Miksi syöpäkuoleman pitää vielä nykyaikana olla niin hirveän tuskallinen

Sen riippuuvuus-argumentin täytyy olla huumoria. Muussa tapauksessa tekosyyn esittäjä on laiska ajattelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kipupumppua ei anneta ilman lääkärin lupaa. Jos pahimmat kivut iskevät virka-ajan ulkopuolella, saat huutaa tuskissasi kun hoitajat eivät saa kiinni päivystävää lääkäriä. Minusta tuli eutanasian kannattaja, kun jouduin seuraamaan saattohoidossa läheisen kärsimystä.

Eutanasialain sijaan pitäisi muuttaa lakia siten, että kipupumppuun ei tarvittaisi lääkärin lupaa. Miksi ihmeessä hoitajien pitää joutua soittelemaan ympäriinsä että hei saadaanko antaa tuolle kuolemansairaalle kipulääkettä, kun heillä riittää ammattitaito vallan mainiosti tehdä se itsenäisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karua luettavaa nämä ketjun kommentit.

Omaa kokemustakin on isäni saattohoidosta. Hänelle asennettiin sairaalassa kipupumppu mutta saattohoitoyksikköön siirrettyään kipulääkityksestä ei olisi huolehdittu, ellemme me omaiset olisi pitäneet huolta, että näin tulee myös tapahtumaan. Selitys morfiiniviiveelle oli, ettei asentamiseen tarvittavan pätevöityneen sairaanhoitajan saaminen paikalle ole mahdollista, on liian kiireinen.

Soitin ihan raivona sairaalaan että jos hoito ei onnistu täällä niin isä tuodaan takaisin sairaalaan. Onkologi oli järkyttynyt, ja soitti itse takaisin saatto-osastolle samantien ja jo alkoi tapahtua.

Valvoin 2 viikkoa sisarusteni kanssa vuorotellen isän huoneessa. Kirjasimme kaikki ylös vihkoon. Lääkeannostukset, käynnit, muut huomiot ja jätimme sen tarkoituksella myös hoitajien näkyville. Isäni oli koko tämän ajan tajunnan rajamailla, eikä olisi itse yhtenäkään kertana pystynyt soittamaan kutsuntakelloa itse. Kivun näkyivät hikoiluna ja kramppeina, irvistyksinä kasvoilla, joten painoimme kipupumppua itse (ihan sairaalasta saadulla luvalla).

Isällä oli vahva sydän, siksi kuoleman tulo kesti. Onneksi itse kuolema tuli hiljaisuudessa ja rauhassa, sen suhteen pystyn elämään asian kanssa. Pitäkää läheisistänne huolta ja heidän puolta heidän sairaataessa ja viimeisissä hetkissä. Saatto-osastolla, jossa isäni oli ei juuri hoitajia huoneissa näkynyt.

Me omaiset teimme yhdessä lähettävän sairaalan kanssa selvityspyynnön saattohoidon toiminnasta. Ei se toki enää meitä auta mutta toivottavasti muita.

Kunpa minäkin olisin tajunnut seurata... oma isäni suorastaan tapettiin.

Monilla ei ole kertakaikkiaan mahdollisuuksia noin intensiiviseen läsnäoloon saattohoitovaiheessa, etenkään kun sen kestoa ei välttämättä voi etukäteen tietää. Asutaan kaukana, ei ole mahdollista olla pitkään töistä poissa, on itsellä sairauksia,  on lapsia huolehdittavana tms ja lisäksi pitää muistaa, ettei kaikilla ole niitä sisaruksiakaan joiden kanssa vuorotella. Sitä varten näitä saattohoitopaikkoja on, että ihmisen asioista huolehdittaisiin ilman omaisen 24/7 läsnäoloa!

