Lue keskustelun säännöt.
mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle
07.06.2009 |
meikit kylppärin lattialle ja nyt on kylppäri kynsilakassa, hajuvedessä ja meikkivoiteessa yltäpäätä... riitatilanteessa en suostunut antamaan miehen haluamaa vastausta kysymykseen "onko selvä, ettet enää koskaan tee niin ja näin" - olin vaiti, mies lasku kolmeen ja toteutti uhkauksensa noista tavaroista...vierestä seurannut lapsi oli vähän peloissaan...kuvittelin, että olemme suht normaali perhe, vai?!?
Mies antoi vuorokauden aikaa "taipua tahtoonsa" ja tuo sitten huomenna avioeropaperit. Avioerolla on uhkaillut ennenkin, kun ei saa naistaan muuten käyttäytymään haluamallaan tavalla = alistumaan tahtoonsa.
Kommentit (308)
Et kai aio enää vuonna 2011 elää tuossa helvetissä?
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaapa kirjastosta kirjallisuutta perheväkivallasta niin huomaat että se hyvin monessa tapauksessa alkaa väkivallalla esineitä kohtaan, josta se sitten muuttuu pieniksi tönäisyiksi, läpsimiseksi, ensimmäiseksi potkuksi...
Tällä tavoin väkivalta "normalisoituu" eikä nainen tajua lähteä koska kaikki tapahtuu asteittain.
kotoa saa elämään. hitto että sieppaa vieläkin oman äidin sanat: SINÄ sanoit ettei lähdetä pois, se on mun isi.... minulla oli ikää 4-vuotta!!!!
kyllä asiat on aikuisen vastuulla.
Vuosia viruin juuri tuollaisessa suhteessa. Näin jälkikäteen en osaa sanoa paljonko se vahingoitti minua ja lapsia, mutta vielä kolme vuotta eron jälkeen oireilemme tavalla tai toisella. Eroa suunnittelin viimeiset 4-5 vuotta, ja lopulta se toteutui, miltei väkisin. Mieheni joka alussa uhkaili erolla oli minussa loppuaikoina kiinni kuin iilimato. Ei olisi päästänyt lähtemään, vaikka yhdessäolo ei ollut muuta kuin riitelyä ja uhkailua. Onnistuin kuitenkin viimein livahtamaan pois, ja rakensimme lasten kanssa uuden elämän. Se ei ollut niin helppoa kuin kuvitelin, mutta kuitenkin elämäni paras päätös. Mieskin näyttää voivan nyt paremmin, ja olemme ihan asiallisissa puheväleissä.
Mun isäni riiteli juuri tuolla kuvaamallasi tavalla, kun oltiin lapsia. Pieninä ihmeteltiin, miksei äiti heti myönny, jotta isä rauhoittuisi. Teineinä oltiin vihaisia, jos se myöntyi. Veljet alkoi laittaa isälle vastaan (siis suullisesti) jolloin se näytti niille sitten kaapinpaikan (siis fyysisesti).
Meillä kaikilla sisaruksilla kaatui hetkessä kaikki nuoruuden seurustelusuhteet, kun kumppanimme eivät voineet käsittää meidän kotoa oppimaamme riitelykulttuuria - teekupit seinille, huonekalut nurin ja armotonta huutoa.
Kesti suht pitkään opetella toimimaan toisin erimielisyystilanteissa, ei ollut ihan helppo koulu.
Oma ehdotukseni on, että jos haluat lapsesi pystyvän aikanaan pysyvään ja tasa-arvoiseen ihmissuhteeseen, älä anna hänen opetella pitämään alistamishakuista parisuhdetta terveenä, normaalina mallina.
Joko miehesi muuttaa käytöstään tai muutatte erillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useiden tuhansien arvosta tavaraa. Tietää miten minua harmittaa kun arvokasta tavaraa tuhotaan. Nykyään olen jo leipiintynyt hänen kohtauksiin. En esimerkiksi välittänyt vaikka pisti uuden tauluteeveen paskaksi ja veti veitsellä sohvatyynyt auki...
