Lue keskustelun säännöt.
Kysymys lihaville sinkkunaisille
03.12.2020 |
Onko mitään toivoa, että saisin lihavan naisen laihtumaan parisuhteessa? En nyt tarkoita mitään että pitäisi tulla joksikin ig-malliksi, vaan että saisiko n. 165 kg / 100 kg naisen laihtumaan vaikka 80 kiloiseksi.
Pidän hänestä paljon, mutta en voi sille mitään, että haluaisin parisuhteeseen naisen kanssa, joka mm. voisi vielä saada lapsia ( ei mitenkään ihan kauheasti aikaa enää meidän kohdalla ) , ja joka pysyy suht terveenä vielä vuosikymmeniä eikä kuole sydänkohtaukseen 20 vuoden päästä.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 168/110kg ja aika klassinen tapaus - lihoin lyhyessä ajassa suhteessa yli 20kg ja mies lipsautti kännissä, että mun pitäisi laihduttaa. Ei sanonut ilkeästi, mutta kyllä se sattui. Kun jo itse vihaa omaa vartaloaan niin vielä kun oma rakaskin vihaa sitä niin ei tässä ole seksiä tai muutakaan läheisyyttä enää ollut, kun en itse ole halunnut, vaikka mies ”kerjää” aina. Vielä kun sanoi tuon siinä yhteydessä kun puhuin siitä paljon minä vihaan omaa kroppaani. Mutta en syyllistä miestä mistään, koska oikeessahan hän on. Fakta on silti se, että kun olen saanut painoa pudotettua niin etsin uuden kumppanin ja yritän parhaani olla lihomatta suhteessa.
eli roikut sitte ton miehen kans miksi? et yksin uskalla olla ja laihtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tytöt, isot ongelmat.
Noin, nyt mä sanoin sen mihin edellinen tällainen ketju kaatui. Nyt vaan syödään poppareita ja odotellaan, että kehoposetiivareiden silakkaparvi tulee tänne, ja koko keskustelu poistetaan.
...voi kuule, kyllä se silakkaparvi, vai sanoisinki valasparvi, on jo täällä. :)
Tietysti jos itse on liian pieni mies, niin ahdistaa. Mutta kun ei teitä hentoja miehiäkään kukaan pakota valaita valitsemaan...Vai pakottaako?
Aloitus on kuvottavan ihmisen tekele, halu purkaa omaa naisettomuuden traumaa luullen, että joku oikeasti piittaa mitä joku pikkupoika ajattelee. Tuo asenne, että yrittää kelpuuttaa ihmisen jonka kokee epämiellyttävänä kun en yksinkään osaa olla, on tosi ruma.
Nimim. hoikka
Olen 181 cm/ 89kg Penkki 110kg /kyykky 145 kg /Mave 195kg rasvaprosentti 14% 43v. naisystävä 31v. 168cm / 55kg
Että älä sinäkään nyt sitten projisoi sitä sun miesvihaa, kun et selkeästikään mitään tiedä. Olen seurustellut myös isompien tyttöjen kanssa, ja joka kerta sama juttu. Terveys ja itsetunto-ongelmat. Lopulta luovuin, vaikka itse olenkin sitä mieltä että pyöreys voi olla seksikästä.
Itseä harmittaa, ei pyöreät tytöt, vaan se, että niistä jatkuvista ongelmista ei voi puhua. Siinä mielessä kehopositiivisuus torppaa aidon keskustelun. Ja siksi trollaan, koska nää keskustelut aina poistetaan. Että terveisiä vaan sinnekin päin.
Hoikilla voi olla yhtä paljon itsetunto-ongelmia kuin lihavilla. Salit ovat yksi pahimpia paikkoja, vatsalihakset eivät näy riittävästi, aina on jossain liikaa rasvaa ja aina tulee vastaan joku, jolla on parempi vartalo. Itse olen ollut aina hoikka, mutta aina on ollut myös itsetunto-ongelmia vartaloni ja ulkonäön suhteen.
PS. Joko tyttöystäväsi A) valehtelee painosta, B) hän on vartaloltaan hyvin poikamainen tai C) hänellä ei ole lihaksia.
Oma kokemus on toinen. Aktiiviset salimimmit on vahvasti kiinni elämässä, heillä on itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin näillä isommilla, kirkas ja positiivinen mieli. Tämä siis oma kokemukseni. Olen seurustellut neljän kanssa, ikää 22-38v.
P.S Tietäjä taas tietämässä... Nykyinen mimmi ei ole aktiivinen salimimmi. Käy vain pari kertaa viikossa. Ei treenaa isoja lihaksia, vaan lähinnä kiinteyttää. Muuten lenkkeilee. Vartalo on siro, hoikka, vähän sellainen mallilook.
Itseään jatkuvasti peilaavilla ja selfietä napsivilla salikissoilla on yleensä se kaikista huonoin itsetunto. Tunnetkohan naisia lainkaan?
Ja sama jatkuu... Nyt väitetään, että hyvännäköiset on niitä kaikista epävarmimpia ja heikot on vahvimpia ja mitä vielä. Torpataan keskustelua minkä keretään.
Ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan näkis miten heikoilla vesillä ollaan.
Terve sielu terveessä ruumissa. Se joka tämän kieltää, elää umpiossa.
Ihan käsittämätön ajattelumalli. Jotenkin et vain tunnu ymmärtävän, että huono itsetunto ei ole välttämättä sidoksissa painoon.
Olen itse aktiivinen salilla kävijä, ja vaikka itsetuntoni saattaa päälle päin vaikuttaa ihan hyvältä ja esim ilman vaatteita tiedän olevani katseenkestävä, on se sisimmäinen itsetunto hieman alavireessä. En tunne, että kelpaisin tällaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tytöt, isot ongelmat.
Noin, nyt mä sanoin sen mihin edellinen tällainen ketju kaatui. Nyt vaan syödään poppareita ja odotellaan, että kehoposetiivareiden silakkaparvi tulee tänne, ja koko keskustelu poistetaan.
...voi kuule, kyllä se silakkaparvi, vai sanoisinki valasparvi, on jo täällä. :)
Tietysti jos itse on liian pieni mies, niin ahdistaa. Mutta kun ei teitä hentoja miehiäkään kukaan pakota valaita valitsemaan...Vai pakottaako?
