Herkät naiset(infj/hsp) - millainen mies teillä on?

En tunne ko termejä mutta keskustelu vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Olen itse herkkä mutta vahva ihminen enkä ole kohdannut sopivaa kumppania vaikka olen jo 50 v eikä yrityksiä puutu. En halua että minut jyrätään enkä halua jyrätä ketään. Tuntuu siltä, että monet hakevat joko nimenomaan itseään vahvempaa tai itseään heikompaa kumppania. Minä olen aina hakenut tasavertaista kumppanuutta mutta sitä on ollut mahdotonta löytää.

Mies on sellainen introvertin ja ekstrovertin välillä oleva (ihan kuin minäkin) eli viihdytään kotona, mutta ollaan sosiaalisia työelämässä. Suhde on hyvin tasa-arvoinen ja keskusteleva. Päätetään asiat yhdessä, puhutaan paljon kaikista asioista, pohditaan omaa elämäämme ja valintojamme. Ainoa "vika" on silloin tällöin esiintuleva äkkipikaisuus: suuttuu herkästi ja ilmaisee sen selvästi. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että minäkin olen peräti alkanut oppia riitelemään kun normaalisti olen konfliktitilanteissa sulkeutunut kuin simpukka. Olen aika kova stressaamaan ja murehtimaan asioita, ja mies jaksaa kuunnella.

No mun perusluonne tälläinen: herkkä, joskus jopa yli herkkä, kiltti, ymmärtäväinen, avoin, ystävällinen, tempperamenttinen ja joskus suutun liian herkästi.

Mulla miehenä itseäni vanhempi, komea mies, jolla on takanaan huume ja rikostausta, ollut vankilassa useampia kertoja. Mutta mies päässyt jo menneisyydestään eroon ja luonteeltaan on kanssa kiltti ja mukava (mutta ei silti mikään tylsä mikki hiiri kuten taustasta näkee.), tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen, menevä, energinen, positiivinen, hyvä isä.

Mä etsin siis vahvaa miestä ja itseni vastakohtaa, jonka kanssa tulen kuitenkin hyvin toimeen, niin täydentämään minua. Vahvat miehet viehättää. :)

Mulla on ekstrovertti mutta ujo mies. Ei mikään macho. Puhumme paljon ja meillä on ihan "nössö" suhde, tosin aika reippaastikin ruoditaan asioita.

Sellainen alfauros: erittäin fyysinen, luonnostaan atleettinen ja seksuaalisesti kyvykäs ja seksuaaliset tarpeet ovat voimakkaita. Hyvässä kunnossa, lihaksikas  eikä grammaakaan ylipainoa, tosin treenaa paljon ja urheilu on tärkeä juttu. Lisäksi synnännäinen johtaja, tottunut käskyttämään. Kohtelee minua kunnioittavasti, auttaa takkia päälle, kantaa painavimmat kassit, pitää mun puolia. Käyttää sanoja hani, kulta, rakas mutta ei mitenkään ällösti. Ei juokse karkuun, vaan minua satuttanut tai uhkaava saa hänet eteensä selvittelemään asian. Huomaavainen ja hellä rakastaja, mutta välillä tykkää rajuistakin otteista. Pitää huolta ja on velvollisuuden tuntoinen ja mm kerran mua niin hymyilytti kun se tuumasi yhdestä valokuvasta (jossa perheen äiti oli ylinnä), että tuo olisi kyllä miehen paikka, mies se on kuka pitää pesueestaan huolta. On herkkyyttäkin, tykkää keskustella asioista (ja etenkin seksistä), koko ajan miettii miten saisi minut nauttimaan. Mahtava suutelija, kestää pitempään kun kolme minuuttia (mulla ex oli ns kolme minuutin muna), ymmärtää esileikin päälle. Tämä hänen seksuaalisuutensa ja huomaavaisuutensa tuottaa nyt ongelmia, kun minulla on haluttomuutta. Minua vituttaa kuin pientä oravaa kun tiedän mistä jään paitsi ja mies kärsii, kun on niin vaikeeta kun mä en halua, tuntee tekevänsä väärin mua kohtaan kun meillä on seksiä silti ja joskus jää tulematta kun kokee niin voimakkaasti että tuntuu hyväksikäytöltä. Mä tartten just tuollaisen ja tykkään siitä että mies vie ja mä vikisen (rakkauselämässä). Kuuntelee kyllä toiveitani. Ei silti ole täydellinen tietenkään.