Meillä hajotetaan televisio kerran kuukaudessa. Itsepä maksaa huvinsa. Sääli lasta toivottavasti ei ala samalaiseksi tuhoajaksi. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että on parempi korjata ja rakentaa kuin tuhota.
Viimeksi perjantaina hän lyttäsi vihkisormuksen autotallissa ja heitti sen kadulle nähteni.
Olin vaan että aijaa ahaa, setä riehuu taas. Hän saa paremmat kicksit jos suutun, joten olen välinpitämätön. Yleensä jätän hänet yksin riehumaan ja vien lapsen vaikka takapihalle.
Rahasta hän monesti kiristää. Vanha mies ja täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaava ukko.
Mies on 51 ja aina muistuttaa kuinka hän on maksanut leivän pöytään ja hän on veronmaksaja ja hän on mahtimies ja hän on hän on.
Nykyään en tosiaan noteeraa koko paskaa. Annan puhua yksikseen. Lapselleenkin aina muistuttaa kuinka hän on ostanut kaikki lelut.
useiden tuhansien arvosta tavaraa. Tietää miten minua harmittaa kun arvokasta tavaraa tuhotaan. Nykyään olen jo leipiintynyt hänen kohtauksiin. En esimerkiksi välittänyt vaikka pisti uuden tauluteeveen paskaksi ja veti veitsellä sohvatyynyt auki...
Meillä hajotetaan televisio kerran kuukaudessa. Itsepä maksaa huvinsa. Sääli lasta toivottavasti ei ala samalaiseksi tuhoajaksi. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että on parempi korjata ja rakentaa kuin tuhota.
Viimeksi perjantaina hän lyttäsi vihkisormuksen autotallissa ja heitti sen kadulle nähteni.
Olin vaan että aijaa ahaa, setä riehuu taas. Hän saa paremmat kicksit jos suutun, joten olen välinpitämätön. Yleensä jätän hänet yksin riehumaan ja vien lapsen vaikka takapihalle.
Rahasta hän monesti kiristää. Vanha mies ja täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaava ukko.
Mies on 51 ja aina muistuttaa kuinka hän on maksanut leivän pöytään ja hän on veronmaksaja ja hän on mahtimies ja hän on hän on.
Nykyään en tosiaan noteeraa koko paskaa. Annan puhua yksikseen. Lapselleenkin aina muistuttaa kuinka hän on ostanut kaikki lelut.
Näytä sille paskiaiselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei opi puhumisella vaan esimerkin avulla. On oikeastaan ihan sama, mitä sinä selität, kun isi kuitenkin tekee ihan muuta. Lapsi oppii automaattisesti, että tuhoaminen on ok. Tämä todennäköisesti tulee esiin aikuisiällä myöhemmissä ihmissuhteissa, kun lapsi alitajuisesti toistaa lapsuudenkodin mallia.
Ainoa tapa suojella lasta on häipyä tuhoisasta suhteesta. Sori.
useiden tuhansien arvosta tavaraa. Tietää miten minua harmittaa kun arvokasta tavaraa tuhotaan. Nykyään olen jo leipiintynyt hänen kohtauksiin. En esimerkiksi välittänyt vaikka pisti uuden tauluteeveen paskaksi ja veti veitsellä sohvatyynyt auki... Meillä hajotetaan televisio kerran kuukaudessa. Itsepä maksaa huvinsa. Sääli lasta toivottavasti ei ala samalaiseksi tuhoajaksi. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että on parempi korjata ja rakentaa kuin tuhota. Viimeksi perjantaina hän lyttäsi vihkisormuksen autotallissa ja heitti sen kadulle nähteni. Olin vaan että aijaa ahaa, setä riehuu taas. Hän saa paremmat kicksit jos suutun, joten olen välinpitämätön. Yleensä jätän hänet yksin riehumaan ja vien lapsen vaikka takapihalle. Rahasta hän monesti kiristää. Vanha mies ja täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaava ukko. Mies on 51 ja aina muistuttaa kuinka hän on maksanut leivän pöytään ja hän on veronmaksaja ja hän on mahtimies ja hän on hän on. Nykyään en tosiaan noteeraa koko paskaa. Annan puhua yksikseen. Lapselleenkin aina muistuttaa kuinka hän on ostanut kaikki lelut.
