Oletteko koskaan ottaneet yhteyttä myöhemmin ihmiseen, joka aiemmin särki sydämenne?

Tämä oli siis kommentoija nro 13:lle

Vierailija kirjoitti:

En minä muita syytäkään.. vaan haluaisin kertoa vaan miltä minusta tuntuu.

Hänellä oli tietenkin oikeus tehdä oma ratkaisunsa. Teki sen vaan todella inhottavasti, sillä lailla asteittain kituuttaen. Vasta kun olin kertonut, miten pahalta tuollainen epätietoisuus tuntuu, niin sitten hän lopetti suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yks k*pää ottais yhteyttä, kertoisin kaikille. Näyttäsin viestit ihan kaikille, en vastaisi mitään, naurettaisiin porukalla ressukalle. Oli k*päitten k*sipää.

Kuulostat hyvin inhottavalta ihmiseltä. Katse peiliin.

I've learned from the best (narcissist)

Vain lapsi käyttää tuollaista oikeutusta käytökselleen.

Narsisti on lapsen tasolle jäänyt henkisesti, sen takuia pitää itsekin vajota samalle tasolle hänen kanssaan. Terveiden kanssa ollaan aikuisia.

Niinkö? Itse kohtelen kaikkia tasavertaisesti.

Olen, koska oli muutama selvittämätön asia ja ne oikeasti vei välillä yöunetkin. Sain sitten asioihin jonkinlaiset vastaukset ja tietynlaisen rauhan.

Silloin vaikutti ettei häntä sen enempää kiinnosta olla tekemisissä eikä itseänikään sitten kiinnostanut. Kuitenkin hetken päästä hän otti yhteyttä ja sen jälkeen olemme taas olleet vähitellen tekemisissä.

En häneen sinisilmäisesti luota täysin, muistan kyllä hänen sanat ja teot. Mutta niin kauan kun on ihan ok olla hänen seurassa, niin voimme puolestani olla jollain tasolla tekemisissä. Kyllä hänessä kuitenkin oli/on ne hyvätkin puolensa.

Tässä kohtaa en osaa sanoa tulemmeko olemaan tekemisissä vai meneekö välit taas jossain vaiheessa, aika näyttää.

Samaa mieltä kuin muut täällä: älä avaudu hänelle! Et voi muuttaa häntä. Hän on tehnyt saman tempun ennen sinua muillekin ja tulee tekemään niin toisille jatkossakin. On olemassa tietty paatunut ihmistyyppi, joka ei muutu. Tuo mies kuulostaa sellaiselta.

Minä otin yhteyttä ja sydämeni särkyi vain lisää. Minun tapauksessani typeränä elättelin ja elättelen yhä edelleen romanttisia toiveita siitä, kuinka hän pyytäisi kaikkea anteeksi ja olisimme yhdessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. (En tosin kertonut yhteyttä ottaessani hänelle, mitään siitä, kuinka hän on loukannut minua, mutta sillä ei olisi luultavasti ollut mitään väliä, koska hän ei koskaan edes vastannut viestiini.)

Tuntuuko sinusta, että yhteyttä ottamalla saisit jonkinlaisen "päätöksen" asialle ja rauhan itsellesi?

Jos ihminen ei silloin aikoinaan sydäntä särkiessään välittänyt tai ymmärtänyt tekevänsä väärin, ei hän välttämättä nytkään tule ymmärtämään tai välittämään asiasta sen enempää. Itse näin jälkiviisaana sanoisin, että jos otat yhteyttä varaudu myös siihen mahdollisuuteen, että et ehkä tule koskaan saamaan häneltä anteeksipyyntöä tai vastauksia mieltäsi vaivaaviin kysymyksiin.

Juttelen hänen kanssaan tuon tuosta koska meillä on monta lasta. Lasteni isä särki sydämeni aikoinaan ja se on ainoa kerta kun se on särkynyt. Tunsin että sen tilalle repesi musta aukko. Ja siinä se on yhä eikä ole ikinä täyttynyt. Olen eronnut sen jälkeenkin puolisoistani, mutta kun ei ole mitään. Ei voi ottaa mistään. Sinne jäi.

