Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Negatiiviset kokemukset lapsista!!
16.04.2014 |
Olen 21-vuotias nuori nainen. Mulla on hirveä vauvakuume tällä hetkellä, mutta järki pelaa vielä. En ole valmis saamaan lapsia. Haluan olla töissä, tienata rahaa, mennä naimisiin ja niin edelleen ennenkuin lapsia tulee.
Nyt ongelmana on vain se että vauvakuume kovenee koko ajan enkä tiedä kuinka kauan oma järjenääni pystyy mua estämään :D. Joten ajattelin että vois olla hyvä idea tulla kysymään teiltä kaikkia negatiivisia asioita jotka liittyvät lapsiin ja niiden saamiseen. Kertokaahan siis kaikki huonot asiat ja kokemukset joita teille on sattunut lasten "takia".
Kiitos etukäteen kaikille :)
Kommentit (30)
Ei saa nukkua vuosikausiin heräämättä useita kertoja yössä. omia menoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun oma elämä on sitten siinä seuraavaksi pariksi kymmeneksi vuodeksi. Ei enää koskaan omaa rauhaa, omia juttuja tai mitään muutakaan elämää. Riittääkö?
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:30"]Sun oma elämä on sitten siinä seuraavaksi pariksi kymmeneksi vuodeksi. Ei enää koskaan omaa rauhaa, omia juttuja tai mitään muutakaan elämää. Riittääkö?
[/quote]
Mulla taitaa olla joku vikana kun ei tuo ajatuksena tuntunut pahalle. Haluaisin vain sen oman pienen jonka kasvua seurata ja kasvattaa, rakastaa, leikkiä... :)
AP
3kk 24/7 oksennat, päätä särkee, rinnat niin kipeät ettet voi nukkua! Olo kuin karmein darra ever kokoajan! My Lifeä nyt. Eli en suosittele!!
Vauvalla voi olla kolikki eli huutaa illat montakuukautta ilman selvää syytä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvalla voi olla kolikki eli huutaa illat montakuukautta ilman selvää syytä
Seksielämälle voit heittää hyvästit jo raskausaikana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:38"]Seksielämälle voit heittää hyvästit jo raskausaikana
[/quote]
Mä en ymmärrä miksi, älkää tuomitko olen nuori ja lapseton. Miksi? Siis halutko katoaa vai paikat ovat synnytyksen jälkeen kipeät tai jos vaikka tulee jotain isompia vaurioita vai väsymys vai ajanpuute? Vai kaikki yhdessä?
Olen varmaan naiivi kun kuvittelen että kyllä sitä jaksaa ja ehtii jossain välissä. :(
AP
Hanki nyt vaikka koira ensialkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:39"]Hommaa ensin se mies.
[/quote]
Mulla on mies, yhdessä ollaan oltu 5 vuotta ja yhdessä asuttu 3. Naimisiin aiotaan, mutta ei vielä.
AP
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:30"]Sun oma elämä on sitten siinä seuraavaksi pariksi kymmeneksi vuodeksi. Ei enää koskaan omaa rauhaa, omia juttuja tai mitään muutakaan elämää. Riittääkö?
[/quote]
Mulla taitaa olla joku vikana kun ei tuo ajatuksena tuntunut pahalle. Haluaisin vain sen oman pienen jonka kasvua seurata ja kasvattaa, rakastaa, leikkiä... :)
AP
[/quote]
Ei varmaankaan ajatuksena, mutta se tulee olemaan se totuus. Se lapsen kasvattaminen ei ole mitään helppoa, eikä se lapsi pysy vauvana kuin pienen aikaa. Se huutaa, paskoo, oksentaa ja on rasittava enemmän kuin se on ihana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se riippuu mistä roikkuu. Muttei raskausaikana huvita ja synnytyksen jlk ei kykene, vähä myöhemmin ei jaksa/kiinnosta ukko.
Seksin suhteen se menee niin että jos sua haluttaa niin miestä ei ja toisinpäin. Siis raskausaikana. Sit synnytyksen jälkeen ekat viikot menee jälkivuodon ja toipumisen kanssa ja sen jälkeen ekat kuukaudet siihen kun väsyttää ja jos jaksais niin vauva herää just sillon ja sitte ei enää osaa/halua olla toisen lähellä kun vauvakin jo nukkuu yöt.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:50"]Seksin suhteen se menee niin että jos sua haluttaa niin miestä ei ja toisinpäin. Siis raskausaikana. Sit synnytyksen jälkeen ekat viikot menee jälkivuodon ja toipumisen kanssa ja sen jälkeen ekat kuukaudet siihen kun väsyttää ja jos jaksais niin vauva herää just sillon ja sitte ei enää osaa/halua olla toisen lähellä kun vauvakin jo nukkuu yöt.
[/quote]
En vaan jaksa uskoa että kaikille käy noin. Tai sitten en vaan halua. Seksi on mulle tosi tärkeää ja iso osa parisuhdetta. Nää jutut saa mun vauvakuumeen ehkä vähän hellittämään (ainakin hetkellisesti). :D
AP
Synnytin meidän tokaa lasta 42 tuntia. Viikon ikäisenä vauvalla alkoi koliikki, huusi 6 kk n. 10-16 h/vrk.
