Onko suhteella tulevaisuutta, jos toinen ei halua asua omakotitalossa?
Kaikki natsaa muuten hyvin, mutta asumisasia mietityttää. Olen tottunut asumaan omakotitalossa.
Kommentit (37)
Jos sinä ehdottomasti haluat asua niin ei tietenkään ole.
Älkää muuttako yhteen. Sinä voit asua omakotitalossa ja puolisosi missä haluaa. parempi tosin, että ette mene naimisiin, koska joutuisit maksamaan puolisosi asumisen esim. työttömyyden sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa suureen maailmaan tutustumaan (koronan jälkeen). Miljoonakaupungeissa on omakotitalossa asuminen usein harvinaista, ja aivan normaalit ihmiset asuvat siis huoneistoissa.
No emme asu miljoonakaupungissa.
Ap.
Minä kieltäydyin muuttamasta omakotitaloon. Sanoin suoraan, ettei tule onnistumaan vaan jään mieluummin keskustaan asumaan. Muutettiin sitten yhteen kuitenkin keskusta-asuntoon, ja lopulta toinenkin oli erittäin tyytyväinen ettei sitä omakotitaloa ostettu. Ero olisi tullut siellä omakotitalossa alta aikayksikön.
Vierailija kirjoitti:
Älkää muuttako yhteen. Sinä voit asua omakotitalossa ja puolisosi missä haluaa. parempi tosin, että ette mene naimisiin, koska joutuisit maksamaan puolisosi asumisen esim. työttömyyden sattuessa.
No mun ei ole mitään järkeä asua omakotitalossa yksin.
Ap
Kompromisseja on tehtävä jos haluaa pitkän parisuhteen - uskomatonta jos tämä on uutinen. Kumpi on tärkeämpää aloittajalle, omakotitalo vai parisuhde tämän ihmisen kanssa?
Jos kumpikaan ei jousta, ja tarkoitus on asua yhdessä, niin siinä tapauksessa ei ole tulevaisuutta.
Minun tapauksessani tuolla ei olisi väliä, koska en ole kuitenkaan muuttamassa yhteen kumppanini kanssa. Olen hyvin tyytyväinen kerrostaloasuntooni, eikä minulla ole väliä, missä toinen asuu, kunhan ei liian kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa suureen maailmaan tutustumaan (koronan jälkeen). Miljoonakaupungeissa on omakotitalossa asuminen usein harvinaista, ja aivan normaalit ihmiset asuvat siis huoneistoissa.
No emme asu miljoonakaupungissa.
Ap.
En niin tarkoittanutkaan, vaan pointtini oli se, että muussa kuin omakotitalossa asuminen on aivan normaalia, ja mies ei ole yhtään outo, jos ei omakotitaloon halua. Erikoisempaa on se, jos suhde on asunnosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin muuttamasta omakotitaloon. Sanoin suoraan, ettei tule onnistumaan vaan jään mieluummin keskustaan asumaan. Muutettiin sitten yhteen kuitenkin keskusta-asuntoon, ja lopulta toinenkin oli erittäin tyytyväinen ettei sitä omakotitaloa ostettu. Ero olisi tullut siellä omakotitalossa alta aikayksikön.
Mua mietityttää mitä ihmettä siellä kerrostalossa tekisin. Puutarhassa riittää aina mieluista puuhaa ja on mukavaa kun voi olla ulkona kotona. Katkeroituisinko?
Ap
Vierailija kirjoitti:
No mun ei ole mitään järkeä asua omakotitalossa yksin.
Ap
Siis etkö nytkin asu omakotitalossa? Vai haaveiletko vasta? Minusta tuosta on turha tehdä mitään kysymystä jos sinulla ei jo ole omakotitaloa, jossa asut ja johon haluaisit puolisosi muuttavan.
Hanki nyt se omakotitalo, jos se on sinulle tärkeä! Eihän puolison löytymisestä ole mitään takeita.
Veljeni rakennutti itselleen omakotitalon sinkkumiehenä. Arvelin kyllä jo etukäteen, että pian siihen joku nainen itsensä kampeaa, ja niin kampesi! Kolme lastakin on jo heillä <3
Nämä "mä haluun sit asuu omakotitalossa", on niitä, jotka haluu kumppanin vain siksi että yksin ei ole varaa ostaa taloa!
Haluavat siis maksajan jollekin tönölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin muuttamasta omakotitaloon. Sanoin suoraan, ettei tule onnistumaan vaan jään mieluummin keskustaan asumaan. Muutettiin sitten yhteen kuitenkin keskusta-asuntoon, ja lopulta toinenkin oli erittäin tyytyväinen ettei sitä omakotitaloa ostettu. Ero olisi tullut siellä omakotitalossa alta aikayksikön.
Mua mietityttää mitä ihmettä siellä kerrostalossa tekisin. Puutarhassa riittää aina mieluista puuhaa ja on mukavaa kun voi olla ulkona kotona. Katkeroituisinko?
