ajatteletko joskus salaa että masentuneet = laiskoja ?

Masennuksen ydinoireet ovat mielen masentuneisuus ja mielihyvän tunteen kadottaminen elämään. Jos mielihyvä elämään liittyviin mukaviin asioihin on, ei ihminen tuolloin ole selkeästi masentunut. Ei minullakaan ole mielihyvää yleensä käydä töissä, siivota, laihduttaa jne. Silti en ole masentunut.

Masennus on diagnoosi, joka alle menee nykyään paljon kaikenlaisia ongelmia, liittyen elämänkriiseihin, parisuhteisiin, sosiaalisiin ongelmiin, työmotivaation puutteeseen jne. Iso osa pitkään masennusta sairastaneista tylsistyy elämän myötä, syrjäytyy jne.

Jos ihminen jaksaa laittaa itseään, käydä kuntosalilla päivittäin, harrastaa, käydä viikonloppuisin ravintoloissa, mutta ei tehdä puhelinmyyjän työtään, niin onko hän silloin masentunut? Ei välttämättä, mutta myös tällaisia masentuneita on.

Vaikea sanoa muiden osalta mutta mulla on vakava masennus ja näin kahdeksan vuoden kohdalla näyttää siltä että ilmeisen parantumaton. Jaksan harvoin tavata ystäviä, matkustelusta en edes unelmoi. Elämä keskittyy kotiin koska yleensä voimat ei anna myöten paljon muuhun. Lääkitty on ja lääkitään edelleen, kolme vuotta terapiaa. Syön terveellisesti ja harrastan liikuntaa joten yritystä pitää itsestäni huolta on. Mutta siihen se jää. Ilman muuta toivoisin joskus jotain kivaa elämääni mutta mikään ei oikeastaan tunnu houkuttelevalta. Tämä on minun kokemukseni ja, no, ehkä ihmettelen jos ei jaksa siivota ja käydä töissä mutta jaksaa baareilla ja harrastaa. Minä en ole voimaton klo 8-16 vaan 24/7.

Laiskat päätyvät usein masentuneiksi. :) Kai se on ihan looginenkin tapahtumaketju.

Toki kaikki masentuneet eivät ole laiskoja. Kun sairastuu syöpään tai menettää lapsensa, niin kyllä saattaa silloin masennus toimeliaaseenkin tarttua.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 15:34"]Oikea masennus on oikeasti lamauttavaa. Sen sijaan on näitä, joita alkaa aina "masentamaan" kun pitäisi jotain tylsää tehdä, mutta yhtään ei masenna jos on jotain hauskaa luvassa. Oikeasti masentunut ei innostu edes siitä hauskasta. Diagnosoinnin jätän psykiatreille kuitenkin. Jos joku siis on masennusdiagnoosin saanut, uskon, että on saanyt sen aiheesta.

[/quote]

Juurikin näin. Ihmisille tuntuu olevan kovin vaikeaa erottaa näitä toisistaan.

Sairastan masennusta ja pidän itseäni laiskana myös. Jos kerran muut selviävät 4h yöunilla, viiden lapsen, syövän, kahden duunin ja aamulenkin sekä salilla käynnin päivittäin, kyllä se oma päivittäinen selviytyminen alkaa kummasti laiskalta näyttää.

Miksi mä en kestä työpaikkakiusaamista niinku muut, vaan saan sairaslomaa kuukauden? Heikkoutta.

Toiset on selvinneet sodista ja keskitysleireistä, miksi mulle jää jotain pahaa oloa raiskauksesta?

Kavereiden kuolemat, läheisten kuolemat, työttömyys, sairaudet, pahoinpitely, hyväksikäyttö jne. Jotenki ne vaan syö pääkoppaa. Mut pitäs jaksaa, koska muutki.

Kuitenkin teen vapaaehtoistyötä ja fyysistä työtä jaksan myös tehdä, se on mukavaa. Silti vaikka haluaa takaisin työelämään, se tuntuu myös hyvin pelottavalta, entä jos en enää pärjää? Saan jonku mt-ongelmaisen leiman otsaan ja ihmiset ei enää uskalla edes laittaa mulle hommia.

