Miksi täällä Suomessa ihmiset voidaan henkisesti niin älyttömän huonosti?

Suomessa helposti aina aliarvioi sen, kuinka paljon paskaa sinusta puhutaan.

Sitten kun sen alkaa nähdä ihan sellaisena kuin se on, niin menee halu olla ihmisten kanssa tekemisissä muuten kuin hyvääpäivääkirvesvartta ja heippa. Kohtaamiset muuttuvat pinnallisiksi.

Myötätunnon osoittaminen lienee Suomessa se suurin synti, oikein kukaan ei uskalla muitten kuullen.

Ja sitten se työ. Jos olet työtön, niin ihan sama oletko muille ystävällinen vaiko et, olet kuitenkin heille ensisijaisesti työtön. Jatkuva sukupuolisota etoo. Naiset haluavat kaikin keinoin siihen asemaan, jossa miehet olivat sata vuotta sitten, ja miehet siihen asemaan missä naiset ennen olivat. Yhteiskunnassa kauhea valtataistelu sen pintakohteliaan pinnan alla. Halutaan nöyriä miehiä, ja sitten ihmetellään kun ne eivät enää halua panna. Meillä ei enää ole minkäänlaista sosiaalista lakikirjaa, mitään yhteistä koodia minkä mukaan käyttäydyttäisiin, on vain yksilöiden valtataistelu yksin ja ryhmänä.

Vierailija kirjoitti:

Ydinperhekeskeisyys ja kyläilykulttuurin olemattomuus. Ei rentoja illanviettoja ystävien kesken opiskeluaioijen jälkeen. Lapsia kun ei missään tapauksessa voi ottaa mukaan tällaisiin juttuihin.

Täh? Meille ette tunge niiden haisevien tenavien kanssa. Vähemmästäkin sairastuu.

Töissä ei ihmisellä ole väliä eikä firmat halua joustaa missään vaikka voisivat kyllä koska ovat niin vanhanaikaisia, moni kulkee naama rutussa ja jos itse on hymyilevä ja sosiaalinen tai vitsailee vaikka kaupassa puolisolle niin joku joka sen kuulee tuijottaa kuin hullua. Jos laitat harrastusporukan tai työporukan viestiketjuun joulutoivotukset, kukaan ei viitsi edes vastata, ollaan omissa pikkuympyröissä ja perheissä ja kukaan ulkopuolinen ei sinne sovi eli ystävystyminen aikuisiällä vaikeaa, ihmiset nurisee säästä ja milloin mistäkin asiasta töissä ja vie siten positiivista fiilistä muiltakin. Kotona voi elää tuilla ilman että tarvitsee tehdä ja yrittää mitään itse. Kaikki terveyspalvelut ja psykologit ja kaikki saatavilla mutta sekään ei riitä. Yleinen mentaliteetti on että pitää olla suorittaja kaikessa. Vähän rennommalle ja boheemimmalle tyypille kieltämättä Suomessa on vähän kalseaa, kun tapaa esim. brittejä niin ne heittää huumoria ja juttelee tyyliin tuntemattomillekin, ovat mukavia. Suomalaiset äksyilee kaupassakin myyjille ja ties kenelle, saati sitten miten huonosti kohtelevat perheitään ja purkavat pahan olonsa muihin.

Tässä syitä miksi on niin negatiivista menoa ja ei sitä positiivisempi tyyppi taas jaksa vaan on sitten mieluummin omissa oloissaan ja kas, sitten on yksinäisyyttä ja sitä että kaikki nyhjää kotonaan ilman illanviettoja porukoissa.

Minun piireissäni voidaan keskimäärin erinomaisesti. Tehdään paljon töitä, lapsia rakastetaan, kyläillään paitsi vähemmän korona-aikaan, harrastetaan. Onnettomiin ihmisiin joita tunnen liittyy jollain tapaa alkoholi melkein kaikkiin tai psyyken ongelmat joille ei paljon itse mitään voi kuten skitsofrenia. Alkoholikulttuuri on minusta suurimpia ongelman aiheuttajia Suomessa. Se on aiheuttanut monen lapsuudentraumat.

Suomessa on hirvittävän syyllistävä ilmapiiri. Mikä tahansa ongelma ja vastoinkäyminen on aina omaa syytä. Usein kuulee sen "mitäs et.."

Myös yksin pärjääminen on valtava ylpeyden aihe.

En tiä mut mikään ole kuin ennen.Huoli tavallaan seur.päivästä.Pitää elää päivä kerrallaan.Epävarmuus.Aina lisää veroja maksuja,jos olis nuorempi muuttas maasta.En perustas perhettä tänne.Ajattelin moni suku loppunut,loppuuko meidänkin suvut.Lapsia ei synny.Kaikkien pitää vaan suorittaa selviytyä elämästä.Minusta itestä tuntuu suorita tukka tiukalla nutturalla.Mikään oo hauskaa..enempi naama nyrpyl kuin iloisena.Mitä enempi teet työtä,sitä enempi sulta viedään.Onko tää jo burnouttii.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa helposti aina aliarvioi sen, kuinka paljon paskaa sinusta puhutaan.