Mulla infj:llä on miehenä intp. Luulen, että i kaipaa usein toista i:tä. Minä ainakin. Sen sijaan tuskaa tuo miehen p-tyyppiys, eli ei tietenkään tarvii suunnitella, katsotaan sitten lähempänä...

Mieheni on huolettomasti elämään suhtautuva, suoraviivainen, tasapainoinen, avoin ja helposti tulkittava ekstrovertti, joka uskaltaa ottaa riskejä ja suunnittelee koko ajan jotain uutta. Hän on parhaimmillaan innostavaa seuraa ja aktiivisena ihmisenä rikastuttaa myös minun elämääni. Huonoimmillaan hän on ymmärtämätön, yksisilmäinen sekä ajattelussaan rajoittunut ja mustavalkoinen. Hän tarvitsee minua tulkiksi itsensä ja lastensa välillä, koska on joskus ihmeteltävän ymmärtämätön heidän mielialojaan ja ajatuksiaan kohtaan.

Minua hän kohtelee hellästi ja rakkaudella, pitää omana prinsessanaan ja kohtelee huolehtivasti ja arvostaen. Luulen oman onnellisuuteni olevan pitkälti riippuvainen hänen huomiostaan ja hellyydestään, sillä hän jaksaa vuodesta toiseen pitää minua suurena ihmeenään ja aarteenaan. Hän jaksaa katsoa ihaillen, koskee paljon ja vetää minut päivittäin syliinsä, koska se on hänen mukaansa parasta elämässä, kun saa pitää minua sydäntään vasten.

Hän on jämäkkä, järjestelmällinen ja äärimmäisen vastuuntuntoinen. Luotettavuutensa ja vakautensa vuoksi hän on varmasti sopiva kumppani minulle, joka olen hetkessä eläjä ja joka tarvitsen vakauttajan, jotta voin itse leijailla syvemmissä maailmoissa. Kaipaisin usein syvällisempiä keskusteluja mieheni kanssa, sillä itse en jaksa innostua auton varaosista, remonttikohteista yms., jotka ovat hänen sydäntään lähellä, eivätkä omat mielenkiinnonkohteeni innosta häntä kuuntelemaan. 

Hän on kuitenkin monessa mielessä hyvin sopiva ihminen rinnalleni, ja usein mietin, että jos olisin yksin, kuihtuisin pian ja painuisin jonkinlaiseen depressioon. Niin paljon hän kastelee ja ravitsee minua ja on taustalla se voima, johon koen voivani turvata aina ja joka tilanteessa. Yksin minusta ei olisi elämään suuren rakkaudenkaipuuni, läheisriippuvaisuuteni ja elämänpelkoni kanssa, sen tiedostan.

"Herkällä tarkoitan tässä luonnehdintaa joka sopii infj/hsp -tyyppiin. Ihminen joka on empaattinen, introvertti, ei-kilpailuhenkinen jne. Mutta silti huumorintajuinen, esteettinen, pärjää omassa työssään. Eli en tarkoita tässä nyt sellaista "hullu tiedenainen" tyyppistä nörttiä joka vaan koodaa yms illat yksin tyytyväisenä.
"

Minä olen INFJ, ja aika lailla tuollainen "hullu tiedenainen", koodari ihan ammatiltanikin ;-) Mieheni Myers-Briggs tyyppiä en tiedä, mutta olen aika varma että ainakaan hän ei ole intuitiviinen, joskus tuntuu ettei hänellä ole mitään intuitioita vaan hän on pelkän loogisen järjen varassa. Tulemme kuitenkin hyvin toimeen, koska minullakin on looginen puoleni, jota myös ammatissani päivät pitkät käytän, ja pidän rikkaan sisäisen elämäni omana yksityisenä asianani, koska tiedän ettei mies pysty siitä mitään ymmärtämään.

