akateemiset eivät pärjää duunareille palkoissa

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 22:40"]

Onko sinulla jotenkin huono itsetunto, vai miksi haukut itseäsi ja oman alasi opiskelijoita? Ja tuolla verukkeella muutkin yliopiston opiskelijat ovat samalla viivalla, eli ovat huonosti kirjoittavaa, käyttäytyvää ja pukeutuvaa porukkaa. No onneksi olen opiskellut ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa niin minulla ei ole tuollaisia ongelmia.

[/quote]

Kyllä tuo pätee muihinkin, dippapuolelle vaan on niin löysä seula verrattuna moniin muihin aloihin. Kyllä dippainssistäkin ehdan akateemisen saa, kaksi parasta työkaveriani ovat tekniikan tohtoreita ja oikein sivistyneitä ja toimeliaita kumpainenkin.

Porukka on jokseenkin hakusessa noissa määritelmissään. Akateemiselta puolelta monet alat ovat puhtaasti soveltavia aloja, eli hyvinkin lähellä "duunarin" työtä. Esim. juristina en todellakaan kehitä oikeustiedettä millään tavalla, vaan ainoastaan sovellan vahvistettua lakia. Tietysti työ on usein teoreettisempaa eikä sisällä varsinaista käsillä tekemistä. Mutta suurin osa akateemisista toimenkuvista ei todellakaan sisällä oman tieteenalansa kehittämistä millään tasolla. Monella alalla saattaa myös akateemiset ja mm. AMK-tutkinnon suorittaneet mennä sujuvasti sekaisin töiden osalta; mm. vaimo (DI) on IT-alalla, jossa on kuulemma dippainssia, inssiä, ekonomia ja tradenomia sulassa sovussa tekemässä tasan samoja hommia. 

Koulutus on tärkeää vain, jos tehtävässä toimimiselle on lain asettama ehto (lääkäri, juristi jne.) sekä ensimmäistä työpaikkaa hakiessa. Siitä eteenpäin osaaminen ja edeltävä työkokemus ratkaisevat. Akateeminen jossain diibadaaba-puljusta häviää varmasti työnhaussa AMK-tutkinnon suorittaneelle, jolla on kovat näytöt jostain hyvämaineisesta kv-firmasta (vaimolta kuultua). 

Yksityiselämässä taas ihmiset varmaan löytävät itseään miellyttävän kumppanin ilman koulutustietojakin. Kaikki akateemiset eivät todellakaan ole kovin syvällisiä ajattelijoita ja vastaavasti duunarit voivat olla hyvinkin kiinnostuneita ja perehtyneitä komplekseihinkin teoreettisiin aiheisiin vapaa-ajallaan.

Mutta hei, tällä forumillahan 99% väittää olevansa varmasti muuta kuin mitä ovat. Tai ovat muuten vain katkeria kaikkia muita kohtaan.

Kappas, duunari ja akateemikko osaavat molemmat vetää herneet nenään! :D

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 23:39"]Kappas, duunari ja akateemikko osaavat molemmat vetää herneet nenään! :D

[/quote]

Pata kattilaa soimaa. Sinulla ei taida käydä kaikki sylinterit.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:29"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:09"]Aha. Minulle merkitsee enemmän se, että saan tehdä työtä josta pidän. Ja sitäpaitsi ainakin meillä (olen siis akateeminen ja mies amk-tason duunari) minun tuntipalkkani on melkein kympin isompi kuin miehellä, vaikka mieskin tienaa aika reilusti yli keskipalkan. Kokonaispalkka jää toki pienemmäksi, koska omasta halustani teen paljon vähemmän työtunteja.

[/quote]

Miksi te akateemiset aina luulette ettei ammattikoulun tai esim ammattikorkeakoulun opiskellut haluaisi/tykkäisi tehdä työtään?

[/quote]

Ja kerrotko vielä, missä tuo lainaamasi kirjoittaja noin väitti? Hänelle tärkeintä oli se, että tekee työtä jossa viihtyy. Ja hänelle se sattui olemaan akateeminen duuni.

Vähän nyt yritystä sen luetunymmärtämisen kanssa, vaikka amiksia ollaankin. ;)

[/quote]

Juuri näin. Minulle se unelmatyö on se jota teen nyt, samoin miehelleni, joka siis on duunari, kuten tuossa yllä kirjoitin. Jonkun unelmatyö voi olla vaikka siivooja tai kaupan kassa, ja silloin minusta kannattaa ehdottomasti pyrkiä tekemään juuri sitä, palkasta ja titteleistä viis. Jos itse tuijottaisin pelkkää tutkintoa, olisin tuskin mennyt edes naimisiin mieheni kanssa, joka tapaamishetkellä oli käynyt pelkän ammattikoulun eikä edes sitä AMK:ta.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:09"]Aha. Minulle merkitsee enemmän se, että saan tehdä työtä josta pidän. Ja sitäpaitsi ainakin meillä (olen siis akateeminen ja mies amk-tason duunari) minun tuntipalkkani on melkein kympin isompi kuin miehellä, vaikka mieskin tienaa aika reilusti yli keskipalkan. Kokonaispalkka jää toki pienemmäksi, koska omasta halustani teen paljon vähemmän työtunteja.

