Miehellä persoonallisuushäiriö vai masennus?

Olen seurustellut avomieheni kanssa vajaat pari vuotta. Aluksi hän oli mukava, kiltti ja ymmärtäväisen oloinen, tosin hyvin hiljainen. Osteli säännöllisesti ilman mitään erityistä syytä kukkia, lahjoja ja vei syömään ravintoloihin. Hän kehui minua kauniiksi, älykkääksi ja ihmeelliseksi. Olin otettu, koska en ollut saanut sellaista huomiota keneltäkään muulta. Hän vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, vaikkei mikään täydellinen adonis ollutkaan.

Olin kuitenkin huomannut jo seurustelumme alkuaikoina outoja piirteitä hänessä. Epäilin hänen olevan masentunut. Hänellä oli usein vakava ilme ja suupielet alaspäin, jos hän ei tiennyt että katson häntä. Ilme muuttui neutraalimmaksi, kun huomasi minut. Lisäksi hän teki outoja asioita, kuten kerran hakkasi päätään seinään luullen, etten näe. En sanonut siitä silloin hänelle, mutta paljon myöhemmin, kun otin asian puheeksi, hän kielsi koko asian. 

Hän ei koskaan suuttunut minulle tai osoittanut erimielisyyttä missään asiassa puoleen vuoteen, ennen kuin muutin hänen luokseen. Sitten sanoin asiasta hänelle, koska se ärsytti minua. Halusin avoimempaa ja rehellisempää ilmapiiriä. Että on parempi riidellä kuin padota sisälleen kaikkea kaunaa. Sen jälkeen olemmekin riidelleet joka toinen päivä. Hän loukkaantuu herkästi, vaikka olen hyväntahtoinen, enkä tarkoita pahalla. Välillä hän on vaatinut minua pyytämään anteeksi, vaikka itse olisi loukkaantunut, tulkinnut negatiivisesti minun sanomisiani ja suuttunut.

Hän on myös epälooginen puheissaan. On yhtenä päivänä yhtä mieltä ja puolen vuoden päästä toista mieltä. On eri mieltä kanssani ja väittää vastaan. Jos ihmettelen asiaa, hän suuttuu minulle. Hän kääntää kaiken aina minun viakseni.

Olen epäillyt hänellä olevan masennuksen ja pyytänyt, että hän menisi puhumaan ammattiauttajalle. Mutta siitäkin hän suuttuu :( Itse olen kyllä olllut avoin hänelle omasta masennuksestani suhteemme alusta asti, ja hakenut apua. Hän ei kuitenkaan suostu myöntämään, että hänessä olisi mitään vikaa. 

Pitäisikö jättää tuollainen "mies", joka ei suostu katsomaan peiliin ja hakemaan apua? Tunnelma on todella ahdistava ja masennukseni on pahentunut suhteemme aikana. Yksin ja köyhänä eläminen pelottaa, mutta parempi kai sekin kuin elämän tuhlaaminen onnettomassa suhteessa.