Jos mieheltä puuttuu herkkyys, häneltä puuttuu usein myös kykyä empatiaan ja toisten huomioimiseen muutenkin. Lisäksi hän ei ymmärrä miksi olet pahoittanut mielesi tai miksi haluaisit katsoa rauhallista elokuvaa, tai lähteä kuuntelemaan luontoon linnunlaulua, taidenäyttelyyn tai auttaa ystävää ihan vain hyvästä sydämestä. Hän haluaisi mieluiten katsoa lätkää, juoda kaljaa ja lähteä katselemaan naisia baariin. Kärjistetysti. 

Mutta makunsa kullakin, minua kyllä herkistää itseänikin tietynasteinen herkkyys miehessä, nimenomaan romanttisessa ja rakkaudellisessa mielessä.

32

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 14:27"]Jos nainen on herkkä luonteeltaan, niin millainen mies hänelle silloin sopii?

Herkällä tarkoitan tässä luonnehdintaa joka sopii infj/hsp -tyyppiin. Ihminen joka on empaattinen, introvertti, ei-kilpailuhenkinen jne. Mutta silti huumorintajuinen, esteettinen, pärjää omassa työssään. Eli en tarkoita tässä nyt sellaista "hullu tiedenainen" tyyppistä nörttiä joka vaan koodaa yms illat yksin tyytyväisenä.

Suomessa moni nainen on (ehkä pakostakin) tomera emäntä -tyyppinen, tykkää rakentaa iltaisin miehen kanssa ok-taloa, komentaa miestä ja lapsia. Ja dynamiikka parisuhteessa on monesti se, että nainen puhuu molempien puolesta ja on jämäkämpi. On ehkä pakko, kun se mies ei puhu. Korkeintaan kännissä riehuu.

Mutta jos ei halua olla miehelle äitinä ja työnjohtajana, niin millainen mies sitten?

Vastakohtako: estp-tyypin mies, vai onko joku herkkis tullut onnelliseksi itsensäkaltaisen "taiteilijasielun" kanssa.

Itse uskon että se estp olisi hyvä, mutta mistä löytää?

Kokemuksia?

[/quote]

Miehenä kommentoin. Olen aina ollut aika ujo, herkkä, toisaalta kiltti ja toisaalta hiukan temperamenttinen heppu. En fyysisesti huippukuntoinen, ihan tavallinen silmälasipäinen kaveri, hiukan taiteilijatyyppi mutta hyvin introvertti. Teininä en saanut naisten huomiota ja luulinkin että jään ilman naista. Olikin ihanaa huomata, että kaltaisiani naisia on paljon ja moni pitää tällaisista miehistä. Nuorena oli niin paljon vientiä etten edes tajunnut, miten naiset tykkäävät miehestä, joka ei ole perinteisen muotin mukainen maskuliinisankari. Kun lopulta löysin sen oikean, hän oli samanlainen kuin minä. En koskaan ole tajunnut atm-miesten itkua naisenpuutteesta, koska löysin lopulta mahtavan, älykkään, hauskan, herkän ja kauniin naisen, joka tahtoi minut, kiltin pehmomiehen. :)

Ei kaikki INFJ-tyypit ole erityisen auttavaisia. Itsekään en ole. Olen aivan liian introvertti ja epäsosiaalinen ollakseni kiinnostunut ihmisten auttamisesta tai yleensäkään heidän seurastaan. Kestän seuraa rajoitetussa määrin, mutta enempää kuin on pakko en todellakaan sitä halua, esim. kavereita en ole koskaan halunnut, pakkososiaalisuus työssä riittää ja on liikaakin. 

Olen aika tasan infj:n ja intj:n rajalla. En koe olevani erityisherkkä. Mieheni on avarakatseinen, älykäs, "moderni" mies.

Miten kaikki yhtäkkiä tietävät jotkut hemmetin kirjaintyypit itsestäänselvyyksinä?

