Mitä opinnäytetyössä tai gradussa saa sanoa ilman lähdettä??

Voi voi minkälainen kysymys. Lopputyön pitäisi olla näytön paikka eikä mikään iänikuisten auktoriteettien lähdeviittausten luettelo.

Mitä vähemmän lähdeviitteitä sitä ansiokkaampi työ, olettaen tietenkin että lopputyön tekijä tietää mistä puhuu. Ja pitäisihän sitä tietää kun on itse aiheensa valinnut ja siihen vuosikausia opiskellut ja satsannut.

Professorit pitää haastaa ja vanhat auktoriteetit todeta siksi mitä ne ovat: ajastaan jälkeenjääneitä köperryksiä. Ei ne mitään oikeasti tiedä, ovatpahan vaan päässeet jonkinlaiseen asemaan kun perse on kestänyt istua vuosikymmeniä joutavissa tialisuuksissa ja pää ei ole täysin pehmennyt tekotieteellsiä artikkeleita nysvätessä. Raaka totuus on se että suurin osa ns. asiantuntijoista on puutuneita feikkejä - valitettavasti.

Eli pois turha arastelu ja vanhojen pierujen kunnioitus. Sanot rohkeasti ja perustellen sen mitä sinulla on sanottavaa ja se varmasti riittää.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi minkälainen kysymys. Lopputyön pitäisi olla näytön paikka eikä mikään iänikuisten auktoriteettien lähdeviittausten luettelo.

Mitä vähemmän lähdeviitteitä sitä ansiokkaampi työ, olettaen tietenkin että lopputyön tekijä tietää mistä puhuu. Ja pitäisihän sitä tietää kun on itse aiheensa valinnut ja siihen vuosikausia opiskellut ja satsannut.

Professorit pitää haastaa ja vanhat auktoriteetit todeta siksi mitä ne ovat: ajastaan jälkeenjääneitä köperryksiä. Ei ne mitään oikeasti tiedä, ovatpahan vaan päässeet jonkinlaiseen asemaan kun perse on kestänyt istua vuosikymmeniä joutavissa tialisuuksissa ja pää ei ole täysin pehmennyt tekotieteellsiä artikkeleita nysvätessä. Raaka totuus on se että suurin osa ns. asiantuntijoista on puutuneita feikkejä - valitettavasti.

Eli pois turha arastelu ja vanhojen pierujen kunnioitus. Sanot rohkeasti ja perustellen sen mitä sinulla on sanottavaa ja se varmasti riittää.

Näin toimitaan Porvoon yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Pää pyörällä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu, että opinnäytetyöni on lopulta vain kooste muiden sanomisista :D Kun tuntuu, etten oikein hallitse vielä tuota, että mitä uskallan sanoa ilman lähteitä.

Minulla sama ongelma myös kun yritän viitata toisten artikkeleihin. Kun nekin ovat vain täynnä viitteitä muuallae, niin monesti tuntuu, etten voi viitata loppujen lopuksi mihinkään. Kaikki lauseet ovat jonkun muun sanomia. Henkilö X viittaa Y:hyn ja Y viittaa D:n ja D viittaa T:n jne. jne. Missä lopulta on se tyyppi, joka ajatteli alkuperäisen asian?

Nyt osuit asian ytimeen! Oikea tapa viitata on aina pyrkiä löytämään se alkuperäinen lähde!!

Asiaa kannattaa ajatella siltä kannalta, että jokin ajatus on tutkijan työn hedelmä, kuten vaikka taitelijalla tämän maalama taulu. Ethän käyttäisi toisen taiteilijan versiota jostain alkuperäisteoksesta vaan sitä alkuperäistä tietysti! Joten sun pitää hakea se alkuperäinen lähde myös tutkimustiedolle.

Minulle ainakin gradua tehdessä sanottiin joka väitteestä, että niille pitää olla lähde. Ei nyt yleistiedolle tietenkään ("maapallo on pyöreä ). Ja toki lähteen kanssa saa olla eri mieltä.

