Ex uhkailee itsarilla pitääkseen minut elämässään.
Olen väsynyt häneen.
Eromme oli ainoa oikea ratkaisu oman mielenterveyden vuoksi.
Hän ei tunne rajoja, hän ei kunnioita rajojani vaikka niitä olen asettanut. Valitettavasti olen myös jonkin asian vuoksi ne rajat sitten kadottanut. Olen muuttunut ihmisenä.
Enää en jaksa.
Ensinnäkin hån on todella ilkeä sattuessaan tietyllä päälle. Määräilee, solvaa minua ja kanssaihmisiä, asettaa itsensä muiden yläpuolelle, on haukkunut todella ikävästi, kontrolloinut ja muuta. Ahdistuin hänen uhoamisen vuoksi ja aloin pelkäämään häntä.
En voinut hyvin ja kun joi, alkoi myös fyysinen kuritus jossain vaiheessa, satunnaisesti.
Suuttui nollasta sataan mitättömistä asioista.
Näistä ei muka muista mitään, ei tarkoittanut, oli minun vikan, vitsiä tai muuta sellaista.
Yhdestä tilanteesta on tulossa ihan oikeudenkäynti. Yksi pahoinpitely oli liikaa. Siitä lähti minun prosessini lähtemiseen.
Edelleenkin puolustelee itseään vaikka näyttöä on.
Hän kuitenkin osaa pitää minut läsnä elämässään ja heikkoina hetkinä olen sortunut ikävään, empaattisuuteen, hyviin viesteihin ja hänen ymmärrykseen kaikesta.
Loppuen lopuksi nämä ovat olleet kai vain valheita ja pääni on mennyt solmuun.
Olen elänyt hänen ehtojensa mukaan eron jälkeenkin.
Toki on myös minua auttanut ja vaikuttaa jopa inhimilliseltä nykyään enemmän mutta yhtäkkiä taas satuttaa minua jollain tavalla.
Nyt on sitten vaiheessa itsarilla uhkailu, ollut jo pidemmän aikaa. Kertoo hyvin kuvainnollisesti, että missä, miten ja milloin tämän toteuttaa.
Kun huolestun oikeasti niin kertoo, ettei nyt oikeasti sellaista tekisi.
Kohta taas alkaa vihjailemaan jossakin tilanteessa.
Vaikka hän tapailee jo muita, vaikka hänellä on jo kaikki asiat ihan ok ilman minua niin silti jostain syystä tahtoo pitää minut lähellään, ei kestä ajatusta jos minulla olisi uusi mies, ei kestä jos muutan paikkakunnalta pois, ei kestä jos ei voi olla ystäväni.
Ei halua satuttaa kuulemma minua mutta tekee sitä kuitenkin. On todella ristiriitainen kaikessa sanomisessa ja teoissaan.
Koen tämän jo ahdistavana, kiusaamisena.
En voi olla hänen ystävänsä vaikka olen yrittänyt eron jälkeen. En edes tiedä miksi.
Sattuu vain lisää ja olen pyytänyt, että tämä saa luvan loppua.
En ymmärrä enää mitään, en ihmisiä enkä asioiden kieroutta.
Tämä tuntuu tietyllä tavalla helvetiltä.
En saa selkoa oikein mistään ja minua kohtaan on jo syyttelyä hänen kaveripiirissään. Kertonut omat versionsa ja minä kuulemma olen valehdellut, jopa minun kaverini ovat hänen puolellaan nykyään joilta ennen sain tukea tässä kaikessa tai sitten sekin oli vain valhetta.
On niin absurdia kaikki, että haluan jokaiseen heistä välit lopullisesti poikki.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Todella kylmiä psykopaattimaisia neuvoja jaellaan. Aloitus on vain ap:n oma versio tilanteessa ja eroissa on harvemmin vain yksi hyvis ja yksi pahis, vaan tilanne on moniulotteisempi.
Aika ja ymmärrys parantavat ja se, jos se mies vaikka löytää jonkun uuden.
Eli jos haluaa elää ilman, että joku rajoittaa oikeuksiasi uhkailemalla leikata pääsi irti, on psykopaattinen? Hassua, koska olisin kuvitellut, että lähempänä psykopaatti on ihminen, joka uhkaa leikata kumppaniltaan pään irti, jos tämä "karkaa".
