyvin
- syö räkäänsä niin että se kuuluu toisesta huoneesta toiseen
- mitään ei voida koskaan tehdä muiden kanssa, vain oman perheen kesken (varmaan johtuu siitä huonosta itsetunnosta tämäkin)
- ei koskaan innosta ehdottamistani jutuista heti vaan kaikkeen täytyy ensin vähän kuin tavan vuoksi vängätä vastaan
- jos kiellän lapsia, huutelee mies vierestä "no ei kai se haittaa jos ne", "no voi kai ne nyt" jne. Ehkä tuo on se ärsytys nro 1.
[/quote]
Onkohan meillä sama mies...
Miten te jaksatte? Varsinkin näiden masentuneiden kanssa. Itsellä parisuhteen yt käynnissä, kun en enää jaksa ymmärtää ja paapoa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jättää kaappien ja laatikoiden ovet auki. Käyttää ja sotkee paljon astioita silloin kun mun tiskivuoro on tulossa. Maiskuttaa pastaa ja jäätelöä syödessään. Välittää musta vaikka en koe olevani hänen arvoisensa.
Eniten ärsyttää se, että kaivaa munan housuistaan ja heiluttelee ja esittelee sitä kun mikäki viidakon kuningas. Aina kun tilaisuus tulee niin mikäs se sieltä esille heilahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anime, voi v*ttu. Aikuinen mies kattoo pinkkitukkasia koulutyttöjä. En jaksa kuunnella sitä kaikkien animetyttöjen helaripuheääntä kuunnella kun herra vähän kattoo piirrettyjä (n. 8h päivässä, työtön kun on nykyään).
Riitatilanteessa edellisten riitojen esiin kaivelu, vaikka kuinka oltaisi sovittu ja loppuun käsitelty aiemmin. Ilmeisesti jokin on kuitenkin jäänyt vaivaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleinen aloitekyvyttömyys ja passiivisuus. Ei osaa hoitaa oikein mitään asiaa oma-aloitteisesti. Jos näkee, että pyykkitelineessä roikkuu herran kalsareita ja sukkia, niin miksi vitussa minun pitää erikseen käskeä häntä viemään ne kaappiin? Jos huomaa, että jääkaapista on maito loppu, niin miksi ei voi mennä kauppaan? Mies tulee töistä suoraan kotiin eikä koskaan kaupan kautta, vaikka kotona olisi kaapit tyhjinä. Ei jaksaisi joka asiasta huomauttaa ja nalkuttaa, mutta ei myöskään katsoa viikkoa samoja kalsareita pyykkitelineessä tai kahden viikon sänkeä äijän naamassa. Miksi ei voi hoitaa kuntoon asioita, jotka selvästi nokan edessä näkyvät???
-Mies on todella hellyydenkipeä. Ollaan yhdessä todettu, että tämä kummallisesti ylikorostunut huomionkipeys ja muu johtuu miehen huonosta ihmissuhdetilanteesta. Ei näe juuri koskaan kavereita, huonot välit perheeseen jne. Olen monta kertaa selittänyt, että en voi olla hänen ainoa ihmissuhteensa ja menisi nyt vaikka jonnekkin sosiaaliseen tilaisuuteen. Ei viitsi edes yrittää, "mut ku emmä". Muuten olis mulle aika sama, mutta mies ei vaan ymmärrä, että ei kaverit tule häntä hakemaan sohvalta. Yrittäisi edes! Sitten mä kärsin tästä, koska mies kinuaa huomiota aivan koko ajan.
-Miehellä on jotain päähänpinttymiä, joista ei pääse eroon. Ei esimerkiksi suostunut ehdottamaani ehkäisyyn, koska on varma sen toimimattomuudesta. Ihan sama mitä tutkimustuloksia näytän, ei usko. Sama myös ruokavalion kanssa. Syököön miten haluaa, mutta niin syön minäkin.
-Ei käy päivittäin suihkussa ja vaihda alusvaatteita. Mies ei haise, mutta on se silti vähän ällöttävää.