Ap
Ollaan molemmat ok taloihmosiä, 10 vuotta nyt rivarissa opiskelujen ja käsirahan keräämisen merkeissä. Yhtä tuskaa elämä tässä alkaa olla. Naapurit ärsyttää, mitään ei voi ulkona tehdä ilman haukankatseita ja "talkoilla" hoidettu yhteinen piha veetuttaa aina kun kotiin tulee. Tätä nyt siedetty ja odoteltu sopivaa taloa markkinoille, mutta taidamme rakentaa, ei tätä enempää kestä
Asun nyt siis omakotitalossa, joka rakennettiin exän kanssa. Lunastin talon itselleni eron jälkeen. Vanhin lapsista muutti jo omilleen, toinenkin muuttaa ensi vuonna. Sitten myyn tämän. Yhdelle tai kahdelle tämä on ihan liian iso. Puutarhaani kyllä tulee ikävä. Jos muutan tästä yksin jonnekin, niin haluaisin edes pienen pihan. Seurustekumppanini haluaa mahdollisimman vaivatonta elämää. Tosin auttaa mua nytkin talon hommissa paljon.
En ole elämässäni asunut kerrostalossa kuin pari vuotta opiskelijana 30 vuotta sitten
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kieltäydyin muuttamasta omakotitaloon. Sanoin suoraan, ettei tule onnistumaan vaan jään mieluummin keskustaan asumaan. Muutettiin sitten yhteen kuitenkin keskusta-asuntoon, ja lopulta toinenkin oli erittäin tyytyväinen ettei sitä omakotitaloa ostettu. Ero olisi tullut siellä omakotitalossa alta aikayksikön.
Mua mietityttää mitä ihmettä siellä kerrostalossa tekisin. Puutarhassa riittää aina mieluista puuhaa ja on mukavaa kun voi olla ulkona kotona. Katkeroituisinko?
Ap
Niin. Itseä ei puutharhahommat kiinnosta pätkääkään ja riittää, että on hyvät ulkoilumaastot vieressä sekä asunnossa kunnon terassi, johon mahtuu ruokapöytä ja rentoutumistuolit.
Vierailija kirjoitti:
Asun nyt siis omakotitalossa, joka rakennettiin exän kanssa. Lunastin talon itselleni eron jälkeen. Vanhin lapsista muutti jo omilleen, toinenkin muuttaa ensi vuonna. Sitten myyn tämän. Yhdelle tai kahdelle tämä on ihan liian iso. Puutarhaani kyllä tulee ikävä. Jos muutan tästä yksin jonnekin, niin haluaisin edes pienen pihan. Seurustekumppanini haluaa mahdollisimman vaivatonta elämää. Tosin auttaa mua nytkin talon hommissa paljon.
En ole elämässäni asunut kerrostalossa kuin pari vuotta opiskelijana 30 vuotta sitten
Ap
Rivitalo?
Vierailija kirjoitti:
Asun nyt siis omakotitalossa, joka rakennettiin exän kanssa. Lunastin talon itselleni eron jälkeen. Vanhin lapsista muutti jo omilleen, toinenkin muuttaa ensi vuonna. Sitten myyn tämän. Yhdelle tai kahdelle tämä on ihan liian iso. Puutarhaani kyllä tulee ikävä. Jos muutan tästä yksin jonnekin, niin haluaisin edes pienen pihan. Seurustekumppanini haluaa mahdollisimman vaivatonta elämää. Tosin auttaa mua nytkin talon hommissa paljon.
En ole elämässäni asunut kerrostalossa kuin pari vuotta opiskelijana 30 vuotta sitten
Ap
Mikään talo ei ole liian iso. Se on lapsillekin mukavaa, kun voivat tulla vierailemaan ja on tilaa ottaa lapsenlapsia kylään. Etenkin jos talo on velaton, ei ole mitään syytä myydä.
Itse haluaisin kerrostaloon. Asumme rivitalossa, jossa en viihdy. Mieheni haluaisi asua joko tässä rivitalossa tai omakotitalossa. Tämä on ollut kestoriidan aihe jo 8 vuotta (tosin harvakseltaan), kun olemme tässä asuneet. Muusta emme edes pahemmin riitele. Itse kärsin tästä, vaikka olen koittanut ajatella positiivisesti ja unohtaakin koko asumisasian ja ajatella ettei asumispaikka voi olla niin tärkeätä hyvän parisuhteen rinnalla. Ei ole mielestäni minulle oikeudenmukaista, joutua asumaan paikassa, josta en ollenkaan pidä. Asunto tosin on kiva. Mies tykkää asumismuodostakin ja paikasta ja on jumiutuja tyyppiä, jos johonkin on muuttanut. Huoh.
Kertokaa kerrostaloasujat, miksi pidätte siitä?
Tervetuloa suureen maailmaan tutustumaan (koronan jälkeen). Miljoonakaupungeissa on omakotitalossa asuminen usein harvinaista, ja aivan normaalit ihmiset asuvat siis huoneistoissa.