Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla ei ole sisäistä tarvetta saada lapsia?
02.12.2020 |
Tai jos näet lapsia, ne eivät erityisemmin herätä mitään tunteita, siinä missä aikuisetkaan?
Mulle lapsetkin on vain ihmisiä. Samanlaisia niistä kasvaa aikanaan kun mitä me ollaan nyt.
Eläimistä sen sijaan hellyn joka kerta kun näen.
Kommentit (93)
Ihmiskunta käy parhaillaan läpi aivan ainitlaatuista kriisiä. Kriisi on se, että voimmekin ekaa kertaa minkään eläinlajin historiassa päättää itse, haluammeko lapsia.
Muutama kymmenen vuotta sitten riitti, että halusi seksiä. Äidinvaistot heräävät useimmille raskauden tuomien hormonimuutosten myötä. (Partnerin raskaushan muuttaa muuten hieman miestenkin hormonitoimintaa.) Ei kissa pentuja halua, kun se huutaa kiima-aikana, vaan seksiä. Hormonit ja vietit sitten käskevät hoitaa pennut.
Itseäni vauvat ovat aina yököttäneet, kuulemma jo pienenä vauvanuket olivat ihan out. Eläimistä olen aina tykännyt - paitsi ihmisapinoista, ne ovat minusta irvokkaita.
Haluaisin haluta lapsia, mutta kun en halua. Uskon kyllä että muutamassa sukupolvessa jäljellä on vain ihmisiä jotka sisäsyntyisesti haluavat lapsia. Siis niissä yhteisöissä, joissa naiset saavat päättää, huvittaako hankkia lapsia vai ei. Sitten tuskaillaan sen kanssa, että jokainen haluaisi niitä 10 eikä maapallo kestä. Evoluutio johtaa lisääntymistehokkuuteen, ei mitenkään automaattisesti kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kuin olisit saanut vähän rakkautta lapsena.
Oikeastaan itse ainakin olen saanut hyvinkin paljon rakkautta lapsena, eli lapsi-"inhoni" ei sinänsä liity lapsuuteeni. En vain ymmärrä miksi oma elämä pitäisi sisälyttää lapsihaaveisiin, niin kuin se yhteiskunnan ohjaamana kuuluisi. Muut tehkööt niitä lapsiaan, mutta minä en. Lapsiperhe-elämä ei kuulosta eikä näytä kovin houkuttelevalta. Haluan elää mieheni kanssa vapaata ja meidän näköistä elämää ilman velvotteita lapsista.
Tuo lapsijuttu on markkinoitua romantiikkaa.
Teollistumisen jälkeen ihmiset eivät halunneet lapsia, koska niitä ei tarvittu työvoimaksi, siihen keksittiin vastalääkkeeksi lasten romantisointi, äitiys on ihaninta, rakkaus lapsiin syttyy heti ja on ihan palavaa jne.
Nykyään kaikki ottaa tuon totuutena ja ihan pöyristyy, jos joku vanhempi vaikka sanoo ettei se ollutkaan ihan mahtavaa ja tulenpalavaa ikuista rakkautta. Osa pettyy, kun ei se ollutkaan pelkkää unelmaa niin kuin luvattiin.
Ennen vanhaan lapset esim. syötiin, jos oli nälänhätää, yhteen aikaan vauvat naulattiin vaatteista seinään ja siinä ne vaan roikkui, laitettiin kaivoksiin töihin sun muuta kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä että muutamassa sukupolvessa jäljellä on vain ihmisiä jotka sisäsyntyisesti haluavat lapsia. Siis niissä yhteisöissä, joissa naiset saavat päättää, huvittaako hankkia lapsia vai ei. Sitten tuskaillaan sen kanssa, että jokainen haluaisi niitä 10 eikä maapallo kestä. Evoluutio johtaa lisääntymistehokkuuteen, ei mitenkään automaattisesti kehitykseen.
Ihmisillä on meneillään se pottengerin kissat degeneraatio, mikään lisääntyminen ei ole kohta mahdollista, koska ihmiset alkaa olla niin rappeutuneita.
Minäkin suorastaan inhosin lapsia ennenkuin sain oman. Oma lapseni on suloinen ja ihana ja on kivaa olla äiti, mutta toki myös rankkaa. Tästä työstä ei saa lomaa.. Nyt kun minulla on oma lapsi suhtaudun hieman suopeammin esim. vauvan itkuun, mutta en edelleenkään voi sietää meluavia minä minä lapsia, jotka riehuu ja vaatii huomiota. Huonosti kasvatetut lapset ketuttaa edelleen.
