Olen 40v ja haluan vauvan.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:07"]

Jos mies ei tosiaan halua, siis todella ei halua, niin sittenhän ei voi oikein mitään. Kannattaa miettiä, miksi vielä haluaa, ettei vaan sen vuoksi, kun kaverikin vielä...?

[/quote]

En mä tuttavan takia haluaisi, vaan haluaisin lapselle sisaruksen ja muutenkin olisin halunnut kaksi lasta mutta miehen päätä ei todellakaan käännetä. Ja aluksi oli puhetta kahdesta lapsesta mutta vauva-aika koliikkeineen ja reflukseineen yms vaikea ja muutenkin taloustilanteet yms muuttuneet niin se muuttanut miehen mielipiteen asiasta.

[/quote]

joo ja tätä ei tietenkään saisi edes ehdottaa mutta jättäisikö mies jos toinen tulisikin?

huolehtiiko mies ehkäisystä? entäs jos sen jättää miehen kontolle?

[/quote]

Kyllä huolehtii, hän käyttää kondomia. En ole ikinä käyttänyt hormonaalista ehkäisyä koska se ei mulle sovi. Ja mies on tarkka ehkäisystä, edes pienessä hiprakassa tms hän ei koskaan unohda kondomia.

[/quote]onpa outo mies, naurahtaa, kumi haissee

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:35"]

Siis noin vanha ämmä haluaa lisääntyä, hyi hitto!

[/quote] Minä kans halusin ja sain vauvvan yli 40 vee. Sitten on nuoria että eivät millään meinaa saada lasta. Tasan ei käy onnen lahjat. Ei tarvinnut käydä hetelmällisyysklinikalla.

Olen 25 ja minulla on hyvä mies jonka kanssa voisin tehdä lapsen jos haluaisin. Ahdistun lasten seurassa ja kyttään kelloa milloin pääsen eroon niiden seurasta. Toivon kovasti että viimeistään 30 vuotiaana ajattelisin lapsista eritavalla. Onko muita ollut vastaavassa tilanteessa?

Sulla on tod näk vielä aikaa, hanki se vauva. Niin mäkin tein, nyt 9. vk raskaana (40v).

Mä sain lapsia nuorena, reilusti alle 30-vuotiaana. Se oli ihanaa ja ikä oli hyvä. Lisää lapsia sain yli 40-vuotiaana. Sekin oli ihanaa ja ikä oli hyvä! Kukaan ei ole ikinä kauhistellut nuorta tai vanhaa ikää paitsi täällä vauva-palstalla. Täällä muuten kävin ekan kerran vuonna -98! Eikä ole ikä ollut ongelma neuvolassakaan. Nuorena olin ehkä vauhdikkaampi äiti, nyt vanhempana rauhallisempi, eikä menojalka vipata kuten silloin kun ekat lapset olivat pieniä.

Toivottavasti sinäkin ap saat lapsia haluamasi määrän. Tai muutoin elät kuitenkin onnellisesti ja osaat sopeutua olosuhteisiin. Iloista kevättä!

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:32"]

Mistä sinä tiedät kenenkään kymmenen vuoden takaiset ajatukset? Katsos kun vauvat eivät pelkän ajatuksen voimalla saa alkuaan tai synny.

[/quote]

Joo ei synny, mutta ei sekään hääviä ole, että kun lapsi pääsee ripille, äiti on 55 :O

Elämässä kannattaa pitää jonkinlainen kosketus koko ajan siihen ikävään tosiasiaan, että me kaikki vanhenemme ja järjestellä asioita hiukan sen mukaan. 