Mutta toki täytyy miestä ymmärtää ja mies saa uhata tappaa ja mies saa käyttää väkivaltaa ja vikahan oli alunperinkin ap:n kun ei ole riittävän empaattinen ja ymmärtäväinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sinun ongelmasi jos tappaa itsensä. Ongelmallisempaa on, että nämä sekopäät on usein liian paskahousuja moiseen touhuun ja todennäköisempää on, että hän listii sinut ennemmin kuin itsensä... Eli välit poikki ja elelet suunnilleen loppuelämäsi vilkuillen olkasi yli, jos tyyppi ei löydä itselleen uutta uhria...
Sinulla on vain ap:n kertomus. Varmastikin kaikki jätetyt kokevat olonsa surullisiksi ja epätoivoisiksi. Vähän empatiaa kannattaa harjoitella edes!
Elin 10 vuotta avioliitossa, jossa minua hakattiin, petettiin, otettiin väkisin, uhkailtiin, estettiin pitämästä yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Ja tämä jatkui näin pitkään vain ja ainoastaan siksi että mies osasi olla niin reppana, vääriymmärretty, selittää mustan valkoiseksi. Ja kaikki oli aina minun syytäni, olin milloin liikaa ja milloin liian vähän jotain. Ymmärsin ja lohdutin miestä, jolla oli paha mieli jälkikäteen ja joka syvästi katui ja jolla löytyi aina selitys kaikkeen. En ymmärrä mikä tässä nyt on tavoiteltavaa sitten. Itse kyllä mielelläni pyyhkisin tuon liiton elämästäni pois.
Lisäksi tottakai minulla on vain ap:n kertomus. Lähtökohtaisesti vastaan siihen siten, että uskon sen olevan totta. Ja tietenkin miehellä on oma versionsa ja ulkopuolisella ihmisellä taas eri. Miten tämä liittyy yöhön tähän keskusteluun mitenkään?
Miten tällainen tyyppi reagoi jos vastaa itsariuhkailuun että anna palaa vaan, ei kiinnosta enää.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat kammottavan tunnekylmiä näiden ap:n saamien vastausten perusteella. 😮 Taidan sittenkin siirtyä bi:stä täysheteroksi. Miehet ovat aidompia ja tunteellisempia sittenkin.
Hienoa sinulle jos pystyt päättämään seksuaalisuudestasi noin helposti! Itselle se ei onnistu. Toisekseen erikoista jos teet suuria elämänpäätöksiä vauva.fi ketjujen perusteella...
Niin no, teillä on tietysti vain minun kertomukseni tilanteesta.
Puhun kuitenkin totta ja kun vielä kerron lisää, niin pakko myöntää, että häpeän itseäni, sillä tämä kaikki on ollut aivan järjetöntä alusta asti.
Olen uskonut aivan liikaa ja menettänyt itsearvostusta koko sen ajan kun olen miehen tuntenut.
Ei ole mikään leikin asia koko juttu.
Hänen exänsä yritti itsaria sitten ollessaan vuosia yhdessä, sai myös osansa vakavasta henkisestä väkivallasta. Alkuun en uskonut koska ex oli niin vakuuttava ja kertoi naisen olleen hullu, aivan sekaisin päästään ja hän yritti tätä auttaa.
Mutta totuus oli toinen. Olen käynyt pitkät keskustelut asioista ja ahdistaa palata näihin muistelmiin.
On totta, etten minäkään virheetön ole mutta mitään pahaa en ole halunnut järjestää, olen toki oirellut ja ollut vihainen kun minua on haukuttu viikkotolkulla ja käyty kiinni.
Sitten olen saanut syytökset itselleni ja taas alistunut, kierre jatkunut.
Tämä on niin moniulotteista, täysin absurdia ja outoa kokonaisuudessaan että vaikea oikein edelleenkään saada kiinni vaikka olen itse kaiken kokenut ihan omilla silmilläni ja korvillani.
En usko, että tätä ihmistä koskaan voi auttaa ja hän uskoo itsekin täysin omaan syyttömyyteensä, siksi hän on niin vakuuttavakin.
Ap
Kuulostaa... bipolaariselta? (BPD) Älä tuhoa parhaimpia vuosiasi, ap. Naisen vuoden vierii nopeasti.
Siis jos miehellä on psyykkinen ongelma, et voi sitä muuttaa (älä sano hänelle!) Se kuinka vahvaksi/heikoksi itsesi koet, on vallan toinen asia - älä kiedo sitä miehen ongelmiin, tai se on ikuinen vyyhti.
Ei niillä yksityiskohdilla ole oikeasti väliä vaan sillä, mitä tuossa kuviossa kokonaisuudessaan tapahtuu.