Yritin lainata tätä kirjoittajaa, joka kaksi viikkoa on kirjannut hoitajien käyntejä vihkoon. Olisit vain keskittynyt isäsi luona läsnäolemiseen❤️Annetut lääkkeet ja huomiot kirjataan kyllä potilasjärjestelmään.En tiedä mikä saattohoitoyksikkö on kyseessä, mutta varsinainen sellainen se ei ole voinut olla jos henkilökunnalla ei ole kipupumpun käyttö tuttua. Siinä on varmasti mennyt hoitopaikan valinta pieleen. Jos te olette sisarten kanssa siellä yötä päivää olleet, ja huolehtineet bonusten antamisesta, voi se olla syy miksi hoitajia ei ole niin paljon käynyt paikalla. He ovat olleet enemmän aikaa niiden potilaiden kanssa, jotka tarvitsevat ehkä koko ajan hoitotoimia tai kuolevat ilman niitä läheisiä. Oliko huoneessa kutsu, jolla saitte hoitajan paikalle kuitenkin? Normaaliosastoilla ei ole oikein ikinä aikaa vain istua potilaan vierellä, tai se on toisten potilaiden hoitoon käytettävästä ajasta pois.Siksi on hyvä jos omaiset saattavat kuolevaa. Se, kenen omaiset raivoavat eniten, ei itselläni ole työtä priorisoiva asia vaan potilaiden tarpeet tärkeysjärjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuollut Janita Lukkarinen puhui jatkuvasti kivuista, vaikka oli Terhokodinkin asiakas ja siellä luulisi olevan paras osaaminen. Esko Seppäsen pojan kivut saatiin Terhokodissa sietämättömistä kympin tasosta seiskaan.

Aina morfiinikaan ei auta. Joskus se oikea valinta olisi eutanasia, jos potilas sitä haluaa.

Tiedän tapauksen, jossa parantumattomasti sairaalle, kivuista kärsineelle vauvalle annettiin vanhempien luvalla tahallaan yliannostus morfiinia eutanasian saavuttamiseksi. Tämä siis Suomessa muutama vuosi sitten. Vauvan kipuja muuten saatu hallintaan. Kiitos sille lääkärille.

Avustettu itsemurha on sallittu. Miksi sälyttää ulkopuoliselle tappaminen. Itse en ainakaan suostuisi työkseni ihmisiä tappamaan. No itsemurha ei tietysti vauvoilla onnistu, mutta aikuisilta syöpäpotilailta kyllä. Mutta nykyään on mahdollista saada sedaatio, jos ei tajuissaan halua kitua loppuun asti. Eli nukutetaan. Kaikki eivät tietysti sitä halua.

Minusta avustettua itsemurhaa on kohtuutonta sälyttää omaisille.

Varmasti on olemassa lääkäreitä, jotka pystyvät auttamaan ja haluavat auttaa, jos laki sen sallisi. Lääkäreillä on välineet ja osaaminen, toisin kuin omaisilla.

Itsemurha jää usein tekemättä, kun ihminen ajattelee, että vielä ehtii. Sitten tulee romahdus toisten varaan, eikä enää kykenekään tappamaan itseään, vaikka ehkä oli niin suunnitellut.

Sedaatiosta päättää lääkäri, ei potilas. Usein potilas kituu odottaessaan päätöstä, joka ehkä tulee, ehkä ei.

Olen nähnyt läheltä yliopistosairaalan palliatiivisen ja saattohoidon ihan terveyskeskuksen lääkärin hoidossa ja kaikki meni kivunhoidon ja muun avun suhteen niin hyvin kuin mahdollista. Ei voi tietysti yleistää, mutta vähän ajatusta kommentteihin varsinkin jos asiasta on vain tietona huhupuheita sekoitetuna omiin pelkoihin.

Jos ei riippuvuutta pelätä niin miksi sitten annetaan kuolevalle potilaalle kipulääkkeeksi vain panadolia? Lääkäri kieltäytyi antamasta mitään vahvempaa "ettei siitä tule harmia jälkeenpäin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri kuollut Janita Lukkarinen puhui jatkuvasti kivuista, vaikka oli Terhokodinkin asiakas ja siellä luulisi olevan paras osaaminen. Esko Seppäsen pojan kivut saatiin Terhokodissa sietämättömistä kympin tasosta seiskaan.

Aina morfiinikaan ei auta. Joskus se oikea valinta olisi eutanasia, jos potilas sitä haluaa.

Tiedän tapauksen, jossa parantumattomasti sairaalle, kivuista kärsineelle vauvalle annettiin vanhempien luvalla tahallaan yliannostus morfiinia eutanasian saavuttamiseksi. Tämä siis Suomessa muutama vuosi sitten. Vauvan kipuja muuten saatu hallintaan. Kiitos sille lääkärille.