Kyllä minusta tuntuu, että se jotenkin rauhoittaisi minua tai antaisi minulle tasoituksen, että kertoisin, mitä ajattelen hänen käytöksestään ja elämästään yleensä. Hän itse sanoi sitä usein, että olen hänen mielestään viisas, älykäs. Jotenkin haluaisin todeta hänelle, että tässä nyt ollaan, tämän jäljen jätit, näin ajattelen sinusta. Olen oikeastaan hämmästynyt, ettei hän tunnu välittävän siitä, että pystyy elämän asian kanssa.

Hän oli hyvin ailahteleva, välillä todella lämmin ja läheinen, sitten toisessa hetkessä taas viileä ja etäinen. Saattoi kohdella minua todella kylmästi, sitten kuitenkin jo kohta pyysi anteeksi ja oli ihana, sitten taas vetäytyi kauas. Kysyin häneltä, että miksi hän käyttäytyy noin, ei osannut selittää. Olihan tuo aika raskastakin...

Vierailija kirjoitti:

Minä otin yhteyttä ja sydämeni särkyi vain lisää. Minun tapauksessani typeränä elättelin ja elättelen yhä edelleen romanttisia toiveita siitä, kuinka hän pyytäisi kaikkea anteeksi ja olisimme yhdessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. (En tosin kertonut yhteyttä ottaessani hänelle, mitään siitä, kuinka hän on loukannut minua, mutta sillä ei olisi luultavasti ollut mitään väliä, koska hän ei koskaan edes vastannut viestiini.)

Tuntuuko sinusta, että yhteyttä ottamalla saisit jonkinlaisen "päätöksen" asialle ja rauhan itsellesi?

Jos ihminen ei silloin aikoinaan sydäntä särkiessään välittänyt tai ymmärtänyt tekevänsä väärin, ei hän välttämättä nytkään tule ymmärtämään tai välittämään asiasta sen enempää. Itse näin jälkiviisaana sanoisin, että jos otat yhteyttä varaudu myös siihen mahdollisuuteen, että et ehkä tule koskaan saamaan häneltä anteeksipyyntöä tai vastauksia mieltäsi vaivaaviin kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta tuntuu, että se jotenkin rauhoittaisi minua tai antaisi minulle tasoituksen, että kertoisin, mitä ajattelen hänen käytöksestään ja elämästään yleensä. Hän itse sanoi sitä usein, että olen hänen mielestään viisas, älykäs. Jotenkin haluaisin todeta hänelle, että tässä nyt ollaan, tämän jäljen jätit, näin ajattelen sinusta. Olen oikeastaan hämmästynyt, ettei hän tunnu välittävän siitä, että pystyy elämän asian kanssa.

Hän oli hyvin ailahteleva, välillä todella lämmin ja läheinen, sitten toisessa hetkessä taas viileä ja etäinen. Saattoi kohdella minua todella kylmästi, sitten kuitenkin jo kohta pyysi anteeksi ja oli ihana, sitten taas vetäytyi kauas. Kysyin häneltä, että miksi hän käyttäytyy noin, ei osannut selittää. Olihan tuo aika raskastakin...

Vierailija kirjoitti:

Minä otin yhteyttä ja sydämeni särkyi vain lisää. Minun tapauksessani typeränä elättelin ja elättelen yhä edelleen romanttisia toiveita siitä, kuinka hän pyytäisi kaikkea anteeksi ja olisimme yhdessä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. (En tosin kertonut yhteyttä ottaessani hänelle, mitään siitä, kuinka hän on loukannut minua, mutta sillä ei olisi luultavasti ollut mitään väliä, koska hän ei koskaan edes vastannut

Kuulostaa ihan mun mieheltä, siis siltä joka tulee ja menee niin kuin lystää ...

