Lue keskustelun säännöt.
Olen ihastunut lapseni kummisetään, apua!
17.04.2014 |
Aviomieheni paras ystävä on aivan hemmetin komea. Pitkä, leveäharteinen, huumorintajuinen, uskomattoman seksikäs. Oma mieheni on keskimittainen, hyvännäköinen tietysti omalla tavallaan muttei mikään supernamu, eikä juurikaan osaa olla hauska - ellei sitten siteeraa jonkun muun kertomia vitsejä.
Miehet ovat parhaita ystäviä keskenään, komistus oli häissämme mieheni bestman ja kun poikamme syntyi, hän lupautui kummisedäksi. Hän käy meillä usein, lähes viikoittain, ja on todella vaikeaa olla edes vähän flirttailematta. Minulla on ihan suht onnellinen avioliitto, mutta mieheni on ehkä välillä vähän nössykkä. Liian turvallinen ja tasainen, liian tuttu. Minulla on ikävä sitä alkuaikojen jännitystä ja ylipäätään sitä vetovoimaa, kun on ihastunut uuteen ihmiseen.
Mitä minun pitäisi tehdä? Tuskin se edes ajattelee minua sillä lailla, vaikka onkin sinkku ja parin viinilasillisen jälkeen flirttailee yhtä lailla takaisin. Olenko tuomittu kuolaamaan loppuikäni tätä namupalaa, joka on niin lähellä mutta silti niin kaukana?
Tiedän, että tämä on ihan väärä paikka avautua, mutta menköön. Tämä on ehkä ainoa paikka, josta minua ei voi mitenkään tunnistaa, ja jos liippaa liian läheltä voin tietysti kääntää kelkkani, väittää olevani täysi provo ja että keksin koko tilanteen. Mutta mitä itse tekisit?
Kommentit (28)
Kuolinvuoteella kaduttaa. Kannattaa vielä toimia kerran pystyy eli ukosta ero ja vaihto komistukseen. Elämä on aivan liian lyhyt hukattavaksi tylsyyteen. Itsekin tylsistyn melko nopeasti ihmisiin ja ei tulis mieleenkään jäädä roikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva tietää miten ap:lle kävi. Vieläkö hän elää noin, kärvistellen?
Ero vireille. Jätä lapsi miehelle ja lähde kokeilemaan onneasi....jos uusi kyllästyy nopeasti niin onhan sulla kumminkin ihania muistoja tästä tosi rakkaudesta...
Provo. Aluksi sanot, että käy teillä viikoittain ja kohta valitat kun nykyisin näette niin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää miten ap:lle kävi. Vieläkö hän elää noin, kärvistellen?
Otti kuulemma eron jo. Lähti komistuksen matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi taso kertoo sinun tasostasi. Komistus on siis tasosi ulottumattomissa. Flirttailu on viihihöyryisen ihastuneen toiveajattelua.
Meilläkin sama tilanne, mutta hän ei ole lapsen kummi. Koitan olla ajattelematta häntä, mutta se ei onnistu. Hän pyörii sitkeästi päässäni, vaikka mitä tekisin. En ole koskaan kokenut tällaista kenenkään muun kanssa. Meidän välillä oleva kemia on aivan selittämätön! Lopetin hänen halaamisen, kun joka kerta vavahdin ja kerran jopa kyyneleet nousivat silmiini, kun hän halasi minua. Vaikka emme kosketa ja välttelemme katseita/keskustelua/kohtaamisia, kipinä ja kemia ovat edelleen tallella ja tuntuvat vain kasvavan. Ahdistavaa. En todellakaan koskaan saa häntä. Meillä molemmilla on perheet ja hän on mieheni parhaimpia ystäviä. Buddies before babes, se todellakin menee niin. Miesten välinen ystävyys on kestänyt vuosikymmeniä ja haluan itsekin suojella heidän ystävyyttä sekä meidän molempien parisuhteita. Sitä paitsi olemme liian samanlaisia. Ei siitä mitään tulisi pidemmän päälle. (Mieheni jopa aikoinaan sanoi, että ihastui minuun koska olen X:n naispuolinen versio.) Onneksi ihastukseni ei tiedä mitään ajatuksistani. Kummastelee varmaan punastumistani ja hikoiluani ja vaivaantumistani. Koitan vältellä häntä parhaani mukaan ja näen vain, kun on pakko. Silloinkin koitan keskittyä kaikkeen muuhun, jotta unohtaisin hänen olemassaolon. Toivottavasti tämä hullutus loppuu joku päivä ja ihastus haihtuu! Olisipa se päivä jo.