Minkä %+@/& takia ihmiset ei tee ylipainolleen mitään?

Jonkun elämä voi olla niin kuormittavaa, että siihen ei enää laihdutusta lisästressiksi tarvita. Toisilla ihmisillä paino nousee helpommin kuin toisilla ja laihduttaminen on vaikeampaa. Pieni ylipaino ei useimmille ole mikään ongelma. Jos miettii painoaan koko ajan, se on ongelma. 

T. normaalipainoinen nainen

Teen koko ajan,joten turpa kiinni!

Jos sitä on kerätty jonkin aikaa, niin meinaatko että yhdessä yössä lähtee kun kovasti toivoo?

Mä luulen että ylipainoiset laihduttaa juuri tällä hetkellä enemmän kuin piiiiitkäään aikaan, joten ihan täysin turhaa valitusta tältä aloittajalta.

Kilo viikossa on ihan ok laihdutusvauhti.

Itse olen lihava, liikun joka päivä vähintään 2 h, syön kevyesti ja lasken kaloreita (esim tänään olen syönyt 400 kaloria kun ottaa huomioon liikunnalla jo menetetyt kalorit). Paino ei ole liikkunut mihinkään suuntaan. Usko pois, yritystä kyllä on ollut...

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:47"]

Kilo viikossa on ihan ok laihdutusvauhti.

[/quote]

Itse asiassa liian kova vauhti. Puoli kiloa viikossa on parempi tahti.

Ylipainoisten puolustajien argumentit ovat heppoisia.

"minä olen lihava ja hirveän onnellinen ja terve". Sinä et ole kaikki. Hienoa, että olet terve, mutta se on valitettavasti totta, että ylipainoisilla on suurempi riski sairastua tiettyihin sairauksiin. Ai, et ole sairastunut? Hyvä. Muista kuitenkin, että voit myöhemmin sairastua.

"ahdistuneiden hoitoon menee enemmän rahaa". En tiedä, onko näin. Voi olla tai olla olematta. Se ei liity mitenkään siihen, että myös ylipainoisten hoitoon menee rahaa. Jos voi omalta osaltaan vaikuttaa terveyteensä, miksi sitä ei halua tehdä? Pelkäävätkö ylipainoiset, että elämänlaatu heikkenee, jos alkaa huolehtia terveydestään tällä saralla?

Pieni ylipaino ei varmastikaan ole kaikille ongelma, mutta epäilisin, että siihen on joku syy, minkä takia tietyn painoindeksin ylittäviä pidetään ylipainoisina. Sitä luokitusta tuskin on keksitty ilkeilymielessä.

Olen lapsesta asti tykännyt syödä. Syön käytännössä aina, kun minulla ei ole tekemistä tai katson televisiota. Se on kuin jonkinlainen tapa, mutta ennen kaikkea minulla on addiktio ruokaan. Rakastan ruokaa! Minun tekee sitä mieli melkein koko ajan. Ja silloin kun en syö, mietin, mitä seuraavaksi söisin. Minä en syö suruun/iloon/pettymykseen vaan syön suoranaiseen himoon. En juuri ikinä syö, koska minulla on nälkä. Minulle ruoka ei ole polttoainetta vaan elämäni suurin nautinto.

Tätä on vaikea ymmärtää, jos on lapsesta asti tottunut liikkumaan eikä ruoka aiheuta suurta himoa. Minä en ole koskaan tykännyt liikunnasta ja siihen vielä lisäksi tämä valtava makean ja suolaisen ruoan himo. Kyllä minä tiedän, miten laihdutetaan. Laihtuisin jo suuresti jos vaan söisin pikkaisenkin vähemmän. Mutta joka kerta, kun alkaa tehdä mieli, en pysty pistämään vastaan. Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin laihduttamaan 30 kiloa. Pari vuotta olin normaalipainoinen, kunnes aloin taas ahmimaan. En pysty edes kuvittelemaan, millä ihmeen voimalla silloin pystyin pitämään itseni erossa ruoasta. Joka viikonloppu päätän maanantaina aloittaa laihduttamisen. No ylläri ylläri, ei onnistu mikään kerta.