Sitten kun sen alkaa nähdä ihan sellaisena kuin se on, niin menee halu olla ihmisten kanssa tekemisissä muuten kuin hyvääpäivääkirvesvartta ja heippa. Kohtaamiset muuttuvat pinnallisiksi.

Myötätunnon osoittaminen lienee Suomessa se suurin synti, oikein kukaan ei uskalla muitten kuullen.

Ja sitten se työ. Jos olet työtön, niin ihan sama oletko muille ystävällinen vaiko et, olet kuitenkin heille ensisijaisesti työtön. Jatkuva sukupuolisota etoo. Naiset haluavat kaikin keinoin siihen asemaan, jossa miehet olivat sata vuotta sitten, ja miehet siihen asemaan missä naiset ennen olivat. Yhteiskunnassa kauhea valtataistelu sen pintakohteliaan pinnan alla. Halutaan nöyriä miehiä, ja sitten ihmetellään kun ne eivät enää halua panna. Meillä ei enää ole minkäänlaista sosiaalista lakikirjaa, mitään yhteistä koodia minkä mukaan käyttäydyttäisiin, on vain yksilöiden valtataistelu yksin ja ryhmänä.

Sitten kun suhteet muuttuu pinnalliseksi, kun tajuat, että olet ollut vain juoruiluun kohde, loukkaannutaan ja lisätään vettä myllyyn kuinka outo olet ja se kaikki pahanpuhuminen oli totta.

Ei osatta arvioida omaa käytöstä, aiheuttiko kenties itse välien viilenemisen. Niin hyväksyttyä ja suotavaa pahanpuhuminen on, se on niinnormalisoitunutta, että se on selviö, ei enää paheksuttava asia.

Vierailija kirjoitti:

Holhousyhteiskunta. Ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästään. Se passivoi ja tekee onnettomaksi.

Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. Yhdysvallat on kaikkea muuta kuin ”holhousyhteiskunta”, ja siellä ihmiset ovat ahdistuneempia kuin Suomessa.

Mahdollisuuksia annetaan, mutta niiden käyttämistä paheksutaan.

Sanotaan, että yhteiskunta hoitaa, mutta syyllistetään yksilöä, jos ei suksi luista.

...

Koko yhteiskunta on pitkälle yksi kognitiivinen dissonanssi, joka on puolestaan todella raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hirvittävän syyllistävä ilmapiiri. Mikä tahansa ongelma ja vastoinkäyminen on aina omaa syytä. Usein kuulee sen "mitäs et.."

Myös yksin pärjääminen on valtava ylpeyden aihe.

Ylpeyden aiheen tulisi olla päinvastoin, autoimme, pidimme huolta toisistamme, olimme toistemme tukena jne..

Vierailija kirjoitti:

Holhousyhteiskunta. Ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästään. Se passivoi ja tekee onnettomaksi.

Sanoisin, että päinvastoin. Yhteisöllisyyden ja välittämisen puute, joka masentaa ihmiset. Ihmiset eristäytyvät omiin oloihinsa, oli sitten ydinperhe, pariskunta tai yksinasuva.  

Ja toisaalta sairas pärjäämisen kulttuuri, jossa avuntarvetta ei kehdata myöntää edes itselle, vaikka sitä olisi tarjollakin.

Suomalainen yhteiskunta on hyvin yksilö- ja itsekeskeinen. Jos olet yksin, olet oikeasti yksin. Tuntematon ihminen on kuin vihollinen "joka kumminkin haluaa minulta jotain". Naapuritkin vaan mellastaa ja häiritsee MINUA. Minä olen paras ja oikoa kukaa tekee asiat oikein.

On selvää, että jos tippuu rattaista, yhteiskunta auttaa mutta tosiasia on että ei se juuri auta, perusjutut vaan. Mutta kun "minulle kuuluu ja on minun oikeus" samaan kuin työssäolevat. Sitten katkeroidutaan.

Tämä on jo kuukauden vanha ketju. Mitä olette tänä aikana tehneet parantaaksenne suomalaista yhteiskuntaa? Ottaneet yhteyttä sukulaisiinne/kavereihinne? Moikkaatte iloisesti naapuria? Olette pyrkineet tekemään asioita, jotka tekevät teidät iloisiksi? Vai oletteko vaan jatkaneet valitusta ja olleet edelleen osa sitä ongelmaa?

T. Se yksi positiivisia juttuja ekalla sivulla ehdottanut tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Holhousyhteiskunta. Ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästään. Se passivoi ja tekee onnettomaksi.

Sanoisin, että päinvastoin. Yhteisöllisyyden ja välittämisen puute, joka masentaa ihmiset. Ihmiset eristäytyvät omiin oloihinsa, oli sitten ydinperhe, pariskunta tai yksinasuva.  