Sinulla pitäisi olla selkeät ohjeet opinnäytetyötä tai gradua varten. Jos ei ole, niin lataa ne oppilaitoksesi sivuilta. Vauva.fi-palsta on väärä paikka kysellä näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla pitäisi olla selkeät ohjeet opinnäytetyötä tai gradua varten. Jos ei ole, niin lataa ne oppilaitoksesi sivuilta. Vauva.fi-palsta on väärä paikka kysellä näitä asioita.

Itseasiassa täällä on tullut ihan hyviä neuvoja kyllä. Toki jos jättää provoilijat pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Kiitos, että vastasit jo puolestani. Se on ihan sama, mitä mediassa kirjoitetaan, ei se tieteeksi muutu. 

Media voi toki olla aineistoa, jos teet diskurssianalyysia ja toki johdantotekstissä voi esim. perustella aiheen ajankohtaisuutta sillä, että se on mediassa esillä. 

Jos haluaa tuottaa uutta tietoa on katsottava jo tutkitun tiedon ympärillekin. Iltalehdet voivat olla mainio lähde tutkittaessa vaikka nykymorsiammien suhtautumista hääpukuihin. Hyvä tutkija osaa kerätä relevantin tiedon useammasta lähteestä, usein hömppämediastakin voi paljastua yllättäviä totuuksia kun analysoi.

Et kuule ole hyvää tutkijaa nähnytkään. Ilmeisesti sinulta menee nyt täysin sekaisin aineisto ja lähde. 

Tutkimusta tehdään aina niin, että katsotaan tutkitun tiedon ympärille. Tutkija kerää aineiston ja analysoi sen, käyttää analyysissä olemassa olevia metodeja ja kiinnittää nämä olemassa oleviin teorioihin. 

Mutta jos tutkit morsiammien suhdetta hääpukuihin, et lue iltalehtiä vaan tutkit niitä morsiammia. Haastattelet, käyt läpi myyntitilastoja jne., nämä ovat aineistoja. 

Jos taas teet esim. diskurssianalyysia häistä meidassa, voi iltalehti olla aineistosi. Väite "iltalehdessä sanottiin näin" on totta. Väite "asia on näin, koska iltalehdessä sanottiin näin" ei ole totta. 

Haastattelu on kvalitatiivinen menetelmä ja iltalehden arikkeli ei ole tehty tieteellisiä kriteerejä noudattaen. Haastattelut ovat voineet olla johdattelevia, ne on julkaistu valikoiden, toimittajat on voinut vähän värittää. Näin ollen ne eivät ole tarinana totta - mutta on totta, että ne on kirjoitettu. 

En minä ainakaan koe mustaa synkkäksi eivätkä einekset vaikuta omiin kotitöihini mitään. En ilman lähdettä lähtisi väittämään, että ihmiset kokevat niin tai näin.

Kyllä akateemisessa opinnäytetyössä pitää olla muutakin kuin mutua ja omia mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Kiitos, että vastasit jo puolestani. Se on ihan sama, mitä mediassa kirjoitetaan, ei se tieteeksi muutu. 

Media voi toki olla aineistoa, jos teet diskurssianalyysia ja toki johdantotekstissä voi esim. perustella aiheen ajankohtaisuutta sillä, että se on mediassa esillä. 

Jos haluaa tuottaa uutta tietoa on katsottava jo tutkitun tiedon ympärillekin. Iltalehdet voivat olla mainio lähde tutkittaessa vaikka nykymorsiammien suhtautumista hääpukuihin. Hyvä tutkija osaa kerätä relevantin tiedon useammasta lähteestä, usein hömppämediastakin voi paljastua yllättäviä totuuksia kun analysoi.

Iltalehti ei ikinä ole lähde, mutta aineistona se voi olla. Tällöin tutkit esim. niiden morsiamien suhtautumista hääpukuihin ja ne jutut on nimenomaan aineistona. On aivan selkeä ero, mikä on lähde ja mikä aineisto. Jossain amk-työissä noita voinee käyttää, mutta akateemisessa maailmassa on ihan selkeä raja.