Itselläni on melko samanlainen mies, mutta olemme vähän eri kohdissa eri tavoin asennoituvia, eli meillä riittää kinasteltavaa mutta ehkä myös täydennämme toisiamme. Mies jyrää työelämässä, mutta kotona ja perheen asioita hoidettaessa hän välttelee ja sysää vastuun minulle. Hän on myös enemmän primadonna, kun minä saan sen 'järkevän' roolin.

INFJ ei ole herkkä olento. Hän kaipaa säpinää visioilleen. ESTP on hänen unelmamiehensä.

INFP on herkkä ihminen. Kaikista herkin vaikka ei näytä tunteitaan. Hänelle sopii pariksi ESTJ. ESTJ on kovan pinnan alla pehmo. Itse ENFP:na tiedän kuinka ESTJ:n saa käyttäytymään tunteellisesti tarjoamalla heille sitä. Yksi ESTJ on vanhemmiten alkanut ruokkimaan lintuja, kulkukissoja, siilejä ja vastaavia päivittäin.

Ap vaikuttaa tyhmältä. Yleistää.

Olen INFJ enkä ole löytänyt miestä itselleni ikinä. Vedän puoleeni sellaisia ekstroverttejä, koväänisiä alfauroksia, ehkä ulkonäköni ja tietynlaisen suoraviivaisuuteni ja räväkkyyteni takia. Mutta pidempään suhteeseen en pysty näiden tyyppien kanssa, koska suhde jää liian pinnalliselle tasolle, koska noista miehistä ei ole jakamaan intuitiivista maailmaani. Ei pelkkä seksi ja arjen tason juttelu riitä minulle, haluaisin syvempää henkisen tason jakamista, mutta sitä en ole koskaan löytänyt koska sentyyppiset miehet joiden kanssa sitä voisi olla, suorastaan kammoavat minua. 

Ymmärrän kyllä miksi, minä en varmasti pinnallisesti vaikuta ollenkaan siltä mitä olen sisältä. En ole ujo. En ole analysoija enkä herkkä perinteisessä mielessä (tunnetasolla). Minä vaan olen vähän, tai aika paljon, "toisesta maailmasta", tähän maalliseen aikaan kovin henkinen ja sillä tasolla herkkä. Mutta sitä puolta ei voi näyttää arjessa, koska esim. työ edellyttää loogisuutta ja käytännön tasolla pysymistä, joten se mitä minusta näkyy ulospäin on liikenaisen tehokas ja looginen julkisivu.

En tiedä kuulunko mainitsemaasi kategoriaan varsinaisesti. Olen kuitenkin herkkä ja kiltin puoleinen nainen. olen huomannut, että minusta kiinnostuvat herkät ja tunteelliset miehet... Kai minussa sitten on jotain sellaista herkkyyttä mikä vetoaa tuon tyyppisiin miehiin. Huomaan aika monesti,että minua pidetään sellaisena vakavasti otettavana "vaimo ehdokkaana"... Mikään tosikko, harmaa hiirulainen en ole...

Olen elämäni aikana tehnyt sisäisen vaelluksen ääripäästä toiseen. Nyt, 50+ Vuotiaana olen ESTJ. LOL. :DDDD

Tuskin tällä luonteella on saumaa minkäänlaiseen mieheen. Tai sitten tuommoinen INFJ-mies.... ellei se pelästy ja pissi pöksyihinsä.

Sekä itse että mieheni olemme INFP. Hyvin pyyhkii.

Aiemmin tapasin aina ihastua INTJ-tyyppeihin, luojan kiitos en enää. Epäsopivampaa saa herkkis hakea. (No ok, ehkä joku ESTJ, mutta en voisi kuvitellakaan ihastuvani moiseen.)

Ei mbti niin hyvä juttu ole että kannattaa sen perusteella miettiä kumppanivalintaa. Mutta jos nyt on pakko, niin infj:lle sopii parhaiten entp tai enfp. Tutkittu juttu. Toisen kirjaimen tulee olla aina sama. Vaikka siinäkin se vaihteluväli on tärkein.