Addiktin elämää on vaikea ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten luonnostaan hoikat eivät voi käsittää, miten jotkut antavat itsensä lihoa älyttömän sairaaseen kuntoon. Heillä ei vain ole semmoista suhdetta ruokaan, mitä meillä lihavilla on. Sen sijaan, että ihmettelisitte meitä himosyöjiä, olkaa onnellisia, että sentään te olette laihoja ja terveitä.

En minäkään oikein ymmärrä miksi tällaisesta asiasta pitää oma keskustelunsa väsätä mutta osallistunpa kuitenkin. Minua häiritsee välillä ylipainoisten jo valmiiksi hyökkäävä asenne, kuin he jo valmiiksi olisivat puolustakannalla kilojensa takia. Ja huom! en siis yleistä, tämä on vain oma kokemus. Minulle kun IRL ei ole tuon taivaallista väliä onko lihava vai laiha, se mitä on korvien välissä, se merkkaa (jos siis puhutaan sosiaalisesta kanssakäymisestä, kavereista, työporukasta jne.).

Silti olen todistanut useamman kohdalla juurikin sitä torjuvaa asennetta. Myös sitä epämukavaa oloa on vierestä kurja seurata. Jos olet sinut kilojesi kanssa, sehän on ihan mahtavaa ja tunnenkin muutaman pluskokoisen naisen jotka todella viihtyvät kehossaan. Useimmiten näen kuitenkin että ei oikein viihdytä nahoissansa, kartetaan ihmisiä, paikkoja, ei luoteta itseensä ja sitten on se hyökkävä asenne jota olen myös nähnyt. Silloin kannattaa asialle tehdä jotain, ihan oman itsensä takia. Mutta ei kaikki tässä maailmassa vihaa ylipainoisia, en minä ainakaan, yks hailee se useimmiten on. Säälittää vaan jos se selkeästi on elämää hidastava tekijä.

Oma painoindeksi 29,5. Fillaroin viitisen kilometriä töihin, edestakaisin.  Teen fyysistä työtä. Työpaikan lihaskuntotestien (fysioterapeutin) mukaan olen normaalia paremmassa kunnossa. Vatsa-selkä-tasapainotestit menivät keskivertoa paremmin.

Ylipaino ei tee hyvää kenellekkään, mutta jos on koko ikänsä joutunut tekemään ruumiillista työtä.... Ei se painoindeksi, vaan se mitä  kropallasi pystyt tekemään ;)

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:11"]

Useimmissa tapauksissa siihen auttaisi ruokavalion muutos, valtaosa jäljellejäävistä joutuisi sen lisäksi kuntoilemaan ehkä 4-6 tuntia viikossa. Ilman tekosyytä on käytännössä vain ne joilla on esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö.

TEHKÄÄ SIIS JOTAIN!!!

[/quote]

No en varmasti tee vain siksi, että sinä huudat. Olen ylipainoinen, olen kaunis ja seksikäs. En halua laihtua, koska vartalostani tulisi epäsuhtainen (nyt olen täydellinen tiimalasi) ja rinnat pienenisivät ja taas joutuisin ostamaan uusia vaatteita. Haluan olla hyvässä kunnossa, mutta EN laiha. En edes hoikka, koska kaikki ihanat kurvini ja pehmeät muotoni häviäisivät.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:11"]

Useimmissa tapauksissa siihen auttaisi ruokavalion muutos, valtaosa jäljellejäävistä joutuisi sen lisäksi kuntoilemaan ehkä 4-6 tuntia viikossa. Ilman tekosyytä on käytännössä vain ne joilla on esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö.

TEHKÄÄ SIIS JOTAIN!!!

[/quote]

No en varmasti tee vain siksi, että sinä huudat. Olen ylipainoinen, olen kaunis ja seksikäs. En halua laihtua, koska vartalostani tulisi epäsuhtainen (nyt olen täydellinen tiimalasi) ja rinnat pienenisivät ja taas joutuisin ostamaan uusia vaatteita. Haluan olla hyvässä kunnossa, mutta EN laiha. En edes hoikka, koska kaikki ihanat kurvini ja pehmeät muotoni häviäisivät.