Minä masentuneena haen voimaa niistä asioista joihin jaksan vielä tarttua ja joista iloa irtoaa. Serotoniinitaso nousee ja jaksan sitten taas jotenkin taaploa hiukan eteenpäin arkea. Ikävät asiat vie hirveästi energiaa, mukavat asiat tuo jolloin jaksaa paremmin ikäviäkin. On läjä hoitamattomia asioita, väärin määrättyjä veromätkyjä ja Kelan etuuksien oikeasti perusteettomia liikamaksuja, ulosottoja Ym. Asioita kasaantuu, koitan hoitaa mutta olen melko tehoton. En pääse opintojeni kursseista läpi, en jaksa joka päivä ulos tai muuta kuin ruokkia lapset. Pakka ei pysy kasassa, vaikka joku voisi väittää etten ole masentunut eikä sitä kukaan lähipiiristä tiedäkään. Koitan keskittyä positiivisiin ja iloa tuottaviin asioihin välttääkseni sen kaikista syvimmän kuilun johon uppoamiseen ei yksinhuoltajana ole varaa. Meillä tämä aivokemian häiriö on sukuvika ja itsekin siitä kärsinyt teinistä saakka. On hyviä ja huonoja vaiheita ja elämä tasapainoilua siinä että koitan pitää positiivisen puolella tämän vaa'an. Olen oppinut siihen miten välttää luisumisen pahempaan, esim liikunta vaikuttaa positiivisesti serotoniinitasoihin (tutkimusten mukaan) masennuksen lievemmissä muodoissa, samoin ravinto ja kaikki iloa tuottava. Vasta vaikeammassa masennuksessa ei enää mikään tuota iloa. On minullakin niitä kausia mutta silloin tartun elämään kiinni väkisin ja etsimällä etsin ja ripustaudun pieneenkin ilonrippeeseen. Se juttu on siinä että joku negatiivinen juttu tai vaikka kaupassakäyntikin saattaa viedä hirveästi energiaa kun taas jostain toisesta jutusta sitä saa. Ja se kaikki mistä pientäkin iloa saa, pitää kiinni elämässä. Ja sillä vielä iloa tuottavalla lievästi tai keskivaikeasti masentuneen pitäisi itseään hoitaa. Ihan hyvin voi masentunut jaksaa käydä jumpassa vaikkei kykenisikään työelämän vaatimaan tehokkuuteen, järjestelmällisyyteen tai vaikeiden asiakkaiden käsittelyyn.

Mun tuttu.. Reilu kolmekymppinen nainen, 3 lasta on, ei jaksa hoitaa heitä vaan mies hoitaa. Ei pysty lähtemään opiskelemaan tai töihin kun ei pysty kohtaamaan ihmisiä, mutta baariin pystyy lähtemään harva se vkl. Ei oo opintoja eikä työkokemusta takana yhtään kun ei pysty... Koko lähisuku vaan hyysää ja paapoo. Tekevät kaiken valmiiksi, maksavat vuokrat ja ruuat, lasten vaatteet jne. 

Why??? Tää ihminen on ollu aina yhtä avuton ja hyysäämisen sijaan olis tarvinnut jo teininä kunnon potkun perseelle ja tönäisyn omille jaloilleen. Sääliksi käy sen mies ku hukkaa elämänsä tuollaisen naisen kanssa! Liian kiltti mies. 

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 15:28"]

Otsikossahan tuo kysymys jo tuli, ajatuksia?

En kehtaisi livenä tälläisiä ajatuksia ääneen sanoa, ja pyrin olemaan masentuneella kaverille tukena. Mutra joskus hiipii tälläisiä ajatuksia mieleen kun kaikki "kivat" jutut tuntuu onnistuvan mutta kämpän ylläpito ja opiskelut ei. Vähän ikävä fiilis kun tekisi mieli vaan laukoa kliseitä, "nyt vaan ryhdistäydyt! Asenteesta kiinni! " yms mutta saan pidettyä suuni supussa. Mikä neuvoksi? Miten masentuneita voi ymmärtää oikeasti?

Piti vaan avautua ...

[/quote]

Ap:lle:

Tavanomainen masennus toimii yleensä niin, että siinä on parempia kausia ja sitten heikompia. Jos kaverillasi on masentuneisuuden tai ahdistuneisuuden oloista mielialaa pysyvän tasaisesti ja toisaalta pystyy tekemään innostavat asiat muttei lainkaan opiskeluja tai siivoamista, varsinkaan järjestelyjä niin sanoisin yhden ADD:sta kärsivän läheisen myötä kertyneellä vuosien kokemuksella, että kyseessä on luultavimmin ADD:n tietty erityinen muoto, joka vaikutaa masennukselta. Jää etenkin naisilla yleensä diagnosoimatta (90-95% jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan väärin masennukseksi, mutta masennuksen hoidolla tuota ei voi saada kuntoon, jos on ADD:sta kyse; ADD:n oireisto johtaa pidemmän päälle tuollaisessa siihen ahdistuneisuuteen ja masentuneisuuteen, mutta se on seuraus eikä syy kun taas nk. perusmasentuneilla syyt taustalla ovat toisenlaiset ja ratkeavat myös eri tavalla). Tuohon on olemassa lääkitys ja se auttaa. En tiedä viitsinkö enää laittaa kirjavinkkejä tänne. Jos haluat kirjavinkin, saat laittaa anonyymimeiliosoitteen tähän ketjuun ja laitan sitten sinne vastaavasti linkin.

