Säälitkö nuorena (19-25-vuotiaana) perheen perustaneita?

päinvastoin

19-25 tai 22-25 hyvä ikä saada lapsia? No ei hitossa.
Kyllä säälin noin nuorena lapset tehneitä.

En sääli jos lapset ovat olleet toivottuja, itseäni säälisin jos olisin hankkinut jo lapsia, olen siis 25. Ei olisi sopinut perhe-elämä mitenkään suunnitelmiini. Joillekin se kuitenkin sopii, ja jos osaavat nauttia nuorina perhe-elämästä, niin mikäs siinä.

Sain lapsen kesken opiskelujen, 23-vuotiaana. Suoritin muutaman vuoden päästö maisteritutkinnon loppuun ja nyt olen pyörittänyt menestyvää yritystä 12 vuotta. Nyt 18-vuotiaan lapsen kanssa upeat välit. Hän menestynyt urheilussa. Miksi sääliä minua? Tulen köyhästä perheestä, itse olen kaiken luonut.

Minäkin valmistuin 22-vuotiaana sairaanhoitajaksi, sain lapsen 23-vuotiaana ja nyt 25-vuotiaana pyrin yliopistoon. Lapsella on hyvä isä ja hän on minulle hyvä puoliso. Miksi sääliä minua? Olen saavuttanut elämässä tähän saakka kaiken toivomani ja toivottavasti lisää piisaa :)

No säälin.

Olen 22-vuotias ja kaikki kaverini jotka ovat mammoja vaikuttavat hyvin onnettomilta ja yksinäisiltä, kiroavat lapsiaan ja luonnollisesti hehkuttavat elämäänsä facebookissa.

En nyt ehkä sääli, mutta alle 22 tuntuu kyllä aika nuorelta äidiksi. Itseni mielestä siis, en tarkoita ettei olisi hyvä äiti :) Mutta 25 taas on ihan normaali...

Itse olen pian 25. Lapsia ei vielä ole mutta pitkä parisuhde on. Katsotaan nyt, jos viiden vuoden sisällä viimeistään...

Olen naimisissa, meillä on yksi lapsi ja omistusasunto, molemmilla hyvät vakituiset työpaikat. Kaipaanko sääliä koska olen 23v..?

Toiset tekee nuorempana.. itse olen kohta 25, ja vieläkään lapset ei kiinnosta, enkä edes tunne itsäni valmiiksi hankkimaan omia lapsia.. parisuhteessa ollut vasta 4 vuotta.. vielä saa rutkasti antaa ajan kulua..itsekin vielä melkein lapsi..

No samapa tuo minulle missä iässä ihmiset lapsia tekevät. Jos nyt jotain ikää miettii, niin minusta ehkä paras aika tehdä lapset olisi 25-vuotiaasta ylöspäin. Siinä on jo ehtinyt elää vähän enemmän vapaata nuoruutta ja parisuhdettakin. En vaan ymmärrä että mikä kiire monilla on vanhemmuuteen:)

En sääli. Silti en itse halunnut lapsia ihan vielä sen ikäisenä.

Enpä sääli:) Itse muutin omilleni ja vakitöihin 19v:nä, naimisiin 20v:nä ja 23v olin jo 2 lapsen äiti. Opiskelut aloitin vasta 30v:nä 3 lapsen äitinä. Nuoruus ei liity mitenkään siihen että erosin 33v:nä 13 vuoden liiton jälkeen.

Ilmeisesti olin ihan kelpo äiti koska noista lapsista on kasvanut upeita menestyviä aikuisia:) Oma esikoinen muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen 22v:nä ja ovat nyt olleet jo 13 vuotta yhdessä onnellisina.

En sääli. Säälin niitä jotka heräävät lapsentekoon sitten kun se paras fysiologinen ikä asiaan on jo ohi ja raskaaksi tulemisesta tulee työ. Fysiologisesti paras ikä alkaa n. 17-vuotiaana ja jo kolmekymppisillä saattaa olla selittämättömiä vaikeuksia.