Ja toisaalta sairas pärjäämisen kulttuuri, jossa avuntarvetta ei kehdata myöntää edes itselle, vaikka sitä olisi tarjollakin.

kommunistiset vihervasemmistolaiset aina tuputtaa hallitusta joka paikkaan hoitaman asiat kuntoon, heille hallitus on jumala joka kykenee joka osaa. meeppäs kommaripohjois koreaan katsoon että toimiiko se kollektiivisyys eli kommuuni elämä kommunismi, ei toimi. yhteellisyys joka määrätään hallituksen toimesta ei toimi, ihmissuhteita syntyy vapaassa kapitalistisessa yhteiskunnassa enemmän, siellä valtio ei ole hyysäämässä kaikkia vaan ihminen ottaa vastuun ja tavallaan joutuu enemmän riippuvaisiksi kanssaihmisistä kuin valtiosta

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo kuukauden vanha ketju. Mitä olette tänä aikana tehneet parantaaksenne suomalaista yhteiskuntaa? Ottaneet yhteyttä sukulaisiinne/kavereihinne? Moikkaatte iloisesti naapuria? Olette pyrkineet tekemään asioita, jotka tekevät teidät iloisiksi? Vai oletteko vaan jatkaneet valitusta ja olleet edelleen osa sitä ongelmaa?

T. Se yksi positiivisia juttuja ekalla sivulla ehdottanut tyyppi

En ole tehnyt mitään parantaakseni yhteiskuntaa. Se on mielestäni poliitikkojen ja virkamiesten tehtävä. Kevään kuntavaaleissa koitan taas vaikuttaa yhteiskuntaan käymällä äänestämässä. 

Muihin asioihin sitten...en edes muista, mitä kaikkea on tullut kuukauden aikana tehtyä. Mutta viimeisen vuorokauden aikana olen käynyt yksin asuvan siskoni kanssa iltakävelyllä, laittanut vähävaraiselle kaverilleni tilille rahaa, jotta saa itselleen ja perheelleen jouluherkut, tilannut omien ostosteni mukana myös vanhemmilleni ostokset ja vienyt ne heille, käynyt pikaisesti paikallisessa ravintolassa ostamassa kaksi 100 e lahjakorttia, jotka ravintola antaa nimeämilleni kahdelle ko ravintolan pitkäaikaistyöttömälle kanta-asiakkaalle, tervehtinyt useita naapureita sekä vastannut useisiin teksti- ja Messenger-viesteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo kuukauden vanha ketju. Mitä olette tänä aikana tehneet parantaaksenne suomalaista yhteiskuntaa? Ottaneet yhteyttä sukulaisiinne/kavereihinne? Moikkaatte iloisesti naapuria? Olette pyrkineet tekemään asioita, jotka tekevät teidät iloisiksi? Vai oletteko vaan jatkaneet valitusta ja olleet edelleen osa sitä ongelmaa?

T. Se yksi positiivisia juttuja ekalla sivulla ehdottanut tyyppi

Noita on tehty vuosia ja tässä maassahan nimenomaan se, joka noin tekee kytätään ja juorutaan. Ärsyttää negailijoita niin paljon, että pitää ankeuttaa.

Pikkasen pitää vetää henkee, että jaksaa sen paskamyrskyn mikä nousee, jos koittaa olla ystävällinen.

Kateus kateus kateus kateus kateus kateus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo kuukauden vanha ketju. Mitä olette tänä aikana tehneet parantaaksenne suomalaista yhteiskuntaa? Ottaneet yhteyttä sukulaisiinne/kavereihinne? Moikkaatte iloisesti naapuria? Olette pyrkineet tekemään asioita, jotka tekevät teidät iloisiksi? Vai oletteko vaan jatkaneet valitusta ja olleet edelleen osa sitä ongelmaa?

T. Se yksi positiivisia juttuja ekalla sivulla ehdottanut tyyppi

Noita on tehty vuosia ja tässä maassahan nimenomaan se, joka noin tekee kytätään ja juorutaan. Ärsyttää negailijoita niin paljon, että pitää ankeuttaa.

Pikkasen pitää vetää henkee, että jaksaa sen paskamyrskyn mikä nousee, jos koittaa olla ystävällinen.

Kannattaisiko etsiä sitten parempia kavereita? Sukulaisiaan ei tietysti voi valita, mutta ei kannata valita kavereikseen omituisia mulkeroita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on jo kuukauden vanha ketju. Mitä olette tänä aikana tehneet parantaaksenne suomalaista yhteiskuntaa? Ottaneet yhteyttä sukulaisiinne/kavereihinne? Moikkaatte iloisesti naapuria? Olette pyrkineet tekemään asioita, jotka tekevät teidät iloisiksi? Vai oletteko vaan jatkaneet valitusta ja olleet edelleen osa sitä ongelmaa?

T. Se yksi positiivisia juttuja ekalla sivulla ehdottanut tyyppi

Noita on tehty vuosia ja tässä maassahan nimenomaan se, joka noin tekee kytätään ja juorutaan. Ärsyttää negailijoita niin paljon, että pitää ankeuttaa.

Pikkasen pitää vetää henkee, että jaksaa sen paskamyrskyn mikä nousee, jos koittaa olla ystävällinen.

Kannattaisiko etsiä sitten parempia kavereita? Sukulaisiaan ei tietysti voi valita, mutta ei kannata valita kavereikseen omituisia mulkeroita. 

Kyllä. Kaikkia ei voi valita.