Ei tuossa asenne tai ryhdistäytyminen auta, paitsi se asenne, että menee erikoislääkärille ja hankkii oireita vastaavan lääkityksen kokeiluun. Tavallinen SSRI ei toimi luultavasti juuri lainkaan tai voi pahentaa oireita. Tarvitaan toisenlainen peruslääke ja sitten muuta lääkitystä lisäksi.

Miksi ihmeessä et voi laittaa kirjalinkkiä tähän, 27? Tai voitko laittaa edes parhaan tietämäsi hakusanan aiheesta niin etsin itse tietoa? Mun kohdalla jäljet voi johtaa juurikin tälle sylttytehtaalle.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:58"]

Miksi ihmeessä et voi laittaa kirjalinkkiä tähän, 27? Tai voitko laittaa edes parhaan tietämäsi hakusanan aiheesta niin etsin itse tietoa? Mun kohdalla jäljet voi johtaa juurikin tälle sylttytehtaalle.

[/quote]

Diagnosointikriteereitä

Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit
Hallowellin ja Rateyn ADD:n diagnosointikriteerit osuvine kuvauksineen.
Lähde: Driven to Distraction (Hallowell & Ratey, 1994)

Ehdotus aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteereiksi
Edward M. Hallowell, MD, ja John J. Ratey, MD

Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.

Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:

1. Alisuoriutumisen tunne, tai tunne siitä, että tavoitteet jäävät saavuttamatta (riippumatta siitä, paljonko on saanut aikaan). Tämä oire mainitaan ensimmäisenä, koska se on yleisin syy siihen, että aikuinen lähtee hakemaan apua. ”Asiat eivät vain pysy hallinnassani”, on tavallinen lausahdus. Henkilö saattaa olla ulkopuolisen silmin hyvinkin menestynyt, tai hän saattaa ponnistella eteenpäin ja kuin labyrinttiin eksyneenä kykenemättä hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Vaikeus toimia järjestelmällisesti. Useimpien ADD-aikuisten keskeinen ongelma. Arjen vaatimukset ja jokapäiväisten asioiden hoitaminen saattavat saada aikuisen pois tolaltaan, kun hänellä ei enää ole turvanaan koulun luomaa rakennetta eivätkä vanhemmat enää järjestä asioita hänen puolestaan. Pienet velvollisuudet voivat kasautua valtaviksi kompastuskiviksi. Tapaamisesta myöhästyminen, tärkeän paperin katoaminen tai deadlinen unohtuminen tuntuu kaatavan koko maailman.

3. Jatkuva vitkastelu tai aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen herättää ADD-aikuisessa niin suurta vastenmielisyyttä ja epäonnistumisen pelkoa, että hän lykkää ja lykkää aloittamista, mikä tietenkin vain lisää tehtävään liittyvää ahdistusta.

4. Monta rautaa tulessa, vaikeus saattaa projekteja loppuun. Seurausta kohdasta 3. Kun yhtä tehtävää lykätään, tilalle tulee toinen. Päivän, viikon tai vuoden loppuun mennessä aloitettuna on lukuisia projekteja, joista montakaan ei ole saatu valmiiksi.

5. Taipumus sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta erityisen huolellisesti huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Innostus tempaa ADD-aikuisen helposti mukaansa kuten ADD-lapsen. Mieleen tullut idea on sanottava ääneen, jolloin tahdikkuus ja asiallisuus saavat väistyä lapsenomaisen riemun tieltä.

6. Toistuva stimulaation etsiminen. ADD-aikuinen hakee jatkuvasti elämäänsä jotakin uutta, jotakin ulkoista, mikä vetäisi vertoja sisällä poukkoilevalle pyörremyrskylle.

