En ymmärrä tätä koronan aiheuttamaa kuolemanpelkoa

Minäkään en ymmärrä niitä henkisesti heikkoja, jotka heti itkee ja masentuu, kun kirjasto ja kuntosali menevät kiinni. Hui kauheaa, jo on traagista ja hirveää.

En usko, että ihmisiä ahdistaa kuolemanpelko koronan takia vaan koronan tuoma yleinen uhka itsestään selvinä pidetyille yhteiskuntarakenteille. Ihmisiä luultavasti ahdistaa enemmän selviytymiseen vaadittava venyminen kuin pelkkä rehellinen kuolema. Mitä kaikkea pitää tehdä, että saa pitää duunin, lapset, kodin, pankkitilin etc.

Pelkurit kuolevat monta kertaa 

Sincc

Minä en tiedä onko sillä nyt niin väliä jos kuolen. Mutta sairaalalaskut kaataisivat kaiken. Tai no, ruoan taksikuljetuksetkin jo riittäisivät siihen.

Vierailija kirjoitti:

No harva haluaa kuolla helvetillisissä tuskissa. Ei se mikään levollinen nukahtaminen ole koronassa.

Ja toinen pointti on se, että jos joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan niin siinä menee koko elämä sekaisin. Miten lähdet henkihieverissä selvittämään.

Mutta tämä on varmaan eri asia niille, jotka eivät joudu itse elättämään itseään.

No heko heko. Ei se kurkkukipu ja keuhkokipu nyt helvetillistäole. Kaikkea paskaa tekin mediasta uskotte. Joo voi sitä kuvata niin kuin olisi lasia keuhkoissa. Ihan hyvä kielikuva, mutta hei oikeasti. Vähän kuin kuvaisi rokotusta helvetillisenä pistävänä kipuna. On se todella kivulias ja ikävä olotila, mutta silti jotain rajaa näihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä enå pelkää kuolemaa vaan sitä, mitä tapahtuu ennen kuolemaa. En halua joutua tehohoitoon enkä sairaalaan muutenkaan. Kokemusta on jo molemmista eikä ollut sellaisia kokemuksia, että ehdoin tahdoin haluaisin kokea uudelleen. 

Kerro tänne mitä koit.

Pitkä tarina, mutta lyhyesti ilamistuna ensinnäkin keuhkojen alkaminen täyttyä vähitellen omilla kudosneisteilläni oli ihan hirveää. Hengittäminen muuttui yhtä vaikeammaksi ja koko ajan tuntui kuin tukehtuisin. Välillä tehtiin pelurapunktioita eli selän puolelta keuhkoihin työnnettiin neula ja isolla ruiskulla vedettiin nestettä ppois. Se helpotti hetkeksi, mutta sitten taas keuhkoihin alkoi kertyä nesteitä 

Verikokeita otettiin jatkuvasti Lopulta käsissäni suonet olivat niin huonot, että verinäytteitä alettiin ottaa jalkapöydän päällä olevista suonista. On muuten paljon häijympää kuin kyynärtaipeesta tai käsivarresta. Kämmenistä ei pystytty ottamaan, koska kanyylejä jouduttiin vaihtamaan usein, joska kanyylit ei pysyneet paikoillaan ja antibiootteja sekä  muita tiputusnesteitä meni verisuonen sijasta kudoksiin. . 

Kun valtimo vatsassani alkoi vuotaa ja verta sekä suoneen tiputettuja nesteitä valui vapaaseen vatsaonteloon, se aiheutti melkoista kipua. Verihyytymiä kulkeutui myös virtsarakkoon tukkien virtsakatetrin, jolloin jonkin ajan päästä virtsarakkoni oli halkeamispisteessä. Ja se muuten sattuu. 

Lopusta mulla ei sitten olekaan muistikuvaa, koska menin vuotoshokkiin. Tulin tajuihini parin päivän päästä. Sinä aikana mulle oli tehty toimenpiteitä (mm niitä pleurapunktioita) ja laparotomia, jossa mun vatsaontelostani oli kauhottu verta ja muita nesteitä sekä verihyytymiä. Suurin verihyytymä, joka oli painanut toista keuhkoani ja sydäntäni, oli ollut jalkapallon kokoinen. Herättyäni olin kiinni monelaisissa letkuissa ja laitteissa. En pystynyt liikkumaan. Koska munuaiseni olivat vaurioituneet, olin turvoksissa kuin ilmapallo. Molemmat kämmeneni olivat kuin niiden sisällä olisi ollut tennispallo. Sekä käsivarsissa että alaraajoissa nivustaipeita myöten oli tiukat painesiteet. Siinä sitä sitten tuijoteltiin kattoon pari viikkoa sängyn pohjalla maaten. Välillä erilaisiin tutkimuksiin ja verikokeita edelleen muutaman tunnin välein. Kun pääsin lopulta sairaalasta kotiin, liikuin rollaattorilla. Kesti melkein vuoden ennenkuin olin kuntoutunut entiselleni. 

