Herkät naiset(infj/hsp) - millainen mies teillä on?

Oletteko tietoisia että extroverttiys ei ole sama asia kuin epäherkkä. On olemassa erityisherkkiä extroverttejäkin, heillä näyttäisi olevan ihan omia tapaamisiakin, erityisherkkien yhdistyksen kalenterin perusteella.

Itseäni jotenkin vaan sieppaa, kun jotkut kuvittelevat että introvertti on aina herkkä ja extrovertti tyhmä kouhottaja.

Jos mbti:n perusteella miettii mikä sopii INFJ:lle pahraiten, niin se on entp tai enfp. Intuitiven on helpompi ymmärtää toista intuitivea. Ja herkälle sopii parhaiten toinen herkkä. Epäherkkä ESTP olisi varmaan se pahin mahdollinen vaihtoehto.

Vastakohdat viehättää on mielestäni huono lähtokohta parisuhteelle. Mieluummin paljon yhteistä.

t.herkkä mies

No joo, lähinnä omassa viestissä se introverttiys tuli siitä, että olen itse infj. Tiedän kyllä että intovertti ei ole sama kuin herkkä. Sitä tarkoitinkin kun aloitusviestissä kirjoitin, että en tarkoita tässä käsitellä perinteisen nörttityypin sielunelämää.

Itsekin olen kaikesta huolimatta työssä, jossa pitää pärjätä suurten ihmisjoukkojen kanssa, olla sanavalmis ja osoittaa perinteisiä ekstrovertin piirteitä. Sekin puoli minusta löytyy ja silti olen ennen kaikkea herkkä.

ap

kertokaa nyt vielä tosiaan että missä te sitten olette tavanneet. Baarit on mulle kauhistus, mutta siellähän ne ihmiset tuntuu olevan?

Niin, joidenkin analyysien mukaan estp ja infj ovat saman kolikon kaksi puolta, eikä siis välttämättä niin tuhoisa yhdistelmä. Riippuu tietenkin yksilöistä.

Olen siis vasta pari viikkoa sitten tehnyt mbti:n, av:n innoittamana muuten;), ja hiukan nyt innostunut tästä testistä, vaikka tajuan kyllä ettei se mikään lopullinen totuus mistään ole. Mutta ihme osuva paikoitellen!

ap

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 17:56"]

kertokaa nyt vielä tosiaan että missä te sitten olette tavanneet.

[/quote]

Opiskelujen kautta. Vähemmän yllättäen samanlaiset ihmiset hakeutuvat opsiskelmaan samaa aineyhdistelmää. 

Olen itse INFP:n ja INTP:n välimaastossa ja HSP sopii myös. Mieheni on INTP ja herkkä hänkin, tosin erilaisella tavalla kuin minä. Pääosin sujuu hyvin, tajuamme toisiamme ja osaamme siksi tukea toista tarvittaessa. Ongelmiakin on, mutta niinhän kaikissa suhteissa. Mies löytyi netistä.

Minä olen infj, kolmesti virallisesti testattu. Mutta erityisherkkä en ole. Ammatiltani olen aikuiskouluttaja, eli olen hyvä siinä, mutta esiintyminen syö energiaani. 

Olin 20 v naimisissa istj:n kanssa. Koleerikko, vahva, päättäjä. Hävisin hänen kanssaan. En kestänyt sitä kilpailua, kumpi voittaa. Hän ei ymmärtänyt minua.

nyt minulla on aivan ihana mies. Hän on entp. Minusta tuo n-ulottuvuus on se merkityksellisin juttu. Se meitä yhdistää, ja sen kautta hän minua ymmärtää. eli n on intuitiivisuus.

täytyy muistaa, että jokaišessa dimensiossa on myös keskikohta. Eli saman janan ääripäät on ekstroversio ja introversio. On eri asia, onko vain hieman ekstrovertin puolelle, vai onko siellä ääripäässä.

ja muuten, jokin amerikkalainen mbti-sivusto suosittelee infj:lle joko entp ja enfp -tyyppejä. jokin 16 personality types tms on sivuston nimi.

29 jatkaa. Unohdin kertoa, missä tapasimme. Noh, mies tuli hakemaan minut kotoa. hän tuli tekemään yhtä duunia. Hänessä viehätyin siitä, että vaikka hän oli suor! Niin hän pysyi omalla reviirillään, eikä ollut yhtään päällekäyoä.

INFJ täällä. Mies on ISTJ. Luulen, että monelle INFJ:lle tai herkälle saattaisi olla liian T-painotteinen. Välillä on itsestänikin siltä tuntunut, mutta muuten yhteiselo sujuu hyvin. Mies on ehkä alkanut ymmärtämään vähitellen F-puoltani, mutta N ja S eivät kohtaa ikinä. Ei se tosin haittaa, kunhan kummatkin kunnioittaa toistensa näkemyksiä.

Ottaisin mieluiten itselleni herkän miehen. En muista tuosta testistä saamaani tulosta, mutta erityisherkkä-testien mukaan menen siihen kuvaukseen. Ja aloittajan kuvaukseen. Kyllä minusta olisi parasta, jos miehen kanssa oltaisiin samalla "herkkyysasteella", ja pidän sitä piirrettä erityisen vetovoimaisena. Nykyinen mieheni ei ole kovinkaan herkkä tyyppi.