7. Taipumus pitkästyä herkästi. Seurausta kohdasta 6. Tylsistyminen ympäröi ADD-aikuista kuin viemäri, joka uhkaa imeä kaiken energian ja jättää ihmisen janoamaan lisää virikkeitä. Tämä saatetaan tulkita välinpitämättömyydeksi, vaikka se itse asiassa on suhteellista kyvyttömyyttä ylläpitää kiinnostusta pitkiä aikoja. Vaikka ADD-aikuinen kuinka haluaisi olla kiinnostunut, hänen akkunsa tyhjenee nopeasti.

8. Ajatusten harhailu, vaikeus keskittyä, taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken sivun tai keskustelun – tähän liittyy usein kyky ylikeskittyä ajoittain. ADD:n tunnusomainen piirre. Ajatusten harhailu on täysin tahatonta. Toinen osapuoli saattaa vain yhtäkkiä huomata, että ADD-aikuinen ei enää kuuntelekaan. Harvinaislaatuinen ylikeskittymiskyky on myös tavallista, mikä todistaa, että oireyhtymässä ei ole kyse tarkkaavaisuuden puutteesta vaan tarkkaavaisuuden epätasaisuudesta.

9. Usein luovuus, intuitiivisuus, älykkyys. Tämä ei ole oire, vaan maininnan arvoinen ominaisuus. ADD-aikuisen mieli on usein harvinaisen luova. Epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä pilkahtaa säkenöivää lahjakkuutta. Tämän oman erikoislaatuisuuden löytäminen on yksi hoidon tavoitteista.

10. Vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan. Toisin kuin voisi luulla, tässä ei ole kyse auktoriteetteihin kohdistuvasta asenneongelmasta. Pikemminkin kyseessä on pitkästyneisyyden ja turhautuneisuuden ilmenemismuoto: ADD-aikuinen kyllästyy tavanomaisiin toimintatapoihin ja kiinnostuu uudenlaisista lähestymistavoista, ja toisaalta turhautuu siihen, ettei kykene toimimaan oletetuilla tavoilla.

11. Kärsimättömyys; alhainen turhautumiskynnys. Kaikenlainen turhautuminen tuo ADD-aikuisen mieleen menneet epäonnistumiset. ”Voi ei, taas käy näin”, hän ajattelee. Niinpä hän ärtyy tai vetäytyy tilanteesta. Kärsimättömyys liittyy stimulaation tarpeeseen, ja ulospäin saattaa näyttää siltä, että henkilö on epäkypsä tai tyytymätön kaikkeen.

12. Impulsiivisuus, joko verbaalinen tai toiminnallinen. Ilmenee esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien muuttamisena ja uusien aikataulujen tai urasuunnitelmien toteuttamisena. Tämä on yksi vaarallisimmista aikuisiän oireista, tai toisaalta – impulssin mukaan – yksi hyödyllisimmistä.

13. Aiheeton ja loputon huolestuneisuus; taipumus vuoroin etsiä näköpiiristä huolen aiheita, vuoroin jättää huomaamatta todellisia vaaroja tai olla piittaamatta niistä. Tarkkaavaisuus muuttuu huolestuneisuudeksi, kun sitä ei keskitetä mihinkään tehtävään.

14. Tunne uhkaavasta tuomiosta, epävarmuus, ja toisaalta ajoittain taipumus ottaa suuria riskejä. Tämä oire liittyy sekä tarpeettomaan murehtimiseen että impulsiivisuuteen.

15. Mielialojen ailahtelu, masennus, etenkin ihmisestä tai projektista irrottautumisen yhteydessä. ADD-aikuiset ovat alttiimpia mielialojen epävakaudelle kuin lapset. Suurelta osin tämä johtuu heidän turhauttavista kokemuksistaan ja/tai epäonnistumisistaan, mutta osittain se on myös oireyhtymään liittyvä biologinen ominaisuus.

16. Levottomuus. Aikuisen käytöksessä ei yleensä näy sellaista ilmiselvää yliaktiivisuutta, jota lapsilla saattaa esiintyä. Sen sijaan havaittavissa on hermostuneen oloista energisyyttä: vaeltelua, sormilla naputtelua, istuma-asennon vaihtelua, toistuvaa pöydästä tai huoneesta poistumista, ärtyisyyttä paikallaan ollessa.

17. Taipumus riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Riippuvuus saattaa kohdistua päihteisiin, kuten alkoholiin tai kokaiiniin, tai toimintaan, kuten uhkapeleihin, shoppailuun, syömiseen tai työntekoon.

