mies suuttui silmittömästi, heitti jääkapista ruoat roskiin, mun vaatteet kaapista lattialle

kaikki omaisuus käytännössä puolitetaan. Siihen on miehen turha yskiä yhtään mitään.

Mua pelottaa ap:n ja lapsensa puolesta... Muistelkaas vaikka jotein leffoja kuten "vihollinen vuoteessani", pienestähän se lähtee, mutta pahenee vaan...



Miehesi omaisuudesta on puolet sun. Sitten vaan palkkaat hyvän juristin, haet lähestymiskiellon, ettei pääse uhkailemaan sinua noitten raha-asioiden takia (ihan varmasti yrittää saada sut "suostumaan" luopumaan rahoista jne.



Miettisin myös menisinkö kenellekään tutulle yöksi jos mies tietää osoitteet, tuollainen kaveri voi kilahtaa todella pahasti kun tajuaa, että joku ei tanssikaan hänen pillinsä mukaan. Turvakoti on parempi vaihtoehto.

Hyvä on aina ulkopuolisen huudella, että eroa. Ei se niin helppoa ole.

Pakkaa kamat ja lapset ja mene ystäville ja äidillesi.

Entäs jos ei ole mahdollista, ei ole ystäviä, ei ole äitiä, on työ , lasten koulu tms. mikä estää noin vaan lähtemästä.



Ero kuulostaa helpolta. Mutta käytännössä: minne sitä kotoaan lähtee! Mistä saa asunnon, sellaisen jonka pystyy maksamaan. Ja se pakkaaminen ja kaikki, miten sen jaksaa.. muuttoautot, kantoapu jne. Sähkösopimukset.. ja entäs, kummalle jätetään pyykkikone, tv, huonekalut.



Ajatus siitä, että pakkaa lapsen ja tavarat ja lähtee autioon asuntoon nukkumaan mattopinon päälle kunnes parin kuukauden päästä saa rahaa koottua että saa sen sängyn ja pyykkikoneen, ei se oikein houkuta.



Älkääkä tulko kertomaan että toimeentutotuesta saa, ei se mikään raha-automaatti ole joka antaa kun kertoo itkuisen tarinan että paska mies. On sielläkin määräykset ja normistot että mitä ja mitä ei, ja aika vähän sieltä oikeasti saa.

ja kysy selvät ohjeet siitä mitä sinun nyt kannattaa tehdä tai ei tehdä, että olisit vahvoilla huoltajuusriidassa.

Mieshän lähti. Ap on itsekseen lapsen kanssa. Riita, vaikka vähän karkasi käsistä, ei ollut fyysinen, lasta tai äitiä ei vahingoitettu. Miksi ap.n pitäisi turvaan mennä turvataloon? Kun on kotona kahden lapsensa kanssa?

Ei turvataloon tulla ja mennä miten huvittaa, vaan siellä ollaan kunnes sossut antavat luvan lähteä kotiin, tekevät arvion.

ja voi olla, ettei ap pääsisi enää kotiinsa, vaan joutuisi jäämään sinne, kunnes on saanut jostain asunnon itselleen !!

Hyvä on aina ulkopuolisen huudella, että eroa. Ei se niin helppoa ole.

Mutta toisaalta sitten taas pelossa eläminen? Nyt ap:llä voisi olla vielä voimia lähteä? Entä sitten kun tuollaisen miehen kanssa elämä on vienyt mehut?

Hyvä on aina ulkopuolisen huudella, että eroa. Ei se niin helppoa ole. Pakkaa kamat ja lapset ja mene ystäville ja äidillesi.

Jos kuitenkin ilmassa leijuu uhka ja jatkuva psyykkinen(kin) väkivalta, ei elämän "helppouden" pitäisi olla mikään kriteeri.

[i Mieshän lähti. Ap on itsekseen lapsen kanssa.

[/quote]

Tai ei ole ainakaan suositeltava yritys, on käynyt monella naisella hengen päälle.

kertoa miehelle kasvotusten ajatuksistaan. Mitä jos ap kirjoittaisit kirjeen ja menisit vaikka vanhempiesi luo tai veljesi luo. Mies saisi sitten lukea sen tultuaan työmatkalta. Siinä rehellisesti ja syyttelemättä kertoisit mitä SINUSTA tuntuu. Miten ahdistavaa on elää väkivallan pelossa jne. Jatko sitten miehen reaktion mukaan?

Paljon kiitoksia ajatuksistanne ja pohdinnoistanne.



Meillä oli lapsen kanssa ihan mukava, normaali päivä. Tapasimme ystävättären ja tämän lapsen puistossa.



Niin, ei ole helppoa lähteä. Ei helppoa erota, järjestää asioita. Eikä myöskään helppoa nostaa kissaa pöydälle. Kun pohdin tuota viimeistä, huomaan alistuneeni. Kyllä minä joskus takavuosina palasin riitoihin, nostin asiat päivänvaloon ja vaadin anteeksipyyntöä, selitystä, pidin siis puoliani.



