Lue keskustelun säännöt.
Inhottaa mennä kyläilemään muiden nurkkiin
18.04.2014 |
Pitäisi nyt mennä sukulaisen luokse kyläilemään, mutta yövierailut ahdistavat aina, vaikken edes tiedä miksi. Minulle vain tulee äärimmäisen vaivaantunut olo, kun pitää asua muiden - läheistenkin - ihmisten tykönä. Onko muita samanlaisia?
Mieluiten asun vaikka hotellihuoneessa - hotellihuone sentään tuntuu jotenkin "omalta". Esimerkiksi hotellin vessassa ja suihkussa ei minulla ole mitään ongelmia käydä, mutta auta armias kun pitää käydä muiden ihmisten vessassa tai suihkussa. Ahdistaa niin suunnattomasti! Olenko vain outo?
Kommentit (35)
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:55"]
Minäkään en tykkää olla yökylässä toisten kodeissa. Varsinkin kun olen tosi aamuvirkku ja yleensä muut eivät ole. Mutta hotelissakin joutuu sitä aamukahvia varsinkin viikonloppuisin odottamaan. Kun joissain paikoissa ei ole vierashuonetta, vaan isäntäväki antaa oman makkarinsa käyttöön ja nukkuu itse siinä olohuoneessa, mikä on yhtä tilaa keittiön kanssa. Ei viitsi mennä itselleen kahvia keittämään.
[/quote]
Jopa on tullut neuroottisuus muotiin! Eletään kuin mureenat luolissaan, vaikea sitä kieltämättä on omissa nurkissa kyläillä. Että ollaan siis valmiita luopumaan mieluummin sosiaalisesta elämästä kuin käsittelemään niitä epämukavuudentunteita - voi voi.
Sinäkin rassukka olisit voinut avata suusi ja kertoa isäntäväelle aamuvirkkuudestasi, ja olisit saanut keitellä kahvisi rauhassa, kun olisitte miettineet makuujärjestyksen uudelleen.
[/quote]
No esim. kotonani menen keittämään kahvit välittämättä siitä, että veli nukkuu vielä (poikamies). Mutta meillä on tuttavaperhe, jossa emäntä on tehnyt selväksi, ettei hänen keittiössään muut puuhaa. En mene heille yökylään koskaan. Tulen hulluksi, jos en saa tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. En kyllä ikinä mene sukulaisiin (tai ystäville tms) yökylään, vaan teen ainoastaan päivävierailuja. Jos tarvitsen yön yli majoitusta, niin se on aina hotelli. En pysty nukkumaan vieraissa nurkissa ja olen jo niin vanha, että minulla on omat ilta- ja aamurutiinini, joista en aio luopua.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:16"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:55"]
Minäkään en tykkää olla yökylässä toisten kodeissa. Varsinkin kun olen tosi aamuvirkku ja yleensä muut eivät ole. Mutta hotelissakin joutuu sitä aamukahvia varsinkin viikonloppuisin odottamaan. Kun joissain paikoissa ei ole vierashuonetta, vaan isäntäväki antaa oman makkarinsa käyttöön ja nukkuu itse siinä olohuoneessa, mikä on yhtä tilaa keittiön kanssa. Ei viitsi mennä itselleen kahvia keittämään.
[/quote]
Jopa on tullut neuroottisuus muotiin! Eletään kuin mureenat luolissaan, vaikea sitä kieltämättä on omissa nurkissa kyläillä. Että ollaan siis valmiita luopumaan mieluummin sosiaalisesta elämästä kuin käsittelemään niitä epämukavuudentunteita - voi voi.
Sinäkin rassukka olisit voinut avata suusi ja kertoa isäntäväelle aamuvirkkuudestasi, ja olisit saanut keitellä kahvisi rauhassa, kun olisitte miettineet makuujärjestyksen uudelleen.
[/quote]
No esim. kotonani menen keittämään kahvit välittämättä siitä, että veli nukkuu vielä (poikamies). Mutta meillä on tuttavaperhe, jossa emäntä on tehnyt selväksi, ettei hänen keittiössään muut puuhaa. En mene heille yökylään koskaan. Tulen hulluksi, jos en saa tehdä jotain.