Näytä sille paskiaiselle!
Lapsi ei opi puhumisella vaan esimerkin avulla. On oikeastaan ihan sama, mitä sinä selität, kun isi kuitenkin tekee ihan muuta. Lapsi oppii automaattisesti, että tuhoaminen on ok. Tämä todennäköisesti tulee esiin aikuisiällä myöhemmissä ihmissuhteissa, kun lapsi alitajuisesti toistaa lapsuudenkodin mallia.
Ainoa tapa suojella lasta on häipyä tuhoisasta suhteesta. Sori.
useiden tuhansien arvosta tavaraa. Tietää miten minua harmittaa kun arvokasta tavaraa tuhotaan. Nykyään olen jo leipiintynyt hänen kohtauksiin. En esimerkiksi välittänyt vaikka pisti uuden tauluteeveen paskaksi ja veti veitsellä sohvatyynyt auki... Meillä hajotetaan televisio kerran kuukaudessa. Itsepä maksaa huvinsa. Sääli lasta toivottavasti ei ala samalaiseksi tuhoajaksi. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että on parempi korjata ja rakentaa kuin tuhota. Viimeksi perjantaina hän lyttäsi vihkisormuksen autotallissa ja heitti sen kadulle nähteni. Olin vaan että aijaa ahaa, setä riehuu taas. Hän saa paremmat kicksit jos suutun, joten olen välinpitämätön. Yleensä jätän hänet yksin riehumaan ja vien lapsen vaikka takapihalle. Rahasta hän monesti kiristää. Vanha mies ja täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaava ukko. Mies on 51 ja aina muistuttaa kuinka hän on maksanut leivän pöytään ja hän on veronmaksaja ja hän on mahtimies ja hän on hän on. Nykyään en tosiaan noteeraa koko paskaa. Annan puhua yksikseen. Lapselleenkin aina muistuttaa kuinka hän on ostanut kaikki lelut.
Näytä sille paskiaiselle!
Kyllä hänen varakkuus vie kuitenkin voiton vaikka käyttäytyykin kuin hiekkalaatikon hiekkakakkuja tuhoava kakara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei opi puhumisella vaan esimerkin avulla. On oikeastaan ihan sama, mitä sinä selität, kun isi kuitenkin tekee ihan muuta. Lapsi oppii automaattisesti, että tuhoaminen on ok. Tämä todennäköisesti tulee esiin aikuisiällä myöhemmissä ihmissuhteissa, kun lapsi alitajuisesti toistaa lapsuudenkodin mallia.
Ainoa tapa suojella lasta on häipyä tuhoisasta suhteesta. Sori.
useiden tuhansien arvosta tavaraa. Tietää miten minua harmittaa kun arvokasta tavaraa tuhotaan. Nykyään olen jo leipiintynyt hänen kohtauksiin. En esimerkiksi välittänyt vaikka pisti uuden tauluteeveen paskaksi ja veti veitsellä sohvatyynyt auki... Meillä hajotetaan televisio kerran kuukaudessa. Itsepä maksaa huvinsa. Sääli lasta toivottavasti ei ala samalaiseksi tuhoajaksi. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että on parempi korjata ja rakentaa kuin tuhota. Viimeksi perjantaina hän lyttäsi vihkisormuksen autotallissa ja heitti sen kadulle nähteni. Olin vaan että aijaa ahaa, setä riehuu taas. Hän saa paremmat kicksit jos suutun, joten olen välinpitämätön. Yleensä jätän hänet yksin riehumaan ja vien lapsen vaikka takapihalle. Rahasta hän monesti kiristää. Vanha mies ja täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaava ukko. Mies on 51 ja aina muistuttaa kuinka hän on maksanut leivän pöytään ja hän on veronmaksaja ja hän on mahtimies ja hän on hän on. Nykyään en tosiaan noteeraa koko paskaa. Annan puhua yksikseen. Lapselleenkin aina muistuttaa kuinka hän on ostanut kaikki lelut.