Nyt en tiedä, mitä sanoa. Jos sanon, ettei tuolla lailla minua kohdella, hän sanoisi, että miten itse olen kohdellut häntä. Aina löytyisi joku vastaveto. Hän on verbaalisesti oikein hyvä, tottunut tuomaan näkemyksiään julki. En minä kykene puolustautumaan sanallisesti, kun se aina päätyy niin, että minä olen kaiken syy. Mies aina sanoo, että älä syyllisty niin helposti... joku heikkouteni kai.



Jäin pohtimaan, että uhkailun voisin vielä antaa anteeksi. Mutta alistaminen ja pakottaminen uhan alla on jotain niin karmivaa.



Mies tuli kotiin hieman ennen lapsen nukkumaanmenoa, lähdin lenkille. Muina miehinä, normaali, ystävällinen äänensävy. Minä yritän työskennellä, ei onnistu, kun olo on tahmea ja raskas. Joko pinnan alla kuohuu, mitä en havaitse tai sitten yrittää hakea kontaktia. Mutta minä en kykene mihinkään, en puhumaan - tai joo, kykenen olemaan puhumatta, kunnes pakotetaan puhumaan! Olen nyt voimaton, haluan olla rauhassa (odotan työmatkaa).



ap



PS: Kirjoittaminen voisi olla hyvä juttu. Joskus olen kokeillut, muttei oikein ota vastaan. Kääntää sanomiseni ja tekemiseni, en saa ymmärrystä.

sopikaa vaikka tilapäisestä asumuserosta. miettimisajasta. tulet huomaamaan miten paljon keveämpää arkesi on. ja saat kerättyä voimia. älä jää tuohon, kiltti ap, älä jää.

Kyllä karmii selkäpiitä tämän ketjun kirjoitukset. Koska en tunne sinua ap enkä tilannettanne henkilökohtaisesti, en voi kehottaa sinua eroamaan. Kukaan ei itseasiassa voi sitä tehdä ulkopuolelta.



vain sinä itse tiedät mikä ratkaisu olisi paras ja vain sinä itse voit sen toteuttaa tai sitä kohti pyrkiä.



Näin äitinä en voi olla ajattelematta pientä lastanne joka kyllä kehittyy ihan kieroon jos seuraa tuota pidempään. lapsi oppii ihan järkyttävän mallin hoitaa asioita ja kunnioittaa lähimmäistä. Ihan jo lapsen takia siis tee tilanteelle jotain. Olet äiti ja se on tärkeämpää kuin mikään muu. Sinulla on vastuu pienestä ihmisestä ja vaikka asioiden muuttaminen olisi miten vaikeaa, sinun on ajateltava tilannetta pienen viattoman lapsen kannalta ja tehtävä ratkaisuja.



Jos olet todella noin rääkätty ja tossun alla -lähde. Jokainen ihminen on vastuussa omasta onnellisuudestaan. Miltähän mahtaa tuntua vuosien päästä kun lapsesi ihmettelee mikset äiti jättänyt tuota hullua sadistia jota siis myös isäksi kutsutaan...?



Ei tuollaisessa elämässä ole mitään järkeä. Meillä on kaiketi vain tämä yksi elämä elettävänä. Kysy itseltäsi, että NÄINKÖ haluat sen elää? Näinkö haluat itseäsi kohdeltavan? ja tällaisen kuvan elämästäkö haluat lapsellesi opettaa?



Ota vastuuta elämästä ja tee nopeasti ratkaisuja ennen kuin on myöhäistä. Miestäsi et voi muuttaa ellei hän halua muuttua. Muuta siis oma elämäsi ja paranna lapsesi hyvinvointia!!!



TSEMPPIÄ!!!

En todellakaan jaksa lukea näitä kaikkia viestejä mutta jo 5 ensimmäistä oli selvästi kaikki ämmien kirjoittamia... kaikki oli heittämässä äijän pihalle tietämättä edes mitä riita koski, niin tyypillisiä muijia.

Herätkää jo, jos äijä ny vähä kamoja paiskii niin ei se tarkoita että se on vaimon ja lasten hakkaaja. Vieraissa taisit käydä ja nyt omatunto kolkuttaa ja tulet tänne kerjäämään sääliä.

Ettekö oikeasti ymmärrä että äijästä ei mikään muu ole ärsyttävämpää kuin ämmä joka istuu sohvalla sanomatta mitään nokka pystyssä ja luulee kaikkien asioiden hoituvan itsestään.

Miten niin sun vastaus olis sua alistava?



