Kummilapsen nurkuminen kiukuttaa, mikä neuvoksi?
Alkanjut todella kiukuttaa tämä juttu.
Kúmmilapsemme vanhemmat laittavat hänet soittamaan meille ja kinumaan tavaroita. Eikä mitään halvimmasta päästä todellakaan, 100 euron, 300 euron, 500 euron juttuja. Ja kyse kuitenkin jos ei nyt pienestä, niin kuitenkin vielä aika nuoresta lapsesta.
Puheesta kuulee, että sanat on laitettu suuhun. Sanoo sellasia lauseita, että ei ole itse niitä keksinyt.
Meitä kumpaakin kismittää niin paljon, että tekisi mieli jättää jatkossa lahjomatta. Tavalliset lahjat ei kelpaa. Kun viimeksi veimme kirjan, niin ei tullut kiitosta, vaan mankuvalla äänellä "äääää, joku kirja...."
Mitä tekisi? Pitäskö asia ottaa vanhempien kanssa ihan suoraan puheeksi? Nyt vähän sellainen olo, että lapsi mankuu vanhemmilta kalliita juttuja ja vanhemmat haluaa käyttää rahat itseensä (tiedän, että näin on, ostavat itselle kalliita puhelimia yms,lapsille aina halvimmat kengät ja vaatteet jne) - niin käskevät sitten, että pyydä kummeilta.
Kommentit (25)
Joo, pitänee sanoa noin. Valitettavasti juttu on totta. Ja alkanut käydä hermoille.
Nurkuminen? Mikä sana se sellainen on?
Nurkuminen, kinuaminen, marina. Sellainen sana.
Harmittaa todella, että suhde kummilapseen on mennyt sellaiseksi yksipuoliseksi hyötymissuhteeksi. Hänen vanhemmilleen on tavarat ja ostaminen kamalan tärkeää. Puidaan, mitä kenelläkin on ja ei ole, jne. Siitä kai lapsikin oppinut.
Jos ehdotan, että voitaisiin mennä hänen kanssaan vaikka johonkin tapahtumaan tai retkelle. Niin vastaus on, että joo - ja sitten voitaisiin mennä kauppaan ja sä ostaisit mulle sieltä kaikkea kivaa,mitä mä haluan.
Jos on vaan joku leffa- tai teatteriretki tms., niin sitten onkin oikeestaan kivempi jäädä kotiin.
Seuraavan kerran kun soittaa niin sano suoraan että lahja on jo ostettu ja ei ole mitään noin kallista. Ja sitten alat puhua ihan muista kivoista asioista.
Nurkuminen?? En ole minäkään tuollaista sanaa kuullut. Onko tuo jotain murretta?
No jos se leffaretki ym ei kelpaa niin sitten lapsi istuu senkin ajan kotona ja selaa vaikka niitä lelu- ym kuvastoja mutta te ette enää osta mitään kalliita lahjoja. Jos tavalliset muistamiset ja lahjat ei kelpaa niin sitten pitää olla ilman. Eikös se kummien tehtävä olenkin enemmän "kasvatuksellinen" kuin olla lahja-automaatti.
Miksi olette alunperin lähteneet moiseen "erikoislahja" hommaan mukaan?
Rippilahja ja ylioppilaslahja voi olla sitten jotain vähän kalliimpaa jos teillä on varaa.
Voi ei. Onpa kurjaa. Kuka kehtaa tuon hintaisia lahjoja pyytää? Jos meidän suvussa joku lapsi toivoo kallista lahjaa, niin yleensä hänen vanhemmat vihjaavat, että lapselle voisi tuoda vaikka rahaa, koska hän kerää sitä esim. puhelimeen. Oma kummityttöni tykkää hirveästi, että lahja on juurikin tekemistä minun kanssa. Esim. leffa tai syömässä käynti.
No kaikki sanakirjat sanovat, että "nurkua" tarkoittaa valittamista. In your face vammanen.
Minä nurkun. Sinä nurkut. Hän nurkuu. Me nurkumme. Te nurkutte. He nurkuvat.
Nurkuminen on ihan kirjakielen sana. Kannattaisi lukea jotain muutakin kuin AV:ta, se kasvattaa sanavarastoa. Tosin tässä tapauksessa AV:kin oli erinomainen sivistäjä.