Avustettu itsemurha on sallittu. Miksi sälyttää ulkopuoliselle tappaminen. Itse en ainakaan suostuisi työkseni ihmisiä tappamaan. No itsemurha ei tietysti vauvoilla onnistu, mutta aikuisilta syöpäpotilailta kyllä. Mutta nykyään on mahdollista saada sedaatio, jos ei tajuissaan halua kitua loppuun asti. Eli nukutetaan. Kaikki eivät tietysti sitä halua.

Minusta avustettua itsemurhaa on kohtuutonta sälyttää omaisille.

Varmasti on olemassa lääkäreitä, jotka pystyvät auttamaan ja haluavat auttaa, jos laki sen sallisi. Lääkäreillä on välineet ja osaaminen, toisin kuin omaisilla.

Itsemurha jää usein tekemättä, kun ihminen ajattelee, että vielä ehtii. Sitten tulee romahdus toisten varaan, eikä enää kykenekään tappamaan itseään, vaikka ehkä oli niin suunnitellut.

Sedaatiosta päättää lääkäri, ei potilas. Usein potilas kituu odottaessaan päätöstä, joka ehkä tulee, ehkä ei.

Tämä onkin se ongelma että milloin päättää se hetki kun on od:n aika. Lisäksi myös omaisille rankkaa kun ei mene "normaalin" kaavan mukaan. Toisaalta kumpi on rankempaa, yhtäkkinen "ennenaikainen" yllärikuolema vai kitumisen seuraaminen?

Tunnetusti suomessa kivunhoito on ihan ala-arvoista. Edes kuolemassa olevat syöpäpotilaat eivät saa vahvaa lääkitystä ettei vaan jää koukkuun. Kaikkeen tungetaan sitä buranaa ja sitäkin 400mgx3. 

Itse syöpähoidot eivät ole pahemmin kehittyneet 90-luvulta. Paljon on vuosikymmenien aikoina ollut juttua "läpimurroista" mutta montako niistä näette käytössä? Aivan..

Hömpän pömppää tämä teologinen analyysi. quote=Vierailija]Sen on pakko juontaa juurensa luterilaisesta kärsimyksen ihannoinnista. Lutherhan oli sitä mieltä, että kärsimys jalostaa ja mitä enemmän kärsit, sen kirkkaamman kruunun saat kuoleman jälkeisessä elämässä, Vaikka emme maana ole enää mikään uskovaisten maa, luterilaiset perinteet istuvat syvässä. Tästä samastahan kumpuaa se, ettei helppoa elämää saa olla (laiskuutta), omasa pahasta olosta ei pidä puhua, kärsimyksiään ei saa jakaa eikä helpottaa, ja tuska on parasta lahjaa mitä ihminen voi koskaan saada.

Kuunnelkaapa vaikka meidän luterilaisia joululauluja, miten niissä toistuu kuolema, kärsimys, melankolia, epätoivo, elämän epäreiluus, köyhyys, vähän lisää kuolemaa jne. kun muiden maiden joululauluissa raikuvat ilo, yhdessä vietetty aika rakkaiden kanssa, hyvä ruoka ja kauniit jouluvalot.[/quote]

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt läheltä yliopistosairaalan palliatiivisen ja saattohoidon ihan terveyskeskuksen lääkärin hoidossa ja kaikki meni kivunhoidon ja muun avun suhteen niin hyvin kuin mahdollista. Ei voi tietysti yleistää, mutta vähän ajatusta kommentteihin varsinkin jos asiasta on vain tietona huhupuheita sekoitetuna omiin pelkoihin.

Minä olen nähnyt läheltä läheiseni tuskallisen kuoleman, kuten moni muukin tässä ketjussa. Itse traumatisoiduin tästä pahasti. Sitä et pysty muuttamaan huhuksi tai urbaanilegendaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt läheltä yliopistosairaalan palliatiivisen ja saattohoidon ihan terveyskeskuksen lääkärin hoidossa ja kaikki meni kivunhoidon ja muun avun suhteen niin hyvin kuin mahdollista. Ei voi tietysti yleistää, mutta vähän ajatusta kommentteihin varsinkin jos asiasta on vain tietona huhupuheita sekoitetuna omiin pelkoihin.

Entinen Terhokodin johtava lääkäri Juha Hänninen on eutanasian puolustaja. Hän varmasti paremmin kuin kukaan tietää, että joskus se on tarpeen.