Kyllä se voi olla lähde, mutta silloin yleensä viitataan esim. poliitikon IL:lle antamassa haastattelussa sanomaan, tms. Pitää olla siis tieto, joka on IL:n itse tuottama jollain tavoin. Heidän julkaisemansa kolumni tutkivan journalismin artikkeli, tms.

Jos kyse on yleisestä aiheesta, niin tieteellinen hakuteos on oikea paikka hakea lähdeviite, ei päivälehti.

Jos spesifisempi tutkimuksiin tai teorioihin yms. liittyvä tieto, sitten mennään sen tiedon lähteille, kuka tutki, missä, milloin, kenen ideasta kyse, jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Kiitos, että vastasit jo puolestani. Se on ihan sama, mitä mediassa kirjoitetaan, ei se tieteeksi muutu. 

Media voi toki olla aineistoa, jos teet diskurssianalyysia ja toki johdantotekstissä voi esim. perustella aiheen ajankohtaisuutta sillä, että se on mediassa esillä. 

Jos haluaa tuottaa uutta tietoa on katsottava jo tutkitun tiedon ympärillekin. Iltalehdet voivat olla mainio lähde tutkittaessa vaikka nykymorsiammien suhtautumista hääpukuihin. Hyvä tutkija osaa kerätä relevantin tiedon useammasta lähteestä, usein hömppämediastakin voi paljastua yllättäviä totuuksia kun analysoi.

Et kuule ole hyvää tutkijaa nähnytkään. Ilmeisesti sinulta menee nyt täysin sekaisin aineisto ja lähde. 

Tutkimusta tehdään aina niin, että katsotaan tutkitun tiedon ympärille. Tutkija kerää aineiston ja analysoi sen, käyttää analyysissä olemassa olevia metodeja ja kiinnittää nämä olemassa oleviin teorioihin. 

Mutta jos tutkit morsiammien suhdetta hääpukuihin, et lue iltalehtiä vaan tutkit niitä morsiammia. Haastattelet, käyt läpi myyntitilastoja jne., nämä ovat aineistoja. 

Jos taas teet esim. diskurssianalyysia häistä meidassa, voi iltalehti olla aineistosi. Väite "iltalehdessä sanottiin näin" on totta. Väite "asia on näin, koska iltalehdessä sanottiin näin" ei ole totta. 

Haastattelu on kvalitatiivinen menetelmä ja iltalehden arikkeli ei ole tehty tieteellisiä kriteerejä noudattaen. Haastattelut ovat voineet olla johdattelevia, ne on julkaistu valikoiden, toimittajat on voinut vähän värittää. Näin ollen ne eivät ole tarinana totta - mutta on totta, että ne on kirjoitettu. 

Viimeksi mainittu väitteesi ei pidä paikkaansa. Suomessa media noudattaa journalistin ohjeita. Niissä vaaditaan pysymään totuudessa, sekä noudattamaan haastateltavan oikeuksia.

Jos haastattelee jotain henkilöä, haastattelu yleensä nauhoitetaan, siitä tehdään lisäksi yleensä puhtaaksikirjoitettu teksti. Toimittaja pitää nämä tallessa. Sitten haastattelun pohjalta kirjoitettu juttu yleensä lähetetään vielä haastateltavalle, joka sen hyväksyy ja tekee vielä halutessaan tarkennuksia omiin sanomisiinsa.

Siten julkaistu haastattelu on niin sanotusti totta. Toimittajalla on nauha ja haastatellun sähköpostit todistamassa että tämä on sanonut mitä on sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että ensin kokoaa itselleen sitä teoriaa lukemalle. Eli käy aiheeseesi liittyviä teoksia ja artikkeleita läpi ja luet. Sen jälkeen on paljon helpompi lähteä kirjoittamaan ja nimenomaan yhdistellä sitä luettua tietoa ja tulkita sitä oman tutkimusaiheensa kautta. Ja toki oman aineiston tulkinta on sallittua, mutta sitäkin olisi paras rinnastaa aiemmin tutkittuun tietoon. Kyllä se siitä käynnistyy.

