se itseinho mikä jää ahmimiskohtauksen jälkeen
Ja se tunne ettet ansaitsis mennä kenenkään nähtäväks ennen kun oot reenannut hulluna vähintään viikon ja syönyt niin vähän kun mahdollista..
Kommentit (4)
Tiedän myös. olen sitä mieltä, että todella monen meidän ylipainoisen liikakilojen syy ei ole huono itsekuri, laiskuus tai suklaa vaan kyvyttömyys kohdata joitakin tunteita tai asioita, mikä puolestaan johtaa tunnesyömiseen ja ajoittaisen ahmimiSeen. Tähän ei auta superdieetit, pisteiden laskenta tai karppaus vaan kyvykkyys kohdata negatiiviset asiat.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 23:48"]Tiedän myös. olen sitä mieltä, että todella monen meidän ylipainoisen liikakilojen syy ei ole huono itsekuri, laiskuus tai suklaa vaan kyvyttömyys kohdata joitakin tunteita tai asioita, mikä puolestaan johtaa tunnesyömiseen ja ajoittaisen ahmimiSeen. Tähän ei auta superdieetit, pisteiden laskenta tai karppaus vaan kyvykkyys kohdata negatiiviset asiat.
[/quote]
Mä en itseasiassa ole ylipainoinen, mulla on ehkä ennemminkin joku bulimian tapainen.. Mutta voin silti samaistua tosi paljon ja siks mua ärsyttääkin kuulla ihmisten paasaavan ylipainoisista ihmisistä, kun tiedän niin monen varmasti kärsivän sairaudesta :( ja kuinka pahan olon se aiheuttaa, niin henkisesti kun fyysisesti.
Mä en ole ylipainoinen. Imetän ja se kuluttaa kaloreita. Syön iltaisin lapsen nukahdettua valtavasti herkkuja. Pelottaa mitä tapahtuu kun imetys loppuu ja menen takaisin istumatyöhön. Päivät kävelen vaunujen kanssa ja imetän. Kaikki illat mätän herkkuja. Mullakin herkuttelu on osaksi stressioire, en osaa mennä ajoissa nukkumaan vaan valvon ja napostelen.
Tiedän mitä tarkoitat, en osaa auttaa mutta kärsin ahmimisesta myös ja olen ylipainoinen :(