[/quote]
No sitten on vakka löytänyt kantensa. Ja niinhän se taitaa olla, että neurootikot tykkäävät toisistaan. Sinun on korkea aika opetella olemaan tulematta hulluksi, opettele kutomaan tai lukemaan, tee ristikoita, mene kävelylle, voi hyvä ihme. Emännän taas on aika oppia sallimaan, että joku keittää kaffeet hänen koneellaan ja nappaa aamiaistarpeet kaapista.
Kyllähän minäkin sen ymmärrän, että neuroottisuutta on paljon liikkeellä, mutta järkyttävää on se, että sillä elvistellään eikä ymmärretä, miten paljon se elämää rajoittaa. Minun silmääni tässäkin keskustelussa paitsi etsittiin samanmielisiä, haluttiin saada tukea, että oma puutteellisuus onkin hienoa ja oikein ja muu maailma on erehtynyt.
Aikuisuudessaan sitä ei ehkä ymmärrä, mutta kun vanhuus koittaa, hillitsemätön vuosikymmenien neuroottisuus vammauttaa sosiaalisesti niin paljon, että ankeutta on luvassa. Ja vanhetessaan ihminen tarvitsisi muutenkin kaiken joustavuutensa, ettei elämä menisi niin sietämättömäksi.
Et ole.
Itselläni ei ollut nuorempana näin.
Jos olisin tiennyt, että vanhemmiten tulee tällainen inho niin en ehkä olisi muuttanut kauas sukulaisista (omisat ja miehen).
Vielä inhottavampaa on jos joku tulee meille yöksi, paitsi tietysti oma äiti olisi tervetullut, mutta on työelämässä, ja ei taas itse tykkää olla yötä muualla.
Minäkin inhoan. Oletteko lukeneet av:lta sen ketjun jossa kyseltiin, että laitatteko vieraille aina puhtaat lakanat? Joo. En todellakaan (enää) yökyläile kenelläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
16, muuta sinä vaikka tuulikaappiin jos ei ahdista. Minua ahdistaa enkä näe mitään syytä tehdä asioita jotka ahdistavat. Olet varmaan juuri niitä ihmisiä joilla on huono hygieniä, meluisat kakarat ja pahaa ruokaa ja ne muut jotka eivät viihdy luonasi ovat neuroottisia.
16, muuta sinä vaikka tuulikaappiin jos ei ahdista. Minua ahdistaa enkä näe mitään syytä tehdä asioita jotka ahdistavat. Olet varmaan juuri niitä ihmisiä joilla on huono hygieniä, meluisat kakarat ja pahaa ruokaa ja ne muut jotka eivät viihdy luonasi ovat neuroottisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma.
molempiin vanhempiin välit ovat lämpimät mutta yhyh muistankohan edes millon viimeksi olin yötä kummankaan heistä luona. Heitä kaukaisemmille sukulaisille majoittuminen tuntuu liki utopiselta vaikka esimerkiksi isovanhempanikin ja tätini ja enoni ovat minulle rakkaita.
Ehkä se liittyy jotenkin lapsuuden auktoriteetti asemiin. Ei halua taantua taas lapseksi ja olla jonkun holhouksessa. Tästä syystä pystyn kuitenkin kuvittelemaan meneväni esim serkulleni vierailulle yöksi, koska olemme ns. "Samalla tasolla" jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D
Onneksi asutaan kaikki helsingissä niin helppo käydä päiväseltään vierailemassa.
Oikeastaan olen yöpynyt vain anoppilassa, omilla vanhemmilla ja veljellä.
Anoppilassa on kauheinta, koska anoppi on sellainen, että koskaan ei saa esim. kahvikuppia juoda rauhassa keittiössä lehteä lukien vaan anoppi tulee vahtimaan. Tulee myös esim. koputtamatta vaikka laittaisi makuuhuoneen oven kiinni. En tiedä onko jotenkin läheisriippuvainen vai mikä vaivaa ihmistä, kun ei ymmärrä toisten yksityisyydestä. Inhottavaa tuo vahtimienn.
Omilla sukulaisilla ok. (heh, ei voi mitän ja olen varmaan kauhea ihminen ja haukkukaa vaan)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että meitä on muitakin. En yhtään tykkää olla yökylässä, enkä siitä jos meille tulee joku.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 19:24"]
Sama homma.
molempiin vanhempiin välit ovat lämpimät mutta yhyh muistankohan edes millon viimeksi olin yötä kummankaan heistä luona. Heitä kaukaisemmille sukulaisille majoittuminen tuntuu liki utopiselta vaikka esimerkiksi isovanhempanikin ja tätini ja enoni ovat minulle rakkaita.
