Minua aidosti kiinnostaa - te sairaalloisen lihavat

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 22:26"]Eräs tuttu on 148cm pitkä ja painoa en tiedä, mutta sairaallollisen ylipainoinen. Nainen on 29v ja syö verenpainelääkkeitä. Ei näe omaa ylipainoa eikä huomaa/halua ymmärtää syövänsä koko ajan. Kertokaa ylipainoiset miten voin auttaa häntä? Ottaa helposti nokkiinsa ja itseensä tosi raskaasti, vaikka kyse ei olisi painosta. Olenko ilkeä ystävä, jos sanon hänelle suoraan liiallisesta syömisestä? Hän tarvitsee herätyksen todellisuuteen.

[/quote]

Miksi sinua häiritsee tuttusi ylipaino? Veikkaan, että aika harvassa on ne ylipainoiset ihmiset, jotka eivät tilannettaan tiedosta. Jos oikeasti ajattelet, että toisen ylipainon kommentoiminen auttaa laihtumisessa, olisi koko maailman ylipaino-ongelma sillä jo ratkaistu.

 

Miksi miinus? Jokin sairaus on oltava jos terve ihminen kokee polttelua jaloissa rasittaessa lihaksiaan.

Jos et ole koskaan tuntenut polttelua lihaksissa, niin etpä ole kovin kovasti niitä koskaan rasittanut..

Mun mielestä ap:n kysymykset oli ihan asiallisia, en tajua mikä haloo näistä nyt on syntynyt. Tai siis, kyllä muakin mietityttää tuollaiset jutut ja mistä muualta niitä voisi kysellä kuin täältä? Itse on miettinyt samoja juttuja nyt kun painoa on tullut vuosien aikana salakavalasti lisää, mulla parikymmentä kiloa ja miehellä samoin. Mies on pitkä ja muutenkin aina ollut isokokoinen, ja ihan oikeasti nyt on joutunut kiinnittämään huomiota siihen, että mikä on painoraja hississä, millainen sänky voidaan ostaa, joskus joudun kahvilassa miettimään että voinko istua jollekin tietylle tuolille jos se näyttää vähän huteralta, bussissa on ahdasta todella ahdasta istua vierekkäin jne. Ei tällaisia juttuja aiemmin joutunut miettimään yhtään! Kyllä mäkin siis ihan aidosti mietin, että mitä kaikkea vielä lihavammat ihmiset joutuvat ottamaan huomioon ja miettiikö tuollaisia juttuja jatkuvasti. Ikävää jos siinä on joidenkin mielestä jotain pahaa, mun mielestä se on tavallista tiedonhalua ja uteliaisuutta.

Kilottarilla on usein jalkalihakset sattuneista syistä johtuen aika huimassa kunnossa. Portaiden kiipeäminen hengästyttää mutta normaali elämä ei.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:29"]No kun mä vaan olen sitä oikeasti miettinyt ja senkin takia kun jos olen tosi isokokoisten kanssa niin en osaa yhtään arvioida, miten raskasta tai tekeekö niveliin kipeää tai muuta vaikka kävely ja kuinka pitkään ja näin jos vaikka lähdetään kävelemään ja minä vaan ravaaan kamalaa kyytiä tai muuta. Kiitos vaan, on ihan kiva olla aidosti yksinkertanen. Ja kerrotko vitonen, että miten toi mun otsikon viestinnällisyys tolla pilkunnussinnalla muuttu? Huoh. ap

[/quote]

Ei muutu, kertoo kuintenkin jo jotakin äö:stasi.

[/quote]

Mikä siinä on, että joka ikinen kerta nämä äö:n huutelijat kompastuvat omaan nokkeluuteensa? Se on äo, jumalauta.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:36"]

Mikä on äö?

[/quote]

Älykkyysösamäärä?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 23:32"]

No, maha tulee tielle, koska paino mulla kerääntyy sinne. On kuin valtava "etureppu", aina tiellä ja silleen. Mitä muuta haluat tietää?

Asun neljännessä kerroksessa ja kevyesti menen portaat ylös kauppakassien jne. kanssa. Liikun päivittäin pelkästään työmatkojen aikana viisi kilometriä kävellen. Harrastan seksiä, pyyhin itse perseeni, teen kotityöt ja elän kuten muutkin ihmiset.

[/quote]

Matilda suurimmasta pudottajasta?

Minusta ihan kohteliaasti kysytty. Saa sitä utelias olla, eikä tällaisesta kysymyksestä mun mielestä pitäisi loukkaantua. Jos ei halua kertoa, niin ei sitten kerro. Kuulun kyllä tähän ''kohderyhmääsi'', mutta tähän aikaan en kyllä jaksa enää alkaa pitkää viestiä kirjoittaa. Ehkä huomenissa!