Kun koliikki loppui, alkoi affektikohtaukset (suuttui niin että unohti hengittää ja meni tajuttomaksi). Niitä sai päivittäin kymmenen kertaa päivässä, eli joka itku (nälkä, sattui, vaippa märkä, ärsytys) vei tajun. Pari-vuotiaana ne helpotti, nyt saa niitä pari kertaa kuukaudessa.
Mutta vuosi sitten lapsella todettiin reuma, joten elämä on tällä hetkellä eri lääkkeiden kanssa tasapainoilua ja lääkärireissuja kuukausittain. Lapsi täytti neljä vuotta joku aika sitten.
Ja sitten kun mietitään, että on perheitä joissa on vaikeampaa. Eli kun mietitään lapsen teon yrittämistä, on otettava huomioon se, että kaikki ei aina mene niin kun strömsössä...
Nämä kommentit eivät pidä minun kohdallani paikkansa. Ensimmäisen lapsen sain 24-vuotiaana. Mutta tottahan se on, että lapsen hankkiminen on valtava riskinotto. Kuuntele sinä silti vain omaa sydäntäsi ja oman järkesi ääntä. Ei vielä ole vauvan aika, mutta jos kumpikin haluatte, niin mahdollisesti muutaman vuoden päästä. Nyt voit vaikka lukea imetys- ja raskauaiheisia kirjoja huviksi ja opiksi.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:55"]Synnytin meidän tokaa lasta 42 tuntia. Viikon ikäisenä vauvalla alkoi koliikki, huusi 6 kk n. 10-16 h/vrk.
Kun koliikki loppui, alkoi affektikohtaukset (suuttui niin että unohti hengittää ja meni tajuttomaksi). Niitä sai päivittäin kymmenen kertaa päivässä, eli joka itku (nälkä, sattui, vaippa märkä, ärsytys) vei tajun. Pari-vuotiaana ne helpotti, nyt saa niitä pari kertaa kuukaudessa.
Mutta vuosi sitten lapsella todettiin reuma, joten elämä on tällä hetkellä eri lääkkeiden kanssa tasapainoilua ja lääkärireissuja kuukausittain. Lapsi täytti neljä vuotta joku aika sitten.
Ja sitten kun mietitään, että on perheitä joissa on vaikeampaa. Eli kun mietitään lapsen teon yrittämistä, on otettava huomioon se, että kaikki ei aina mene niin kun strömsössä...
[/quote]
:o kuulostaa pelottavalle. Voimia ja jaksamista sulle ja koko perheelle <3
AP
Alue: Aihe vapaa
Pffftt... Sain esikoiseni puol vuotta sitten, ikää 22. Raskausaika oli ihan totaalisen vitusta, jatkuvaa kipua, särkyä, jomotusta ja suppareita. Se turkasen pallo oli jatkuvasti tiellä, ja voi jessus kun ne "ihanat" liikkeet alko! Potkittiin ja hakattiin rakkoa niin, että kuset oli lirahtaa housuun jatkuvasti, kylkiluut runnottiin paskaksi, kohdunsuuta tuikki ja nipisteli jatkuvasti.. Koko ajan pelko perseessä että raskaus menee kesken, kaiken lisäksi omalla kohdallani lapsi ei missään nimessä saanut syntyä alakautta. Eiköhän käynnistynyt omin avuin ja sairaalaan matkaa 130km.. Tuli kiire.
Ihanaa vauva-aika oli ekat 3kk. Poika nukku, söi ja pasko. Sen jälkeen alko seurustelemaan enemmän, tarkoittaa sitä, että yritäppä paskalle vaikka oot pidätelly 3h niin nousee mieletön raivo. Suihkussa pääsee käymään rauhassa jos menet illalla, tuo onneksi sikeäuninen tapaus. Syöminen rauhassa-ei toivoakaan. Varaudu myös siihen, että sinulle käy niinkuin minulle, ja päädyt kahteen vaihtoehtoon: joko istut kotona lapsen kanssa tai sitten menet jonnekkin kyläilemään lapsen kanssa. Kotiin sitä ei voi jättää, koska mies on pirun kiukkuinen iltaisin töiden jälkeen. Oon viimeksi ollut rauhassa yksin kotona viimeksi yli puoli vuotta sitten.... Ja vaikka kaikki muuta väittävätkin, niin kyllä se elämä loppuu siihen. Ei enää reissuja kavereiden kanssa, ei enää yhteisiä iltoja miehen kanssa, ei villiä seksiä, ei rauhallisia rapula-aamuja(saatikka sitä rapulaa), ei rahaa mihinkään muuhun kuin vaippoihin, korvikkeisiin, tuttipulloihin, vauvanvaatteisiin jne pakolliseen. Elämä ei oo käytännössä mitään muuta kuin paskavaippoja, ruokailua ja siivoamista. Elämää neljän seinän sisällä. Ketään lapsentonta kaveria et enää nää, koska niitä ei yksinkertaisesti kiinnosta, koska sun elämässä ei tapahdu enää yksinkertaisesti mitään. Muutako se lapsi.
Ja ota huomioon että meillä sentään ihan äärimmäisen helppo lapsi.
Iteppähän kysyittä negatiivisia puolia, enkä jaksanu tässä kuolemanväsyneenä enää miettiä enempää. Ainiin! Lapsen myötä, hyvästi yöunet!