ajatteletko joskus salaa että masentuneet = laiskoja ?

Yksi entinen tuttavani on juuri tälläinen, hän käyttää masennusta syynä vain jäädä sairauslomalle ja kokonaan pois töistä. Omien sanojensa mukaan ei pysty käymään töissä, koska joutuu kohtaamaan muita ihmisiä etc. muualla kyllä pystyy käymän. En pysty ymmärtämään tälläisiä ihmisiä....

[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 15:15"]Yksi entinen tuttavani on juuri tälläinen, hän käyttää masennusta syynä vain jäädä sairauslomalle ja kokonaan pois töistä. Omien sanojensa mukaan ei pysty käymään töissä, koska joutuu kohtaamaan muita ihmisiä etc. muualla kyllä pystyy käymän. En pysty ymmärtämään tälläisiä ihmisiä....

[/quote]

Siis sinähän et tiedä muuta kuin sen mitä hän kertoo. En minäkään kerro kavereilleni masennuksestani ja sen syistä yhtään mitään. Ne asiat eivät kuulu heille.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 20:47"]

 On aivan turha kysellä mistään asiasta jos ei ole itse kokenut. Ikinä et voi tietää miltä tuntuu olla asperger ellet ole itse, ikinä et voi tietää mille tuntuu olla masentunut ellet ole itse ollut jne... On ihan turha edes yrittää ymmärtää, sen sijaan että yritätte ymmärtää olkaa tukena ja auttakaa saamaan apua jos ei muuta! 

[/quote]

Tämä on ihan höpöhöpöä. Yhtä hyvin voisi väittää, ettei oikojahammaslääkäri voi ymmärtää purentavirheistä, kun ei kerran ole sellaisesta itse kärsinyt. Masentunut voi tarjota masentuneelle vertaistukea, mutta muutoin sellainen suhde on kuin sokea taluttaisi toista sokeaa. Käyttäessään toista sairasta oman käytöksensä peilisuhteena ei ainakaan edistä paranemistaan. Varmaankin on helpompaa ja kivuttomampaa pysytellä siinä omassa kuplassa ja suorastaan hätistää terveet pois luotaan, mutta se on vain omaan sairauteen rakastumista.

masennusdiagnoosi ja itestäni tuntuu helvetin laiskalta.

tulevaisuus ei näyttäydy

päivä kerrallaan samoilla rutiineilla.

ei sinällään millään oo oikein väliä.. että näin

Masentuneissa on sekä laiskoja että ahkeria. Itse paloin loppuun ja masennuin liiallisen työnteon seurauksena. En jaksanut nousta sängystä. Se on tiedätkö aivan ihanaa kun joskus saa sen fiiliksen lähteä viihteelle ja unohtaa masennuksen! Pitäisikö siitä kieltäytyä vai jäädä silloinkin kotiin makaamaan? Mieti nyt itse innostutko enemmän bileistä vai työpäivästä...

Oikea masennus on oikeasti lamauttavaa. Sen sijaan on näitä, joita alkaa aina "masentamaan" kun pitäisi jotain tylsää tehdä, mutta yhtään ei masenna jos on jotain hauskaa luvassa. Oikeasti masentunut ei innostu edes siitä hauskasta. Diagnosoinnin jätän psykiatreille kuitenkin. Jos joku siis on masennusdiagnoosin saanut, uskon, että on saanyt sen aiheesta.

Jos olisit masentunut ymmärtäisit mutta kun et selvästikkään ole niin et ymmärrä. Luuletko tosiaan että masentuneet ihmiset haluavat olla "laiskoja". Yksinkertaisesti kun alotuskyky on nollassa niin sitä vaan lamautuu eikä pysty mihinkään. Ja jos ihmisellä on todettu masennus Se ei tarkoita etteikö joskus voisi olla hyviäkin kausia jolloin ei masenna niin paljon. Siihen masennukseen kun ei voi vaikuttaa, jos voisi niin tuskin kukaan sitä itselleen haluaisi.

No ei kuulosta aidolta masentumiselta, jos kivat jutut kiinnostavat. Kyllä meidän nörttipojalla kun masis iski, jäi jopa tietsikalla pelaaminen. Silloin tajuttiin, että nyt on asiat tosi huonosti. 