Aloitus on kuvottavan ihmisen tekele, halu purkaa omaa naisettomuuden traumaa luullen, että joku oikeasti piittaa mitä joku pikkupoika ajattelee. Tuo asenne, että yrittää kelpuuttaa ihmisen jonka kokee epämiellyttävänä kun en yksinkään osaa olla, on tosi ruma.
Nimim. hoikka
Olen 181 cm/ 89kg Penkki 110kg /kyykky 145 kg /Mave 195kg rasvaprosentti 14% 43v. naisystävä 31v. 168cm / 55kg
Että älä sinäkään nyt sitten projisoi sitä sun miesvihaa, kun et selkeästikään mitään tiedä. Olen seurustellut myös isompien tyttöjen kanssa, ja joka kerta sama juttu. Terveys ja itsetunto-ongelmat. Lopulta luovuin, vaikka itse olenkin sitä mieltä että pyöreys voi olla seksikästä.
Itseä harmittaa, ei pyöreät tytöt, vaan se, että niistä jatkuvista ongelmista ei voi puhua. Siinä mielessä kehopositiivisuus torppaa aidon keskustelun. Ja siksi trollaan, koska nää keskustelut aina poistetaan. Että terveisiä vaan sinnekin päin.
Hoikilla voi olla yhtä paljon itsetunto-ongelmia kuin lihavilla. Salit ovat yksi pahimpia paikkoja, vatsalihakset eivät näy riittävästi, aina on jossain liikaa rasvaa ja aina tulee vastaan joku, jolla on parempi vartalo. Itse olen ollut aina hoikka, mutta aina on ollut myös itsetunto-ongelmia vartaloni ja ulkonäön suhteen.
PS. Joko tyttöystäväsi A) valehtelee painosta, B) hän on vartaloltaan hyvin poikamainen tai C) hänellä ei ole lihaksia.
Oma kokemus on toinen. Aktiiviset salimimmit on vahvasti kiinni elämässä, heillä on itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin näillä isommilla, kirkas ja positiivinen mieli. Tämä siis oma kokemukseni. Olen seurustellut neljän kanssa, ikää 22-38v.
P.S Tietäjä taas tietämässä... Nykyinen mimmi ei ole aktiivinen salimimmi. Käy vain pari kertaa viikossa. Ei treenaa isoja lihaksia, vaan lähinnä kiinteyttää. Muuten lenkkeilee. Vartalo on siro, hoikka, vähän sellainen mallilook.
Itseään jatkuvasti peilaavilla ja selfietä napsivilla salikissoilla on yleensä se kaikista huonoin itsetunto. Tunnetkohan naisia lainkaan?
Ja sama jatkuu... Nyt väitetään, että hyvännäköiset on niitä kaikista epävarmimpia ja heikot on vahvimpia ja mitä vielä. Torpataan keskustelua minkä keretään.
Ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan näkis miten heikoilla vesillä ollaan.
Terve sielu terveessä ruumissa. Se joka tämän kieltää, elää umpiossa.
Ihan käsittämätön ajattelumalli. Jotenkin et vain tunnu ymmärtävän, että huono itsetunto ei ole välttämättä sidoksissa painoon.
Olen itse aktiivinen salilla kävijä, ja vaikka itsetuntoni saattaa päälle päin vaikuttaa ihan hyvältä ja esim ilman vaatteita tiedän olevani katseenkestävä, on se sisimmäinen itsetunto hieman alavireessä. En tunne, että kelpaisin tällaisena kuin olen.
No sittenhän sinun on tehtävä työtä itsesi kanssa. Laita inner game -kuntoon. Ja kikilla naisilla on aina välillä itsetuntoon liittyvää häikkää, ei sitä kukaan kiellä.
Et kuitenkaan voi vakavissasi väittää, että trendikkäiden ja suosittujen salimimmien itsetunto laahaa yleisesti samalla tasolla vakavasti ylipainoisten kanssa. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Nyt valot päälle siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tytöt, isot ongelmat.
Noin, nyt mä sanoin sen mihin edellinen tällainen ketju kaatui. Nyt vaan syödään poppareita ja odotellaan, että kehoposetiivareiden silakkaparvi tulee tänne, ja koko keskustelu poistetaan.
...voi kuule, kyllä se silakkaparvi, vai sanoisinki valasparvi, on jo täällä. :)
Tietysti jos itse on liian pieni mies, niin ahdistaa. Mutta kun ei teitä hentoja miehiäkään kukaan pakota valaita valitsemaan...Vai pakottaako?
Aloitus on kuvottavan ihmisen tekele, halu purkaa omaa naisettomuuden traumaa luullen, että joku oikeasti piittaa mitä joku pikkupoika ajattelee. Tuo asenne, että yrittää kelpuuttaa ihmisen jonka kokee epämiellyttävänä kun en yksinkään osaa olla, on tosi ruma.
Nimim. hoikka
Olen 181 cm/ 89kg Penkki 110kg /kyykky 145 kg /Mave 195kg rasvaprosentti 14% 43v. naisystävä 31v. 168cm / 55kg
Että älä sinäkään nyt sitten projisoi sitä sun miesvihaa, kun et selkeästikään mitään tiedä. Olen seurustellut myös isompien tyttöjen kanssa, ja joka kerta sama juttu. Terveys ja itsetunto-ongelmat. Lopulta luovuin, vaikka itse olenkin sitä mieltä että pyöreys voi olla seksikästä.
Itseä harmittaa, ei pyöreät tytöt, vaan se, että niistä jatkuvista ongelmista ei voi puhua. Siinä mielessä kehopositiivisuus torppaa aidon keskustelun. Ja siksi trollaan, koska nää keskustelut aina poistetaan. Että terveisiä vaan sinnekin päin.
Hoikilla voi olla yhtä paljon itsetunto-ongelmia kuin lihavilla. Salit ovat yksi pahimpia paikkoja, vatsalihakset eivät näy riittävästi, aina on jossain liikaa rasvaa ja aina tulee vastaan joku, jolla on parempi vartalo. Itse olen ollut aina hoikka, mutta aina on ollut myös itsetunto-ongelmia vartaloni ja ulkonäön suhteen.
PS. Joko tyttöystäväsi A) valehtelee painosta, B) hän on vartaloltaan hyvin poikamainen tai C) hänellä ei ole lihaksia.