Yleensä ne, jotka päättää olla lisääntymättä ovat niitä fiksuja kenen kannattaisi lisääntyä. Ehkä tähän maailmaan saataisiin jotain järkeä lumihiutaleiden tilalle.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama, paitsi että lapset herättää lähinnä negatiivisia tunteita. Vähän niinkuin vaikka humalaiset tai muuten huonostikäyttäytyvät tai äänekkäät aikuiset. Lapset eivät mielestäni myöskään ole söpöjä. Sellaisia ryppyisiä nahkaperunoita varsinkin vauvana.
Ihmisvauva on ruma!:D ei ollenkaan söpö.
Eivät ole ihmisvauvat rumia.
No kyllä ne vaan on. Ja kaikki ihan saman näköisiä.
No varmasti on, jos on rillit rasvaisia sormenjälkiä täynnä. Aivan samalla tavalla, kun säkin näytät ihan samalta kuin sun naapuri.
No varmasti olisi rillit täynnä limaisia sormenjälkiä lasten lähellä, mutta onnekseni minulla ei ole silmälaseja.
No ehkä sitten kannattaa käydä näöntarkastuksessa tai sitten karistaa tuo ihmeellinen asenne, että vauvat eivät ole ihmisiä siinä missä muunikäiset. Jos nyt jo vauvasta erottaa ihan selvästi sukunäön (tai jopa ultrakuvasta), niin miten ne voivat olla samannäköisiä.
No ei varmasti erota vauvoja jostain ultrakuvista :D Ei ainakaan tavan mammeli tai isuli. Ja kyllä omaan silmääni vauvat näyttävät ihan samalta. Sama pää jossa tojottaa pari haiventa, ryppyinen otsa, pikkuautonenä, hailakat silmät ja mutrusuu. Ja nämä ovat kiinni jättipäässä, joka on kiinni kippuraisessa kehossa.
Miten niin "ei varmasti"? Mun esikoinen oli ultrakuvassa ihan mun näköinen, samanlainen suu ja leuka. Ja olikin vauvana ja taaperona ihan samannäköinen kuin minä saman ikäisenä.
Onkohan sulla kasvosokeus tai jotain?
Sun esikoinen oli ultrakuvissa ihan sun näkönen? Nyt kyllä ihmetyttää jotta minkä näköinen sä oikein oot jos muistutat ultrakuvaa...
Ihme, että on päässyt ikinä lisääntymispuuhiin miehen kanssa, jos naama muistuttaa sikiötä ultrakuvassa. Miehille kelpaa kuka vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää aihe käsitellään täällä vähän väliä uudestaan ja uudestaan. Ja joo itsekin olen vela mutta no big deal, ei näitä aloituksia tarvitse kokoajan tehdä.
Lapsiluku täynnä kun kolme lasta ja kohtuvika jonka vuoksi enempää. Ei tule. Ei enää vauvakuumetta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi lapsia, niin ei niiden tarvitsisi olla omasynnyttämiä. Ei siis suvunjatkamishaluja.
Ihan hätkähdin, kun luin aloituksen. Ajattelin, olenko minä kirjoittanut tämän ja koska!? :D Teksti voisi olla suoraan mun näppäimistöltä. Ikää jo 45 eikä pienintäkään merkkiä vauvakuumeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä lisääntymistä. Jätin lisääntymättä.
Joo, en minäkään ymmärrä lisääntymistä. En voi käsittää miten naiset haluavat lisääntyä? Itse kauhulla ajattelen, jos pitäisi olla raskaana ja synnyttää... Kaikki ne fyysiset ja psyykkisetkin vaivat ja kauhealla kivulla pitää synnyttää ja sitten voi saada ja jäädä kaikenmaailman repeämisiä, joihin tikkejä vaan ilman puudutuksia, virtsaus- ja ulostamisvaikeuksia loppuiäksi, kohdunlaskeumaa jne.
Enkä sitä lastakaan jaksaisi. Onneksi elän tässä ajassa niin ei tarvitse saada lapsia jos ei halua. Ei ole ollut vauvakuumeita, enkä voi kuvitella itseäni äitinä. En sitten millään. Ihmettelen kovasti miten ihmiskunta on ylipäänsä selviytynyt, koska raskaus ja synnyttäminen ovat niin kauheita (no ennen naisilla ei paljon ollut valinnanvaraa). Ei vaan riitä käsityskyky siihen, että lapsia joku nainen haluaa.