Itsestäni olen välillä niin ajatellut, ulkopuolisten silmissä olen enemmänkin työnarkomaani.

Ainakin masentunut tuttavani on patalaiska. Masennus oli vain hyvä keino saa pitkä sairausloma.

On masentumista ja "masentumista". Kyllä se on ihan ihka oikea sairaus johon saa hoitoa. Mutta nämä en jaksa enkä viitsi-vätykset ovat oma lukunsa. Eivät viitsi ottaa minkäänlaista vastuuta elämästään missään vaiheessa. Kaikki on aina muiden syytä,töitä ei voi mitenkään tehdä ja sit pitää vinkua kun raha ei riitä mihinkään. Ei heru pätkän vertaa sympatiaa.

Sen sijaan tunnen sympatiaa sairastuneita kohtaan ja sellaisia työttömiä jotka haluavat töitä mutta eivät niitä ponnisteluista huolimatta saa.

Olen keskivaikeasti masentunut ja pidän itseäni erittäin laiskana. Halveksin itseäni sen vuoksi. En jaksa tehdä yhtään mitään. En haluaisi olla näin laiska. Haluaisin jaksaa siivota, opiskella, nähdä kavereita, harrastaa, elää. En vaan pysty ryhdistäytymään, ilmeisesti juuri nimenomaan laiskuuteni vuoksi. :(

Masennustakin on eri tasoista. Osa ei pysty oikeasti edes viemään roskia ulos tai käymään kaupassa. Osa taas on täysin työn tai koulun rasittama ja nimenomaan se masentaa, mutta muu elämä vielä sujuu.

Ei ole ainakaan toistaiseksi tullut ajateltua noin. Sen sijaan usein ajattelen, että riippuvaiset (tupakoitsija, alkoholistit, peliriippuvaiset jne) ovat vain selkärangattomia.

Hyvähän se on että sairas tekee edes jotain!

En ole ajatellut niin. Ja kun ystävälläni todettiin masennus, tajusin miten hirveä olotila sen täytyy olla. Hän jutteli, hoiti lastaan normaalin tuntuisesti, mutta sanoi ettei aina jaksa nousta sängystä ylös eikä mikään tunnu oikeastaan miltään. Silmissä oli niin tuskainen, mutta samalla tyhjä ja pohjaton katse, että minua pelotti. Ei olisi tullut mieleenkään patistella ryhdistäytymään! Toivoin vain että jaksaa jotenkin elää päivästä toiseen, ja onneksi lääkityksen avulla alkoi pikkuhiljaa toipua.

Kyllä, joskus ajattelen juuri noin.

Moni adhd-ihminen saa virheellisesti masennusdiagnoosin. Adhd:n oireena on nimenomaan ryhtymisen vaikeus eli toiminnanohjauksen ongelmat. Eli näyttää ulospäin laiskuudelta.

Niin. Joskus pakotan itseni lähtemään jonnekin ulos kavereiden kanssa (koska kaikki sanoo, että se tekee hyvää masentuneelle) ja näyttelen iloista (ettei kaverit hylkää koska kukaan ei jaksa negatiivisia ihmisiä) mutta usein olen niin stressaantunut siitä lähtemisestä, että itken vessassa ehkä jopa tunnin ennen lähtöä. Kauheen vaikea ehtiä minnekään ajoissa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 15:39"]

Olen keskivaikeasti masentunut ja pidän itseäni erittäin laiskana. Halveksin itseäni sen vuoksi. En jaksa tehdä yhtään mitään. En haluaisi olla näin laiska. Haluaisin jaksaa siivota, opiskella, nähdä kavereita, harrastaa, elää. En vaan pysty ryhdistäytymään, ilmeisesti juuri nimenomaan laiskuuteni vuoksi. :(

[/quote]

Niin minäkin syyttelin itseäni kun olin vielä keskivaikeassa vaiheessa. Masennus ei parane itseään syyttelemällä ja ponnistelemalla. Se pahenee vain tuolla tavalla. Itse jouduin sairaalaan, kun en tuota tajunnut.

Masentuneena ei tarvitse tuntea syyllisyyttä jos tekee joitain kivaa, sehä on itsensä hoitamista. Enemmän ihmisestä on terveenä hyötyä kuin sairaana. Piste.