[/quote]

Miksi te akateemiset aina luulette ettei ammattikoulun tai esim ammattikorkeakoulun opiskellut haluaisi/tykkäisi tehdä työtään?

[/quote]

Ja kerrotko vielä, missä tuo lainaamasi kirjoittaja noin väitti? Hänelle tärkeintä oli se, että tekee työtä jossa viihtyy. Ja hänelle se sattui olemaan akateeminen duuni.

Vähän nyt yritystä sen luetunymmärtämisen kanssa, vaikka amiksia ollaankin. ;)

[/quote]

Juuri näin. Minulle se unelmatyö on se jota teen nyt, samoin miehelleni, joka siis on duunari, kuten tuossa yllä kirjoitin. Jonkun unelmatyö voi olla vaikka siivooja tai kaupan kassa, ja silloin minusta kannattaa ehdottomasti pyrkiä tekemään juuri sitä, palkasta ja titteleistä viis. Jos itse tuijottaisin pelkkää tutkintoa, olisin tuskin mennyt edes naimisiin mieheni kanssa, joka tapaamishetkellä oli käynyt pelkän ammattikoulun eikä edes sitä AMK:ta.

[/quote]

Sori, mikö helkkari on duunari teidän määritelmänne mukaan? Ok kotiäiti joka elää miehensä rahoilla ei ole duunari, eikä kuninkaalliset jotka elävät kansan varoilla. Mielestäni kaikki jotka käyvät töissä ovat duunareita, niin lääkärit, politiikot, jne. Jokainenhan tajuaa, että rahaa saa vain tekemällä töitä, olkoon se ala mikä tahansa. Duunareita ovat niin akateemiset kuin muutkin. Ja suomessa ei ole edelleenkäön luokkayhteiskuntaa, jossa olisi jaoteltu hienosto ja paskajoukko toisistaan. Eli ollaan kaikki samalla viivalla ja samalla tasolla koulutuksesta huolimatta. Ja ei se koulutus määrittele laisinkaan edes sivistystä. Pitää myös vapaa-ajalla koulun ja työn ulkopuolella lukea paljon, tutustua kulttuuriin jne. Sitten kun nuo asiat ovat hallussa ja tiedät paljon asioista ja osaat soveltaa tietoasi, niin silloin olet sivistynyt. Eli ei se yliopistokoulutus tee sen fiksummaksi/ylevämmäksi kuin mikäön muu koulutus.

Lapseni opiskelee DI:ksi, serkkunsa AMK-tasolla. Sekku on aika usein puhunut, etä ei ymmärrä lapsemme opintosisällöistä paljoa. DI:ksi ei mennä huonoilla luonnontieteellisillä taidoilla. Lapsemme kirjoitti E-L ja lukion ka.oli 9.4. Meni toki suoraan papereille ilman pääsykokeita. Kuten mennään suurimmassa osaa maailmaa. Ja meilläkin pian. Eli lukiomenestyksen  merkitys tulee kasvamaan hurjasti. Lapsemme halusi DI:ksi. Mikä palkka tulee olemaan, tulevaisuus näyttää. Mutta ei pidä sitä ensisijaisena asiana. Kammoksuu ajatusta, että tekisi työtä, joka ei lainkaan nappaa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:29"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 20:09"]Aha. Minulle merkitsee enemmän se, että saan tehdä työtä josta pidän. Ja sitäpaitsi ainakin meillä (olen siis akateeminen ja mies amk-tason duunari) minun tuntipalkkani on melkein kympin isompi kuin miehellä, vaikka mieskin tienaa aika reilusti yli keskipalkan. Kokonaispalkka jää toki pienemmäksi, koska omasta halustani teen paljon vähemmän työtunteja.

[/quote]

Miksi te akateemiset aina luulette ettei ammattikoulun tai esim ammattikorkeakoulun opiskellut haluaisi/tykkäisi tehdä työtään?

[/quote]

Ja kerrotko vielä, missä tuo lainaamasi kirjoittaja noin väitti? Hänelle tärkeintä oli se, että tekee työtä jossa viihtyy. Ja hänelle se sattui olemaan akateeminen duuni.