Näytä sille paskiaiselle!
Kyllä hänen varakkuus vie kuitenkin voiton vaikka käyttäytyykin kuin hiekkalaatikon hiekkakakkuja tuhoava kakara.
Aika vaarallista tuhota televisioita ja muita sähkölaitteita. Jokupäivä saa sähköiskun :(
Suosittelisin miehelle jotain raivonhallinta kurssia tms.. :(
Onneksi oli provo, eikä kenenkään lapsi (kai?) oikeasti joudu kärsimään tuollaisessa kodissa.
Lapsi ei opi puhumisella vaan esimerkin avulla. On oikeastaan ihan sama, mitä sinä selität, kun isi kuitenkin tekee ihan muuta. Lapsi oppii automaattisesti, että tuhoaminen on ok. Tämä todennäköisesti tulee esiin aikuisiällä myöhemmissä ihmissuhteissa, kun lapsi alitajuisesti toistaa lapsuudenkodin mallia. Ainoa tapa suojella lasta on häipyä tuhoisasta suhteesta. Sori.
useiden tuhansien arvosta tavaraa. Tietää miten minua harmittaa kun arvokasta tavaraa tuhotaan. Nykyään olen jo leipiintynyt hänen kohtauksiin. En esimerkiksi välittänyt vaikka pisti uuden tauluteeveen paskaksi ja veti veitsellä sohvatyynyt auki... Meillä hajotetaan televisio kerran kuukaudessa. Itsepä maksaa huvinsa. Sääli lasta toivottavasti ei ala samalaiseksi tuhoajaksi. Olen yrittänyt opettaa lapselle, että on parempi korjata ja rakentaa kuin tuhota. Viimeksi perjantaina hän lyttäsi vihkisormuksen autotallissa ja heitti sen kadulle nähteni. Olin vaan että aijaa ahaa, setä riehuu taas. Hän saa paremmat kicksit jos suutun, joten olen välinpitämätön. Yleensä jätän hänet yksin riehumaan ja vien lapsen vaikka takapihalle. Rahasta hän monesti kiristää. Vanha mies ja täysin erilaisen elämänkatsomuksen omaava ukko. Mies on 51 ja aina muistuttaa kuinka hän on maksanut leivän pöytään ja hän on veronmaksaja ja hän on mahtimies ja hän on hän on. Nykyään en tosiaan noteeraa koko paskaa. Annan puhua yksikseen. Lapselleenkin aina muistuttaa kuinka hän on ostanut kaikki lelut.
Näytä sille paskiaiselle!
Kyllä hänen varakkuus vie kuitenkin voiton vaikka käyttäytyykin kuin hiekkalaatikon hiekkakakkuja tuhoava kakara.
Aika vaarallista tuhota televisioita ja muita sähkölaitteita. Jokupäivä saa sähköiskun :( Suosittelisin miehelle jotain raivonhallinta kurssia tms.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on nääs kova paikka momelle miehelle,minäkin olen joskus suutus päissäni haukkunut.Siitähän vasta on sota syttynyt .
lapsesi ja itsesi vuoksi: allekirjoita eropaperit! Ole rehellinen itsellesi ja vastaa näihin kysymyksiin:
1. Jos sinä tekisit saman (heittäisit jotain miehellesi tärkeää lattialle niin että menee rikki ja uhittelee noin) - kävisikö hän fyysisesti käsiksi sinuun?
2. Aiheuttaako teidän tilanne (ja miehesi uhkailut) pelkoja lapsellesi?
3. Jos sinulla olisi vähemmän rahaa ja pienempi asunto kuin nyt, mutta oma vapaus tulla ja mennä ja kasvattaa lapsesi, niin olisitko onnettomampi kuin nyt?