-Pikkupoikamainen tapa välillä lässyttää mulle. Aina saan huomauttaa asiasta. Mies myös heittelee aina tavaroita samalla tavalla, esim. dödöä ei voi vain ottaa käteen vaan se heittää sen akselinsa ympäri. Samaa tekee muillekkin pikkutavaroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
......
Ehkä sinkkuna oleminen on sittenkin hyvä juttu.
Ärsyttää että juo muutaman oluen joka päivä ja viikonloppuisin paljon enemmän, ei ole humalassa tai muutenkaan ärsyttävä, mutta kun itse juon vain noin kerran kuukaudessa niin ottaa päähän tommonen kaljan kittaaminen. Eikä urheile enää, silloin kun alettiin seurustelemaan kävi innokkaasti salilla ja oli lihaksia, nyt laihtunut paljon niistä ajoista. Ei tee kotitöitä oma-aloitteisesti, aina saa patistella, eikä siivoa kunnolla jälkiään.
En tiedä mikä ärsyttää eniten, mutta tässä ihan näin muutama todella ärsyttävä puoli mainitakseni:
- järkyttävän huono itsetunto/epävarmuus. Ei helvetti vie voi edes verkkahousuissa lähteä lähikauppaan ja pipoa ei vahingossakaan voi ottaa ihmisten ilmoilla pois päästä, kun "tukka on huonosti"
- nalkuttaminen, etenkin lapsille naputtaa jatkuvasti ja ihan turhasta
- komentelu, koko ajan käskee jonkun tehdä jotain
- mikään ei koskaan kelpaa, mikään ei ole koskaan hyvin
- syö räkäänsä niin että se kuuluu toisesta huoneesta toiseen
- mitään ei voida koskaan tehdä muiden kanssa, vain oman perheen kesken (varmaan johtuu siitä huonosta itsetunnosta tämäkin)
- ei koskaan innosta ehdottamistani jutuista heti vaan kaikkeen täytyy ensin vähän kuin tavan vuoksi vängätä vastaan
- jos kiellän lapsia, huutelee mies vierestä "no ei kai se haittaa jos ne", "no voi kai ne nyt" jne. Ehkä tuo on se ärsytys nro 1.
mahtava ketju!
oma mies on kans aloitekyvytön, ei saa puhtaita vaatteitaan narulta ja likaiset sukat ei IKINÄ ole pyykkikorissa vaan sen vieressä. jne.
kun tavattiin hän harrasti urheilua, nykyään ei, ja kilojakin on tullut, mutta syö silti epäterveellisesti. eniten tuossa ärsyttää se että olen suhteemme aikana itse alkanut harrastaa liikuntaa, kokotna jumppaamalla. ja mies usein ehdottaa että eiköhän liikuta yhdessä, meillä on kuntopyörät jne. sopisi minulle mutta mies on jotenkin mahdottoman laiska sitten kun aloitetaan ja 10-20min päästä on ihan poikki ja ...en osaa selittää mutta tuntuu että hän saa kiksinsä siitä että puhuu liikunnan harrastamisesta, oikeasti ei sitten liikkuminen maistukaan vaan ojentelee vähän käsinvarsiaan ja kutsuu sitä lämmitteyksi ym. helvettiäkö sit ehdottaa et liikutaan jos ei kiinnosta? no mitä se mulle kuuluu mutta hassua että haluaa tehdä tuota mun seurassa. voishan sitä yksinäänkin vähän venytellä...
51 lisää vielä:
miehestä on suhteen myötä tullut todellinen kotikissa, vaikka joskus oikeen patistan että lähtis kavereiden kanssa ulos, mut kun "emmää..." kaveritkaan ei enää soittele kun ei se ikinä lähde. miehellä on ollu kyllä tosi rankaa työ ja paljon ylitöitä mutta nyt on helpottanut ja luulis että olis rentouttavaa mennä ulos ihmisten kaa mutta menee vain minun seurassani tai jos yhteisiä kavereita tavataan. mua siis ärsyttä eittei mun miehellä olee enää omaa sosiaalista piiriään tai kaveriporukkaa, istuu vaan tietokoneella kaiken vapaa ajan...
Emmää tiiä mikä ärsyttäs. Mun mies on ihana <3 No, ehkä se puhuu joskus vähän liikaa.
Siitä olenkin joskus haaveillut, että voikun olisin lesbo...