[/quote]

miten niin ei ole hääviä? mitä se sulle kuuluu, kuinka vanhana kukin saa lapsensa? Mä olin 39v ja 41v ja ne oli just oikeat iät mulle.

hääviä....anna mun kaikki kestää, ajattelet kuin kakara

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 19:31"]

Äitini oli 42 kun minut sai. Nuorempana häpesin vanhempieni ikää ja nyt aikuisenakin toivoisin heidän olevan nuorempia, jotta voisin pitää heidät elämässäni vielä mahdollisimman kauan. Olen kuitenkin hyvin kiitollinen, että ovat elämän minulle antaneet, enkä kehottaisi ketään nelikymppistä hylkäämään vauvahaaveitaan sen vuoksi, että lapsi voisi kärsiä vanhempiensa iästä. Lapsi voi kärsiä ihan mistä elämäntilanteesta vain, - tai olla kärsimättä ja kääntää kokemuksensa vahvuudeksi.

Toivon, että ap:n mies muuttaisi mielensä :)

[/quote]

Niin... Minun äitini oli 16-vuotias kun minä synnyin. Koulussa minä puolestani sain kuulla ihmettelyjä kun minun äitini oli niin nuori. Jotenkin en osannut hävetä sitä suoranaisesti, mutta pitihän moni sitä outona. Minulla on kuitenkin aina ollut hyvät suhteet äitiini ja vaikka hän nuoruuttaan varmasti teki virheitä, teki hän parhaansa ja selvisi minusta hyvin tehtävistään. Hyvä vanhemmuus ei minusta kuitenkaan ikää katso. Hyvä, turvallinen lapsuus on paljon tärkeämpää kuin vanhempien ikä. Ei ole kenenkään etu tehdä lapsia iässä X, koska niin kuuluu tehdä, vaan lapsia tulee tehdä kun aika tuntuu oikealta.

Siitä vaan, jos se tuntuu oikealta ratkaisulta. Olen 42-vuotias ja lapset aikuisia. Aikoinaan sitä kauhisteltiin, että niin nuorena, mutta se tuntui oikealta ratkaisulta itseni kannalta. Tekisin saman uudestaan.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:27"]

No huh huh, olis kannattanut ajatella tuota 10 vuotta sitten. 

[/quote]

Huh huh, vaan itelles.

Mulla ei ole lapsia enkä tiedä hankinko/saanko koskaan. Varsinaista vauvakuumetta en ole koskaan tunnistanut itsessäni. Kuitenkin välillä saan itseni kiinni ajattelemasta, esim "tämä vanha, hieno vaate olisi kiva säästä tyttärelleni" tai "olisipa mukava lukea juuri tätä kirjaa lapselleni" tai "näitä lauluja laulaisin lapseni kanssa".

Mitähän tuosta voisi päätellä... Ikää tällä hetkellä 35 vee.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:32"]Minä kans halusin vauvvan mutta mies vaikutti siltä että ei halua. Tiesi kyllä että en käytä ehkäisyä. Paniikkihan siinä miehelle tuli kun ilmoitin että oon raskaana ja ikää oli 43 vee ja 44 v sain vauvvan. Pidin pääni . Yritti saada tekemään abortin, ei tosin sanonut suoraan vaan kierrellen ja kaarlellen. Minä luin semmoset madonluvut että se puhe loppui kertakaikkiaan.

[/quote]

Vauvvan?

Olin 35 v kun tapasin mieheni. Ensimmäinen lapsen tein 38-vuotiaana, toisen muutamaa päivää vaille nelikymppisenä. Jonkin aikaa katselimme maailmaa kaksilapsisena perheenä, ja päätimme antaa kolmannen tulla jos on tullakseen. Vaikka se oli helppoa edellisillä kerroilla, niin ei se mitään takaa, ei olla enää teinejä ja sitä rataa...

Jep.Arvaahan sen miten sitten kävi. Tuplaa pukkasi. Nykyään olemmekin sitten suur- ja monikkoperhe. Reilussa kolmessa ja puolessa vuodessa neljä lasta. Ennemmin näin päin, kuin teininä lapsia kuten äitini teki aikoinaan.