Jos yksikin vastauksista on positiivinen, niin kannattaisi todella allekirjoittaa se eropaperi. Ole rehellinen itsellesi ja ajattele lastasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3. Jos sinulla olisi vähemmän rahaa ja pienempi asunto kuin nyt, mutta oma vapaus tulla ja mennä ja kasvattaa lapsesi, niin olisitko ONNELISEMPI kuin nyt?
lapsesi ja itsesi vuoksi: allekirjoita eropaperit! Ole rehellinen itsellesi ja vastaa näihin kysymyksiin: 1. Jos sinä tekisit saman (heittäisit jotain miehellesi tärkeää lattialle niin että menee rikki ja uhittelee noin) - kävisikö hän fyysisesti käsiksi sinuun? 2. Aiheuttaako teidän tilanne (ja miehesi uhkailut) pelkoja lapsellesi? 3. Jos sinulla olisi vähemmän rahaa ja pienempi asunto kuin nyt, mutta oma vapaus tulla ja mennä ja kasvattaa lapsesi, niin olisitko onnettomampi kuin nyt? Jos yksikin vastauksista on positiivinen, niin kannattaisi todella allekirjoittaa se eropaperi. Ole rehellinen itsellesi ja ajattele lastasikin
Tarvitsisit nyt puolueettoman henkilön kanssa keskustelua, herätystä, "ravistelua" ja asiallista tietoa mm. omaisuuden osituksesta avioerossa. Kannattaisi mennä juttelemaan asianajajan kanssa omaisuudenositusasioista eron varalle.
Sinun minuutesi on jo selvästi nujerrettu, syytät itseäsi kaikesta. Sanot, että sinä ärsytät, kun olet eri mieltä, tai pidät kiinni esim. kasvatusperiaatteistasi.
Sinulla on täysi oikeus mielipiteisiisi ja kasvatusperiaatteesi tuntuvat oikeilta.
Miehesi syyttää sinua määräilystä, vaikka tilanne on täysin päin vastoin. Mies uhkailee kaikin keinon (mm. avioero), ellei hän itse saa tahtoaan läpi.
Tulee tosiaan mieleen narsistisesti luonnehäiriöinen henkilö, he toimivat noin ja syyttävät muita siitä, mitä itse tekevät.
Ja eristävät, alistavat, nujertavat, uhkailevat.
Katsoin tänään LIV:iltä Liv D - Kokemuksia parisuhdeväkivallasta.
Nuokin naiset kärsivät hiljaa, eivät kertoneet vanhemmilleen, sukulaisilleen, kenellekkän.
Eivät käyneet edes lääkärillä näyttämässä pahoinpitelyjälkiä, ettei perheen häpeä tulisi julki. Syyttivät ja syyllistivät itseään, pelkäsivät miestään. Heillä ei ollut enää voimia toimia, pelko ja alistaminen oli tehnyt tehtävänsä.
Heidät piti ylipuhua ymmärtämään tilanteensa, muuttamaan turvataloon ja nostamaan syyte, ottamaan avioero, jne.
Joku oli hakenut lähestymiskiellon, mies rikkoi sitä ja tappoi naisen, jäi 2 pientä lasta.
Karseaa katsottavaa.
Muuta hyvä, rakas ihminen ajatteluasi! Tämä mies ei selvästikään ole elämäsi mies, eikä sinun tarvitse sietää tuollaista käytöstä.
Rakkaus ei paranna mitään, jos halua ei ole muuttua. Miehelläsi ei selvästikään ole halua.
Miksi hän erosi? Oliko edellisessä avioliitossa samanlaista? Älä usko hänen tarinaansa, se ei välttämättä pidä lainkaan paikkansa.
50-kymppinen voi kärsiä ajoittaisesta impotenssista, hän peittää sen syyttämällä sinua.
Tai itse syytät itseäsi sanomalla, ettet ole haluttava. Noin se menee - ymmärsit varmaan?!
