Mitä opinnäytetyössä tai gradussa saa sanoa ilman lähdettä??

Sen mitä itse tiedät, voit sanoa ilman lähteitä. Kaikelle pitää olla perustelu, joten jos kotiäitien työt ovat vähentyneet valmisruokien myötä, niin millä se on tutkittu, kuka tutki tai sitten muotoilet sen niin, että oletat itse niin ja aiot perustella väittämäsi tutkimuksella tms.

Laura Huhtasaari osaa ainakin neuvoa mitä ei saa sanoa :D

Vierailija kirjoitti:

Ns. yleistiedolle ei tarvitse olla lähdettä. esim. Suomi itsenäistyi 1917 tai Pohjoismaat ovat S, R, N, T ja I.

"Usein musta väri koetaan synkäksi ja hääpukuun valitaan mieluummin valkoista" - näin puolestaan ei oikein voi sanoa; parempi olisi "Hääpuku on yleensä valkoinen"

"Einesruoat ovat vähentäneet kotiäitien työtä ja niitä käytettäessä aikaa jää enemmän muihin askareisiin" - vähän jo tulkintaa mukana; parempi olisi "einesruokia käytettäessä jää aikaa enemmän muihin töihin".

Tuo väite, että einesruoat vähentävät työmäärää, on kyllä vähän ongelmallinen. Voisihan joku väittää, että esim. makaronilaatikkoa tehtäessä yksi kauppareissu ja yksi kokkaus tuottavat ruokaa moneksi päiväksi, kun taas eineksiä joutuu hakemaan kaupasta useammin jos pystyy tuomaan vain pieniä ostosmääriä kerrallaan. Näin ollen kaupassakäyntien määrä lisääntyy.

Joo, aika hiustenhalkomiseksihan tämä meni, mutta niin kauan kun väitteet perustuvat yhden ihmisen kokemukseen, joku muu voi tarjota aivan yhtä validi vastaväitteen.

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Tieteellinen teksti on eri lähteiden yhdistelemistä ja niiden tulkintaa. Esim näin.

Häät ovat paitsi iloinen juhla, niin myös virallinen oikeustoimi. Nykyään yhä useampi pari valitsee siviilivihkimisen kirkollisen vihkimisen sijaan (Lähde 2020, 69), joka korreloi myös kirkokkoon kuulmisen vähentymisenä (Lähdes 2003, 45). Kuitenkin edelleen 50% yli vuoden yhdessä eläneistä pareista päätyy valitsemaan avioliiton avoliiton sijaan (Lähdel 2003, 45). Avioon siis edelleen halutaan, vaikka avioliiton merkitys kirkollisena instituutiona on vähentynyt.

Pää pyörällä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu, että opinnäytetyöni on lopulta vain kooste muiden sanomisista :D Kun tuntuu, etten oikein hallitse vielä tuota, että mitä uskallan sanoa ilman lähteitä.

Olen erittäin hyvä analyyttisessa kirjoittamisessa eli joku vapaa esseetyyppinen teksti onnistuu tuosta noin vain, jos ei tarvitse miettiä lähteitä, mutta tällaisessa virallisessa yhteydessä meneekin sitten sormi suuhun... ARGH.

Juuri tuollaiselta minustakin tuntui ja sain kuitenkin gradusta arvosanaksi e:n.

Gradu on opinnäytetyö, sen tarkoituksena on osoittaa, että osaat hakea, käsitellä ja arvioida monipuolisesti tietoa sekä muodostaa sen pohjalta johtopäätöksiä.

Väikkärissä sitten pitäisi osata tuottaa uutta tietoa, mutta gradussa voit vielä nojata muiden sanomisiin.

Tsemppiä työhön! :)

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Tuollaisessa tilanteessa pitää jättää koko teksti gradusta pois. Huonoja lähteitä kummatkin, eikä niitä voi käyttää lähteinä gradun tasoisessa tutkielmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ns. yleistiedolle ei tarvitse olla lähdettä. esim. Suomi itsenäistyi 1917 tai Pohjoismaat ovat S, R, N, T ja I.

"Usein musta väri koetaan synkäksi ja hääpukuun valitaan mieluummin valkoista" - näin puolestaan ei oikein voi sanoa; parempi olisi "Hääpuku on yleensä valkoinen"

"Einesruoat ovat vähentäneet kotiäitien työtä ja niitä käytettäessä aikaa jää enemmän muihin askareisiin" - vähän jo tulkintaa mukana; parempi olisi "einesruokia käytettäessä jää aikaa enemmän muihin töihin".