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 03:05"]Olin 35 v kun tapasin mieheni. Ensimmäinen lapsen tein 38-vuotiaana, toisen muutamaa päivää vaille nelikymppisenä. Jonkin aikaa katselimme maailmaa kaksilapsisena perheenä, ja päätimme antaa kolmannen tulla jos on tullakseen. Vaikka se oli helppoa edellisillä kerroilla, niin ei se mitään takaa, ei olla enää teinejä ja sitä rataa...

Jep.Arvaahan sen miten sitten kävi. Tuplaa pukkasi. Nykyään olemmekin sitten suur- ja monikkoperhe. Reilussa kolmessa ja puolessa vuodessa neljä lasta. Ennemmin näin päin, kuin teininä lapsia kuten äitini teki aikoinaan.

[/quote]

Kiitos rohkaisevasta tarinasta.

Kohta 46v ja jo 2 lasta, haluaisin kolmannen, joo joo varmaan tyhmä idea. Mutta mies ei puutu.

Saimme lapsen ollessani yli 40 vuotta. En huomannut fyysisesti mitään eroa, suurempaa rasittavuutta tms verrattuna parikymppisenä saadessani esikoisen. Luulen jopa, että vanhemmalla iällä lapsia saadessa pysyy jotenkin nuorekkaampana, ei ehdi mummoutua ;)

Äh, mua niin suututtaa tuon kakkosen puolesta! Kaiken maailman urvelot pukkaa kakaroita maailmaan, mutta sitten sellainen ihminen, joka on aina halunnut lapsia ja josta olisi tullut loistava äiti, ei niitä olosuhteiden takia saa.

Tiedän esim. yhden äidin, joka on saanut ensimmäisen lapsensa hyvin nuorena ja sitten tehtaillut mukuloita kauhean liudan. Hänellä ja hänen miehellään ei tuntunut olevan minkäänlaista käsitystä siitä, miten perhettä pyöritetään ja lapsia kasvatetaan. Molemmilla oli todella suuria elämänhallinnan ongelmia ja pieniä lapsia neljä! Lapset oireilivat aivan järkyttävästi ja äiti oli ihan loppu. Vanhemmat erosivat ja äiti muutti lapsineen satojen kilometrien päähän tukiverkoistaan. En tiedä, mitä sittemmin on käynyt.

Älkää käsittäkö väärin, en pidä noita kyseisiä vanhempia mitenkään pahoina ihmisinä tai hirviöinä, mutta tuntuu vain niin typerältä, että vanhemmuuteen kyvyttömät ihmiset saavat lapsia tuosta vain,  mutta sellaiset, jotka siihen sopisivat, eivät saa... tuttavapiirissäkin on ollut näitä.

Niin. Aika iso riski yli nelikymppisenä on olla maho, ja jos tärppää, aika iso riski, että lapsi on mongoloidi.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2014 klo 18:15"]

Mies vaan ei suostu.

[/quote]

Kurjaa. Itelleni tää vauva-asia on ollu niin tärkeä, että ekat kaksi pyöräytin vähän yli parikymppisenä. Nyt tulee ylläri-iltatähti, kun kierukka petti. 

Pidin tietoisesti huolta siitä, että vauvat hankittiin ajallaan. Monesti ihmettelen, miten ihmiset lykkäävät asiaa ja luulevat, että nelikymppisenäkin voi vauvan vielä saada. Harva kun on niin onnekas, että fertiliteettiä vielä löytyy esim. kolmekymppiseen verrattuna. Tieteellisistä julkaisuista selviää, että vain alle 10% nelikymppisistä vauvahaaveilijoista saa vauvan :(

Toivottavasti onni on tässä puolellasi!!!

40 mittarissa ja vauvaa vailla. Ei tunnu oikein onnistuvan. Yksi keskenmeno saatu aikaan. Ensimmäinen lapsi olisi toiveissa molemmilla. Ei vaan aikaisemmissa liitoissa ollut vauvalle sijaa. Itse jäin ensimmäisestä leskeksi ja miehellä oli täyshullu eksä.

En mä enää vauvaa tee kun mies ei halua. Pitää vaan unohtaa tämä asia.