Herättääkö taapero, joka on mustasukkainen vauvasta sinussa minkälaisia tunteita? Ärsytystä? Väsymystä?

Myötätunto on se päällimmäinen tunto, ymmärrys siitä että lapsen mustasukkaisuus sisarukselle on ihan normaali tunne. Tulee halu auttaa lasta käsittelemään tunnetta, huomioimalla isoa sisarusta myös erikseen ja mahdollisesti ottamalla isosisarus mukaan lapsen hoitoon. Saamaan isosisarus tuntemaan ylpeyttä ja suojelun halua uudesta sisaruksestaan.

Ei se mustasukkaisuus sinänsä ärsyttänyt. Esikoinen ei oikeastaan edes ollut kovin mustasukkainen vauvalle, vaikka ikäeroa on vain 1v5kk. Paremminkin vain joka välissä kävi mätkäyttämässä kaikella millä leikki. Piti erityisesti vaatteiden, tyynyjen ja pyyhkeiden kasaamisesta vauvan päälle. Halusi aina myöskin "ratsastaa" pikkusiskollaan. Imettäessä yritin usein lukea esikoiselle, ettei tyhjentelisi kaappeja tai kiipeäisi vaarallisiin paikkoihin. Oli kyllä kiinnostunut lukemisesta, mutta pyöri niin paljon paikallaan, että tuon tuosta kirja kopsahteli vauvaan. Se ärsytti, vaikka ei esikoinen tahallisesti sitä tehnytkään. Vauvan hoitamisesta hän ei ollut lainkaan kiinnostunut.

Tyttö taas oli kuopukselle (ikäeroa vajaa 2v) mustasukkainen jonkin verran. Alkoi itkemään kun otin vauvan syliin ja halusi myös tulla syliin. Hän tyytyi kyllä siihen, kun luin imettäessä hänelle kirjaa. Tyttö oli myös kova hoitamaan vauvaa, mikä helpotti mustasukkaisuutta kun sai yhdessä äidin kanssa hoitaa vauvaa.

Meillä 2-vuotias ja vastasyntynyt. Esikoista kohtaan pahimmillaan suunnaton ärsytys, vaikka toisaalta ymmärränkin. Se jatkuva vauvan satuttamisen yrittäminen tai minun potkimiseni, kun imetän, on vain niin kertakaikkisen väsyttävää ja veemäistä.

Meillä kahden lapsen ikäero on 1v10kk. Pikkusisarelleen ei esikoinen yrittänyt tehdä mitään, mutta usein kun imetin, haki huomiota juuri silloin: kiipesi pöydälle, tutki roskista, riisui nakuksi, kaatoi lelulaatikot tms. jäynää. Pienempäänsä lähinnä hoivaili ja peitteli kuin nukkea eli piti aina vahtia ettei kasvoille laita mitään. Kun pikkusisarus oli noin 2kk, kysyi isompi, että joko vauva palautetaan takaisin sairaalaan. Meni hiljaiseksi kun kuuli, että sisko oli tullut jäädäkseen, mutta sen jälkeen ei enää ehdotellut samaa.

Lähinnä itselläni oli aivan totaalisen riittämätön olo. Vauva oli vaativa ja halusin niin huomioida pelkästään esikoistakin, mutta vaikeaahan se oli. "Parhaat" hetket oli pikkuisen aamupäiväuniaikaan, jolloin tehtiin ihan vain esikoisen omia juttuja. Nykyisin 3v ja 5v on parhaat kaverit ja tappelupukarit. Yritän jakaa huomiota molemmille, mutta se nuorempi on temperamenttisempi ja vaativampi edelleen. Usein isompi vetäytyy taistosta. Pidän siksi usein esikoisen puolta, koska pienempi pitää hyvin omansakin. Yritän tasapainotella, jotta olisin tasapuolinen, välillä se on vaikeaa.

Myötätuntoa tunnen koska on vielä niin pieni. 1,5 vuotta ikäeroa. Huomioin esikoista aina kun mahdollista ja yhdessä hoidetaan siskoa, veli kuljettelee autoja siskolle näytille, nykyään osaa jo olla nätisti, alkuun meinasi mätkäyttää. Ikinä en jätä valvomatta, syöttöjen ajaksi pistän keittiön portin kiinni koska on keksinyt että silloin on hyvä hetki karata pahan tekoon. Yllättävän kivuttomattomasti on menny.

Meillä puolison 15-vuotias on ihan äärettömän mustasukkainen. Aluksi yritin ymmärtää, jutella ja auttaa, nyt lähinnä ärsyttää teinin kypsymätön käytös. Hemmoteltu lapsi, joka on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa ja vihaa nyt pientä siskoaan huomion saamisesta. 

Taaperolta ihan ymmärrettävää käytöstä, säälittää raukka :/

Luulin että täälä kysyttiin jotain mustatukkaisista vauvoista mutta ilmeisesti onkin vain aika mennä nukkumaan... Öitä av-mammat 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 21:27"]

Myötätunto on se päällimmäinen tunto, ymmärrys siitä että lapsen mustasukkaisuus sisarukselle on ihan normaali tunne. Tulee halu auttaa lasta käsittelemään tunnetta, huomioimalla isoa sisarusta myös erikseen ja mahdollisesti ottamalla isosisarus mukaan lapsen hoitoon. Saamaan isosisarus tuntemaan ylpeyttä ja suojelun halua uudesta sisaruksestaan.

[/quote]

Tämä on ihana vastaus ja näinhän sen pitäisi mennä. Mutta ettekö koskaan tunne ärtymystä, kun mustasukkainen taapero yrittää iskeä vauvaa kirjalla tai muulla sopivalla esineellä päähän samaan aikaan kun imetät? Myötätunto ja ymmärrys taaperoa kohtaan tulee itselleni sitten vähän ajan päästä. Kyllä sillä hetkellä päällimmäinen tunne on itselläni ärtymys.