Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tunneälykkyys parisuhteessa
Olemme seurustelleet monta vuotta miesystäväni kanssa. Olen luonteeltani herkkä, analyyttinen, intuitiivinen ja minulla on tunneälyä vaikka muille jakaa.
Mieheni taas on tyypillinen järki-ihminen.
Välillä huomaan kaipaavani älykkäämpää ja syvällisempää kommunikointia. Tiedän ettei hänestä siihen ole enkä sitä aio häneltä vaatia. Mutta välillä huomaan jääväni jostain paitsi.
Tunnistaako kukaan itseään? Onko teillä parisuhteessa tällaisia luonne-eroja keskenänne?
Kommentit (71)
Aloittajan kaltaista naista etsinyt olen koko ikäni, eikä näy löytyvän.
Ihan höpö puhetta, että naiset jotenkin toimisivat paremmin tällä saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samastun täysin tuohon parisuhdetilanteeseen ja siihen, että pidän ajoittain toisia ihmisiä hieman yksinkertaisina.
Parisuhteessa kärsin tästä syvempien keskustelujen puutteesta paljon. Näen, että mies välillä yrittää, mutta ei se silti oikein toimi ja lopulta hiljenee. Ei osaa ottaa kantaa aiheisiin, pohtiminen vaikeaa, ja empatiakyky välillä huono.
Saatan tulla itkien, surullisena kotiin ja hän huomaa sen, mutta toteaa ” soitan tän puhelun ensin”, sitten ehkä vähän taputtaa hartioihin.
Toisaalta jos olen kipeänä niin huolehtii kaikesta ja antaa mun levätä vaan.
Jos ollaan katsomassa leffa ja mä oon käynyt kaikki maailman tunteet läpi sen leffan aikana niin hän toteaa, että leffa oli ok. Ja mä olen aivan järkyttynyt ettei kykene sanomaan mitään muuta.
Tai jos yritän kysyä miltä tuntui niin vastaus on” oli ihan hyvä leffa omassa sarjassaan”.
Jos pohdin omaa kehitystä, opiskelua yms ei puhu mitään eli ei tuo omia näkemyksiään esille.
Kaiken pitää olla aina järkevää ja harkittua.
Osa ihmisistä myös puhuu tunteistaan jatkuvasti vaikka ei tunnu niistä juuri mitään selkoa saavan. Ovat ihan pihalla tunteistaan vaikka niitä vatvovat vuosia. Pälkkä tunteista puhuminen ei siis vielä tarkoita mitään. Niistä pitäisi myös saada joku selko.
Tässä ei nyt tarkoiteta tunteista puhumista siinä mielessä, että se käsittelisi vain omista tunteista jauhamista. Vaan ylipäätään syvempää tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ihan sama tilanne. Mieheni on älykäs ja hyvä keskustelija, puhuu politiikasta, historiasta jne. Mutta hän ei koskaan pohdi omaa tai muiden tunne- elämää, vaikka että miten lapsuudenkoti häneen vaikutti, millainen hän kokee olevansa vanhempana, miten ollaan muututtu ihmisinä, miltä keski-ikäistyminen tuntuu. Mietin voiko hän kehittyä ihmisenä jos kykyä itseanalyysiin ei ole. Haluaisin yhdessä tietoisesti rakentaa suhdettakin. Mutta ei tunneäly ole vain pelkkää suhteen ruotimista jota miehet usein inhoavat. Sitä voi myös tietoisesti pohtia oman elämäntilanteen hyviä puolia ja voimavaroja.
Lapset ovat teinejä ja puhun heidänkin kanssaan syväluotaavammin ihmissuhteista, heidän kaverisuhteistaan, kuin mieheni kanssa koskaan. En voi miestä muuttaa ja olen häneen sitoutunut. Pitää etsiä syvällisten puhujat muualta. Parisuhteesta ja silti jotain puuttumaan.
Minulla sama, valitettavasti! Teinien kanssa voi ja pystyy puhumaan. Miehen ei.
Mies ei vaan osaa halua kykene kiinnosta mitä-lie- asettua toisen asemaan (ellei itse hyödy siitä). Kaikki keskustelut tyssää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse pystyin seurustelemaan, enkä oikein muutakaan vakavasti tekemään kenenkään kanssa jos en koe, että tunneälyä löytyisi. Siksi olen mieluummin yksin tällä hetkellä ja kun olen kohdannut jo sen niin sanotusti oikean ja tiedän tunteemme olevan molemminpuoliset, mut ei voida olla yhdessä erinäisistä syistä johtuen, joten en enää kovin vähään tyydy jos joskus haluaisin seurustella jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat siis tunnetaitoja. Älykkyyden kanssa tuolla ei ole mitään tekemistä. ÄO on mitattava asia joka ei muutu, tunteiden huomiointi jne ovat taitoja joita voi oppia.
Ehkä.sitten niin. Toisaalta älykkyydestä ollaan eri mieltä, että mitä se tosiasiassa pitää sisällään. Myös ÄO-testejä on kritisoitu, sillä ne mittaavat älykkyyttä hyvin yksipuolisesti.
Väitän myös, että tunnetaidot vaativat jonkinlaista älykkyyttä. On osattava havainnoida, ennakoida, kyettävä tarkastelemaan asioita monelta eri näkökulmasta ja tehtävä hyviä päätöksiä. Ehkä se sitten kuuluu enemmän viisauden alle kuin älykkyyteen, en tiedä.
Hyvä kommentti!! Ehkä älykkyys on enemmän sitä että osaa ratkaista matemaattisen kaavan (kärjistettynä), mutta viisaus onkin sitten jotain ihan muuta :)
"Osaa ratkaista matemaattisen kaavan" joo kyllä olet blondi.
Täällä on mies joka ymmärtää erittäin hyvin ap:n ajatuksia. Puolisoni on kyllä kova analysoimaan ja puhuu mielellään tunteistaan, mutta samalle syvällisyyden ja tunneälykkyyden tasolle emme pääse. Riitojakin tulee jatkuvasti kun monellakin tavalla pyrin olemaan häntä kohtaan kunnioittava ja hän taas ei pyri koska ei edes ymmärrä tiettyjen pienten tekojen merkitystä.
Haaveissa olisi ehkä joskus löytää samanhenkinen sielunkumppani, koska uskon sellaiseen naiseen voivani rakastua koko sydämestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty samaistumaan. Olemme molemmat tyypillisiä järki-ihmisiä, hyvin analyyttisia ja käymme syvällisiä keskusteluja.
Alue: Aihe vapaa
No, ei minunkaan mieheni kanssa voi pohtia ekämän tarkoitusta tai ihmismielen syvyyksiä.
Eikä minun autohullu mieheni saa minusta keskustelukumppania siitä bemarin puskurin muutoksesta tai vanteista.
Kumpi meistä on muka oikeammassa, mistä kuuluu puhua? Ei tietystikään kumpikaan. Tärkeintä on, että meillä on jossin muualla jokin yhtymäkohta, jossa syntyy juttua. Meillä se on innovaatiot.