Vähän nyt yritystä sen luetunymmärtämisen kanssa, vaikka amiksia ollaankin. ;)

[/quote]

Juuri näin. Minulle se unelmatyö on se jota teen nyt, samoin miehelleni, joka siis on duunari, kuten tuossa yllä kirjoitin. Jonkun unelmatyö voi olla vaikka siivooja tai kaupan kassa, ja silloin minusta kannattaa ehdottomasti pyrkiä tekemään juuri sitä, palkasta ja titteleistä viis. Jos itse tuijottaisin pelkkää tutkintoa, olisin tuskin mennyt edes naimisiin mieheni kanssa, joka tapaamishetkellä oli käynyt pelkän ammattikoulun eikä edes sitä AMK:ta.

[/quote]

Sori, mikö helkkari on duunari teidän määritelmänne mukaan? Ok kotiäiti joka elää miehensä rahoilla ei ole duunari, eikä kuninkaalliset jotka elävät kansan varoilla. Mielestäni kaikki jotka käyvät töissä ovat duunareita, niin lääkärit, politiikot, jne. Jokainenhan tajuaa, että rahaa saa vain tekemällä töitä, olkoon se ala mikä tahansa. Duunareita ovat niin akateemiset kuin muutkin. Ja suomessa ei ole edelleenkäön luokkayhteiskuntaa, jossa olisi jaoteltu hienosto ja paskajoukko toisistaan. Eli ollaan kaikki samalla viivalla ja samalla tasolla koulutuksesta huolimatta. Ja ei se koulutus määrittele laisinkaan edes sivistystä. Pitää myös vapaa-ajalla koulun ja työn ulkopuolella lukea paljon, tutustua kulttuuriin jne. Sitten kun nuo asiat ovat hallussa ja tiedät paljon asioista ja osaat soveltaa tietoasi, niin silloin olet sivistynyt. Eli ei se yliopistokoulutus tee sen fiksummaksi/ylevämmäksi kuin mikäön muu koulutus.

[/quote]

Luitko ollenkaan mitä tuohon kirjoitin? Pointti oli aika lailla juuri se, että pääasia että tekee työtä josta pitää, en maininnut mitään sivistyksestä, fiksuudesta tai muusta, koska ne eivät ole välttämättä mitenkään sidoksissa koulutukseen (minkä olisi voinut myös tuolta rivien välistä lukea). En ainakaan itse pidä duunaria minään halventavana nimityksenä. Duunari tarkoittaa mielestäni sitä, että on opiskellut AMMATTItutkinnon, joka todella moneen työhön on huomattavasti hyödyllisempi kuin akateeminen tutkinto.

Ei se raha kaikille tule helpolla ja ilman opiskeluja...

Mieheni on ollut sellu sekä paperitehtaissa töissä. Peruskoulun jälkeen opiskellut 2 eri tutkintoa näiltä aloilta. Kun aloitti työt tehtailla, aloitti hyvin helpoissa hommissa, oli ylikoulutettu niihin töihin joita sai tehdä. Vuosi vuodelta sitten eteni eteenpäin. Opiskeli jatkuvasti uusia hommia niin kurssein kuin ihan siinä toisten opissa. Ei ne tehtaat pyöri jos ei osaa tehdä vähän kaikkea mahdollista. Porukkaa on niin vähän töissä että yhden ihmisen täytyy osata tarvittaessa siirtyä osastolta toiselle, ihan erilaisiin töihin. Pomot ja joskus johtajakin seisoo selän takana ja seuraa että miten kiperistä tilanteista selvitään. Ei mitään kovin mukavaa...

Työajat ovat mitä nyt ovat. Lyhyet lomat ja usein pyhät, viikonloput töissä ja paljon ylitöitä siihen päälle. Ei näin perheellisenä mitään mukavaa! Terveydellisesti työ syö miestä taikka naista. Jatkuva epäsäännöllinen vuorokausirytmi ja myrkylliset aineet ja käryt on aika huono juttu. Ei vielä nykypäivänäkään tämä asia ole kunnossa monessakaan tehtaassa. Yhdestä työntekijästä pitää löytyä monenlaisia ominaisuuksia. On siedettävä pahoja käryjä, kuumia tiloja joissa pakko tehdä töitä, fyysinen kunto oltava hyvä. Työtapaturmia sattuu... Sitten vielä päänkin pitäisi olla kunnossa. Paljon numeroita ja kaavioita täytyy jäädä mieleen. Täytyy oppia suht nopeasti uusia asioita. Muuten sinut siirretään ns. paskempiin hommiin.

En kadehdi sitten niin yhtään mieheni palkkaa. Se on tänä päivänä paljon enemmän kuin monen muun tuttavani. Mutta ei se helpolla ole tullut eikä tule jatkossakaan. Ja onhan se niin että jokainen voi itse päättää että mitä alaa lähtee lukemaan ja mitä haluaa työkseen tehdä. Jos pelkän rahan perässä meinaa juosta niin silloin on oltava valmis tekemään paljon töitä ja joitakin uhrauksia.