Ap, ymmärrän, että olet loukkaantunut, mutta jos olet antanut toisen kohdella sinua huonosti (olet jäänyt roikkumaan, vaikka toinen pelailee kylmää-kuumaa-tyyliin), niin kyllä sinussakin on "vikaa". Nimittäin se, ettet uskalla asettaa rajoja ja siedät nöyryyttämistä ja kyykyttämistä. Sinulla on vastuu omasta hyvinvoinnistasi, ja sinun olisi pitänyt ymmärtää lähteä itse suhteesta sen sijaan, että odotit toisen päätöstä.

Ehkä olosi alkaa hiljalleen parantua, kun rupeat miettimään asian toista puolta ja sitä, että tämä oli sinulle hyvä opetus. Voit kehittyä ihmisenä, vahvistaa omaa itsetuntoasi ja opetella tosiaan pistämään pelin poikki, jos toinen ihminen kohtelee sinua huonosti. Jatkossa et välttämättä joudu samanlaisiin tilanteisiin ja säästyt sydänsuruilta.

Minut jättänyt mies tapasi nykyisen vaimonsa ja he saivat lapsen.

Oli meidän yhteiselle ystävälle kertonut odotuksesta ja hänestä näkyi kuinka onnellinen on.

Silloin tajusin nyt on pakko päästää irti.

Me erottiin ja ei mitään yhteydenottoa jne, mutta mies kummitteli päässäni, enkä päässyt hänestä irti.

En tiedä, ovatko noin ailahtelevaiset ihmiset jotenkin itsensä uhreja tai eivätkö he ulotu omaan käytökseensä? Tuo minunkin tapaukseni (olen siis ap) oli aina todella pahoillaan, siis ihan vilpittömästi ja aidosti, kun oli loukannut minua. Lopulta hän olikin sitä mieltä, että parempi erota, koska hän vaan loukkaa minua.

Itse tässä vaan mietin, että tuo on aika kumma eron syy, koska hän itse kuitenkin vastaa käytöksestään. Tai sitten minun olisi pitänyt olla aivan teflonia tunne-elämältäni. Tai halusi päästä vähemmällä.

Kiitos, olet oikeassa. En ole koskaan oikein oppinut puolustamaan itseäni. Isäni häipyi, kun olin pieni eikä ole koskaan ollut kiinnostunut minusta. Ehkä jotenkin tällainen hyväksynnän metsästäminen on jäänyt päälle. Tai että rakkaus pitää jotenkin kaivaa esiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän, että olet loukkaantunut, mutta jos olet antanut toisen kohdella sinua huonosti (olet jäänyt roikkumaan, vaikka toinen pelailee kylmää-kuumaa-tyyliin), niin kyllä sinussakin on "vikaa". Nimittäin se, ettet uskalla asettaa rajoja ja siedät nöyryyttämistä ja kyykyttämistä. Sinulla on vastuu omasta hyvinvoinnistasi, ja sinun olisi pitänyt ymmärtää lähteä itse suhteesta sen sijaan, että odotit toisen päätöstä.

Ehkä olosi alkaa hiljalleen parantua, kun rupeat miettimään asian toista puolta ja sitä, että tämä oli sinulle hyvä opetus. Voit kehittyä ihmisenä, vahvistaa omaa itsetuntoasi ja opetella tosiaan pistämään pelin poikki, jos toinen ihminen kohtelee sinua huonosti. Jatkossa et välttämättä joudu samanlaisiin tilanteisiin ja säästyt sydänsuruilta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikista kommenteistanne.

Miten tällaisesta pääsee yli? Suru, viha, katkeruus, ikävä.. Tuntuu, että nämä vaan pahenevat. Aluksi olin onnellinenkin suhteen loppumisesta, kun ei tarvinnut enää ihmetellä ja kysellä ja elää toisen tunneailahteluissa. Nyt tuntuu vaan pahalta.

