Te, jotka välttelette kaikkia ylimääräisiä kohtaamisia

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä hain kyllä tässä nyt vastauksia niiltä, joilla on ystäviä ja sosiaalista elämää normitilanteessa enkä etätyössä olevia. Näyttäisi nimittäin juurikin siltä, että nämä eristäytyneet ovat niitä, jotka ovat etätyössä työttömiä, eläkeläisiä eivätkä muutenkaan siis juuri kotoa poistu. Löytyykö tosiaan niitä, jotka ovat esimerkiksi irtisanoutuneet työstä "suojatakseen" itseään ja muita?

Ap

En ymmärrä tämän irtisanoutumiskysymyksen syytä. Onko kukaan edes väittänyt, että irtisanoutuisi? Ja eiköhän töissä käymiselle ole useimmilla pääsyynä joku muu kuin tarve nähdä muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika on ollut todella ihanaa. Ei tarvii nähdä ketään, voi vaan olla ihan rauhassa kotona ja lukea, pelata ja kokkailla. Mielenterveys on parantunut paljon, päihteitä kuluu vähemmän kun ei tarvitse aina vetää suojakänniä kun joutuu sosialisoimaan ihmisten kanssa. Ihanaa rauhaa. Jatkuispa ainakin vielä ens kesään ainakin tää hermoloma.

En tajua, miksei tällaiset ihmiset normaalitilanteessakin vaan sano kaikille, että ei kiinnosta olla yhteyksissä. Pahinta, mitä voi tapahtua, on kai se, että ihmiset suuttuvat. Mitä väliä sillä on, jos heitä ei muutenkaan halua elämäänsä?

Miksi kuvittelet, että näitä ihmisiä ei haluaisi lainkaan elämäänsä? Saattaa halutakin, mutta pienempinä annoksina. Vähempikin tapaamisten määrä riittäisi. Jotkut ihmiset vaan sattuvat olemaan sellaisia, että jos ei joka hemmetin kissanristiäisiin osallistuta, vedetään kasvimaa nenään ja sitten ei haluta tavata enää ollenkaan, koska Jaakko-Pirkon synttäreille ei armon vuonna 2020 osallistuttu. 

Mullekin tämä pandemia-aika on ollut rentouttavaa juuri siksi, ettei joka kuukausi (ja parhaimmillaan useamman kerran kuukaudessa) ole ollut nyt tapaamisia. Ei se tarkoita, että en haluaisi tavata näitä ihmisiä enää ikinä. Mutta osa heistä  on sellaisia, että jos en joka kerta (ilman pätevää syytä kuten sairaalaan joutuminen  tai kuolema) ilmaannu paikalle, Suomen suurinkin hernepelto vihertyy kateudesta siitä määrästä herneitä, mitä näillä ihmisillä on nenässä. 

- eri - 

Tapaan edelleen ystäviä, mutta niitä sävyttää sellainen, että jos on vähänkään tuntumaa kurkussa että olisi tulossa flunssa niin perutaan tapaaminen. En tapaa useampaa ystävää kerralla, vaan yhtä ystävää kerrallaan. Sama sukulaisten kanssa, yhtä perhettä kerrallaan. Ystäväperheiden kanssa tavataan mieluiten puistossa/ulkoilmassa.

Saatan saada kiviä, mutta mielestäni suositus on suositus juuri sen vuoksi, että ihminen voi itse miettiä asian suhteutettuna omaan elämäntilanteeseen. Voi kahvitella kaverin kanssa, mutta voi hakea vaikka kahvilasta noutopullat ja kahvitella kotona. Voi pyytää ystävän kylään, mutta ei täyty pyytää ystäväjoukkoa.

En tuomitsisi yhtään ketään tuntematta henkilöitä. Masentuneelle voi olla äärimmäisen tärkeää nähdä ystäviä jne. Aika paljon voimme ehkäistä pahinta samalla kuitenkin tehden niin kuin koemme itsellemme tärkeäksi. Monet tartunnat olisivat varmaan jääneet tarttumatta, jos turvavälejä, hyvää ilmanvaihtoa yms. olisi pystytty noudattamaan. Mutta tämähän on vain minun mielipide. Itse kuitenkin elän näin, vaikka riskiryhmää olen. Näen elämässä muitakin riskejä kuin koronan, ja esimerkiksi mielenterveydestä huolen pitäminen on tärkeää.