Se, mitä todella pelkään ja miksi kirjoitin, on, että kerran mies kohdistaa raivonpuuskansa sinuun fyysisesti. Jos ei kovin pahasti käy, etkä joudu sairaalaan, seuraa seuraava ja seuraava kerta...
Jos päätät lähteä, lähde kertomatta etukäteen.
Pyydä vahempiasi, sukulaisi, tuttujasi, jotain luottohenkilöitä avuksi muutossa.
Kassin kanssa voit lähteä lapsen kanssa, muu hoituu myöhemmin.
Minä en luottaisi tuohon mieheen pätkääkään.
Toivon, että osaat tehdä viisaita päätöksiä.
tunnen itseni katkeraksi jo. Ainakin sisälläni on kamalasti vihaa miestä kohtaan. Mutta kun en ole ajatellut erota! Olin aina ajatellut, että hän on elämäni mies.
Tosin nyt kun mietin, en oikein tiedä, miksi. Kun tapasimme, hän oli menestyvä liikemies (on edelleenkin), ulkoisesti sellainen kuin olen aina toivonut mieheni olevan. Juuri hiljan eronnut.
Ei meidän suhde ole mikään love story ollut - siis perinteisessä mielessä. Meillä on vaan ollut jokin kumma side, mikä on pitänyt yhdessä nämä vuodet. Onko se rakkautta? En tiedä. Intohimoa se ei ole. Olemme henkisesti samalla aaltopituudella vaikkeivät konkreettiset tunteet kohtaa.
Ja edelleenkin (tosin ei juuri nyt), kun katsoisin hänen silmiin, tulisi tunne, etten voi, en voi rikkoa perhettä, en voi lähteä, koska olen luvannut rakastaa. Kaikki omaisuus on miehen, avioehtoa ei ole. Osin olen huolissani pärjäämisestäni, kun tuloja ei nyt ole ja työelämässä olen ollut viimeksi kaksi vuotta sitten.
Olen valtavan kiitollinen tuestanne ja asiallisista kommenteistanne - kiitos! ja voimia kaikille, jotka ovat hankalissa tilanteissa...
Viime vuosi ollut kaikkiaan rauhallisempi, mutta kyllä siellä pinnan alla näköjään kytee. Viimeksi tänään mies sai heparit, koska kuulemma huudatan lastamme, kun lapsella uhmaraivokohtaus. Ei korottanut ääntään, ei koskenut tavaroihin, mutta alkoi vaahdota lapsen kuullen, kuinka äiti saa lähteä jne. Nyt myöhemmin illalla sanoi, että miestä hän oikein löytäisi naisen, joka kuuntelisi, ymmärtäisi ja tukisi? Eli mitä ilmeisemmin olen hänen mielestään varsin epäkelpo vaimona ja äitinä.
kaksi vuotte kuuntelin noita mieheni raivaretia, vastaavai. Pe sain tarpeekseni ja nyt huomenna pankkiin ja sit asuntoa etsimään. Suosittelen sinullekin. Vaikka välillä olis rqauhallista niin tilanne EI parane ellei miehesi ymmärrä hakea apua. Tiedän että lahteminen vaikeaa mutta varmaan lähdet kunhan olet siihen henkisesti kypsynyt. Voimia!!!!
Sadistista... Sen takia en usko että on hyväksi lapselle jatkaa suhteessa. Ajattelepa kun lapsi tuosta vähän kasvaa, niin jos se alkaa alistaa lastakin samalla tavalla! Ei tosiaankaan tee hyvää itsetunnolle/mielenterveydelle. Raha on vain rahaa, vaikka tiedän ettei kotihoidontuella oikein pärjää mutta kai se sossu nyt jotenkin auttaa. Lapsi, varsinkaan pieni, ei ymmärrä onko koti ja vaatteet viimeisen päälle, mutta ymmärtää onko vanhemmilla aikaa olla lapsen kanssa ja onko kotona turvallinen olo!