Oma kokemus on toinen. Aktiiviset salimimmit on vahvasti kiinni elämässä, heillä on itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin näillä isommilla, kirkas ja positiivinen mieli. Tämä siis oma kokemukseni. Olen seurustellut neljän kanssa, ikää 22-38v.
P.S Tietäjä taas tietämässä... Nykyinen mimmi ei ole aktiivinen salimimmi. Käy vain pari kertaa viikossa. Ei treenaa isoja lihaksia, vaan lähinnä kiinteyttää. Muuten lenkkeilee. Vartalo on siro, hoikka, vähän sellainen mallilook.
Itseään jatkuvasti peilaavilla ja selfietä napsivilla salikissoilla on yleensä se kaikista huonoin itsetunto. Tunnetkohan naisia lainkaan?
Ja sama jatkuu... Nyt väitetään, että hyvännäköiset on niitä kaikista epävarmimpia ja heikot on vahvimpia ja mitä vielä. Torpataan keskustelua minkä keretään.
Ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan näkis miten heikoilla vesillä ollaan.
Terve sielu terveessä ruumissa. Se joka tämän kieltää, elää umpiossa.
Ihan käsittämätön ajattelumalli. Jotenkin et vain tunnu ymmärtävän, että huono itsetunto ei ole välttämättä sidoksissa painoon.
Olen itse aktiivinen salilla kävijä, ja vaikka itsetuntoni saattaa päälle päin vaikuttaa ihan hyvältä ja esim ilman vaatteita tiedän olevani katseenkestävä, on se sisimmäinen itsetunto hieman alavireessä. En tunne, että kelpaisin tällaisena kuin olen.
No sittenhän sinun on tehtävä työtä itsesi kanssa. Laita inner game -kuntoon. Ja kikilla naisilla on aina välillä itsetuntoon liittyvää häikkää, ei sitä kukaan kiellä.
Et kuitenkaan voi vakavissasi väittää, että trendikkäiden ja suosittujen salimimmien itsetunto laahaa yleisesti samalla tasolla vakavasti ylipainoisten kanssa. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Nyt valot päälle siellä.
Kummalla mielestäsi on parempi itsetunto, Maisa Torpalla vai Kaarina Hazardilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun naisella on PCOS-oireyhtymä ja lihoo tolkuttomasti sen tiimoilta, vaikka itse syön esim ruokailussa varmaan kolminkertaisen annoksen häneen verrattuna. Tiedän ajansaatossa lähipiiristä kaksi muutakin samaa oireryhmää sairastavaa ja kaikki ovat olleet pitkästi yli satakiloisia.
Minullakin PCOS ja olen teinistä asti ollut ylipainoinen, kummasti kuitenkin elintapoja muuttamalla pudotin 105-kiloisesta 85 kiloon pysyvästi ja tarkoitus olisi pudottaa taas kohta lisää =D
Ei ylipainoon vain yksinkertaisesti ole muuta selitystä kuin yli oman tarpeen syöminen. Ihmisillä vaan sattuu olemaan luonnostaan älytön määrä työkaluja huijata itseään ja nykyajan prosessoitu pikaruoka tuo myös oman mausteensa soppaan. "Säästöliekki", "en laihdu vaikka syön 1000 kcal päivässä", "hiilarit lihottaa", "kilpirauhasen vajaatoiminta pitää minut lihavana" yms huutelut ovat kaikki rehellistä hevonpaskaa, ilman tieteellisiä perusteita.
(Ja kyllä, poikkeus vahvistaa säännön, olen käsittänyt että rankka kortisonikuuri voi kerätä nestettä nautitusta ruoasta huolimatta ja tällöin ihminen voi olla nesteturvonnut ilman mahdollisuutta vaikuttaa. En kuitenkaan ihan niele sitä, että kaikki kadulla vastaantulevat normilihavat olisivat rankalla kortisonikuurilla, eiköhän tämä ole aika marginaalinen poikkeus.)
Siskollani on 30 kg ylipainoa sekä PCOS. Laihduttaminen on ihan käsittämättömän vaikeaa hänelle. Lääkärin ohjauksessa kaloreita on pudotettu jopa 800 kcal / päivä, ja viikkojen kituuttaminen toi -2 kg tuloksen. Hänen päiväkulutuksensa pitäisi laskujen mukaan (pituus, paino, sukupuoli, ikä, aktiivisuus) olla n. 1800 kcal ja tuhannella pysyy samassa painossa. Ja käy päivittäin lenkillä sekä jumppaa kotona. Lääkärikin sanoo että ehdottomasti sairaudella on osansa tässä.
Kuka jaksaa olla loputtomiin kitukuurilla? Kukaan ei ole niin vahva (ellei sairastu psyykkisesti syömishäiriöön). Millaista olisi jos kroppa huutaa ruokaa 24/7 ja saat syödä alle 800 kcal lopun elämääsi? Kauanko jaksaisit sortumatta 1200 kcal "mässäilypäivään" jolla taas normaalit ihmiset eivät pysy edes hengissä ja sinä lihot?
Siskoni edelleen yrittää aktiivisesti laihtua ja teemme kaikkemme tukeaksemme häntä, ilman tekosyitä. Mutta tuntuu aika pahalta kun ihmiset tuomitsevat hänet laiskaksi läskiksi tietämättä tilannetta ja sitä että hän todella yrittää kaikkensa. Onneksi miehensä sentään on järkevä ja tukee projektissa.
Tiedän niin hyvin tuon tunteen! Onnea siskosi laihdutukselle. Painin samojen ongelmien kanssa ja sain laihdutettua 1000 kcal/pv 8 kiloa, mutta nyt pitäisi alkaa syömään vain tuon 800kcal, koska mitään muutosta ei tapahdu enään. Harrastan vielä liikuntaa n. 8 tuntia viikossa. Pakko myöntää, että ei tämä ole kyllä helppoa yhtään. Kiva, kun jaksatte kannustaa silti siskosi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun naisella on PCOS-oireyhtymä ja lihoo tolkuttomasti sen tiimoilta, vaikka itse syön esim ruokailussa varmaan kolminkertaisen annoksen häneen verrattuna. Tiedän ajansaatossa lähipiiristä kaksi muutakin samaa oireryhmää sairastavaa ja kaikki ovat olleet pitkästi yli satakiloisia.