Suurin osa syöpäkuolemista on inhimillisiä. Osa ei ole. Hänninen tietää, että kaikkia ei voida auttaa tarpeeksi.

Jos on yhden kuoleman nähnyt, ei voi pitää itseään asiantuntijana.

Omaiseni kuoli vaikeasta dystoniasta kärsien ja kuolemaa pyytäen. Hänellä ei ollut syöpää. Hän oli vääntynyt solmuun. Mikään kipulääke ei siihen auttanut. Luojalle kiitos keuhkokuumeesta.

Te jotka olette oikeasti menettäneet läheisenne, mitä olisitte olleet mieltä siitä että omaisenne olisi tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa kun vielä pystyi itse sen salaa tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette oikeasti menettäneet läheisenne, mitä olisitte olleet mieltä siitä että omaisenne olisi tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa kun vielä pystyi itse sen salaa tekemään?

Katselin sen verran karua kitumiskuolemaa, että rukoilin kaiket yöt ystäväni pääsyä täältä jo pois! Jos hän olisi ehtinyt sen itse toteuttaa kun vielä kykeni, olisin ollut iloinen ja onnellinen puolestaan! Jos joku ei olisi sitä ymmärtänyt, olisin kertonut hänen olevan sairas ja kuvottava yksilö joka on ansainnut itse kokea kärsimystä!

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette oikeasti menettäneet läheisenne, mitä olisitte olleet mieltä siitä että omaisenne olisi tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa kun vielä pystyi itse sen salaa tekemään?

Kummini kuoli syöpään ja todellakin olisi ansainnut lähteä aiemmin, tosin hän oli uskonnollinen, niin hälle varmaan parempi näin.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette oikeasti menettäneet läheisenne, mitä olisitte olleet mieltä siitä että omaisenne olisi tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa kun vielä pystyi itse sen salaa tekemään?

Olisin varmasti ollut surullinen, mutta ymmärtänyt hänen ratkaisunsa. Kun kuolevalla on niin kovat tuskat, että hän pyytää läheisiä tappamaan itsensä, niin toivon, että kenenkäänei tarvitsisi sellaista kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette oikeasti menettäneet läheisenne, mitä olisitte olleet mieltä siitä että omaisenne olisi tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa kun vielä pystyi itse sen salaa tekemään?

Olisin varmasti ollut surullinen, mutta ymmärtänyt hänen ratkaisunsa. Kun kuolevalla on niin kovat tuskat, että hän pyytää läheisiä tappamaan itsensä, niin toivon, että kenenkäänei tarvitsisi sellaista kokea.

Entä jos itsemurhan tekijä olisi lähimpiin ihmisiin kuuluva? Puoliso, vanhempi, oma lapsi.

Isäni kuoli kituen, yökkö varasti kipulääkkeet. Uskoin isää kun sanoi että ei saa yöllä lääkettä. Yökkö sai potkut ja isän korvaus oli alle 500 e silmittömän kovista syöpäkivuista. Miksi kristilliset eivät ymmärrä, että eutanasia on rakkauden teko.

Ap. Mistä tiedät, vaan oletko kokenut syöpäkuoleman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka olette oikeasti menettäneet läheisenne, mitä olisitte olleet mieltä siitä että omaisenne olisi tehnyt itsemurhan siinä vaiheessa kun vielä pystyi itse sen salaa tekemään?

Olisin varmasti ollut surullinen, mutta ymmärtänyt hänen ratkaisunsa. Kun kuolevalla on niin kovat tuskat, että hän pyytää läheisiä tappamaan itsensä, niin toivon, että kenenkäänei tarvitsisi sellaista kokea.

Entä jos itsemurhan tekijä olisi lähimpiin ihmisiin kuuluva? Puoliso, vanhempi, oma lapsi.

Jos hän näin tehdessään olisi välttynyt tuskilta. Tässäpä se problematiikka tuleekin esiin; et voi olla ikinä varma, että saatko asianmukaista hoitoa ja kivunlievitystä tarpeen vaatiessa. Omien kokemusteni valossa näin ei ole. Olenkin varautunut itse päättämään päiväni, jos sairastun parantumattomasti ja olen tämän myös kertonut läheisilleni. Tuskan täyttämillä muutamilla päivilöä, viikoilla tai kuuksusilla ei ole mitään ylevää tarkoitusta.