Omassa avomiehessä ärsyttää moni asia, usein pelkkä hänen näkemisensä ärsyttää niin, että on pakko katsoa jonnekin muualle, varsinkin ruokapöydässä (syöminen suu auki, mässytys, nopea kauhominen).
Aivastaminen kämmeneen, eikä pese sen jälkeen käsiään. Miksei voi opetella aivastamaan paidan sisään tai kyynärtaipeeseen? Silti itse on saarnannut hyvistä käytöstavoista ja siitä, että muut pitäisi ottaa huomioon.
Hän on fiksu mies ja osaava nörttityössään. Silti hän on epäjärjestelmällinen esim. keittiöasioissa. Kun sanon hänelle vinkkejä, miten asiat kannattaisi tehdä, hän suuttuu. Kun tämän seurauksena olen vitsaillut, että hän taitaa olla tyypillinen mies, jota ei saa neuvoa, on hän vetänyt siitäkin herneen nenään, ja syyllistänyt minua yleistämisestä -> hirveä riita.
Naama aina norsun v---lla, varsinkin kun tulee töistä. Hyvä, kun "moi" saa sanottua. Istuu vaan koneelle ja on siinä koko illan, eikä huomioi minua. Jos olen tästä sanonut ja valittanut yksinäisyyttäni, hän suuttuu siitäkin ja kääntää syyn minuun, että itsekin istun koneella koko ajan (vaikka oikeasti teen tärkeitä opiskelujuttuja, kun hän taas pelaa vaan, lukee nettilehtiä ym. "tärkeää"). Tai sitten hän syyttää koiraani, joka haukahti pari kertaa, kun mies tuli kotiin. Että koko ilta on pilalla koirani takia. Itsessään ei tietenkään ole mitään vikaa koskaan.
Besserwisseriys, pakko aina vängätä vastaan ja olla eri mieltä kanssani, vaikka olisi väärässä. Puoli vuotta sitten on saattanut olla ihan päinvastaista mieltä, koska tärkeintä oli ilmeisesti pahoittaa mieleni. Esim. haaveilin ulkomaille muutosta yhdessä. Silloin hän suuttui haaveestani ja keksi vaikka mitä syitä, ettei halua muuttaa ulkomaille. Olin pettynyt, koska olin tutustuessani häneen kuvitellut, että hänkin voisi joskus muuttaa ulkomaille, koska oli ulkomaille hakenut töihinkin. Halusin kuitenkin olla mieheni kanssa ja vähitellen totuttauduin ja hyväksyin ajatuksen siitä, että asuisimme aina Suomessa. Mutta kuinkas ollakaan, hän sai vähän aikaa sitten työtarjouksen toiselta puolelta maapalloa ja on muuttamassa sinne! Kun ihmettelin tätä äkillistä mielen muuttumista, hän suuttui minulle, kun kaivelen menneitä, ja väitti ettei ole sanonut, ettei voisi muuttaa ulkomaille (vaikka teki sen silloin hyvin selväksi).
Puhumattomuus, tylsyys ja etäisyys.
Syyllistäminen, ja jos sanon siitä, että tuntuu pahalta, kun hän syyllistää, syyttää hän minua syyllistämisen syyttämisestä, ja väittää, ettei koskaan syyllistä.
Ei vie koskaan koiraa ulos (vaikka minun koirahan se onkin, mutta osoittaisihan se rakkautta, jos voisi joskus ilahduttaa ja viedä sen oma-aloitteisesti ulos). Jos olen joskus pyytänyt häntä auttamaan minua ja viemään koiran ulos, hän tuntee itsensä hyväksikäytetyksi. Samoin kotitöiden tekemisestä, hän on väittänyt, että käytän häntä hyväksi, vaikka itse on oma-aloitteisesti jotain tehnyt.
Epäsosiaalisuus. Puhuminen ihmisten kanssa ei kiinnosta, mutta suuttuu, jos menen tapaamaan ystäviä, enkä kutsu häntä mukaan.
Ei suostu ikinä menemään terapiaan tai suostu myöntämään, että itsessä olisi mitään korjattavaa. Suuttuu terapian ehdottamisestakin.