Minullakin PCOS ja olen teinistä asti ollut ylipainoinen, kummasti kuitenkin elintapoja muuttamalla pudotin 105-kiloisesta 85 kiloon pysyvästi ja tarkoitus olisi pudottaa taas kohta lisää =D
Ei ylipainoon vain yksinkertaisesti ole muuta selitystä kuin yli oman tarpeen syöminen. Ihmisillä vaan sattuu olemaan luonnostaan älytön määrä työkaluja huijata itseään ja nykyajan prosessoitu pikaruoka tuo myös oman mausteensa soppaan. "Säästöliekki", "en laihdu vaikka syön 1000 kcal päivässä", "hiilarit lihottaa", "kilpirauhasen vajaatoiminta pitää minut lihavana" yms huutelut ovat kaikki rehellistä hevonpaskaa, ilman tieteellisiä perusteita.
(Ja kyllä, poikkeus vahvistaa säännön, olen käsittänyt että rankka kortisonikuuri voi kerätä nestettä nautitusta ruoasta huolimatta ja tällöin ihminen voi olla nesteturvonnut ilman mahdollisuutta vaikuttaa. En kuitenkaan ihan niele sitä, että kaikki kadulla vastaantulevat normilihavat olisivat rankalla kortisonikuurilla, eiköhän tämä ole aika marginaalinen poikkeus.)
Siskollani on 30 kg ylipainoa sekä PCOS. Laihduttaminen on ihan käsittämättömän vaikeaa hänelle. Lääkärin ohjauksessa kaloreita on pudotettu jopa 800 kcal / päivä, ja viikkojen kituuttaminen toi -2 kg tuloksen. Hänen päiväkulutuksensa pitäisi laskujen mukaan (pituus, paino, sukupuoli, ikä, aktiivisuus) olla n. 1800 kcal ja tuhannella pysyy samassa painossa. Ja käy päivittäin lenkillä sekä jumppaa kotona. Lääkärikin sanoo että ehdottomasti sairaudella on osansa tässä.
Kuka jaksaa olla loputtomiin kitukuurilla? Kukaan ei ole niin vahva (ellei sairastu psyykkisesti syömishäiriöön). Millaista olisi jos kroppa huutaa ruokaa 24/7 ja saat syödä alle 800 kcal lopun elämääsi? Kauanko jaksaisit sortumatta 1200 kcal "mässäilypäivään" jolla taas normaalit ihmiset eivät pysy edes hengissä ja sinä lihot?
Siskoni edelleen yrittää aktiivisesti laihtua ja teemme kaikkemme tukeaksemme häntä, ilman tekosyitä. Mutta tuntuu aika pahalta kun ihmiset tuomitsevat hänet laiskaksi läskiksi tietämättä tilannetta ja sitä että hän todella yrittää kaikkensa. Onneksi miehensä sentään on järkevä ja tukee projektissa.
Tiedän niin hyvin tuon tunteen! Onnea siskosi laihdutukselle. Painin samojen ongelmien kanssa ja sain laihdutettua 1000 kcal/pv 8 kiloa, mutta nyt pitäisi alkaa syömään vain tuon 800kcal, koska mitään muutosta ei tapahdu enään. Harrastan vielä liikuntaa n. 8 tuntia viikossa. Pakko myöntää, että ei tämä ole kyllä helppoa yhtään. Kiva, kun jaksatte kannustaa silti siskosi
Siis siskoasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan tietysti yrittää saada häntä innostumaan liikunnasta ja näyttää esimerkkiä terveellisestä ruoasta. Tavallaan teet selväksi, että arvostat terveellisiä elämäntapoja. Jos nainen lähtee mukaan, ehkä muutostakin sitten tapahtuu.
Sanoisin kuitenkin, että yleensä ihmiset ovat jonkinlaisia ja omaavat tietyt elämäntavat puolisosta riippumatta. Hetkeksi voi skarpata, mutta elämän vastoinkäymisten ja arjen myötä ihminen luisuu vanhoihin tottumuksiin, jos alunperin motivaatio muutokseen on tullut toiselta ihmiseltä eikä itseltä.
Mistä tuollainen todella kova lihominen yleensä sitten johtuu? Ei tämä nainen vaikuta syövän jatkuvasti yli kulutuksen, joten eikö hänen pitäisi laihtua automaattisesti, jos hän ei salaa syöpöttele joka päivä jotain marspatukoita ja hillomunkkeja?
t. ap
Moni saattaa piilotella syömisiään ja herkutella erityisesti yksinollessaan. Syyt ovat moninaiset, jokaisella omansa. Voi olla tottumusta, palkitsemista, syömishäiriöitä, kyvyttömyyttä ymmärtää kalorimääriä eli tiedon puutetta, nautiskelua jne.
Aina ylipaino ei tarkoita sitä että ihminen mässäilee ja ahmii herkkuja ja on harrastamatta liikuntaa eikä osaa laskea kaloreita. Esim. hormonit voi vaikuttaa.
Itse harrastan liikuntaa monta tuntia päivässä, syön terveellistä ruokaa mutta silti syöpää estävä lääkitys rintasyövän jälkeen nostaa kiloja ihan tuhottomasti eivätkä lähde millään pois.
Myös muut sairaudet voi vaikuttaa, esim. unettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 168/110kg ja aika klassinen tapaus - lihoin lyhyessä ajassa suhteessa yli 20kg ja mies lipsautti kännissä, että mun pitäisi laihduttaa. Ei sanonut ilkeästi, mutta kyllä se sattui. Kun jo itse vihaa omaa vartaloaan niin vielä kun oma rakaskin vihaa sitä niin ei tässä ole seksiä tai muutakaan läheisyyttä enää ollut, kun en itse ole halunnut, vaikka mies ”kerjää” aina. Vielä kun sanoi tuon siinä yhteydessä kun puhuin siitä paljon minä vihaan omaa kroppaani. Mutta en syyllistä miestä mistään, koska oikeessahan hän on. Fakta on silti se, että kun olen saanut painoa pudotettua niin etsin uuden kumppanin ja yritän parhaani olla lihomatta suhteessa.
Ihan oikeastikko jätät miehen sen takia kun hän totesi että sinun olisi hyvä laihduttaa? Vaikka tiedostat tämän itsekkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tytöt, isot ongelmat.
