Inhottaa mennä kyläilemään muiden nurkkiin

Niin kauan kuin vanha lapsuudenkoti oli pystyssä, se oli ainut kyläpaikka, jossa voi yöpyä ja touhuta kaikin puolin rennosti. Enoni luona saatoin joskus olla yön tai pari, mutta sitten alkoi jo olla kiire kotiin, vaikka eno olisi halunnut pitää vieraanaan vaikka kuinka pitkään. Kummassakaan paikassa ei ollut minkäänlaisia aamukahviongelmia, vessa- ja suihkuongelmia, mutta enon luona rasitti se, että hän kuvitteli, että hänen olisi pitänyt viihdyttää vierastaan koko ajan. Minä taas yksineläjänä olen oppinut nauttimaan yksinolosta.

Muutaman kerran olen myös ollut yökylässä sellaisissa paikoissa, että toista kertaa en ole halunnut mennä. Vajaamittaisessa nuorisosängyssä on suht. pitkän ihmisen aika ahdistavaa nukkua. Tai sitten aamuvirkkuna keikun jo kuudelta hereilla, mutta isäntäväki vetää sikeitä likemmäs kymmentä. Aina ei olla niin läheisiä, että voi mennä kyläpaikan keittiöön huseeraamaan omin päin. Eli vaikka isäntäväet ovat ihania ihmisiä ja heitä on kiva tavata muutaman kerran vuodessa, niin järjestelen kyläreissut nykyään aina niin, että pääsen yöksi omaan sänkyyn. Jo yksistään sen takia, että osaa nukkua vieraassa paikassa kunnolla. 

Minä en itse edes voi kutsua yövieraita, sillä asunto on pieni eikä vieraalle ole tarjota kunnon rauhallista nukkumapaikkaa. Sen verran itsekäs olen, etten omaa sänkyäni vieraille tarjoa!

No voi hyvänen aika!! Tätäkö on nykyaika? On meilläkin mitä kummallisempia yökyläpaikkoja mutta ihanaa niissä on nähdä ystäviä ja sukulaisia rauhassa ja jutella joskus myös yötä myöten ja ilman kiirettä. Sen kummempia vaatimuksia minulla ei isäntäperheelle ole. Jotku unohtaa keittää kahvin tai ei ole herännyt vielä kun haluan kahvia niin silloin keitän sen. Tuskin itsekään mikään täydellinen emäntä olen vaikka parhaani toki aina yritän!

Vaikka en mielelläni yövy muualla kuin siskoni perheen luona tai äidilläni, niin aina olen tykännyt, kun lapsellani on kavereita yökylässä. Säälittää lapset, joilla ei koskaan voi olla ystäviä yökylässä, koska niistä, ainakin itselläni jäi mukavia muistoja. Kun olemme siskollani, niin jokainen elää tavallaan. Ruoka-ajat ovat yhteiset, mutta vapaapäivinä jokainen herää ajallaan ja syö aamiaisen, kun herää. Se, joka herää ensin keittää kahvit termariin. Minusta on ihanaa olla koko poppoo samassa paikassa ja onneksi heillä on niin iso talo, että ei kylki kyljessä tarvitse olla. Joku lukee, lapset leikkivät, joku katsoo elokuvaa jne.. Välillä höpötellään. Olisi kauhistus olla paikassa, jossa pitäisi koko ajan jutella yhdessä ja tehdä kaikki yhdessä. Ruuanlaitto, keittiön siivous ym.tehdään yhdessä ja kysyn siskoltani voinko tehdä jotain. Tällaiset vierailut ovat ihania.

Itse en tykännyt lapsenakaan olla missään toisten nurkissa yötä. Paitsi isän lapsuudenkodissa. En tykäännyt olla kavereilla.