On se aika raskasta. Huomaan, kun olen lihonut taas n. 10 kg. ja tämä nykyinen paino (97kg/162cm) alkaa olla minulle se raja, jossa minulla menee normaalin jaksamisen raja. Koen olevani ihan ok kunnossa jossain 85 kg painossa, toki lihava mutta en mitenkään ylilihava silloin omaan silmääni, kun on tottunut näkemään itsensä myös paljon isompana. Nyt alkaa taas painaa kaikki. Ei minulla ole mitenkään hyvä kunto tai vahvat lihakset, ja rasitun kyllä kovasti rasituksessa. Lihakset kipeytyvät helposti ja jalat särkevät iltaisin. Väsyttää koko ajan myös. Tykkäisin käydä ohjautuissa jumpissa, mutta ne ovat yksinkertaisesti liikaa, en jaksa koko tuntia ja vituttaa ohjaajat, jotka pomppivat kuin adhd-puput siellä - yksikin huuteli, että mitä olette tänne tulleet, jos ette haasta itseänne?!? Teki mieli lähteä kävelemään tai huutaa takaisin, että tänne tuleminenkin on jo haaste ja jos huohotan lattialla raatona, olen haastanut itseäni jo yli puolet tunnista ja nyt teen suunnilleen kuolemaa.

Tunnen kyllä painoisiani ihmisiä, jotka ovat aina liikkuneet paljon ja joilla on hyvä kunto läskeistä huolimatta. Itse en todellakaan lukeudu heihin.

En minäkään ymmärrä, miksi moni on vetänyt herneitä nenään. Ihan asiallisia kysymyksiä ja on muakin hoikkana askarruttanut. Se 80kg tähän päälle olis aika jäätävä määrä enkä tiedä miten itse pärjäisin..

Kyllä ne mäiskähtelee miehenkin ihrat :) Eikä mun iho, tai miehen iho haise, käydään joka päivä suihkussa.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 12:27"]

Jotenkin outoa, että nytkin moni ylipainoinen vakuuttelee ettei mitenkään vaikuta ylipaino mihinkään. Että jaksan paremmin kuin useimmat normaalipainoiset ja ne kymmenet kilot läskiä ei tunnu missään. Ihan takuulla huomaisitte huomattavan eron voinnissanne ja jaksamisessanne jos se paino laskisi.

[/quote]

En ole nyt satakiloisena "sairaalloisen lihava", mutta vastaan kuitenkin. Aina laihdutuksen alkaessa olo tuntuu vähemmän turvonneelta, keho hoikemmalta ja olo energisemmältä. Sen saa ihan pari kiloa pudottamalla. Olen laihtunut sadasta 60-kiloiseksi, enkä kyllä kokenut erikoisen suurta muutosta. Tietysti julkisissa kulkuvälineissä ei vienyt yhtä paljon tilaa ja pystyin juoksemaan, mutta kävelynopeus minulla oli ihan sama molemmissa painoissa. Muutos on kuitenkin niin asteittaista, että keho tottuu siihen. Jos ravinnon laatu on hyvää, olotila on aikaa samanlainen. Ahmimisen jälkeen olo on yhtä kaamea ja pöhöttynyt hoikkana ja lihavana.

160 cm ja jotain yli 100 kg, en tiedä tarkkaa lukua.

-verenpaine 77/125 eli ok

-kolestroli 5.2 eli ihan hyvä vielä, kun ne eri osien suhteet oli kunnossa, en nyt muista ulkoa arvoja mutta tämän lääkäri sanoi mulle viimeksi työterveystarkastuksessa

-iho, hiukset, kynnet: hyvä

-nivelien liikkuvuus: hyvä

Ainoa mistä pääsivät motkottamaan, oli vaakalukema. Kuntoni ei ole toki maratoonarin tasoa, mutta ihan tämmöinen peruskunto on eli jaksan kantaa kauppakassit, pyöräillä, liikkua, jne.

En haise pahalle ja yletän pesemään kaikki paikat pesulla käydessäni. Seksielämä on erittäin tyydyttävä, sanoisinko.

Nätimpi olisin laihempana, vaan en yhtään fiksumpi.

Minä olen 164 cm/85 kg, mutta en koe itseäni huonokuntoiseksi. Harrastan liikuntaa, rakastan pyöräilyä ja tanssimista.

Lihakseni ovat hyvässä kunnossa ja vatsa ei ole tiellä, ei ole koskaan ollut. Satun olemaan sen mallinen kropaltani, että ylimääräiset kilot eivät ole kerääntyneet vatsaan, vaan muualle.

Ehkä sinun tapauksessasi oli kyse siitä, että ne kauppakassien kilot eivät ole osa omaa kroppaasi. Kyllä itseänikin väsyttää kantaa painavia laukkuja oman painon lisäksi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 12:01"][quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 11:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 11:51"]

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 23:56"]

 

Miksi miinus? Jokin sairaus on oltava jos terve ihminen kokee polttelua jaloissa rasittaessa lihaksiaan.

Jos et ole koskaan tuntenut polttelua lihaksissa, niin etpä ole kovin kovasti niitä koskaan rasittanut..