18. Jatkuvat itsetunto-ongelmat. Ne ovat vuosien ehdollistumisen suora ja ikävä seuraus: ADD-aikuinen on vuosien ajan saanut kuulla olevansa kömpelys, kummajainen, alisuoriutuja, laiska, tyhmä, omituinen ja niin edelleen. Vuosien turhautuminen, epäonnistumiset tai vain riittämättömyyden tunne johtavat itsetunto-ongelmiin. On hämmästyttävää, miten sinnikkäitä monet aikuiset ovat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

19. Puutteellinen itsearviointikyky. ADD-ihmiset eivät ole kovin taitavia arvioimaan itseään. He eivät hahmota tarkasti, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Tämä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja paljon mielipahaa.

20. Perheessä esiintynyt ADD:tä, maanis-depressiivisyyttä, masennusta, päihteiden väärinkäyttöä tai muita impulssien hallintaan tai mielialoihin liittyviä häiriöitä. Koska ADD on perinnöllinen ja liittyy näihin muihin mainittuihin taipumuksiin, on tavallista (mutta ei välttämätöntä), että perhetaustasta löytyy tällaisia ongelmia.

Lapsuudessa on havaittavissa ADD:n merkkejä ja oireita, vaikka virallista diagnoosia ei välttämättä ole tehty.

Oireet eivät johdu muusta sairaudesta tai mielenterveysongelmasta.

Paljon kiitoksia!

Olen samaa mieltä mieltä, että on masennusta ja"masennusta" olen itse ollut vaikeasti masentunut j silloin ei kyllä edes mikään kiva kiinnostanut. Ystäviäkään en yksinkertaisesti jaksanut tavata, puhua kenenkään kanssa. Makasin kaikki päivät sängyssä ja nukuin. Hirveä ponnistus oli mennä iltapäivällä suihkuun tai syödä jotain. En ole laiska ollut koskaan. Masennus oli aivan kauhea kärsimys, oikeasti. Monen vuoden toipumisprosessin jälkeen nautin taas elämästä ja jaksan tehdä kaikkea kivaa mutta myös ei niin kivaa. Ja käydä töissä normaalisti, aah, miten ihanaa. Mutta kyllä muakin ottaa päähän ne "masentuneet" jotka ei jaksa esim käydä töissä, mut kaikkea kivaa jaksaa kyllä. Oikea masennus ei oikeasti valikoi jaksamista tekemisen mukaan.

Eipä kestä :) Itse sain diagnoosin vasta aikuisena ja sen jälkeen elämäni on vihdoin alkanut sujumaan, kuten pitää, vaikka vaikeuksia on edelleen monilla alueilla. :) Kouluaikoina olin aina se, joka unohti kirjat kotiin eikä koskaan tehnyt läksyjä (nykyään tiedän että johtui add:sta ja toiminnanohjauksen ongelmista itsenäisesti toimimisessa), vaikka olin todella lahjakas oppilas ja sain kokeista lukemattakin hyviä arvosanoja. Tunneilla pystyin keskittymään, kunhan tein koko ajan jotain muutakin pientä kuin vain kuuntelin opettajaa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:11"]

Eipä kestä :) Itse sain diagnoosin vasta aikuisena ja sen jälkeen elämäni on vihdoin alkanut sujumaan, kuten pitää, vaikka vaikeuksia on edelleen monilla alueilla. :) Kouluaikoina olin aina se, joka unohti kirjat kotiin eikä koskaan tehnyt läksyjä (nykyään tiedän että johtui add:sta ja toiminnanohjauksen ongelmista itsenäisesti toimimisessa), vaikka olin todella lahjakas oppilas ja sain kokeista lukemattakin hyviä arvosanoja. Tunneilla pystyin keskittymään, kunhan tein koko ajan jotain muutakin pientä kuin vain kuuntelin opettajaa.

[/quote]

Lisäys: Ja olin hetken aikaa masentunut, johtuen add:n aiheuttamista ongelmista ja ahdistuksesta, vaikka olen todella optimistinen ja toiveikas persoona. En usko, että masennus oli oikea diagnoosi minun kohdallani, mutta en itsekään tiennyt, mikä minua vaivaa.

Kaverini valittaa jatkuvasti unettomuuttaan. Kuitenkin hän makaa sohvalla kaiket päivät ja näplää läppäriään. Välillä nukahtaa, herää taas ja jatkaa. Sitten yöllä ei uni tulekaan. Hän makaa valveilla ja vahtii kellosta, kuinka monta tuntia on jo valvonut. Hän pitää unipäiväkirjaa, mutta vain yöunistaan. Yöunta tulee kuutisen tuntia aamuyöstä, ja se on hänen mielestään niin vähän, että hän ei pysty olemaan työssä. Työpaikka hänellä on, mutta hän on sairauslomalla sieltä. No ei kai nukuta, jos makaa sohvalla koko päivän tekemättä mitään!