Tuo väite, että einesruoat vähentävät työmäärää, on kyllä vähän ongelmallinen. Voisihan joku väittää, että esim. makaronilaatikkoa tehtäessä yksi kauppareissu ja yksi kokkaus tuottavat ruokaa moneksi päiväksi, kun taas eineksiä joutuu hakemaan kaupasta useammin jos pystyy tuomaan vain pieniä ostosmääriä kerrallaan. Näin ollen kaupassakäyntien määrä lisääntyy.

Joo, aika hiustenhalkomiseksihan tämä meni, mutta niin kauan kun väitteet perustuvat yhden ihmisen kokemukseen, joku muu voi tarjota aivan yhtä validi vastaväitteen.

Tässä nyt kuitenkin ratkaisee konteksti. Esim. sukupuolirooleja käsittelevän tekstin johdannossa voi toki maalailla, miten kodinkoneet ja einesruuat ovat vähentäneet pakollisia kotiöitä, mutta jos einesruuan ja kotitöiden yhteydestä rupeaa rakentamaan argumenttia, niin kyllä tämä pitäisi perustaa johonkin. 

Omat asiat muutenkin gradussa sanotaan aineiston pohjalta. Haastattelin x määrä kotiäitejä, jotka sanoivat, että einekset ovat helpottaneet arjen kiirettä. Lähteenä on siis oma aineisto.

Oman elämänkokemuksella taas ei ole gradun sisällön kannalta merkitystä. Se ei ole todistusvoimainen. 

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Pää pyörällä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu, että opinnäytetyöni on lopulta vain kooste muiden sanomisista :D Kun tuntuu, etten oikein hallitse vielä tuota, että mitä uskallan sanoa ilman lähteitä.

Minulla sama ongelma myös kun yritän viitata toisten artikkeleihin. Kun nekin ovat vain täynnä viitteitä muuallae, niin monesti tuntuu, etten voi viitata loppujen lopuksi mihinkään. Kaikki lauseet ovat jonkun muun sanomia. Henkilö X viittaa Y:hyn ja Y viittaa D:n ja D viittaa T:n jne. jne. Missä lopulta on se tyyppi, joka ajatteli alkuperäisen asian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Vierailija kirjoitti:

Pää pyörällä kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Jotenkin tuntuu, että opinnäytetyöni on lopulta vain kooste muiden sanomisista :D Kun tuntuu, etten oikein hallitse vielä tuota, että mitä uskallan sanoa ilman lähteitä.

Minulla sama ongelma myös kun yritän viitata toisten artikkeleihin. Kun nekin ovat vain täynnä viitteitä muuallae, niin monesti tuntuu, etten voi viitata loppujen lopuksi mihinkään. Kaikki lauseet ovat jonkun muun sanomia. Henkilö X viittaa Y:hyn ja Y viittaa D:n ja D viittaa T:n jne. jne. Missä lopulta on se tyyppi, joka ajatteli alkuperäisen asian?

Nämä ovat niitä kappaleiden loppuosia, katso tuo hää -esimerkki, niin siitä viimeinen lause on se, jonka tuosta työstä lainaat. Muuten etsit tuon alkuperäisen lähteen, jota henkilö x on lainannut. Jossain tilanteissa voidaan käyttää toissijaista lähdettä, mutta silloinkin tämä täytyy näyttää: Heluna (2002,45) Manin (2003, 45) mukaan esittää, että...

Mm. sellaiset asiat, jotka kuuluvat peruskoulun oppimäärään, eivät yleensä vaadi lähdeviitteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Kiitos, että vastasit jo puolestani. Se on ihan sama, mitä mediassa kirjoitetaan, ei se tieteeksi muutu. 

Media voi toki olla aineistoa, jos teet diskurssianalyysia ja toki johdantotekstissä voi esim. perustella aiheen ajankohtaisuutta sillä, että se on mediassa esillä. 

Ei yhtään mitään tai käy kuten Laura Huhtasaarelle kun aletaan suurennuslasin kanssa tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Mm. sellaiset asiat, jotka kuuluvat peruskoulun oppimäärään, eivät yleensä vaadi lähdeviitteitä.

Ymmärrän kyllä mitä haet takaa, mutta en ihan hyväksyisi tätäkään rajausta. Peruskoulun oppimäärä (virallinen ops) on aika lavea käsitys, mutta peruskoulun oppikirjoissa on aika paljon virheitä ja mutkat suoraksi meininkiä. 