Mutta tykkäsin kylllä kun meillä oli yövieraita. Mitä oli aika harvoin.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:34"]

Pitäisi nyt mennä sukulaisen luokse kyläilemään, mutta yövierailut ahdistavat aina, vaikken edes tiedä miksi. Minulle vain tulee äärimmäisen vaivaantunut olo, kun pitää asua muiden - läheistenkin - ihmisten tykönä. Onko muita samanlaisia?

Mieluiten asun vaikka hotellihuoneessa - hotellihuone sentään tuntuu jotenkin "omalta". Esimerkiksi hotellin vessassa ja suihkussa ei minulla ole mitään ongelmia käydä, mutta auta armias kun pitää käydä muiden ihmisten vessassa tai suihkussa. Ahdistaa niin suunnattomasti! Olenko vain outo?

[/quote]

Käyn yökylässä vain ystävien luona. Koska olemme tunteneet toisemme kauan ja läheisesti, ei vessakäynnit tai muukaan normaali elämä tunnu hankalalta. Hyvä ystäväni asuu ulkomailla ja kun lähden häntä tapaamaan olemme näin päälle 4-kymppisinä huomanneet, että on kivempi kun asun hotellissa, vaikka hänenkin luokseen mahtuisi. Molemmilla on omaakin aikaa, voimme tehdä omia juttuja - hänellä kotiarki, mulla kaupunkiloma. 

Viisihenkisen perheen kanssa käydään tosi harvoin yökylässä koko porukalla - tulee seinät vastaan :)

En tykkää minäkään. Miehen kanssa tehdään vierailuja hänen sukunsa luo kylään. Aiemmin minusta oli ihan mukavaa mennä sinne, koska osasin jotenkin ottaa vastaan sen, että toiset ovat vieraanvaraisia, kun minulla oli eräs hoitamaton (tunnistamatta oleva) perussairaus ja olin aina väsynyt. 

Nykyään kun olen perusterve en enää tykkää yhtään vaivata toisia menemällä yöksi heille. Koen, että olemme vain vaivaksi. Lisäksi siellä on vähän tylsää. 

Minulla syy tähän on siis se, että on oikeasti vaikeaa ottaa vastaan toisten vieraanvaraisuutta, en jaksa olla vastavuoroinen, meille en halua yöksi ihmisiä, en ole koskaan halunnut. 

Emmä tykkää kylässä kyllä käydä muutenkaan. Vieraat on ok, mutta väsyn aina niistä ihan kauheasti. Kai mulla pitäisi joku diagnoosi olla, mutta pärjään ilmankin. Työkin on itsenäistä, eli en ole sosiaalisesti paljonkaan ihmisten kanssa tekemisissä. En usko, että vanhuksenakaan ketään kaipaan, kunhan on kirjoja ja sanaristikoita. Tai äänikirjoja, jos en näe lukea. 

Onhan tuo suoraan sanoen pikkuisen outoa, mutta mitäpä siitä. :D

Voi harmi, itse taas rakastan yöpyä muiden luona! Minusta on ihanaa jutella yömyöhään viinilasillisten kanssa, katsoa vaikka joku leffa tai pelata, käydä ehkä saunassa ja sitten tikahtumiseen asti nauramisen jälkeen kömpiä nukkumaan. Ja aamulla herätä hiljalleen kahvikoneen porinaan ja hiippailla viileään keittiöön auttamaan aamiaisen teossa :)

Pienempänä teimme monta viikkoa kestäviä kesälomareissuja ympäri Suomea asuvien sukulaisteni luo, ja ne olivat ehdottomasti kesän kohokohtia. Eräällä tädilläni oli vanha, suuri hirsitalo, jonka sokkeiloissa aina leikimme serkkujeni kanssa yömyöhään saakka, saunoimme ulkosaunassa ja nukuimme kaikki vierekkäin ison patjapinon päällä :D Ehkä olen siis vain niin tottunut yökyläilyyn, ettei se tunnu itselleni yhtään oudolta tai luonnottomalta. Yhä edelleen 21-vuotiaana olemme vuorotellen ystävieni luona yötä ja ne ovat kyllä ihania iltoja! :)

En keksi yhtään syytä miksi pitäisi mennä sukulaisten tai tuttavien nurkkiin yöksi. Ei sellainen ole enää tämän ajan juttu, ehkä joskus ei ollut muuta vaihtoehtoa, mutta nyt on. En halua meillekään ketään yöksi, en edes lasten kavereita. Et ole outo.