Minun mielestäni tuo on juuri vaikeampaa. Kun lukee paljon, lopulta luulee, että on aina tiennyt jonkun asian, ja että se on itsestään selvä fakta (kuten esim. Suomi itsenäistyi 1917). Sitten ei enää 1) tajua hakea sille lähdettä, ja 2) ei löydä sitä enää miljoonan luetun kirjan jälkeen. 

Esimerkiksi ammattikorkeakouluissa nämä käytännöt ovat aivan hakusassa. Käykääpä joskus theseuksessa katsomassa, miten puutteellisia nämä voivatkaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pää pyörällä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu, että opinnäytetyöni on lopulta vain kooste muiden sanomisista :D Kun tuntuu, etten oikein hallitse vielä tuota, että mitä uskallan sanoa ilman lähteitä.

Minulla sama ongelma myös kun yritän viitata toisten artikkeleihin. Kun nekin ovat vain täynnä viitteitä muuallae, niin monesti tuntuu, etten voi viitata loppujen lopuksi mihinkään. Kaikki lauseet ovat jonkun muun sanomia. Henkilö X viittaa Y:hyn ja Y viittaa D:n ja D viittaa T:n jne. jne. Missä lopulta on se tyyppi, joka ajatteli alkuperäisen asian?

Nämä ovat niitä kappaleiden loppuosia, katso tuo hää -esimerkki, niin siitä viimeinen lause on se, jonka tuosta työstä lainaat. Muuten etsit tuon alkuperäisen lähteen, jota henkilö x on lainannut. Jossain tilanteissa voidaan käyttää toissijaista lähdettä, mutta silloinkin tämä täytyy näyttää: Heluna (2002,45) Manin (2003, 45) mukaan esittää, että...

Kyllähän minä tuon ymmärrän, ei tarvitse "opettaa". Se vaan, että jos joutuu käymään läpi kymmenen teosta löytääkseen sen tyypin, joka sanoi alkuperäisen lauseen, niin se onkin sata vuotta vanha opus, jota ei enää ole saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla pitäisi olla selkeät ohjeet opinnäytetyötä tai gradua varten. Jos ei ole, niin lataa ne oppilaitoksesi sivuilta. Vauva.fi-palsta on väärä paikka kysellä näitä asioita.

Kyllä minulla onkin, mutta mielestäni vertaistuki on näissä asioissa aina tarpeen ja antaa kullanarvoista tukea ja tietoa.

Tottakai koulun ohjeista tulee ne perusasiat ja runko ilmi, mutta soveltava ote onkin jo ihan eri asia. Kysyttäessä saan usein opettajilta ympäripyöreitä vastauksia ja kuten aiemmin myönsin, niin tällainen kirjoittaminen on minulle vaikeampaa kuin analyyttiset esseet tai vastaavat. Teen ensimmäistä korkeakoulututkintoani ja lisäksi olen perfektionisti. Sekin vaikuttaa tähän, että haluan kysellä eri paikoista ohjeita ja yrittää tehdä mahdollisimman hyvin ja oikein... mikä on hyvä ja huono asia toki.

KIITOS kaikille vastauksista, tästä on ollut ihan superpaljon apua ja hyötyä minulle (minä, 2020)!

Mitä eroa teidän mielestä on ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä ja yliopiston gradulla, jos asiaa tarkastellaan tämän kysymyksen kannalta? Päteekö niihin samat ohjeet siinä, mitä saa kirjoittaa ilman lähteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että ensin kokoaa itselleen sitä teoriaa lukemalle. Eli käy aiheeseesi liittyviä teoksia ja artikkeleita läpi ja luet. Sen jälkeen on paljon helpompi lähteä kirjoittamaan ja nimenomaan yhdistellä sitä luettua tietoa ja tulkita sitä oman tutkimusaiheensa kautta. Ja toki oman aineiston tulkinta on sallittua, mutta sitäkin olisi paras rinnastaa aiemmin tutkittuun tietoon. Kyllä se siitä käynnistyy.

Minun mielestäni tuo on juuri vaikeampaa. Kun lukee paljon, lopulta luulee, että on aina tiennyt jonkun asian, ja että se on itsestään selvä fakta (kuten esim. Suomi itsenäistyi 1917). Sitten ei enää 1) tajua hakea sille lähdettä, ja 2) ei löydä sitä enää miljoonan luetun kirjan jälkeen. 