Kyllä vituttaa kaikista eniten tollaset ihmiset jotka on niin lapsellisia etti vastaa. Ap:hän on tässä tapuksesa kanssa yhtä idiootti kun miehensä. Mies riehuu ja ap pesee kätensä koko hommasta koska "ainoastaan" jätti vastaamatta.

Onko AP:n käsitys yhteiselämästä tollanen, vittuillessaan ei vastata?



Ap oli siis tän jutun säälittävä kärsijä ja AP:n mies pahis?



Hyvä kai se on täällä valittaa ja kertoo vaan oma näkemyksensä. Eihän me voida kukaan tietää mitä oikesti tapahtu kun ei ola oltu paikanpäällä. Meillä on vain ja ainoastaaan AP:n näkemys.



Niin ja kumpi se pahempi oikeestaan on miettikäääs ny. Mies joka reihu ja hajotti jonkun kynsilakkapullon ja jotain

VAIKO AP joka härnää ja käyttää henkistä väkivaltaa kun ei vastaa ja itte vieläpä kirjottaa vlatataisteluista ja kuinka ei anna periksi. Ei tarttekaan antaa mutta eihän tollanen elämä toimikaan kun molemmat yrittää alistaa toistaan.



Onko sulla AP peiliä kotona lainkaan?

Jos miehesi on tuollainen psyykkisesti sairas ukon rähjäke, niin olethan tyhjentänyt koneen sivuhistorian, ettei pääse tutkimaan juttujasi?



Koeta löytää jostain se kimmoke, joka vie teidät uuteen valoisaan elämään, ilman pelkoa.



Voimia!

Ap oli siis tän jutun säälittävä kärsijä ja AP:n mies pahis?

väkivallan uhalla jokin sanominen, joka ei ole oikeasti kyseisen ihmisen mielipide. MISTÄ näitä tämmöisiä miehiä sikää?! Miksi ap:n olisi pitäinyt myöntää jotain minkä takana ei seiso? Mitä iloa moisesta myöntymisestä on miehelle, mutta kuin voitto voittamisen vuoksi?

MIIKSET SÄ -AP- VOI VASTATA JOS TOINEN KYSYY SULTA??????

vain yksi vastaus, ja jos ei vastaa oikein, tavarat lentelee. Oikeasti ap:n miehellä ei ole kaikki kotona.

niin, en ole mitenkään pesemässä itseäni pois vastuusta, ettenkö olisi syypää moniin riitoihin. Meidän suhteemme on ajautunut tällaiseen tilanteeseen hoitamattmien ongelmien vuoksi.



Ja kyllä sekin varmaan on alistavaa, jos kohtelee toista viileästi? Mutta en ikinä, koskaan voisi pakottaa uhkaamalla ketään yhtään mihinkään, laittaa selkää seinää vasten. Lennelköön vaan tavarat (kunhan lapsi ei näe) - muttei uhkauksen tuloksena. Ei paljon kynsilakat ja hajuvedet sureta.



PELKÄÄN. Tärisen, pakko kuitenkin pysyä kasassa ja viettää "normaali" päivä.



ap

En todellakaan jaksa lukea näitä kaikkia viestejä mutta jo 5 ensimmäistä oli selvästi kaikki ämmien kirjoittamia... kaikki oli heittämässä äijän pihalle tietämättä edes mitä riita koski, niin tyypillisiä muijia. Herätkää jo, jos äijä ny vähä kamoja paiskii niin ei se tarkoita että se on vaimon ja lasten hakkaaja. Vieraissa taisit käydä ja nyt omatunto kolkuttaa ja tulet tänne kerjäämään sääliä. Ettekö oikeasti ymmärrä että äijästä ei mikään muu ole ärsyttävämpää kuin ämmä joka istuu sohvalla sanomatta mitään nokka pystyssä ja luulee kaikkien asioiden hoituvan itsestään.

Sulle on ilmeisesti normaalia et tavaroita heitellään riitatilanteessa. Ihan sama mikä on tilanne ollut, lapsen eikä kenenkään muunkaan tarvitse tuollaista käytöstä nähdä.

Herätkää jo, jos äijä ny vähä kamoja paiskii niin ei se tarkoita että se on vaimon ja lasten hakkaaja.

Mutta sairas ihminen kuitenkin. kenenkään ei tarvitse katsella tuommoista kotonaan, oli tuo hullu sitten perheen mies tai nainen.

niin josko sittenkin pakkaisit laukut ja lähtisit pois sillä aikaa, kun mies on töissä. Jos epäröit, niin saat varmuutta päätkösellesi sillä, että koitat puhua hänelle tapahtuneesta näin jälkeenpäin. Tulet todennäköisesti huomaamaan, että sama syyllistäminen alkaa uudestaan.



Tilanteenne ei tule muuttumaan miksikään, ellet sinä sille jotain tee. Miehellesi olet nyt vain oiva stressilelu, johon purkaa kaikki ne agressiot, joita töissä ei pysty purkamaan.