[/quote]

Taas tekosyitä. Tissini kuihtuu jos laihduin voi kamala!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:07"]Olen lapsesta asti tykännyt syödä. Syön käytännössä aina, kun minulla ei ole tekemistä tai katson televisiota. Se on kuin jonkinlainen tapa, mutta ennen kaikkea minulla on addiktio ruokaan. Rakastan ruokaa! Minun tekee sitä mieli melkein koko ajan. Ja silloin kun en syö, mietin, mitä seuraavaksi söisin. Minä en syö suruun/iloon/pettymykseen vaan syön suoranaiseen himoon. En juuri ikinä syö, koska minulla on nälkä. Minulle ruoka ei ole polttoainetta vaan elämäni suurin nautinto.

Tätä on vaikea ymmärtää, jos on lapsesta asti tottunut liikkumaan eikä ruoka aiheuta suurta himoa. Minä en ole koskaan tykännyt liikunnasta ja siihen vielä lisäksi tämä valtava makean ja suolaisen ruoan himo. Kyllä minä tiedän, miten laihdutetaan. Laihtuisin jo suuresti jos vaan söisin pikkaisenkin vähemmän. Mutta joka kerta, kun alkaa tehdä mieli, en pysty pistämään vastaan. Yhdessä elämänvaiheessa onnistuin laihduttamaan 30 kiloa. Pari vuotta olin normaalipainoinen, kunnes aloin taas ahmimaan. En pysty edes kuvittelemaan, millä ihmeen voimalla silloin pystyin pitämään itseni erossa ruoasta. Joka viikonloppu päätän maanantaina aloittaa laihduttamisen. No ylläri ylläri, ei onnistu mikään kerta.

Addiktin elämää on vaikea ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, miten luonnostaan hoikat eivät voi käsittää, miten jotkut antavat itsensä lihoa älyttömän sairaaseen kuntoon. Heillä ei vain ole semmoista suhdetta ruokaan, mitä meillä lihavilla on. Sen sijaan, että ihmettelisitte meitä himosyöjiä, olkaa onnellisia, että sentään te olette laihoja ja terveitä.

[/quote]

Addiktio on ikävä vaiva, oli addiktion kohde mikä hyvänsä. Eroat kuitenkin monista ylipainoisista siinä, että tunnustat ongelmasi. Monilla on tapana väittää, ettei heitä yhtään harmita oma lihavuus.

Addiktioista on vaikea päästä eroon. Itsekin olen muutaman addiktion selättänyt, eikä se ole helppoa. Joillekin addiktiot ovat vielä vaikeampia, se riippuu ihan siitä päänsisäisestä maailmasta.

Minä en pidä ylipainoisia sen huonompina ihmisinä kuin muitakaan. Harmittaa kuitenkin, kun suomalaiset vain lihovat ja lihovat. En ymmärrä, miksi ylipainoa pitää puolustella. On itsensä pettämistä väittää, että ylipaino ei vaikuta elämään millään tavalla. Suomessa on kuitenkin niin valtavan paljon ylipainoisia, että siitä on tullut jotenkin aivan standardi juttu. Ylipaino myös näkyy helposti katukuvassa, ehkä se osaltaan vaikuttaa siihen, että siitä puhutaaan paljon.

Se ei ole totta, että normaalipainoiset olisivat luonnostaan hoikkia. Toki näitäkin on, jotka eivät liho niin helposti. Myös näitä, joille epäterveelliset herkut eivät niin maistu. Monet kuitenkin joutuvat miettimään, mitä pistävät suuhunsa, motivoimaan itseään lenkille ja käymään vaa'alla tsekkaamassa painon. Jos painontarkkailu menee liiallisuuksiin, on kyse ongelmasta. Muutoin on kyse ihan vain omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta.

Kannattaa oikeasti laihduttaa, jos on vain vähänkään voimavaroja! Mutta täytyy muistaa, ettei se hoikkuus ole mikään avain onnelliseen elämään. Niin laihat kuin lihavat itsekin mieltävät jotenkin että jos tuo/minä nyt laihduttaisin, olisin varmasti onnellisempi.. Kerronpa oman tarinani.