Esim. meille opetettiin, että Ruotsi teki ensimmäisen ristiretken nykyisen Suomen alueelle 1100- luvulla. Nykyhistoria lähtee siitä, että tämä on todennäköisesti myytti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään mitään tai käy kuten Laura Huhtasaarelle kun aletaan suurennuslasin kanssa tutkia.

Huoh, että tästä Huhtasaaresta jaksetaan jauhaa, ja tämäkin aiheen vierestä. Huhtasaari ei sanonut asioita omasta päästä vaan jätti lähteen mainitsematta eli plagioi. Tämä on ehdottomasti luvaton menettely tapa. 

Ympäripyöreiden arkiviisauksien käyttäminen taas vain on huonoa tutkimusta. Tilanteesa riippuen se joko syö arvosanaa tai on turhaa jaarittelua. Mutta oikeusseuraamuksia sillä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Kiitos, että vastasit jo puolestani. Se on ihan sama, mitä mediassa kirjoitetaan, ei se tieteeksi muutu. 

Media voi toki olla aineistoa, jos teet diskurssianalyysia ja toki johdantotekstissä voi esim. perustella aiheen ajankohtaisuutta sillä, että se on mediassa esillä. 

Jos haluaa tuottaa uutta tietoa on katsottava jo tutkitun tiedon ympärillekin. Iltalehdet voivat olla mainio lähde tutkittaessa vaikka nykymorsiammien suhtautumista hääpukuihin. Hyvä tutkija osaa kerätä relevantin tiedon useammasta lähteestä, usein hömppämediastakin voi paljastua yllättäviä totuuksia kun analysoi.

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että ensin kokoaa itselleen sitä teoriaa lukemalle. Eli käy aiheeseesi liittyviä teoksia ja artikkeleita läpi ja luet. Sen jälkeen on paljon helpompi lähteä kirjoittamaan ja nimenomaan yhdistellä sitä luettua tietoa ja tulkita sitä oman tutkimusaiheensa kautta. Ja toki oman aineiston tulkinta on sallittua, mutta sitäkin olisi paras rinnastaa aiemmin tutkittuun tietoon. Kyllä se siitä käynnistyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riisipuukko kirjoitti:

Minä mietin sitä, että onko tosiaan joku ihan huonokin lähde (tyyliin Iltasanomien toimittajan tekemä viihdeartikkeli) parempi kuin oma elämänkokemus lähteenä?

 

Mielipiteitä/näkökulmaa tähän?

Iltasanomat ei ikinä ole lähde. Et kai tee gradua? Sinulla nyt ei tunnu olevan näkemystä tieteellisestä lähteestä. Lähde on tutkimus, mielelellään vertaisarviotu, mutta joskus käy muukin tutkimus. 

Kyllä Iltasanomatkin voi olla lähde, jos vaikka toimittaja on haastatellut tyyliosioon hääpukueksperttiä, jolla on tietoa ja kokemusta puvuista. Toki kannattaa myös etsiä jokin akateeminen lähdekin.

Taas toimittaja on voinut tehdä haastattelun supermarketissa ja kysynyt äideiltä, miksi he ostavat einesruokia, se artikkeli voi olla yksi (ei ainoa) lähteistä.

Ei todellakaan voi olla gradun lähde joku is:n haastattelu. Ainoastaan, jos erikseen tutkit iltasanomien artikkeleiden naiskäsityksiä tms., niin silloin toki ne ovat osa aineistoa.

Kiitos, että vastasit jo puolestani. Se on ihan sama, mitä mediassa kirjoitetaan, ei se tieteeksi muutu. 

Media voi toki olla aineistoa, jos teet diskurssianalyysia ja toki johdantotekstissä voi esim. perustella aiheen ajankohtaisuutta sillä, että se on mediassa esillä. 

Jos haluaa tuottaa uutta tietoa on katsottava jo tutkitun tiedon ympärillekin. Iltalehdet voivat olla mainio lähde tutkittaessa vaikka nykymorsiammien suhtautumista hääpukuihin. Hyvä tutkija osaa kerätä relevantin tiedon useammasta lähteestä, usein hömppämediastakin voi paljastua yllättäviä totuuksia kun analysoi.

Iltalehti ei ikinä ole lähde, mutta aineistona se voi olla. Tällöin tutkit esim. niiden morsiamien suhtautumista hääpukuihin ja ne jutut on nimenomaan aineistona. On aivan selkeä ero, mikä on lähde ja mikä aineisto. Jossain amk-työissä noita voinee käyttää, mutta akateemisessa maailmassa on ihan selkeä raja.