Noin, nyt mä sanoin sen mihin edellinen tällainen ketju kaatui. Nyt vaan syödään poppareita ja odotellaan, että kehoposetiivareiden silakkaparvi tulee tänne, ja koko keskustelu poistetaan.
...voi kuule, kyllä se silakkaparvi, vai sanoisinki valasparvi, on jo täällä. :)
Tietysti jos itse on liian pieni mies, niin ahdistaa. Mutta kun ei teitä hentoja miehiäkään kukaan pakota valaita valitsemaan...Vai pakottaako?
Aloitus on kuvottavan ihmisen tekele, halu purkaa omaa naisettomuuden traumaa luullen, että joku oikeasti piittaa mitä joku pikkupoika ajattelee. Tuo asenne, että yrittää kelpuuttaa ihmisen jonka kokee epämiellyttävänä kun en yksinkään osaa olla, on tosi ruma.
Nimim. hoikka
Olen 181 cm/ 89kg Penkki 110kg /kyykky 145 kg /Mave 195kg rasvaprosentti 14% 43v. naisystävä 31v. 168cm / 55kg
Että älä sinäkään nyt sitten projisoi sitä sun miesvihaa, kun et selkeästikään mitään tiedä. Olen seurustellut myös isompien tyttöjen kanssa, ja joka kerta sama juttu. Terveys ja itsetunto-ongelmat. Lopulta luovuin, vaikka itse olenkin sitä mieltä että pyöreys voi olla seksikästä.
Itseä harmittaa, ei pyöreät tytöt, vaan se, että niistä jatkuvista ongelmista ei voi puhua. Siinä mielessä kehopositiivisuus torppaa aidon keskustelun. Ja siksi trollaan, koska nää keskustelut aina poistetaan. Että terveisiä vaan sinnekin päin.
Hoikilla voi olla yhtä paljon itsetunto-ongelmia kuin lihavilla. Salit ovat yksi pahimpia paikkoja, vatsalihakset eivät näy riittävästi, aina on jossain liikaa rasvaa ja aina tulee vastaan joku, jolla on parempi vartalo. Itse olen ollut aina hoikka, mutta aina on ollut myös itsetunto-ongelmia vartaloni ja ulkonäön suhteen.
PS. Joko tyttöystäväsi A) valehtelee painosta, B) hän on vartaloltaan hyvin poikamainen tai C) hänellä ei ole lihaksia.
Oma kokemus on toinen. Aktiiviset salimimmit on vahvasti kiinni elämässä, heillä on itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin näillä isommilla, kirkas ja positiivinen mieli. Tämä siis oma kokemukseni. Olen seurustellut neljän kanssa, ikää 22-38v.
P.S Tietäjä taas tietämässä... Nykyinen mimmi ei ole aktiivinen salimimmi. Käy vain pari kertaa viikossa. Ei treenaa isoja lihaksia, vaan lähinnä kiinteyttää. Muuten lenkkeilee. Vartalo on siro, hoikka, vähän sellainen mallilook.
Itseään jatkuvasti peilaavilla ja selfietä napsivilla salikissoilla on yleensä se kaikista huonoin itsetunto. Tunnetkohan naisia lainkaan?
Ja sama jatkuu... Nyt väitetään, että hyvännäköiset on niitä kaikista epävarmimpia ja heikot on vahvimpia ja mitä vielä. Torpataan keskustelua minkä keretään.
Ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan näkis miten heikoilla vesillä ollaan.
Terve sielu terveessä ruumissa. Se joka tämän kieltää, elää umpiossa.
Ihan käsittämätön ajattelumalli. Jotenkin et vain tunnu ymmärtävän, että huono itsetunto ei ole välttämättä sidoksissa painoon.
Olen itse aktiivinen salilla kävijä, ja vaikka itsetuntoni saattaa päälle päin vaikuttaa ihan hyvältä ja esim ilman vaatteita tiedän olevani katseenkestävä, on se sisimmäinen itsetunto hieman alavireessä. En tunne, että kelpaisin tällaisena kuin olen.
No sittenhän sinun on tehtävä työtä itsesi kanssa. Laita inner game -kuntoon. Ja kikilla naisilla on aina välillä itsetuntoon liittyvää häikkää, ei sitä kukaan kiellä.
Et kuitenkaan voi vakavissasi väittää, että trendikkäiden ja suosittujen salimimmien itsetunto laahaa yleisesti samalla tasolla vakavasti ylipainoisten kanssa. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Nyt valot päälle siellä.
Kummalla mielestäsi on parempi itsetunto, Maisa Torpalla vai Kaarina Hazardilla?
Miksi pitää valita se kaikista huonoin hyvännäkösistä vs. huippu pyöreämmistä? Sama kuin vertaisi Matti Nykästä Björn Wahlroosiin. Todistaako se jotain? Antaako se lopullisen vastauksen, joka kumoaa väitteeni siitä, että terveillä ja hoikilla tytöillä on pääosin paremmin itsetuntoasiat kuin ylipainoisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tytöt, isot ongelmat.
Noin, nyt mä sanoin sen mihin edellinen tällainen ketju kaatui. Nyt vaan syödään poppareita ja odotellaan, että kehoposetiivareiden silakkaparvi tulee tänne, ja koko keskustelu poistetaan.
...voi kuule, kyllä se silakkaparvi, vai sanoisinki valasparvi, on jo täällä. :)
Tietysti jos itse on liian pieni mies, niin ahdistaa. Mutta kun ei teitä hentoja miehiäkään kukaan pakota valaita valitsemaan...Vai pakottaako?
Aloitus on kuvottavan ihmisen tekele, halu purkaa omaa naisettomuuden traumaa luullen, että joku oikeasti piittaa mitä joku pikkupoika ajattelee. Tuo asenne, että yrittää kelpuuttaa ihmisen jonka kokee epämiellyttävänä kun en yksinkään osaa olla, on tosi ruma.
Nimim. hoikka
Olen 181 cm/ 89kg Penkki 110kg /kyykky 145 kg /Mave 195kg rasvaprosentti 14% 43v. naisystävä 31v. 168cm / 55kg
Että älä sinäkään nyt sitten projisoi sitä sun miesvihaa, kun et selkeästikään mitään tiedä. Olen seurustellut myös isompien tyttöjen kanssa, ja joka kerta sama juttu. Terveys ja itsetunto-ongelmat. Lopulta luovuin, vaikka itse olenkin sitä mieltä että pyöreys voi olla seksikästä.