Siis kuntouduitko kokonaan tuosta?!

Vierailija kirjoitti:

No harva haluaa kuolla helvetillisissä tuskissa. Ei se mikään levollinen nukahtaminen ole koronassa.

Ja toinen pointti on se, että jos joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan niin siinä menee koko elämä sekaisin. Miten lähdet henkihieverissä selvittämään.

Mutta tämä on varmaan eri asia niille, jotka eivät joudu itse elättämään itseään.

Kuoleminen ei yleensä liene kovin mielyttävää, joten mikä tekee koronan niin erityiseksi?

Todennäköisyytesi kuolla koronaan ei ole kovin kummoinen. Jos et ole riskiryhmää, se on

En jaksa edes kommentoida asioiden sotkeentumista, sillä kuten tunnettua, hautausmaat ja sairaalat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä.

Käyttäjä35165 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä enå pelkää kuolemaa vaan sitä, mitä tapahtuu ennen kuolemaa. En halua joutua tehohoitoon enkä sairaalaan muutenkaan. Kokemusta on jo molemmista eikä ollut sellaisia kokemuksia, että ehdoin tahdoin haluaisin kokea uudelleen. 

Kerro tänne mitä koit.

Pitkä tarina, mutta lyhyesti ilamistuna ensinnäkin keuhkojen alkaminen täyttyä vähitellen omilla kudosneisteilläni oli ihan hirveää. Hengittäminen muuttui yhtä vaikeammaksi ja koko ajan tuntui kuin tukehtuisin. Välillä tehtiin pelurapunktioita eli selän puolelta keuhkoihin työnnettiin neula ja isolla ruiskulla vedettiin nestettä ppois. Se helpotti hetkeksi, mutta sitten taas keuhkoihin alkoi kertyä nesteitä 

Verikokeita otettiin jatkuvasti Lopulta käsissäni suonet olivat niin huonot, että verinäytteitä alettiin ottaa jalkapöydän päällä olevista suonista. On muuten paljon häijympää kuin kyynärtaipeesta tai käsivarresta. Kämmenistä ei pystytty ottamaan, koska kanyylejä jouduttiin vaihtamaan usein, joska kanyylit ei pysyneet paikoillaan ja antibiootteja sekä  muita tiputusnesteitä meni verisuonen sijasta kudoksiin. . 

Kun valtimo vatsassani alkoi vuotaa ja verta sekä suoneen tiputettuja nesteitä valui vapaaseen vatsaonteloon, se aiheutti melkoista kipua. Verihyytymiä kulkeutui myös virtsarakkoon tukkien virtsakatetrin, jolloin jonkin ajan päästä virtsarakkoni oli halkeamispisteessä. Ja se muuten sattuu. 

Lopusta mulla ei sitten olekaan muistikuvaa, koska menin vuotoshokkiin. Tulin tajuihini parin päivän päästä. Sinä aikana mulle oli tehty toimenpiteitä (mm niitä pleurapunktioita) ja laparotomia, jossa mun vatsaontelostani oli kauhottu verta ja muita nesteitä sekä verihyytymiä. Suurin verihyytymä, joka oli painanut toista keuhkoani ja sydäntäni, oli ollut jalkapallon kokoinen. Herättyäni olin kiinni monelaisissa letkuissa ja laitteissa. En pystynyt liikkumaan. Koska munuaiseni olivat vaurioituneet, olin turvoksissa kuin ilmapallo. Molemmat kämmeneni olivat kuin niiden sisällä olisi ollut tennispallo. Sekä käsivarsissa että alaraajoissa nivustaipeita myöten oli tiukat painesiteet. Siinä sitä sitten tuijoteltiin kattoon pari viikkoa sängyn pohjalla maaten. Välillä erilaisiin tutkimuksiin ja verikokeita edelleen muutaman tunnin välein. Kun pääsin lopulta sairaalasta kotiin, liikuin rollaattorilla. Kesti melkein vuoden ennenkuin olin kuntoutunut entiselleni. 

Siis kuntouduitko kokonaan tuosta?!

Toimintakykyiseksi joo, eli pystyn käymään töissä ja elämään normaalisti. Säännöllinen lääkitys jäi ja toisen munuaisen toiminta loppui kokonaan. Lääkärit eivät olleet yhdessä vaiheessa uskoneet mun jäävän edes henkiin, ennuste oli niin huono. 

Sairasta vaikea keuhkokuume joka vaan kestää ja kestää syöt neljä kuuria antibiotteja ja kolmen kuukauden päästä olet siinä kunnossa, että voit kävellä hengästymättä niin puhu sitten vasta. Ai niin ja koronassa keuhkot eivät välttämättä palaudu normaaleiksi eli kudokset ovat tuhoutuneet. Hengitys voipi olla haastavaa koko loppuelämän, mutta jos sinulla ei ole perussairauksia, etkä välitä muista ihmisistä niin todennäköisesti olet turvassa, ehkä selviät haju ja makuaistin menetyksellä.