Herkät naiset(infj/hsp) - millainen mies teillä on?

Olen INFJ, mutta mä olen kyllä juuri sitä yksin koodailevaa tyyppiä. AIna ollut liian erakko parisuhteisiin.

Tuli niitä silti nuorena pari kertaa kokeiltua, ja todettua että ekstroverttejä en arjessani siedä oikein yhtään. Pisimmän aikaa seurustelin INFP-tyyppisen miehen kanssa, jonka kanssa sinänsä homma toimi ihian hyvin. Mutta lopulta päädyin silti siihen, kun mies alkoi painostaa yhteen asumaan ja naimisiin, että en halua, olen mieluummin yksin.

En muuten myöskään ole perinteisessä mielessä herkkä. Toki, minulla on herkkä intuitio asioista, mutta olen aika äänekäs ja suoraviivainen ihminen muuten. Töissä saatan olla vähän pelättykin kun töksäyttelen suoraan ja kovalla, matalalla äänellä mitä sylki suuhun tuo :D 

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen on herkkä luonteeltaan, niin millainen mies hänelle silloin sopii?

Herkällä tarkoitan tässä luonnehdintaa joka sopii infj/hsp -tyyppiin. Ihminen joka on empaattinen, introvertti, ei-kilpailuhenkinen jne. Mutta silti huumorintajuinen, esteettinen, pärjää omassa työssään. Eli en tarkoita tässä nyt sellaista "hullu tiedenainen" tyyppistä nörttiä joka vaan koodaa yms illat yksin tyytyväisenä.

Suomessa moni nainen on (ehkä pakostakin) tomera emäntä -tyyppinen, tykkää rakentaa iltaisin miehen kanssa ok-taloa, komentaa miestä ja lapsia. Ja dynamiikka parisuhteessa on monesti se, että nainen puhuu molempien puolesta ja on jämäkämpi. On ehkä pakko, kun se mies ei puhu. Korkeintaan kännissä riehuu.

Mutta jos ei halua olla miehelle äitinä ja työnjohtajana, niin millainen mies sitten?

Vastakohtako: estp-tyypin mies, vai onko joku herkkis tullut onnelliseksi itsensäkaltaisen "taiteilijasielun" kanssa.

Itse uskon että se estp olisi hyvä, mutta mistä löytää?

Kokemuksia?

Vaimoni on juurikin infj/hsp ja minä supersosiaalinen puhekone ja ehkä jopa vähän narsismiin taipuva suurella egolla varustettu ikiliikkuja. Suhteemme toimii nimenomaan erilaisuutemme takia. Olemme todellakin kuin Ying ja Yang.

Kun toinen meinaa kokonaan erakoitua kotosalle minä raahaan hänet vaikka tukasta ulkomaailmaan ja kun mulla alkaa mennä vähän liian isoilla kierroksilla vaimo pistää vähäksi aikaa sen ulko-oven kiinni. Vaimo pitää mun jalat maassa kun luulot alkaa kasvaa liian suuriksi ja minä toisaalta muistuttelen häntä hänen omasta suuruudestaan kun sitä vaatimattomuutta on hänelle siunaantunut meidän molempien edestä.

Kohta 20 vuotta aviossa tällä reseptillä ja matka on ollut mitä paras.

Vierailija kirjoitti:

Kun toinen meinaa kokonaan erakoitua kotosalle minä raahaan hänet vaikka tukasta ulkomaailmaan....

Kuulostaa painajaiselta. Itse ainakin haluan erakoitua mahdollisimman paljon ja jos joku yrittäisi sitä estää, se suhde loppuisi siihen.

t. INFJ-erakkonainen

Mun mies on ESTJ ("johtaja") ja suhde on kestänyt yli 20 vuotta. Itse siis olen INFJ.

Olen kyllä ajoin kaivannut empatiaa enempi häneltä, ja ärsyyntynyt hänen musta-valkoisuudestaan. Hyvääkin on paljon, tietysti. Hän on vakaa peruskallio ja jämäkästi hoitaa asiat. Olemme auttaneet toisiamme paljon elämän eri osa-alueilla.

Olen INFP, herkkä (outo, melankolinen) taiteilija. Mun mies on sellainen hyvä johtaja, tykkää pitää langat käsissään. On samalla jämäkkä, mutta empaattinen ja lempeä, hyvin reilu kaikille. Kiinnostunut faktoista, harrastukset hyvin perinteisen miehekkäitä. Hyvin looginen, ei puhu paljon tunteista, vaan puhuu teoillaan. Tykkää rutiineista. Hyvä sydän.

Mulla on miehen kanssa turvallinen olo. Kiehtoo miehen utelias mieli ja oppimisen ilo. Mies on tosi hyvä keksimään hauskaa tekemistä. On mulle tosi hellä ja lempeä. Se on sellainen "kallio", säteilee tasaisen tyytyväistä positiivista ilmapiiriä. Mun kanssa mies pääsee toteuttamaan luovaa puoltaan, rentoutumaan ja hellittämään suorittamisesta. Olen ihan vastuullinen aikuinen, mutta hyvällä tavalla on sellasta lapsenomaista iloa ja "taiteilijarenttumaisuutta", joka kai piristää miestä. :D Ollaan hyvä tiimi niin seikkailuissa, kuin arjen askareissa.

Oon kans infp ja tiian et just tollanen mjes sopis mulle xD