Hyviä neuvoja olet saanut, älä ota yhteyttä. Aika auttaa suruun.

Parikymppisenä elin itse raastavan suhteen, jossa oli dramaattisia käänteitä ja pitkä välimatka. Tein silloin jälkikäteen aika naurettavia asioita, kun ilmestyin vain minut jättäneen miehen oven taakse yllättäen. Aika on-off-suhde se olikin ja raastoi minut hajalle.

Nyt 20 v. myöhemmin keski-ikäisenä perheenäitinä mietin, mitä oikein kuvittelin tuosta suhteesta. Eipä olisi siitä tuulu mitään. Hyvä näin.

Lakukissa kirjoitti:

Joskus yulee torjutuksi, se pitää vain hyväksyä eikä syyttää muita.

Huonoja kokemuksia ihmisistä jotka ei sitä hyväksy. Ovat hyvin itsekeskeisiä.

Tiesitkö että torjuntoja on erilaisia? Joskus voi tulla niin törkeällä tavalla torjutuksi että voi mennä todella kauan hyväksyä asia. Esimerkiksi mulla on kokemusta sellaisesta, että toinen vedätti kuukausia esittäen kiinnostunutta. Viimeisenkin tapaamisen päätteksi vakuutteli kiinnostustaan ja esitti oikein itse tarkan ajankohdan seuraavalle tapaamiselle. Sitten kun ajankohta tuli ja aloin kyselemään sopimastamme tapaamisesta, tyyppi kertoikin puskista ettei koskaan kiinnostanutkaan. Lisäksi sanoi minusta viestissä niin törkeästi että menin hetkellisesti jonkinlaiseen shokkitilaan ja aloin kyseenalaistamaan arvoni ihmisenä.

Tämä siis esimerkkinä, millaisia torjunnat myös olla. Eivät aina ole asiallisia. Hyvä toki jos sinulla on ollut.

Siinä olen samaa mieltä että kusipäihin ei kannata ottaa yhteyttä, heidän tarkoitus onkin satuttaa ja nauttivat vaan jos saavat tietää toisen ihmisen pahasta olosta. Sitä iloa ei heille kannata antaa. Jättää sen ihmisen omaan arvoonsa ja antaa elellä kaltaistensa joukossa.

Kyllä munkin on tehnyt mieli ottaa yhteyttä ja puhua suuni puhtaaksi, jo aika monta kertaa tän 19 vuoden aikana. Mutta luojan kiitos en ole siihen sortunut. Tuskin tuo tajuaisi tai edes välittäisi. Mukavaa loppuelämää vaan hänelle niillä luonteenpiirteillä. Minä jatkan onaani.

Onpa inhottava tilanne. Tuosta kestää aika kauan päästä yli. Menee luottamus ihmisiin ja epäilee itseäänkin, vaikka ei pitäisi.

Minulla on sellainen kokemus, että tutustuin erääseen mieheen (varattu, itsekin olen) ja ihastuin syvästi. Tunsimme aika pitkän aikaa ja jossain vaiheessa hän ehdotti tuttavuuden syventämistä fyysiselle tasolle. Mietin pitkään, ja lopulta olin myöntyväinen. Tässä kohtaa sanon, että kiitos, en jaksa kuulla moralisointia, olin rakastunut tämä ihmiseen eikä kukaan teistä tunne elämääni.

Meni jonkin aikaa, asiat siis eivät ehtineet edetä mihinkään, ja sitten hän vaan lakkasi olemasta yhteydessä. Olin täysin ihmeissäni ja hämmentynyt, hän ei selittänyt asiaa mitenkään. Lopulta hän kertoi, että haluaa olla vain kaveri. Loppujen lopuksi yhteydet loppuivat kokonaan. Tiedän, että tarinalla on onnellinen loppu, ja parempi näin. Mutta tuollainen katoamistemppu tuntuu kamalalta myös näin. En voi puhua asiasta oikein kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Lakukissa kirjoitti:

Joskus yulee torjutuksi, se pitää vain hyväksyä eikä syyttää muita.