Eihän polttelua kuulu lihaksien rasitukseen! Tottakai lihakset kipeytyvät kun maitohappoa kertyy rasituksessa. Mutta ei terveellä ihmisellä kuulu tuntua mitään polttelua lihaksissa rasituksessa. Silloin on joku sairaus tai sitten lihas on revähtänyt.

Ihmiset erittäin yleisesti kyllä kuvaavat sanalla "polttelu" sitä, kun menee hapoille. Itsellänikin se tuntuu poltteluna.

Itselle ei ole ikinä tullut polttelu mieleen siitä. Hassua...

No on kyllä ihan järjettömän hassua, että ei ole tullut sulle mieleen. Mulla ainakin polttelee kun treenaan kunnolla. Ja oikeen pirusti poltteleekin. Kannattais kokeilla.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 12:27"]

Jotenkin outoa, että nytkin moni ylipainoinen vakuuttelee ettei mitenkään vaikuta ylipaino mihinkään. Että jaksan paremmin kuin useimmat normaalipainoiset ja ne kymmenet kilot läskiä ei tunnu missään. Ihan takuulla huomaisitte huomattavan eron voinnissanne ja jaksamisessanne jos se paino laskisi.

[/quote]

Joo, anteeksi nyt kauheesti että näin todellakin on: ainoa ero "entiseen elämääni" normaalipainoisena on tosiaan vaatekoko + se, ettei silloin maha ollut tiellä.

Sori hei kamalasti, ettei kaikkien läskien elämä ole yhtä kärsimystä, diabetesta, pyörätuolia ja nivelleikkauksia.

t. ketjun alkupäästä ap:lle jo vastannut

Ylipainoiset: älkää suuttuko kommenteista. Ei täällä teidän persoonaa tai luonnetta arvostella, vaan niitä liikakiloja.

Paljonpa on ylilihavia naisia Suomessa, tämän palstan perusteella.

-Mies 29v-

Olen 160cm, painoa 100kg. BMI mukaan vaikean lihavuuden yläpäässä, 102kg on raja sairaalloisen lihavaksi. Olen raskaana ja sen myötä paino on noussut 10kg, mutta olin siis painava myös aiemmin. Olen ollut joskus myös normaalipainoinen.

Uskon että kunto on kiinni liikkumisesta. Laihuus ei tuo suoraan hyvää kuntoa ja jaksamista. Ylipainoisena arkinen liikkuminen on raskaampaa, joten vähintään lihaskuntoa on pakko olla. (Esim. aloitin treenaamisen jalkaprässissä 90kg:lla, ryhmän hoikka nainen aloitti 40kg:lla. Suhteessa omaan painoon molemmilla melko sama vastus.) Jos laiha kulkisi niiden kauppakassien kanssa kokoajan, joka paikkaan, niin pian lihakset kehittyisi ja lisäpainon kantaisi helpommin, tottumiskysymys.

Jumpassa jaksan keskivertoa paremmin, mutta se johtuu ainoastaan siitä että teen töitä asian eteen. Oli laiha tai lihava, kunnon eteen on tehtävä töitä, se ei tule itsestään. Jos olisin laihempi, olisi jumppaaminen kuitenkin helpompaa. Ylipaino on tiellä. Esim. kun taivuttaa kädet kohti maata, tulee lihavalla maha eteen. Kun hyppii, ei ylipainoisen vatsa tietenkään ole timmi, vaan liikkuu mukana. 

On monia pikkujuttuja joissa ylipaino näkyy. Olennaisimpana on ehkä henkinen suhtautuminen painoon. Kun laihdun ja aiemmin kun olin laihempi, olin paljon välinpitämättömämpi painon ja ulkonäön suhteen. En tarkoita meikkaamista jne huoliteltua ulkonäköä, siitä pidän aina huolen. Vaan laihempana on ihana pukeutua vähän löysiin vaatteisiin, lihavana ne tuntuu aina puristavan jostain kohdasta. Laihempana en ole istumisasennosta niin tarkka, ei haittaa vaikka maha menee vähän makkaralle tai reidet leviää penkkiin. Lihavampana pyrin istumaan suorassa, ettei vatsamakkarat ole ainakaan isommat kuin ovatkaan, en todellakaan rönötä.

Laihana menisin uimahalliin, rannalle uimaan, kävisin suihkussa kuntoilupaikassani. Lihavana en mene, koska en ole sujut paksuuteni kanssa enkä halua saada arvostelevia katseita. Arvostelevimmat katseet saunassa olen muuten saanut kaveriltani, joka itsekin on ollut eriasteisesti lihava aina, kyseisellä hetkellä oli minua selvästi laihempi. Jätänkin saunaillat väliin, etenkin jos paikalla on toisia lihavia. Tuntuu että toinen lihava on toiselle pahin, tai ne laihduttaneet entiset lihavat. Olen kyllä onnellinen heidän puolestaan, mutta se onnistumisen kaikkivoipaisuus kohdistuu usein toisiin lihaviin, kun on itse onnistunut on helppo syyllistää toisia ketkä eivät ole vielä onnistuneet, ja ottaa näin etäisyyttä entiseen minään.

up