Itseä harmittaa, ei pyöreät tytöt, vaan se, että niistä jatkuvista ongelmista ei voi puhua. Siinä mielessä kehopositiivisuus torppaa aidon keskustelun. Ja siksi trollaan, koska nää keskustelut aina poistetaan. Että terveisiä vaan sinnekin päin.
Hoikilla voi olla yhtä paljon itsetunto-ongelmia kuin lihavilla. Salit ovat yksi pahimpia paikkoja, vatsalihakset eivät näy riittävästi, aina on jossain liikaa rasvaa ja aina tulee vastaan joku, jolla on parempi vartalo. Itse olen ollut aina hoikka, mutta aina on ollut myös itsetunto-ongelmia vartaloni ja ulkonäön suhteen.
PS. Joko tyttöystäväsi A) valehtelee painosta, B) hän on vartaloltaan hyvin poikamainen tai C) hänellä ei ole lihaksia.
Oma kokemus on toinen. Aktiiviset salimimmit on vahvasti kiinni elämässä, heillä on itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin näillä isommilla, kirkas ja positiivinen mieli. Tämä siis oma kokemukseni. Olen seurustellut neljän kanssa, ikää 22-38v.
P.S Tietäjä taas tietämässä... Nykyinen mimmi ei ole aktiivinen salimimmi. Käy vain pari kertaa viikossa. Ei treenaa isoja lihaksia, vaan lähinnä kiinteyttää. Muuten lenkkeilee. Vartalo on siro, hoikka, vähän sellainen mallilook.
Itseään jatkuvasti peilaavilla ja selfietä napsivilla salikissoilla on yleensä se kaikista huonoin itsetunto. Tunnetkohan naisia lainkaan?
Ja sama jatkuu... Nyt väitetään, että hyvännäköiset on niitä kaikista epävarmimpia ja heikot on vahvimpia ja mitä vielä. Torpataan keskustelua minkä keretään.
Ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan näkis miten heikoilla vesillä ollaan.
Terve sielu terveessä ruumissa. Se joka tämän kieltää, elää umpiossa.
Ihan käsittämätön ajattelumalli. Jotenkin et vain tunnu ymmärtävän, että huono itsetunto ei ole välttämättä sidoksissa painoon.
Olen itse aktiivinen salilla kävijä, ja vaikka itsetuntoni saattaa päälle päin vaikuttaa ihan hyvältä ja esim ilman vaatteita tiedän olevani katseenkestävä, on se sisimmäinen itsetunto hieman alavireessä. En tunne, että kelpaisin tällaisena kuin olen.
No sittenhän sinun on tehtävä työtä itsesi kanssa. Laita inner game -kuntoon. Ja kikilla naisilla on aina välillä itsetuntoon liittyvää häikkää, ei sitä kukaan kiellä.
Et kuitenkaan voi vakavissasi väittää, että trendikkäiden ja suosittujen salimimmien itsetunto laahaa yleisesti samalla tasolla vakavasti ylipainoisten kanssa. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Nyt valot päälle siellä.
Kummalla mielestäsi on parempi itsetunto, Maisa Torpalla vai Kaarina Hazardilla?
Miksi pitää valita se kaikista huonoin hyvännäkösistä vs. huippu pyöreämmistä? Sama kuin vertaisi Matti Nykästä Björn Wahlroosiin. Todistaako se jotain? Antaako se lopullisen vastauksen, joka kumoaa väitteeni siitä, että terveillä ja hoikilla tytöillä on pääosin paremmin itsetuntoasiat kuin ylipainoisilla?
Laitan tähän vielä jatkoksi tämän: https://yle.fi/uutiset/3-9395488
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä ihmiset voivat painaa tuollaisia määriä? Olen 170 cm nainen ja painan 65 kg, en todellakaan mikään keijukainen, ja tuntuu aivan uskomattomalta, että tähän voisi tulla vielä 30-40 kiloa painoa lisää. Mitä ihmiset syövät ja ennen kaikkea miksi?? En voi käsittää.
Minä olen tänään syönyt banaanin, 2 cappucinoa, perunamuusia ja vegepihvin, satsuman, ruisleipää ja pilkottuja kasviksia tahinikastikkeella ja appelsiinimehua. Söin siksi kun on nälkä ja heikottaa jos en syö. Näistä tuo tahiniakastike on varmasti turhan rasvainen mutta en syönyt sitä paljon ja kasvikset vaan on niin hyviä sen kanssa. Illalla syön varmaan vispipuuroa vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuollainen 165cm/80kg ja minua pidetään lihavana.
Sinähän jumankauta olet lihava, ellet sitten ole 20% rasvaprosentilla oleva ja suunnitelmallisesti voimaharjoittelua harrastava nainen.
Ihan kaikkea en nyt jaksanut lukea, mutta vastaan ap sinulle.
Kyllä on täysin mahdollista, että puolisosi laihduttaa ja myös pysyy saavutetussa painossa, on se sitten 80 tai 60kg. Sinä et kuitenkaan voi puolisosi puolesta laihtua. Puolison täytyy itse haluta muutosta ja uusia elämäntapoja. Se, että laihtuuko puolisosi ja pysyykö paino poissa on täysin puolisosi käsissä. Voit toki kannustaa ja olla tukena, silläkin on iso merkitys.
Ehkä sinun pitäisi pohtia haluatko olla puolisosi rinnalla lopun elämääsi, vaikka hän ei laihtuisin yhtään. Vastaus tähän kysymykseen on mielestäni asian ydin.
Olen itse lihonut parisuhteen aikana kymmeniä kiloja. Olen myös omasta tahdostani laihduttanut kymmeniä kiloja. Puoliso on säilynyt samana ja siitä olen kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun naisella on PCOS-oireyhtymä ja lihoo tolkuttomasti sen tiimoilta, vaikka itse syön esim ruokailussa varmaan kolminkertaisen annoksen häneen verrattuna. Tiedän ajansaatossa lähipiiristä kaksi muutakin samaa oireryhmää sairastavaa ja kaikki ovat olleet pitkästi yli satakiloisia.