Lukiessa tehdään muistiinpanoja. Ne kannattaa tehdä tietokoneella, joten sitten haku onnistuu helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että ensin kokoaa itselleen sitä teoriaa lukemalle. Eli käy aiheeseesi liittyviä teoksia ja artikkeleita läpi ja luet. Sen jälkeen on paljon helpompi lähteä kirjoittamaan ja nimenomaan yhdistellä sitä luettua tietoa ja tulkita sitä oman tutkimusaiheensa kautta. Ja toki oman aineiston tulkinta on sallittua, mutta sitäkin olisi paras rinnastaa aiemmin tutkittuun tietoon. Kyllä se siitä käynnistyy.

Minun mielestäni tuo on juuri vaikeampaa. Kun lukee paljon, lopulta luulee, että on aina tiennyt jonkun asian, ja että se on itsestään selvä fakta (kuten esim. Suomi itsenäistyi 1917). Sitten ei enää 1) tajua hakea sille lähdettä, ja 2) ei löydä sitä enää miljoonan luetun kirjan jälkeen. 

Samaa mieltä tästä. Mielestäni homma lähtee siitä, että ensin kerätään hyvä nippu hyviä lähteitä kasaan ja selataan niitä. Niistä sitten voi tehdä omia johtopäätöksiä tai syntyä omia ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pää pyörällä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu, että opinnäytetyöni on lopulta vain kooste muiden sanomisista :D Kun tuntuu, etten oikein hallitse vielä tuota, että mitä uskallan sanoa ilman lähteitä.

Minulla sama ongelma myös kun yritän viitata toisten artikkeleihin. Kun nekin ovat vain täynnä viitteitä muuallae, niin monesti tuntuu, etten voi viitata loppujen lopuksi mihinkään. Kaikki lauseet ovat jonkun muun sanomia. Henkilö X viittaa Y:hyn ja Y viittaa D:n ja D viittaa T:n jne. jne. Missä lopulta on se tyyppi, joka ajatteli alkuperäisen asian?

Nämä ovat niitä kappaleiden loppuosia, katso tuo hää -esimerkki, niin siitä viimeinen lause on se, jonka tuosta työstä lainaat. Muuten etsit tuon alkuperäisen lähteen, jota henkilö x on lainannut. Jossain tilanteissa voidaan käyttää toissijaista lähdettä, mutta silloinkin tämä täytyy näyttää: Heluna (2002,45) Manin (2003, 45) mukaan esittää, että...

Kyllähän minä tuon ymmärrän, ei tarvitse "opettaa". Se vaan, että jos joutuu käymään läpi kymmenen teosta löytääkseen sen tyypin, joka sanoi alkuperäisen lauseen, niin se onkin sata vuotta vanha opus, jota ei enää ole saatavilla.

Netissä on aika paljon vanhoja teoksia.

Mutta jos teosta ei mitenkään saa käsiinsä, sitten voi kyllä laittaa tiedon kuten yllä, eli jonkin toisen kirjoittajan lainaamana, mutta aina on mainittava idean keksijän nimi.

Se on tieteellisen lainaamisen ydinajatus.

Rokkikukko kirjoitti:

Mitä eroa teidän mielestä on ammattikorkeakoulun opinnäytetyöllä ja yliopiston gradulla, jos asiaa tarkastellaan tämän kysymyksen kannalta? Päteekö niihin samat ohjeet siinä, mitä saa kirjoittaa ilman lähteitä?

Yliopistossa jos mokaa näissä niin luultavasti viedän aamunkoitteessa saunan taakse teloituskomppanian eteen 😢

”Musta väri koetaan synkäksi” on väite ja lisäksi se on yleistävä, joten keneltä kaikilta olet kysynyt tai mistä olet saanut tiedon muiden milipiteistä? ”Koen mustan värin synkäksi” olisi mielipiteesi ja sellaisenaan ehkä graduun jos mielipiteelläsi on olennaista merkitystä tuloksiin ja sinne sisältyy itsearviointi kappale.