Huonoja kokemuksia ihmisistä jotka ei sitä hyväksy. Ovat hyvin itsekeskeisiä.

Tiesitkö että torjuntoja on erilaisia? Joskus voi tulla niin törkeällä tavalla torjutuksi että voi mennä todella kauan hyväksyä asia. Esimerkiksi mulla on kokemusta sellaisesta, että toinen vedätti kuukausia esittäen kiinnostunutta. Viimeisenkin tapaamisen päätteksi vakuutteli kiinnostustaan ja esitti oikein itse tarkan ajankohdan seuraavalle tapaamiselle. Sitten kun ajankohta tuli ja aloin kyselemään sopimastamme tapaamisesta, tyyppi kertoikin puskista ettei koskaan kiinnostanutkaan. Lisäksi sanoi minusta viestissä niin törkeästi että menin hetkellisesti jonkinlaiseen shokkitilaan ja aloin kyseenalaistamaan arvoni ihmisenä.

Tämä siis esimerkkinä, millaisia torjunnat myös olla. Eivät aina ole asiallisia. Hyvä toki jos sinulla on ollut.

Siinä olen samaa mieltä että kusipäihin ei kannata ottaa yhteyttä, heidän tarkoitus onkin satuttaa ja nauttivat vaan jos saavat tietää toisen ihmisen pahasta olosta. Sitä iloa ei heille kannata antaa. Jättää sen ihmisen omaan arvoonsa ja antaa elellä kaltaistensa joukossa.

Päivitystä tähän alkuperäiseen viestiin. Mies oli itse yhteydessä jouluna ja toivotti hyvää joulua Lapin reissultaan. Vastasin ja kerroin samalla ajatuksistani. Hän ei ole vastannut niihin mitään, sanallakaan.

Taisi hänellä vain huono omatunto kaihertaa ja perääntyi, kun en ollutkaan iloinen ja vastaanottavainen.

T: ap

sivusta seuraajan vinkki;

Ei kannata hankkia itselleen ikävyyksiä, seurailemalla, häiriköimällä,ja vielä lapsellisella "kostamis"tarpeella sekä trollaamisella vaikka jonkun miehen perässä vuosikaudet. Siinä on todella huono häviäjä joka ei kykene kommunikointiin saatikka luomaan sellaista kinnostusta mikä kiinnostaa.. Omat sekoilut ja itsekkyys tuottavat siinä itselleen kovasti ongelmia joita täytyy kovasti peitellä.

Sellainen luokitellaan lähinnä eptoivoiseksi häiintyneeksi joka ei kykene edes peilin katsomaan. Lapsellinen, omistushaluiinen ja tolkuttoman mustasukkainen. Nämä piirteet yleensä paistaa sosiaalittoman kiljukaulan luonteesta; tehoaa mm. tiukka asenne.

mikäli kykenee hallitsemaan tunnevyöryään ilman että kirkuu ja huutaa vaikka Kampissakin (ja hankkii itselleen perään partioita ja vartija heittää pihalle) , voi syntyä jotain.  Mikäli vielä jatkaa jatkuvasti häirintäänsä, tehdään sellaiselle sitten pari asiaa selväksi.

Häiriintynyttä "otusta" ei kukaan siedä perässä.  Yleensä vastakkainen sukupuoli on kyennyt jo ennen some aikakauttakin sosiaaliseen kommunikointiin eikä jatkuvaan räyhäämiseen ongelmiensa knassa. Silloin kannattaa pysyä siellä kadulla tai pysyä teerenpelissä itkemässä (tai juosta huutaen rautatieasemalle).

Kirjoita kirje. Kaikki tunteet ylös ihan sydämen pohjamudista asti. Niin pitkä kuin ikinä tarvitsee, kirjoita sitä vaikka kolme kuukautta joka päivä.

Mutta älä ikinä lähetä.