PCOS pidetään usein tekosyynä lihavuudelle, vaikka sitä se ei oikeasti ole. Minulla on vaikea pcos, mutta terveellisellä ruokavaliolla pysyy niin oireyhtymä kuin painokin kurissa. Ei se määrä vaan se laatu. Pcos on muuten tosi tärkeä saada tasapainoon monien ikävien oireiden takia. Hirsutismi loppui ja tulin raskaaksi ihan ruokavalion muutoksella. Pcos on hyvin usein hiilihydraattiherkkä, Helsingissä ainakin loistavia gynegologeja jotka erikoistuneet pcos hoitoon.
Hei mahtavaa, itsekin olen todella huolissani PCOSistani ja haluaisin saada sitä hoidettua. Voitko kertoa yhtään enempää tuosta ruokavaliosta? Aion kyllä hakeutua ihan kunnon lääkärille, mutta siinä voi kestää ja mieluusti kokeilisin heti voisinko joillain muutoksilla saada tätä paremmaksi.
Ruokavaliona ehdottomasti runsaskasviksinen vhh tai Keto. Verensokeripiikkien välttäminen kaiken a ja o, myös säännöllinen liikunta itselläni ehdoton oireiden lievittämiseksi. Ruokavalio varsinkin alussa tuntuu tiukalta, mutta mikäs teet. Olen mieluummin tarkka elämäntavoistani kuin parrakas nainen jolla tubulaariset rinnat (rinnat normalisoituivat mystisesti kun sain hormonit tasapainoon, en tiennyt sen olevan mahdollista). Myös anti-androgeeniset ehkäisypillerit kuten Diane Nova hillitsevät pcos oireita jotka johtuvat liiallisista vapaista andrigeeneistä. T. Sama
Kiitos paljon vastauksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot tytöt, isot ongelmat.
Noin, nyt mä sanoin sen mihin edellinen tällainen ketju kaatui. Nyt vaan syödään poppareita ja odotellaan, että kehoposetiivareiden silakkaparvi tulee tänne, ja koko keskustelu poistetaan.
...voi kuule, kyllä se silakkaparvi, vai sanoisinki valasparvi, on jo täällä. :)
Tietysti jos itse on liian pieni mies, niin ahdistaa. Mutta kun ei teitä hentoja miehiäkään kukaan pakota valaita valitsemaan...Vai pakottaako?
Aloitus on kuvottavan ihmisen tekele, halu purkaa omaa naisettomuuden traumaa luullen, että joku oikeasti piittaa mitä joku pikkupoika ajattelee. Tuo asenne, että yrittää kelpuuttaa ihmisen jonka kokee epämiellyttävänä kun en yksinkään osaa olla, on tosi ruma.
Nimim. hoikka
Olen 181 cm/ 89kg Penkki 110kg /kyykky 145 kg /Mave 195kg rasvaprosentti 14% 43v. naisystävä 31v. 168cm / 55kg
Että älä sinäkään nyt sitten projisoi sitä sun miesvihaa, kun et selkeästikään mitään tiedä. Olen seurustellut myös isompien tyttöjen kanssa, ja joka kerta sama juttu. Terveys ja itsetunto-ongelmat. Lopulta luovuin, vaikka itse olenkin sitä mieltä että pyöreys voi olla seksikästä.
Itseä harmittaa, ei pyöreät tytöt, vaan se, että niistä jatkuvista ongelmista ei voi puhua. Siinä mielessä kehopositiivisuus torppaa aidon keskustelun. Ja siksi trollaan, koska nää keskustelut aina poistetaan. Että terveisiä vaan sinnekin päin.
Hoikilla voi olla yhtä paljon itsetunto-ongelmia kuin lihavilla. Salit ovat yksi pahimpia paikkoja, vatsalihakset eivät näy riittävästi, aina on jossain liikaa rasvaa ja aina tulee vastaan joku, jolla on parempi vartalo. Itse olen ollut aina hoikka, mutta aina on ollut myös itsetunto-ongelmia vartaloni ja ulkonäön suhteen.
PS. Joko tyttöystäväsi A) valehtelee painosta, B) hän on vartaloltaan hyvin poikamainen tai C) hänellä ei ole lihaksia.
Oma kokemus on toinen. Aktiiviset salimimmit on vahvasti kiinni elämässä, heillä on itsetuntoa huomattavasti enemmän kuin näillä isommilla, kirkas ja positiivinen mieli. Tämä siis oma kokemukseni. Olen seurustellut neljän kanssa, ikää 22-38v.
P.S Tietäjä taas tietämässä... Nykyinen mimmi ei ole aktiivinen salimimmi. Käy vain pari kertaa viikossa. Ei treenaa isoja lihaksia, vaan lähinnä kiinteyttää. Muuten lenkkeilee. Vartalo on siro, hoikka, vähän sellainen mallilook.
Itseään jatkuvasti peilaavilla ja selfietä napsivilla salikissoilla on yleensä se kaikista huonoin itsetunto. Tunnetkohan naisia lainkaan?
Ja sama jatkuu... Nyt väitetään, että hyvännäköiset on niitä kaikista epävarmimpia ja heikot on vahvimpia ja mitä vielä. Torpataan keskustelua minkä keretään.
Ihan vaan sen takia, ettei ihmiset vaan näkis miten heikoilla vesillä ollaan.
Terve sielu terveessä ruumissa. Se joka tämän kieltää, elää umpiossa.
Ihan käsittämätön ajattelumalli. Jotenkin et vain tunnu ymmärtävän, että huono itsetunto ei ole välttämättä sidoksissa painoon.
Olen itse aktiivinen salilla kävijä, ja vaikka itsetuntoni saattaa päälle päin vaikuttaa ihan hyvältä ja esim ilman vaatteita tiedän olevani katseenkestävä, on se sisimmäinen itsetunto hieman alavireessä. En tunne, että kelpaisin tällaisena kuin olen.
No sittenhän sinun on tehtävä työtä itsesi kanssa. Laita inner game -kuntoon. Ja kikilla naisilla on aina välillä itsetuntoon liittyvää häikkää, ei sitä kukaan kiellä.