Minulle tuo kuusi tuntia riittää pakon edessä hyvin. Joudun heräämään töihin aamulla ennen viittä, enkä koskaan ehdi nukkumaan ennen kymmentä. Jos kaverinikin menisi vaikka joskus päivällä ulos (hänellä on koiria, jotka mies lenkittää töistä tullessaan) tai tekisi jotai naskareita, väsyttäisi ehkä eri tavalla. Mutta kun ei hän jaksa, kun hän nukkuu niin huonosti! Sitten päivällä väsyttää. Hän ei myöskään halua nähdä ihmisiä, koska on lihava ja siksi voi syödä lisää.

Kieltämättä tekisi joskus mieli sanoa, että nyt ylös sieltä sohvalta ja halkoja liiteriin mättämään, jospa sitten nukuttaisi yöllä, mutta kun ei voi. Miesparka siinäkin talossa kaiken tekee.

Otsikkoon palataksemme... (Tosi mielenkiintoinen sivujuonne kylläkin, pisteet teillle.) Tajusin tämän ketjun ansiosta oman kaksinaismoralismini. Pitkä historia mielialaongelmia ja monta masennusjaksoa takana, taatusti itse koettu kaikki se voimattomuus ja lamaannus. Silti huomaan nyt parempikuntoisena salaa ärsyyntyväni puolison masennus/ahdistusoireista, juuri niistä jotka näyttävät laiskuudelta. No joo, pitää sanoa että masentuneena pidin itseänikin laiskana, ruoskin ajatuksissani ja ahdistuin sekä lamaannuin lisää.

Toisinaan kyllä. Sairastan bipolariaa ja masennusjaksoilla koen olevani mitätön, luuseri ja laiska. Kuten tänäänkin, tässä istun, en jaksa tehdä mitään, lähteä mihinkään, luen palstaa - masennun lisää.

Minä olen psykiatrini mukaan parantunut masennuksesta, mutta edelleen olen väsynyt. käyn töissä ja hoidan aivan pakolliset hommat suurperheessä, mutta mitään muuta en jaksa. tänäänkin olen haravointi pihaa hetken ja sitten nukkunut päiväunet, tyhjentänyt pesukoneen ja vaihtanut lakanat ja taas nukkunut.

eli väsymys on jäätävää. Tosin minulla on todettu myös aivokasvain, josko syy siinä tai sitten vaan laiskuudessa:)

Millainen aivokasvain?

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:02"][quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 17:58"]

Miksi ihmeessä et voi laittaa kirjalinkkiä tähän, 27? Tai voitko laittaa edes parhaan tietämäsi hakusanan aiheesta niin etsin itse tietoa? Mun kohdalla jäljet voi johtaa juurikin tälle sylttytehtaalle.

[/quote]

Diagnosointikriteereitä

Aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteerit
Hallowellin ja Rateyn ADD:n diagnosointikriteerit osuvine kuvauksineen.
Lähde: Driven to Distraction (Hallowell & Ratey, 1994)

Ehdotus aikuisten tarkkaavaisuushäiriön diagnosointikriteereiksi
Edward M. Hallowell, MD, ja John J. Ratey, MD

Huomautus: Nämä kriteerit perustuvat laajaan kliiniseen kokemukseen, mutta niitä ei ole vielä kenttätutkimuksin todettu tilastokelpoisiksi. Kriteerin voidaan katsoa täyttyvän vain silloin, jos ominaisuus esiintyy huomattavasti useammin kuin useimmilla henkisesti samanikäisillä ihmisillä.
Luetteloa tarkasteltaessa voidaan huomata tiettyjen teemojen nousevan esiin. Lapsuusiän oireiden klassiset kolme kulmakiveä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus tai levottomuus. Lisäksi on havaittavissa mielialoihin ja niiden vaihteluun, itsetuntoon ja minäkuvaan liittyviä ongelmia. Yleensä oireet ovat luonnollinen seuraus lapsuusajan kokemuksista.

Havaittavissa on pysyvää haittaa vähintään kahdellatoista seuraavista alueista:

1. Alisuoriutumisen tunne........................

[/quote]

20/20. Pitää varmaan mennä tapaamaan psykiatriani.