Mielenkiintoista, useimmat tuntuvat liputtavan samankaltaisuuden kanssa. Varmasti siinä on tottakin. Itse  olen vaan alkanut ajatella sitä vastapari-teoriaa senkin takia, kun perheenjäseninä on tätä hsp-osastoa ja olen koko pienen ikäni saanut käyttää siihen terapioimiseen/murehtimiseen. Infj näet auttaa aina....

Rupesi tuntumaan että sellainen vakaa, järkkymätön tyyppi olis mulle hyväksi. Ja minullakin toivottavasti jotain annettavaa hänelle:) 

ap

jos minulla olisi samanlainen mies kuin minä, ei meillä tapahtuisi koskaan mitään. Nyhjöttäisimme aina vain kotona...

29

29, tuota minäkin olen ajatellut:)

ap

Mulla on itsellä taipumusta murehtimiseen ja melankoliaan. Mun poikaystävä taas ei turhasta murehdi ja ottaa elämän niinku se tulee. Toisaalta raivostuttavaa, mutta mitähän siitäkin tulisi, jos yhdessä masisteltaisi... :D Musta on ihanaa, että hän nostaa mut pois sieltä itsesäälin syövereistä eikä lähde aina mun tunteisiin mukaan. Ne kun menee välillä melkoista vuoristorataa... Hän on mulle semmonen järjenääni :)

Minä olen infp ja mies on samoin, joskin vielä paremmin saattais sopia yhteen enfp ja infp koska toisen ekstroverttius aktivoisi introvertinpaa osapuolta. Niin ainakin luulen omalla kohdalla, kun seurustelin ekstrovertin kanssa aikaisemmin niin oli helppo olla itsekin sosiaalisempi, koska pääsin siinä turvallisesti toisen siivellä mukaan. 2 infp:tä helposti eristäytyy omalle mukavuusalueelleen.

Mut oon onnellinen, toimii tää näin myöskin hyvin, vähän eri tavalla kun ollaan niin samanlaisia, mutta ollaan myös rakastuneita  :))

Mikä tahansa yhdistelmä voi toimia, yksilöitähän tässä ollaan. Mutta se kaikkein merkityksellisin akseli tuossa mbti:ssä on intuitive/sensor. Muut voivat olla mitä tahansa, mutta intuitivena en hirveän kauan jaksa sensoreita. Eivätkä sensorit jaksa hirveän kauan minua. Tuo on ehdottomasti se tärkein. Miten joku hetkessä eläjä jaksaisi kuunnella minun analyysejäni? Ja miten minä, analyyttinen ja teoreettinen ihminen jaksaisin jatkuvasti keskittyä tähän tylsään tosielämän arkeen? Infj-estp ei toimisi ikinä.

Itse tajusin oman taipuvaisuuteni melankoliaan ja negatiivisuuteen vasta poikaystäväni tavattuani :D Monet kaltaiseni ovat sanoneet, että heitä ärsyttää tosi positiiviset ihmiset, mutta minua ei. Minuun se ainakin vaikuttaa positiivisesti. En tiedä mitä siitä tulisi, jos olisimme poikaystäväni kanssa samanlaisia. Kirjottelin siis jo edellisellä sivulla, en muista monesko viesti :) Tavattiin perinteisesti baarissa, mutta selvinpäin. 

Heh, no minä haluaisin keskittyä enemmän tähän arkielämään ja tulla pois ns. omasta maailmastani. Työssä se onnistuukin kun on pakko, mutta sitten itsekseni olen sellainen että en saa oikein lähdettyä mihinkään, tulee murehdittua liikaa jne. 

Ja tiedän että sopivan ihmisen vaikutus auttaisi. Osaan olla hauska, iloita jne. mutta en osaa sitä aina yksin tai täysin samanlaisten herkkisten kanssa.

Vaikka sanotaan, ettei saisi olla riippuvainen muista, niin eihän täällä kuitenkaan kukaan tyhjiössä elä?

Pitäisi vaan tehdä jotain konkreettista että tapaisi uusia ihmisiä...

ap

Mieheni on sellainen turvallinen ja kiltti. Hän on tosi kohtelias kaikille, hellä ja ottaa huomioon, sellainen herrasmies. Hän ei oikein osaa riidellä eikä ikinä huuda mulle. Muutenkin hän on sellainen tahdikas eikä riehu, sekoile tai ikinä käyttäydy agressiivisesti. Hän on introvertin ja ekstrovertin välissä, eli on mielellään vaan mun kanssa kotona mut on sosiaalinen sitten ihmisten kanssa. Oon löytäny oikeen kultakimpaleen, jolla hermot kestää vaikka itkeskelen ja stressaan usein ja arvostaa mua tälläisenä kuin oon, kilttinä perhekeskeisenä "hissukkana" eikä uraohjuksena.

Ollaan itseasiassa tavattu baarissa :D 18-vuotiaana vietin villiä kesää ja tanssin iltoja baareissa. Mies tuli juttelemaan ja edettiin aika nopeasti. Sillä tiellä ollaan <3

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:02"]

Infj näet auttaa aina....

[/quote]

Olen INFJ enkä ole tippaakaan hoivaajatyyppiä.