Säälitkö nuorena (19-25-vuotiaana) perheen perustaneita?
Kommentit (45)
Todellakin säälin. Vannoin ettei mulle ikinä käy niin enkä varsinkaan muutu "sellaiseksi". Toisin kävi, olen 37-vuotias kolmen lapsen äiti ja totta puhuen kaamea rupsahtanut akka :/
Ai säälinkö itseäni ja lapsiani? En.
En sääli, ja minusta tuo 19-25 on vähän liian laaja skaala nuoriksi perheen perustajiksi. Sellanen 22-25 vee on minusta jo ihan normaali ikä hankkia lapsia.
En yleensä ollenkaan. Sain itse esikoisen kun olin 28 ja loput kaksi kun olin 36 ja 37. Ajattelen JOKA IKINEN päivä, että olisi ollut mukavampi saada lapset kun olin vaikka 26, 28 ja 30.
Se vaan ei ole ollut mahdollista, joten EN KADU mitään ja rakastan syvästi lapsiani.
Itse en olisi ihan noin nuorena halunnut lapsia (20-25) - no ehkä just esikoisen olisin voinut saada 25v iässä. Minä en olisi halunnut, mutta minulla on nuoria äitejä kavereina ja ihan hyvin he ovat pärjänneet. On heillä ollut sellainen tietty huolettomuus äitiydessä, mitä itse nyt kadehdin, kun näin "vanhana akkana" osaa huolestua kaikesta. MIkä ei ole aina niin hyväkään.
Mutta siis oikeasti en kyllä sääli parikymppisen enkä nelikymppisen äidin lapsia. Molemmat ovat hyviä ikiä, nelikymppisellä vaan ei yleensä ole enää virkeää turvaverkkoa auttamassa, vaikka olisi mikä megaoksennustauti perheessä.
Voi että, minä sain kaikki neljä lastani tuolla ikähaitarilla :)
Enpä sääli. Oma äitini sai minut ollessaan 24 (ei minusta todellakaan nuori äidiksi) :D ja itse sain esikoiseni ollessani 18. Nyt pian 20:senä en ole päivääkään säälinyt itseäni tai lastani tai katunut päätöstäni :) Rakastan lastani paljon einkä koe missanneeni mitään. Helppoa on ollut, nuorena jaksaa niin hyvin, isovanhemmat on nuoria, hekin jaksaa vielä monen monta vuotta temmeltää lapsenlapsen kanssa :) En kyllä voi muuta sanoa kun että en muuttaisi mitään vaikka siihen annettaisiin mahdollisuus :)
En todellakaan sääli. Miksi säälisin? Kuulun heihin itsekin ;) Kolme lasta oli tehtynä ennen kuin täytin 25 vuotta. Nyt lapset on jo koululaisia ja himpun verran yli nelikymppisenä mulla on aikuiset lapset. Ihan fiksuja meidän lapsista on tullut, meillä molemmilla vanhemmilla on korkeakoulututkinnot, koulutusta vastaavat vakityöpaikat, oma talo ja muutenkin asiat mallillaan. Työssäni näen sen, kuinka lapsista voi olla huolehtimatta oli vanhempien ikä mikä hyvänsä.
riippuu katraan koosta. 1-2 lasta ihan normaalia, mutta jos lapsia on enemmän niin todellakin säälin. tiedän erään 26v eukon jolla on 4 lasta, eikä perheen asiat ole kovinkaan hyvin taloudelliselta kantilta.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:18"]
En sääli, ja minusta tuo 19-25 on vähän liian laaja skaala nuoriksi perheen perustajiksi. Sellanen 22-25 vee on minusta jo ihan normaali ikä hankkia lapsia.
[/quote]Säälitkö siis 19-21-vuotiaana lapsensa saaneita?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:29"]
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:18"]
En sääli, ja minusta tuo 19-25 on vähän liian laaja skaala nuoriksi perheen perustajiksi. Sellanen 22-25 vee on minusta jo ihan normaali ikä hankkia lapsia.
[/quote]Säälitkö siis 19-21-vuotiaana lapsensa saaneita?
[/quote]
En sääli. Enhän mä niin väittänyt, kun kirjoitin että en sääli ketään, mutta sitten täsmensin että en pidä 22-25-vuotiaita enää nuorina perheenperustajina vaan ihan normaalin ikäisinä, sitä nuorempia pidän nuorina mutten sääli kuitenkaan.
En. Mitä se mulle kuuluu, millon joku lapsensa tekee?
Mites sitten 18vuotiaan, 4 lapsen äitiä?
Riippuu varmaan ystäväpiiristä. Oma siskoni sai ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana. Nykyään kiroaa sitä, kuinka hänellä olisi vihdoin aikaa baareihin, mutta ystävistä on vaikeaa saada seuraa, kun ovat vasta 30-35 -vuotiana lisääntyneet. Enkä siskoanikaan sääli sen takia, pääsenpähän itse useammin viettämään hänen kanssaan baari-iltoja :) Ja onneksi hänelläkin on ystäväpiiri laajentunut ja hän on löytänyt samassa elämäntilanteessa olevia ihimisiä vapaa-aikana.
Joo ei nyt suoranaisesti liittynyt tähän ketjuun, mutta ystävien kanssa radikaalisti eri aikaan lisääntyminen voi pitkittää ruuhkavuosien tapaamattomuutta, kun kaikkien elämäntilanteet ovat niin eri kohdissa.
En mä kyllä ymmärrä, että mikä kiire on vartavasten hankkia lapsia parisuhteeseen nuorena.
Duunarit usein tekevät lapset nuorempana ja lapset jatkavat samalla linjalla. Mutta kuka maksaisi verot ja tekisi duunarien työt elleivät nämä vähän yksinkertaisemmat jotka lisääntyvät nuorina ja koulut jäävät kesken? Eikä tarvi olla yksinkertainen, mutta ne vähemmän älykkäät täällä pyörittävät monia asioita.
No en. Itse menin yhteen mieheni kanssa parikymppisenä. Vanhin lapsi on jo omillaan, on teini kotona ja kolmen vanha kuopus.
Mies yrittäjä jolla menee hyvin. Itse sairaanhoitaja ammatiltani ja olen töissä "kahdeksasta neljään"
Mitä säälimistä tässä on kun asiat on menneet hyvin ja on hyvin?
Miksi säälisin? 22-25 vuotta on ihan normaali ikä saada lapsia ja monelle vallan hyväkin ikä. Kuten minulle, esikoiseni sain 23-vuotiaana.
En sääli. Olen varsin tyytyväinen tilanteeseeni. Haluan ehdottomasti lapseni hommata hyvissä ajoin ennen kolmeakymppiä.. Terv. 22v, 7kk pojan äiti ja toinen tulossa <3
En. Sain lapseni 19- ja 21-vuotiaana. Oikein hyvä ikä. Ehdin opiskelemaankin kohtuunuorena vaikka sen hoisinkin lasten saannin jälkeen ja valmistuin ihan hyvässä iässä. Elämäni on mennyt oikein mukavasti näin ja on mukavaa kuin nyt 34-vuotiaana on jo isot lapset ja elämä aika vapaata :)
Voi apua :D
Normaali ikä lisääntyä, miksi ketään pitäisi sääliä sen vuoksi?