Ehkä se liittyy jotenkin lapsuuden auktoriteetti asemiin. Ei halua taantua taas lapseksi ja olla jonkun holhouksessa. Tästä syystä pystyn kuitenkin kuvittelemaan meneväni esim serkulleni vierailulle yöksi, koska olemme ns. "Samalla tasolla" jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D
Onneksi asutaan kaikki helsingissä niin helppo käydä päiväseltään vierailemassa.
[/quote]
Ymmärretään, mutta käsittele tuo asia. Jokainen meistä riittävän pitkään eläessään joutuu taantumaan lapseksi taas. Nuori aikuinen toki haluaa alleviivata itseriittoisuuttaan ja vapauttaan, mutta jossain vaiheessa pitää löytää oma arvokkuus jo muista asioista. Suosittelen kovasti sitä joustavuuden kehittämistä keski-iässä viimeistään. Ja kun ei siitä joustamattomuudesta lopulta kärsi pelkästään itse, vaan omat lapset maksavat siitä usein eniten, ja etenkin lasten puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole outo. Itse en nuku kunnolla muualla kuin omassa sängyssä. Ja se,että ei tieten tahtoen tee ahdistavia asioita,ei mielestäni ole merkki neuroottisuudesta tai rajoita (sosiaalista) elämää. Inhoan yökyläilyä,mutta tapaan miellelläni ihmisiä muina vuorokauden aikoina :)
Onneksi meitä "outoja" on paljon muitakin :) Inhoan yökyläilyjä niin paljon, etten haluaisi edes omia aikuisia lapsiani yökylään enkä varsinkaan lapsiperheitä pieniin tiloihin! Ahdistun ihan hirveästi jo pelkästä ajatuksesta, kun joka paikka on täynnä tavaraa ja siskonpetejä. Mielestäni esim.5-henkisen perheen pitäisi tajuta itsekin, että heitä on yksinkertaisesti liikaa toisten nurkissa yöpymään, olivatpa sukulaisia tai ei. Lapset parkuvat ja sotkevat, ainakaan minä en nuku enkä todellakaan jaksa enkä nauti juttelusta aamuyöhön..olen väsynyt. Nyt ahdistaa tuleva joulu, kun on yövieraita tulossa...ja toisia tunkemassa välipäiviksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hotellit on keksitty yöpymistä varten. Jos kaikki majailisivat toistensa nurkissa, kaikki majoitusalan yrittäjät olisivat työttömiä! Jos matkailen ja reissaan, niin yövyn hotellissa, vaikka sukulaisia olisi paikkakunnalla.
Olen joutunut yöpymään anopin ja apen kanssa samassa tilassa (parvi pienessä mökissä) enkä voi käsittää moista hulluutta. He väen väkisin halusivat meidät sinne ja ajattelin, että olkoon yhden kerran, ettei loukkaantuisi heti alkumetreillä, mutta aivan sulaa hulluuttahan tuollainen on.
Joukkomajoittumiset yksityiskodeissa on mielestäni historiaa, EI KIITOS!
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:55"]
Minäkään en tykkää olla yökylässä toisten kodeissa. Varsinkin kun olen tosi aamuvirkku ja yleensä muut eivät ole. Mutta hotelissakin joutuu sitä aamukahvia varsinkin viikonloppuisin odottamaan. Kun joissain paikoissa ei ole vierashuonetta, vaan isäntäväki antaa oman makkarinsa käyttöön ja nukkuu itse siinä olohuoneessa, mikä on yhtä tilaa keittiön kanssa. Ei viitsi mennä itselleen kahvia keittämään.
[/quote]
Jopa on tullut neuroottisuus muotiin! Eletään kuin mureenat luolissaan, vaikea sitä kieltämättä on omissa nurkissa kyläillä. Että ollaan siis valmiita luopumaan mieluummin sosiaalisesta elämästä kuin käsittelemään niitä epämukavuudentunteita - voi voi.
Sinäkin rassukka olisit voinut avata suusi ja kertoa isäntäväelle aamuvirkkuudestasi, ja olisit saanut keitellä kahvisi rauhassa, kun olisitte miettineet makuujärjestyksen uudelleen.