Ai mä en enää ollut nuori, kun täytin 26 ennen kuin esikoinen syntyi. No pidinkin itseäni ihan normaalin ikäisenä perustamaan perheen.

Itseasiassa säälin heitä koska nuoruus jää elämättä. Enkä tarkoita baarireissuja vaan yleisesti kaikkea mitä olisi mukava tehdä nuorena. Surettaa nähdä noin 20v äitejä kun tietää että heidän vapaus on jo mennyt.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:01"]

Entä näiden nuorten äitien lapsia?

[/quote]

Alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat ihmiset hankkivat 18v ja ylöspäin lapsia. Sinänsä turha kysymys kysyä täällä, koska täällä kaikkien mielestä äitiys on elämän täyttymys =)

Ei oo varaa sääliä. Mua ei olis, jos vanhempani eivät olisi perustaneet perhettä alle 25-vuotiaana.

Säälin miehiä, joiden ensimmäinen tyttöystävä hankkiutuu tahallaan raskaaksi tai vahinkoraskautuu ja miehen seksielämä oli sitten siinä. Epäilen että isälleni kävi näin.

Säälin naisia, jotka saavat raskauksista revenneen alapään, suonikohjut, arpisen ihon ja ties mitä muuta. Äitini on esimerkki sellaisesta naisesta, vaikka en tietysti tiedä ihan kaikista noista asioista mutta osan kyllä. 

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:17"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:01"]

Entä näiden nuorten äitien lapsia?

[/quote]

Alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat ihmiset hankkivat 18v ja ylöspäin lapsia. Sinänsä turha kysymys kysyä täällä, koska täällä kaikkien mielestä äitiys on elämän täyttymys =)

[/quote]

Sinänsä piti meidän kohdalla paikkansa että olimme todella pienituloisia duunareita parikymppisinä. Ajattelimme että koska meillä ei kuitenkaan ole varaa "elää" (= matkustaa, opiskella, rakentaa taloa, huvitella tms) niin voimme tehdä lapset. Eikä lapset koskaan ole estäneet meitä elämästä - kun taloudellinen tilanne hieman parani matkustimme lasten kanssa joka kesä kuukaudeksi eurooppaa kiertelemään. Nautimme myös mökkielämästä ja lopulta lähdin opiskelemaankin. En ymmärrä tuollaista joko-tai asennetta, miksi elämä jäisi elämättä lasten kanssa?? Tämä arki on sitä elämää!! Ainoa asia mitä jäi tekemättä nuorena oli ulkomaille muutto - mutta eipä siihen olisi ollut varaa edes ilman lapsia! Eli en ole jäänyt mitään paitsi elämässäni:D

33

Miksi ihmeessä jos kaikki on hyvin? Itse päätin että hankin lapset ehdottomasti ennen kolmenkympin ikää. Tapasin hyvän vauraan miehen, puhuimme ihan kaikista asioista etukäteen ja samat oli toiveet, avioon kun olin 19v hän 23v, ensimmäinen lapsi tuli kun olin 23v. Jäin kotiäidiksi, hankimme oman talon ja toisen lapsen. Mielestäni olimme molemmat kypsiä vanhemmiksi, ei ollut miehellä intoa häipyä baareihin juomaan eikä minullakaan vaan nautimme yhdessäolosta ja lapsistamme jotka olivat se tärkein juttu! Toki meillä on seuraelämää ollut muiden perheellisten ja perheettömienkin kanssa mutta lasten ehdoilla. Elämä on sujunut todella hienosti, avioliitto kestänyt ja kipinääkin on runsaasti vaikka lapset aikuistuneet ja nyt olemme nuoria isovanhempia, aivan mahtavaa kun katselee joitain ikäisiämme joilla on pikkulapsia! Olen onnellinen että valitsimme näin, ei kaduta! Luulen että jutun juoni on se että heti alkuun pystyimme keskustelemaan kaikesta kuin aikuiset ihmiset, ei tarvinnut ajatella ja miettiä mitähän se toinen ajattelee, on mieltä kun kaikesta puhuttiin ja puhutaan edelleen! Monilla tuntuu puhumattomuus olevan ongelma heti alkuun.