Melko eristäytyneenä tässä elellään. Olen etätöissä, samoin puoliso, kauppatavarat tulee kotiinkuljetuksella, ryhmäharrastukset tauolla, tarvittavat matkat pyörällä. Kavereita näen tällä hetkellä etänä ja ulkona, ennen kuin tilanne meni näin pahaksi Uudellamaalla näin harvoja ja valittuja sisälläkin, ehkä 1-2 kertaa kuukaudessa. Kesällä kyllä elin sosiaalisemmin. Kyllä tämä itselleni on vielä toistaiseksi toiminut ihan hyvin. Normaalisti tekisin töitä toimistolla tai kirjastolla, kävisin syömässä ruokalassa, töiden jälkeen ryhmäliikunnassa, julkisilla kaupan kautta kotiin ja kaverille, näin kärjistettynä, eli sosiaalisuutta kyllä normaalitilanteessa riittää.

Töistä kuitenkaan tuskin irtisanoutuisin kontakteja välttääkseni, kun sitäkin kysyttiin. Jos töissä tulisi väkisin kontakteja, sitä suuremmalla syyllä välttäisin niitä siviilissä.

Vierailija kirjoitti:

Tapaan edelleen ystäviä, mutta niitä sävyttää sellainen, että jos on vähänkään tuntumaa kurkussa että olisi tulossa flunssa niin perutaan tapaaminen. En tapaa useampaa ystävää kerralla, vaan yhtä ystävää kerrallaan. Sama sukulaisten kanssa, yhtä perhettä kerrallaan. Ystäväperheiden kanssa tavataan mieluiten puistossa/ulkoilmassa.

Saatan saada kiviä, mutta mielestäni suositus on suositus juuri sen vuoksi, että ihminen voi itse miettiä asian suhteutettuna omaan elämäntilanteeseen. Voi kahvitella kaverin kanssa, mutta voi hakea vaikka kahvilasta noutopullat ja kahvitella kotona. Voi pyytää ystävän kylään, mutta ei täyty pyytää ystäväjoukkoa.

En tuomitsisi yhtään ketään tuntematta henkilöitä. Masentuneelle voi olla äärimmäisen tärkeää nähdä ystäviä jne. Aika paljon voimme ehkäistä pahinta samalla kuitenkin tehden niin kuin koemme itsellemme tärkeäksi. Monet tartunnat olisivat varmaan jääneet tarttumatta, jos turvavälejä, hyvää ilmanvaihtoa yms. olisi pystytty noudattamaan. Mutta tämähän on vain minun mielipide. Itse kuitenkin elän näin, vaikka riskiryhmää olen. Näen elämässä muitakin riskejä kuin koronan, ja esimerkiksi mielenterveydestä huolen pitäminen on tärkeää.

Samaa mieltä. Ihmiset ovat erilaisia. Mun mielenterveyteni kestää paljon paremmin sen, että en ole vaarassa saada tartuntaa, kuin sen, että olisin. Tätä palstaakin kun seuraa, todella moni tuntuu olevan lähes paniikissa, jos joku toinen ei käytä esim kaupassa tai bussissa maskia. Mulle on ihan sama, käyttääkö joku toinen maskia vai ei. Olen aika sosiaalinen ihminen, mutta en niin sosiaalinen, että järjestäisin illanistujaisia tai kutsuisin edes kavereita kylään siten, että kaikilla on maskit naamalla. Ja mulla hengityssuojain, koska maskihan ei suojaa mua itseäni. Sitten, kun tämä paska on joskus ohi - joko rokotteilla, viruksen heikentymisellä, tehokkailla rajoitustoimepnpiteillä tai vaikka vuodenajan ansiosta - järjestän kotonani kunnon bileet kaikille niille läheisilleni, joita en ole nyt vähään aikaan tavannut. Mä jaksan odottaa, mutta ymmärrän, että moni muu ei jaksa. 

Ap siis tartuttaa mieluummin ystävänsä kuin on ilman fyysistä kontaktia heihin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on riskiryhmää ja meillä on mahdollisuus pääosin etätyöjärjestelyihin. Lähityöpätkissä olen käyttänyt maskia. Olen maaliskuun jälkeen tavannut paria parasta ystävääni muutam

an kerran ulkona, en muuten. Sisaruksiani en ole tavannut ollenkaan kun asuvat kauempana, joten tuollainen ulkona tapaaminen ei onnistu.

Mä olen niin kehittynyt ihminen, samoin mun ystävät ja sisarukset, että osataan soittaa videopuheluja ja viesteillä.