Et kuitenkaan voi vakavissasi väittää, että trendikkäiden ja suosittujen salimimmien itsetunto laahaa yleisesti samalla tasolla vakavasti ylipainoisten kanssa. Se nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Nyt valot päälle siellä.
Kummalla mielestäsi on parempi itsetunto, Maisa Torpalla vai Kaarina Hazardilla?
Miksi pitää valita se kaikista huonoin hyvännäkösistä vs. huippu pyöreämmistä? Sama kuin vertaisi Matti Nykästä Björn Wahlroosiin. Todistaako se jotain? Antaako se lopullisen vastauksen, joka kumoaa väitteeni siitä, että terveillä ja hoikilla tytöillä on pääosin paremmin itsetuntoasiat kuin ylipainoisilla?
En tiennytkään, että Kaarina Hazard on pyöreiden huippu. No kuule valkaa vapaavalintaisesti kuka tahansa instamisu ja dosenttinainen, sama kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäiseksi tekisi mieli kysyä, että miten sinä miellät parisuhteen; onko se joku staattinen tila, että päätetään alkaa olla parisuhteessa ja sitten siinä ollaan ja pysytään. Mutta ei nyt mennä siihen.
Jaa-a. En itse ole ihan noin ylipainoinen, mutta jos puolisoni haluaisi minun laihtuvan, niin kyllä siihen joku tosi iso porkkana vaadittaisiin. Hänen pitäisi saada minut innostumaan helposta ja mukavasta uudenlaisesta elämäntavasta ja olla itse se, joka innostaa ja järjestää ja etsii ruokareseptejä jne. Eli hänen pitäisi tehdä meille sellainen ruokailuohjelma ja -rytmi, joka sisältäisi kaikki tarvittavat ravinteet mutta kalorivajetta jäisi sen verran, että laihtuisin. Ja sen pitäisi olla sellainen ruokavalio, joka jäisi elämäntavaksi. Sen lisäksi hänen pitäisi järjestää meille liikuntamahdollisuuksia ottaen huomioon sen, että minulla menee kuitenkin ensin päivä töissä ja töiden ohessa opiskelen. Vain lajeja, joista pidän.
Ei mahdoton ajatus, mutta eipä taida toteutua.
P.S. Vastasin vaikka en ole sinkku, koska en näe että se sinkkuus olisi tässä se olennainen asia.
Sinkkuus on olennainen asia siinä mielessä, että haluaisin kuulla lihavilta sinkkunaisilta miten he asian näkevät, olisivatko he valmiita laihduttamaan isompia määriä parisuhteessa
t. ap
Itse ainakin mieluummin laihduttaisin yksin. Olen kokenut parisuhteessa laihduttamisen vaikeaksi, kun kumppani ei laihduttanut eikä näin ollen halunnut elää niin kurinalaisesti kuin mitä mun piti. Raskasta dippailla porkkanoita ja juoda kivennäisvettä kun mies mässyttää vieressä sipsejä ja juo viiniä.
No voit varmaan vaikuttaa puolisosi ruokavalioon, jos sinä vaikka kokkailet ja et osta herkkuja. Parasta naamioida tämä teidän yhteiseksi terveys projektiksi. Mutta motivaatio muuttaa omia elintapoja lähtee yksilöstä itsestään. Eli et voi tietysti estää naista ahmimasta herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paitsi, että et voi. 40 prosenttia obeeseista ihmisistä on täysin terveitä. Siis täysin terveitä. Terveysteollisuus haluaa uskotella muuta, mutta siihen on taloudelliset motivaattorit.
Laita linkkiä tähän, kuulostaa niin uskomattomalta väitteeltä ettei voi olla totta. Obeesi on vaikeasti ylilihava. Kaikilla vaikeasti ylilihavilla on vaikeita ongelmia liikkumisen kanssa ja useimmilla nivelet paukkuu yms. Lihavuus itsessään on jo sairaus, joka estää ihmistä elämästä normaalia elämää.
https://www.medicalnewstoday.com/articles/265405
Sori, 35% Jenkeissä. Suomessa tosin luultavasti korkeampi prossa, koska Suomen obeesit eivät ole yhtä obeeseja kuitenkaan.
Nopeasti lukien tuossa puhuttiin metabolisesta oireyhtymästä ja siitä, että kaikilla vaikeasti ylipainoisilla sitä ei ole. Metabolisen oireyhtymän lisäksi ylipaino aiheuttaa monia muitakin terveysongelmia, kuten nivelvaivoja. Nivelvaivainen ihminen ei ole terve.
Many people with obesity develop additional health problems known collectively as metabolic syndrome. However, not everyone with obesity has these complications. Some people call this “metabolically healthy obesity.”
A person with metabolically healthy obesity has a body mass index (BMI) of over 30, but they do not have metabolic syndrome.
Metabolic syndrome consists of high blood pressure, cardiovascular disease, type 2 diabetes, and high cholesterol.
Some studies suggest that up to 35% of people with obesity do not have metabolic syndrome. In other words, they have metabolically healthy obesity.
Sepä se onkin, kun ylipainoon liittyvät sairaudet ja vaivat kehittyvät pikkuhiljaa, ne eivät rävähdä heti päälle kun mittari näyttää tiettyä lukemaa. Joten joo, varmasti onkin paljon obeeseja jotka juuri nyt ovat ihan terveitä.
On myös paljon hoikkia ihmisiä, joilla on ne samat sairaudet, joiden ainoksi hoitokeinoksi nykyään tarjotaan "Laihduta!" reseptiä. Ihan kuin... ylipaino ei olisi se varsinainen juurisyy.
Tuollaisesta en ole kuullut, mutta en usko että lääkärit suosittelevat laihduttamista henkilöille jotka ovat ihannepainossa. Pieneltäkin tuntuva keskivartalolihavuus kyllä voi aiheuttaa ongelmia.
Miksi tämä kysymys on osoitettu nimenomaan sinkkunaisille? xD Luulisi että sieltä parisuhdepuolelta tulisi enemmän kokeneempia vastauksia?
https://adblockbrowser.org/ tai https://duckduckgo.com/
Ala selaamaan nettiä jommallakummalla nettiselaimella niin loppuu mainokset. Itse käytän adblockia juutuubin katsomiseen, koska se poistaa mainokset videoiden alusta. Duckia käytän perusselaamiseen, koska on mielestäni hieman nopeampi.