Miten selvittää, onko nainen takakammariäiti-ainesta?

Lasteni äiti romahti toisen lapsen syntyessä. Jo sitä ennen oli muuttanut talon takakammariin elelemään omaa "varjoelämäänsä", johon kuului tietysti toisia miehiä (mikä käynyt jälkeen päin ilmi).

Minä sitten leikin perhettä lasteni kanssa (leikki jatkuu vuodesta toiseen) ja yksin hoidin kaiken. Pikku hiljaa aivan kaikki siirtyi minun tehtäväkseni, viimeinen asia oli muuten pyykkihuolto. Tässä vaiheessa äiti ei enää tehnyt yhtään mitään kotona, ei osallistunut lastenhoitoon mitenkään. Siitä sitten häipyi toisen miehen mukaan jättäen mut yksin lasten kaa.

No, menneet on menneitä ja tästä on jo vuosia, mutta traumahan tuosta mulle jäi.

Eli NYT uusi naisystäväni ehdottelee mulle vauvan hankintaa.

Huomaan suhtautuvani tarpeettoman epäluuloisesti hänen kykyynsä osallistua lastenhoitoon. Odotusarvona hänen panokselleen lastenhoitoon/kodinhoitoon on vajaa puolet. Eli hänen ei tarvitsisi hoitaa kokonaispotista kuin vajaa puolet.

Mutta mun lapset pienenä valvotti yhtä kyytiä 3 vuotta. 3 vuoteen en nukkunut paljon ollenkaan. Tämä on se kohta, joka mua huolestuttaa, musta tuntuu, että en jaksais enää täs iässä uutta 3 vuoden sessiota YKSIN. Jo ihan sen takia, että olen kattonut valokuvia itestäni ennen ja jälkeen noiden kolmen vuoden ja täytyy sanoa, että ennen kuvissa olin huomattavan nuori, jälkeen kuvissa uskomattoman vanhan näköinen.

Juu, mulle on paljon viisasteltu, että ittehän valitsit sen lastesi äidin. ÖÖÖÖ...siis mitä? Miten minä voin tietää tämän uudenkaan  naisystäväni lastenhoitokyvyn?

Itse asiassa puhutaan TURNAUSKESTÄVYYDESTÄ. Entä jos tulee tyypilliseen tyyliin kakkulit taas housuun ja minä saan huomata taas hoitavani kaiken aivan yksin?

Miten tätä naisen lastenhoitokykyä vois testata? Oisko psykologisia testejä? Parempi ois oikeastaan panna se äiti-ehdokas valvomaan muutaman päivän ja sitten kattoa, että "miten reagoi".Kestääkö kantti? Vai meneekö heti hermo? Pakeneeko tilannetta? Juottaa känniin ja kattoo, alkaako reuhaamaan väsyneenä? Vai naiselle tyypilliseen tyyliin vetäydytään "sairauden" tai "psyykkisen huonovoitisuuden" taakse.

Mua ei tässä iässä huvittas enää mitään paska-juttuja ja vastuunpakoiluja kattoa. Jos tehdään se vauva, niin odotan vastuunkantoa. On PAKKO jaksaa. Jos tässä iässä ryhdytään vauvaa tekemään, niin  jos sattuu olemaan valvottavaa tyyppiä se vauva, niin pitäisi olla selvää, että kyse ei ole kaikilta osin huvituttikonsertista.

Mistä voin tietää, että äit-inkanditaatti oikeesti tietää mihin on ryhtymässä? Minä tiedän ja sanoisin... Hoidan homman. Ja korostan, että suurimman osan siitä. Esim. öistä olen valmis valvomaan joka toisen ja muuten hoitamaan kaikki illat vauvaa/kotia. No Problem.

Mutta oikeesti mistä voi tietää, että en osta taas sikaa säkissä ja sieltä pullahtaa ulos takakammariäiti pienestäkin stressistä ja paineesta???