Pudotin terveellisellä elämäntavalla 40 kg, ja olin normaalipainon ylärajoilla. Aloin tarkkailla kaloreita ja liikunnan määrää. Pian ruoka ja liikunta alkoivat hallita elämääni. 98-kiloisena olin onnellinen, rautaisen itsetunnon omaava nuori nainen. Hyväksyin itseni, pidin itseäni kauniina ja arvokkaana. 68-kiloisena en ollutkaan onnellinen, päin vastoin. Inhosin itseäni, olin mielestäni hirveä läski enkä halunnut mennä edes kauppaan. Sain lääkkeet masennukseen, ja noiden lääkkeiden ja masennuksen ansiosta lihoin 15 kg takaisin. Nyt näytän kuvottavalta tonnikeijulta, enkä kykene kuvittelemaan menemistä esimerkiksi shoppailemaan. Se iloinen, itsevarma, terve nainen siis katosi niiden neljänkymmenen kilon myötä, koska otin painoni liian vakavissani.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:11"]

Useimmissa tapauksissa siihen auttaisi ruokavalion muutos, valtaosa jäljellejäävistä joutuisi sen lisäksi kuntoilemaan ehkä 4-6 tuntia viikossa. Ilman tekosyytä on käytännössä vain ne joilla on esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö.

TEHKÄÄ SIIS JOTAIN!!!

[/quote]

No en varmasti tee vain siksi, että sinä huudat. Olen ylipainoinen, olen kaunis ja seksikäs. En halua laihtua, koska vartalostani tulisi epäsuhtainen (nyt olen täydellinen tiimalasi) ja rinnat pienenisivät ja taas joutuisin ostamaan uusia vaatteita. Haluan olla hyvässä kunnossa, mutta EN laiha. En edes hoikka, koska kaikki ihanat kurvini ja pehmeät muotoni häviäisivät.

[/quote]

En ylpeilisi ulkonäkökeskeisyydellä.

37 kirjoittaakin oikeastaan sen mikä aloittajaakin luultavasti risoo: henkilö/t, jotka jatkuvasti tarkkailevat syömistään ja painoaan, vetävät herneen nenään nähdessään henklöitä, jotka eivät tee näin, vaan ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia ja mikä kaikkein pahinta siitä huolimatta tyytyväisiä elämäänsä. On kyllä kummallista, että näin pääsiäisenä pitää tästäkin asiasta kiroilun kanssa aloittaa keskustelu,

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:36"]37 kirjoittaakin oikeastaan sen mikä aloittajaakin luultavasti risoo: henkilö/t, jotka jatkuvasti tarkkailevat syömistään ja painoaan, vetävät herneen nenään nähdessään henklöitä, jotka eivät tee näin, vaan ovat enemmän tai vähemmän ylipainoisia ja mikä kaikkein pahinta siitä huolimatta tyytyväisiä elämäänsä. On kyllä kummallista, että näin pääsiäisenä pitää tästäkin asiasta kiroilun kanssa aloittaa keskustelu,

[/quote]

Nro 37 vastaa: ei normaalipainossa pysyäkseen tarvitse jatkuvasti kytätä itseään. Riittää, että vähän uhraa ajatusta sille. Aika pitkälti ruokailu ja liikunta menee rutiinilla.

En myöskään usko, että tulisin onnellisemmaksi, jos antaisin itseni lihoa. Enkä vedä hernettä nenään siitä, että joku on ylipainoinen, vaan siitä, että minun mielestäni sen pitäisi olla hyvä asia.

AP lihota 30kg ja katso sitten kuinka helppoa on "tehdä jotakin"

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:11"]

Useimmissa tapauksissa siihen auttaisi ruokavalion muutos, valtaosa jäljellejäävistä joutuisi sen lisäksi kuntoilemaan ehkä 4-6 tuntia viikossa. Ilman tekosyytä on käytännössä vain ne joilla on esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö.

TEHKÄÄ SIIS JOTAIN!!!

[/quote]

No en varmasti tee vain siksi, että sinä huudat. Olen ylipainoinen, olen kaunis ja seksikäs. En halua laihtua, koska vartalostani tulisi epäsuhtainen (nyt olen täydellinen tiimalasi) ja rinnat pienenisivät ja taas joutuisin ostamaan uusia vaatteita. Haluan olla hyvässä kunnossa, mutta EN laiha. En edes hoikka, koska kaikki ihanat kurvini ja pehmeät muotoni häviäisivät.