Ei siitä keskustelemalla tule koskaan valmista, koska persoonallisuus ei ole neuvoteltavissa. Ne pienet asiat saisivat aina vain uuden muodon. Koska ne ei ole todellinen ongelma vaan se, että teidät traumanne eivät sovi toisiinsa. Vaikka rakastaisitte ja välittäisitte.
Minä roikuin yli 20 vuotta tuollaisessa suhteessa. Se loppui vasta sitten, kun olin täysin välinpitämätön ex:n uhkailuihin. Oli täysin samantekevää, tappaako itsensä vai ei. Kaikki kiusaaminen loppui siihen.
Seurustelin nuorempana yhden kundin kanssa ja samassa talossa asuva tyttöystävä lupasi hypätä auton alle jos en eroa hänen exästään.Lopetin seurustelun kokonaan ja myöhemmin sain tietää että tyttöystävä käytti aineita ja oli ollut pitempään lastensuojelunpiirissä ja asui välillä myös kotonakin!Tuntui ihan oudolta menetin yöuneni ja ero oli paras ratkaisu!
Mä jätin väkivaltaisen ja alkoholisoituneen eksäni, kun hän alkoi uhkailla itsemurhalla. Se oli minulle se viimeinen niitti, jolloin sain riuhtaistua itseni irti. Eksä on erittäin hengissä edelleen ja jopa joutui ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästä, kun en ollut passaamassa.
Seurustelin nuorempana yhden kundin kanssa ja samassa talossa asuva tyttöystävä lupasi hypätä auton alle jos en eroa hänen exästään.Lopetin seurustelun kokonaan ja myöhemmin sain tietää että tyttöystävä käytti aineita ja oli ollut pitempään lastensuojelunpiirissä ja asui välillä myös kotonakin!Tuntui ihan oudolta menetin yöuneni ja ero oli paras ratkaisu!
Ghostaa mies aina, älä siis vastaa koskaan sen puheluihin, viesteihin jne.
Mun exä uhkasi myös itsarilla (nainen). Sanoin suoraan no tee sitten mitä se mulle kuuluu. Mun elämä jatkuu ja sun ei sit vissiin jatku. Edelleen elää. En kuuntele yhtään tollasta sontaa ja jos tekee, niin sit tekee.
Kiitos vastauksista.
Tavallaan on hyvin selkeää mitä teen eikä minun tule joutua tästä ahdistumaan liikaa.
Tämän ei pitäisi vaikuttaa elämääni ja kaikessa yksinkertaisuudessaan on selvää, että tämä ihminen vaatii täydellisen blokkauksen niiden(kuten minun) elämästä, joille haalii hankaluuksia.
Kuitenkin on menty niin syvälle ja on järkyttävän absurdia edelleenkin miten kaikki on vaikuttanut itseeni.
En olisi ikimaailmassa uskonut katsovani tällaista hetkeä pidempään mutta toisin kävin.
Kaikki häpeä ja syyllisyys mikä tästä on aiheutunut ajallaan, on valtavaa.
Kaikki on kyllä uponnut minuun oikein niin oppikirjaisesti että suoranaisesti kyrsii.
Tämä on kuitenkin muutos omaan elämään ja hyvin tarkkaan itse reflektointiin rajoistani ja turhasta kiltteydestä. Siihen tulee toivottavasti pysyvä muutos tämän elämäntilanteen jäljiltä.
Ap
Juokse!
Ihminen, joka oikeasti hautoo itsemurhaa ei tasan kerro siitä läheisilleen tai uhkaile sillä ketään. Tuo on vain kontrollointikeino.
Lähestymiskielto. Estä. Älä vastaa viesteihin. Itsemurhalla uhkailu on raukkamaista, ja yleensä pötypuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Juokse!
Ihminen, joka oikeasti hautoo itsemurhaa ei tasan kerro siitä läheisilleen tai uhkaile sillä ketään. Tuo on vain kontrollointikeino.
Omituinen harhaluulo. Kyllä todellakin noinkin tapahtuu.
nim. itsemurhan tehneen tytärpuoli
ota ero, etäisyyttä, ei mitään kontaktia. se auttaa molempia. enemmän sinua. narsisti ei parane, löytää uuden kohteen.
Naiset ovat kammottavan tunnekylmiä näiden ap:n saamien vastausten perusteella. 😮 Taidan sittenkin siirtyä bi:stä täysheteroksi. Miehet ovat aidompia ja tunteellisempia sittenkin.