Minuakin kismittää, kun miehen kummilapsi soittaa ja pyytää kalliita tavaroita lahjaksi. Tosin lapsi on niin typerä, että häntä ei tarvitse edes vanhempien käskeä. Vielä enemmän ottaa päähän, että myös kummilapsen pikkuveli kinuaa meiltä tavaraa. Eikä mitään turhan halpaa, vaan esim. mopoa, uusinta älypuhelinta, pleikkaa jne. Me emme ole mitään rikkaita vaan ihan samanlaisia perustuloisia duunareita kuin heidänkin perheensä. Kummilapsi on jo ripiltäkin päässyt.
Minä olen sanonut napakasti lapsille, kun olemme siellä kyläillessä taas joutuneet kerjäämiskohtauksen uhreiksi, että kummius on kristillinen tehtävä ja taidammekin seuraavaksi ostaa Raamatun ja sen jälkeen virsikirjan, rukouskirjan ja Postillan. Mukulan vanhempia vain naurattaa, kun heidän kersansa mankuu meiltä tavaraa - kyllä se meidän Pekka on niin mainio...
Minulle ei lapsena tullut edes mieleen, että kerjäisin jotain tavaraa tai rahaa muilta kuin omilta vanhemmiltani. Enkä edes heiltä.
So?
Ei sun ole pakko ostaa.
Olen sanonu että pyydä mummolta, vaarilta, kummilta... Kaikki saa sanoa että ehei, ihan kuten me vanhemmat kieltäydytään juurikin noin tyhmiltä lahjaideoilta, mutta kai sitä nyt lapsi saa haaveilla?
En tajua miksi joillain on pää syvällä persees.
Kummin tehtävähän (perinteen mukaan) on huolehtia lapsen hengellisestä kasvatuksesta. Ensi kerralla viet sille uuden testamentin.
Sano että elekee nurkkuko! Kummilla ei kasva raha puussa
Onneksi olen aina kieltäytynyt kohteliaasti kummiudesta, huh huh mitä rahastusta koko homma nykyään!!! Surullista!
Viis alapeukutti vastaustani. Otatteko te jokkut KAIKEN ihan kirjaimellisestikin? Lapsenkin haaveet? Eihän niitä ole pakko toteuttaa, mikä teitä VAIVAA?
15
Koita antaa aikaa ja juuri ns.kulttuurilahjoja. Olisi hyvä että lapsella olisi edes joku fiksu aikuinen elämässään. Varmasti viimeistään aikuisena osaa arvostaa. Voitte vaikka koittaa keskustella miksi lapsi haluua niin paljoa materiaa ja miltä hänestä tuntuu kun vanhemmat osatvat vain itselleen kaikkea ja eivät halua panostaa lapseensa.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 17:42"]
Nurkuminen on ihan kirjakielen sana. Kannattaisi lukea jotain muutakin kuin AV:ta, se kasvattaa sanavarastoa. Tosin tässä tapauksessa AV:kin oli erinomainen sivistäjä.
Minuakin kismittää, kun miehen kummilapsi soittaa ja pyytää kalliita tavaroita lahjaksi. Tosin lapsi on niin typerä, että häntä ei tarvitse edes vanhempien käskeä. Vielä enemmän ottaa päähän, että myös kummilapsen pikkuveli kinuaa meiltä tavaraa. Eikä mitään turhan halpaa, vaan esim. mopoa, uusinta älypuhelinta, pleikkaa jne. Me emme ole mitään rikkaita vaan ihan samanlaisia perustuloisia duunareita kuin heidänkin perheensä. Kummilapsi on jo ripiltäkin päässyt.
Minä olen sanonut napakasti lapsille, kun olemme siellä kyläillessä taas joutuneet kerjäämiskohtauksen uhreiksi, että kummius on kristillinen tehtävä ja taidammekin seuraavaksi ostaa Raamatun ja sen jälkeen virsikirjan, rukouskirjan ja Postillan. Mukulan vanhempia vain naurattaa, kun heidän kersansa mankuu meiltä tavaraa - kyllä se meidän Pekka on niin mainio...
Minulle ei lapsena tullut edes mieleen, että kerjäisin jotain tavaraa tai rahaa muilta kuin omilta vanhemmiltani. Enkä edes heiltä.
[/quote]
Vai on Pekka vanhempien mielestä mainio.... Jos on jo rippikoulun käynyt, niin todellakin häpeäisin lapseni käytöstä, miten pieleen on kasvatus mennyt!
Jos tämä nyt sattuu olemaan totta, niin seuraavan kerran kun lapsi vänisee lahjasta, sano oikein napakasti, että jos ei kelpaa, niin seuraavan kerran jätät varmuuden vuoksi lahjomatta kokonaan.