[/quote]

Taas tekosyitä. Tissini kuihtuu jos laihduin voi kamala!

[/quote]

HAH! Mä olen oikeasti tän näköinen (paitsi rinnat hiukan isommat):

http://media-cache-ec0.pinimg.com/736x/2f/e1/e7/2fe1e71b20863ea1df7c745d05ad4f71.jpg

En todellakaan haluaisi olla joku tän näköinen:

http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2008/10/06/article-1070189-02EB6C7D00000578-909_224x501.jpg

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:34"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:25"][quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:11"]

Useimmissa tapauksissa siihen auttaisi ruokavalion muutos, valtaosa jäljellejäävistä joutuisi sen lisäksi kuntoilemaan ehkä 4-6 tuntia viikossa. Ilman tekosyytä on käytännössä vain ne joilla on esimerkiksi kilpirauhasen toimintahäiriö.

TEHKÄÄ SIIS JOTAIN!!!

[/quote]

No en varmasti tee vain siksi, että sinä huudat. Olen ylipainoinen, olen kaunis ja seksikäs. En halua laihtua, koska vartalostani tulisi epäsuhtainen (nyt olen täydellinen tiimalasi) ja rinnat pienenisivät ja taas joutuisin ostamaan uusia vaatteita. Haluan olla hyvässä kunnossa, mutta EN laiha. En edes hoikka, koska kaikki ihanat kurvini ja pehmeät muotoni häviäisivät.

[/quote]

En ylpeilisi ulkonäkökeskeisyydellä.

[/quote]

Mitä sinä minusta tiedät. Et mitään. Vaikka minulla on terve itsetunto vartaloni suhteen, vaikka se ei olekkaan "normin mukainen" se ei tarkoita, että olisin ulkonäkökeskeinen. Yhtälailla voisi ulkonäkönsä takia jatkuvasti treenaavaa ihmistä nimitellä ulkonäkökeskeiseksi. Eipä näistä anonyymeista kirjoituksista täällä AV:lla voi oikeasti juuri mitään ihmisestä tietää.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:28"]

Olen laihduttanut muutama kymmenen kiloa ja olen nyt normaalilukemissa. En todellakaan ymmärrä tuollaisia otsikoita. Jos ihminen on sellaisessa elämäntilanteessa, että hänellä ei ole voimavaroja laihduttaa, hän tuskin sitä jaksaa tehdä. Jos hänelle kiroillaan siitä, että miksi hän ei tee painolleen mitään, hän todennäköisesti vain masentuu lisää ja syö pahaan oloonsa entistä enemmän. Ylipainoinen ihminen tarvitsee tsemppiä, mutta vasta silloin kun hän on itse valmis tekemään kiloilleen jotain. Sen laihdutuksen aika voi olla vasta vuosien päästä. Ihmisillä on monenlaisia murheita, ja kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, miten suuri taakka kenelläkin on kannettavanaan juuri nyt. Vaikka minä olen nyt normaalipainoinen, en voi tietää, millainen on huominen päivä. En tiedä, riittävätkö voimani huomenna terveelliseen elämään. Sen näyttää vain aika.

[/quote]

Todella hyvin sanottu tuo, että terveellisen elämän viettämiseen tarvitaan voimavaroja. Omassa elämässäni olen lihonut kaikenlaisten murheiden, stressin, väsymyksen sun muun kautta. En ole jaksanut liikkua ja minun on tehnyt mieli kaikenlaista roskaa. Kun välillä tulee hieman pidempi, edes muutaman viikon parempi jakso -- kun saan nukkua yöni eikä jatkuvasti tule uusia stressinaiheita -- laihdun ihan luonnostaan. Minun tekee mieli liikkua, venytellä lihaksia, ja hyvin nukkunut kroppani haluaa paljon mieluummin parsakaalia kuin sipsiä ja karkkia. Ihan tästä syystä olen tällä hetkellä lihava(hko). On ollut lähinnä vain huonoja jaksoja nyt jo yli kymmenen vuoden ajan.