Minä olen ihan samanlainen. Vaikka olenkin sosiaalinen ja monessa mukana oleva ihminen.

Jos isäntäväki on kutsun esittänyt niin silloin myöskin majoittavat vieraat. Asia on tietysti eri jos kirjaimellisesti pitää jossain nurkassa kyhjöttää, mutta vieraanvarainen isäntä kyllä pitää huolen siitä että länsisiivessä on vierashuone ja vessa vapaana.

Ihan sama täälläkin, mieluummin menen hotelliin kuin muiden nurkkiin. Ja ahdistaa jo ajatuskin siitä, että lasten kaverit tulisivat meille yökylään.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:41"]

Jos isäntäväki on kutsun esittänyt niin silloin myöskin majoittavat vieraat. Asia on tietysti eri jos kirjaimellisesti pitää jossain nurkassa kyhjöttää, mutta vieraanvarainen isäntä kyllä pitää huolen siitä että länsisiivessä on vierashuone ja vessa vapaana.

[/quote]

Mutta kun ei se auta, vaikka olisi kuinka hienot puitteet länsisiivessä ja oma luksusvessa. Ahdistaa yhtä lailla, kun tietää kuitenkin olevansa muiden kotona :/

Minuakin joskus ahdistaa, ei kuitenkaan aina. Kerran yövyttiin koko perhe erään aika etäisen ystävän kotona yhden kokouksen aikana, kun paikkakunnan kaikki hotellit oli jonkun keikan takia varattuna. Yöpyminen sujui hyvin, koska ystävä oli mukava ja ihanan rento ihminen.

Minäkään en tykkää olla yökylässä toisten kodeissa. Varsinkin kun olen tosi aamuvirkku ja yleensä muut eivät ole. Mutta hotelissakin joutuu sitä aamukahvia varsinkin viikonloppuisin odottamaan. Kun joissain paikoissa ei ole vierashuonetta, vaan isäntäväki antaa oman makkarinsa käyttöön ja nukkuu itse siinä olohuoneessa, mikä on yhtä tilaa keittiön kanssa. Ei viitsi mennä itselleen kahvia keittämään. 

Mikset sitten mene yöksi hotelliin?

Aika harvalla on vieraille edes kunnollisia sänkyjä ja patjoja. Kyllähän se voi olla melkoinen kärsimys kun nukkuu pari yötä jollain huteralla ja nitisevällä vuodesohvalla.

Mutta silti on kiva käydä joskus viinkonloppukylässä tuttavilla ja jutella sekä vaihtaa kuulumisia oikein kunnolla.

Mutta kyllä sitten on taas kiva palata kotiin :)

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:57"]

Mikset sitten mene yöksi hotelliin?

[/quote]

Minä olen 8. Esim. jos menen vanhaan lapsuudenkotiini, missä veljeni asuu: Lähin hotelli 40 km päässä. Veli kyllä kutsuu koko ajan ja haluaa että käydään. Ei jaksa ajaa edestakaisin, varsinkin kun esim. talvella tie on huono. 

Et ole outo. Itse olen samanlainen. Kärsin vatsavaivoista ja jännittämisestä ne pahenee, joten juuri vessajutut kärsimystä. Yleensä syön Immodiumia ns varmuuden vuoksi. Noloa muiden luona ravata vessassa yhtenään. Hotellissa hieman helpompi kun on "oma" vessa.

Onneksi näitä muiden luona yöpymisisä on todella harvoin. Kaikki kaverit ja sukulaiset asuvat lähellä.