Olen jopa nähnyt välillä painajaisia siitä, että olen raskaana tai minulla on vauva. (ja joo, olen tehnyt myös keskeytyksen kerran vahingon seurauksena)
No, olen varmaan tosi outo, mutta olen aina ollut tällainen ja kohta on 50 täynnä.
Itsekin olen jo 41 eikä ole ollut vauvakuumetta, lukuunottamatta paria ovulaationaikaista hormonimyrskyä, joiden aikana ajattelin että entä jos sittenkin. Sitten kun ovulaatio meni ohi, lisääntyminen ei ole enää kiinnostanut yhtään. Pidän lapsia ja lapsiperhe-elämää vastenmielisinä ja haluan elää omaa elämääni omilla ehdoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi ylös täällä! Minäkään en siis yksinkertaisesti ymmärrä, miten joku haluaa lisääntyä. Siis haluaa sitä niin paljon, että jos se ei onnistu, elämä on aidosti pilalla ja joskus niin pahasti, ettei siitä surusta toivu koskaan. Minun sisäinen kutsumukseni on pysyä mahdollisimman kaukana lapsista ja perhe-elämästä.
Yhden unelma on toisen helvetti.
N38
No ihan vapaasti saa tuntea mitä tuntee. Itsessäni inhon tunteita herättävät nämä lapsettomat ikikakarat, jotka joka paikassa vinkuvat ja vaativat ja kitisevät milloin mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan vapaasti saa tuntea mitä tuntee. Itsessäni inhon tunteita herättävät nämä lapsettomat ikikakarat, jotka joka paikassa vinkuvat ja vaativat ja kitisevät milloin mitäkin.
Ja tulit toteamaan tuon keskusteluun, missä aiheena ei ollut puolustaa omia toiveita olla lapseton...
Minä haluaisin mutta ei ole vielä kuukautisetkaan alkaneet. M47
Minä taas en ymmärrä, miksi koirat ovat niin suosittuja. Kamalia räksyttäviä kuolaajia. Tunkevat päätään tuntemattomien ihmisten haaroväleihin ja vaativat jatkuvaa huomiota. Eivätkä koirat kehity älykkäiksi, kuten ihmiset, vaan pysyvät aina urpoina läähättäjinä. Kissat ja lapset ovat söpöjä,
Ketju on hyvä esimerkki Suomen äärimmäisen lapsivihamielisestä kulttuurista. Olen raskaana ja muuttamassa pian ulkomaille. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa jokin eläinlaji joka ei välitä lisääntyä mutta tykkää kyllä muiden lajien poikasista :))
Ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama, paitsi että lapset herättää lähinnä negatiivisia tunteita. Vähän niinkuin vaikka humalaiset tai muuten huonostikäyttäytyvät tai äänekkäät aikuiset. Lapset eivät mielestäni myöskään ole söpöjä. Sellaisia ryppyisiä nahkaperunoita varsinkin vauvana.
Ihmisvauva on ruma!:D ei ollenkaan söpö.
Eivät ole ihmisvauvat rumia.
No kyllä ne vaan on. Ja kaikki ihan saman näköisiä.
Vastasyntyneet on vähän rumia, mutta sit myöhemmin osa on söpöjä. Osa tietenkin pysyy rumina. Ja kaikki ei tosiaan näytä samalta, et ole montaa vauvaa elämässäs nähnyt jos noin väität. :D Esim. kaikki vauvat ei tosiaan synny kaljuina tai lähes kaljuina, osalla on isommat posket kuin toisilla, erilainen nenä, kasvonjen malli... Ihan kuin muillakin ihmisillä. Kuulostaa siltä että ajattelit vain vastasyntyneitä vauvoja, niissä ei ehkä niiiiin paljon eroja huomaa ihan äkkivilkaisulla.
Oikeastaan itse ainakin olen saanut hyvinkin paljon rakkautta lapsena, eli lapsi-"inhoni" ei sinänsä liity lapsuuteeni. En vain ymmärrä miksi oma elämä pitäisi sisälyttää lapsihaaveisiin, niin kuin se yhteiskunnan ohjaamana kuuluisi. Muut tehkööt niitä lapsiaan, mutta minä en. Lapsiperhe-elämä ei kuulosta eikä näytä kovin houkuttelevalta. Haluan elää mieheni kanssa vapaata ja meidän näköistä elämää ilman velvotteita lapsista.