Miten oppia kestämään narsistista tuttua?

Kaveriporukassani liikkuu eräs nuori nainen. En kuitenkaan laske häntä kaverikseni, kun en pidä hänestä ollenkaan luonteenpiirteidensä takia. Tämä nainen änkee kanssamme kaikkialle, kun ei oletettavasti saa muuta seuraa.

No, kyseinen nainen omaa todella narsistisen luonteen. Ainoana lapsena hän on saanut aina valtavasti kehuja vanhemmiltaan ja eniten on ihmetyttänyt, miten hänen vanhempansa aina vertaavat tytärtään muihin ihmisiin ja pitävät yhä edelleen häntä täydellisenä prinsessana. Lisäksi tämän naisen äiti puhuu tyyliin "Meidän kaunis Liisamme voisi mennä vaikka missikisoihin". Ja tosiaan tämän "Liisan" äiti liikkuu usein hänen kanssaan ja kehuskelee tytärtään taivaisiin samalla muita väheksyen.

Tämän tutun puhetyylikin saa mut raivon partaalle. Aina "minä, minä ja vielä kerran minä" -tyylillä. Hän ei osaa myöntää omia virheitään ja kuvittelee olevansa joka asiassa paras. Normaali hyvä itsetunto on ihan tervettä, mutta mielestäni menee normaalin ylärajoille, jos on jatkuva tarve ylistää omaa ulkonäköään. Huomion keskipisteenä on oltava kokoajan ja ko. henkilö on todella kateellinen ja tulistunut, jos miehet eivät pörrääkkään hänen ympärillään samalla tavalla kuin jonkun toisen.

Alkaa palaa hermot kyseisen ihmisen kanssa, mikä neuvoksi? Tunnetteko itse vastaavia tapauksia? Voiko narsisteja oppia kestämään? Eniten ärsyttää se ihmisten lokerointi ja itsensä asettaminen muiden yläpuolelle...