Ei tämä tietenkään mikään ihannetilanne ole, normaalisti saatettiin tavata viikottain, mutta miehen terveys menee nyt etusijalle enkä koe sitä hirveäksi uhraukseksi.

Jos miehesi kuuluu oikeasti riskiryhmään (huonossa hoitotasapainossa oleva astma, sydänoireet, syöpä tms) niin miten uskallatte normaalitilanteessa nähdä muita? Miksi juuri tämä korona (esimerkiksi influenssan ohella) on juuri se vaarallisin?

Miehellä perussairaus ja siihen vahva immuunipuolustusta heikentävä lääkitys (ei kortisoni). Influenssarokotukset otetaan, kädet pestään kotiin tullessa aina ja kun sen normiflunssan takia iskee keuhkokuume päivässä, siihen on antibiootit, joilla välttää sairaalajakson.

Pahimpina influenssa-aikoina mies välttää ruuhkaisia kauppoja ja vastaavia. Toki normaalitilanteessakin vältämme siis flunssaisia ihmisiä, meille ei voi tulla kipeänä kylään jne, mutta ei tuo kovin ole normaalielämään aiemmin vaikuttanut. Korona on vähän eri asia, ei lääkitystä, ei rokotusta. Ymmärrät varmaan eron?

Itse asiassa influenssarokotekaan ei ole 100 % varma. Ja jos se on virusperäinen niin ei siihen erityisiä lääkkeitäkään ole. Kiitos kuitenkin asiallisesta vastauksesta!

Yhdesti mies on influenssan saanut ja kyllä siihen riskiryhmille määrätään samantien tamiflu, joka onneksi miehellä toimi, tauti meni parissa päivässä ohi, eikä tullut jälkitautina keuhkokuumetta tms. Eli vaikka rokote ei ole 100%, niin normaaliin influenssaan on se lääkityskin olemassa. Koronaan edelleenkään ei.

Vierailija kirjoitti:

Ap siis tartuttaa mieluummin ystävänsä kuin on ilman fyysistä kontaktia heihin? 

Ystäväni voivat aikuisina ihan itse päättää, että haluavatko nähdä vai eivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap siis tartuttaa mieluummin ystävänsä kuin on ilman fyysistä kontaktia heihin? 

Ystäväni voivat aikuisina ihan itse päättää, että haluavatko nähdä vai eivät.

Mutta sua ei millään tavalla haittaa, vaikka ystäväsi joutuisikin teho-osatolle tavattuaan sut? Ystäväsi ongelma, ei sun? Vähän niinkuin jos kulkee minihameessa humalassa pimeällä, on oma vika, jos joutuu raiskatuksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap siis tartuttaa mieluummin ystävänsä kuin on ilman fyysistä kontaktia heihin? 

Ystäväni voivat aikuisina ihan itse päättää, että haluavatko nähdä vai eivät.

Mutta sua ei millään tavalla haittaa, vaikka ystäväsi joutuisikin teho-osatolle tavattuaan sut? Ystäväsi ongelma, ei sun? Vähän niinkuin jos kulkee minihameessa humalassa pimeällä, on oma vika, jos joutuu raiskatuksi? 

Sellainen aasinsilta sieltä sitten. Tietenkin haittaa, mutta jokaisella on vastuu omasta käytöksestään. Jos tiedostaa riskit ja haluaa silti nähdä niin riski on aina olemassa. Sain kerran niin vakavan tartunnan, että jouduin sairaalaan. Syytinkö muita? En. Sinä voit ajatella minihameesta ja raiskauksesta ihan mitä haluat, minä olen eri mieltä. Sinäkin voit levittää koronaa. Voit tappaa jonkun ellet pysy 24/7 sisällä näkemättä yhtään ketään. Elämä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap siis tartuttaa mieluummin ystävänsä kuin on ilman fyysistä kontaktia heihin? 

Ystäväni voivat aikuisina ihan itse päättää, että haluavatko nähdä vai eivät.

Mutta sua ei millään tavalla haittaa, vaikka ystäväsi joutuisikin teho-osatolle tavattuaan sut? Ystäväsi ongelma, ei sun? Vähän niinkuin jos kulkee minihameessa humalassa pimeällä, on oma vika, jos joutuu raiskatuksi? 

Ei tietenkään ole oma vika,jos kulkee minihameessa humalassa pimeällä ja tulee raiskatuksi (raiskaus on raiskaus riippumattasiitä miten raiskattu on pukeutunut tai mikä hänen kognitiivinen tilansa on), mutta se on oma vika, että kulkee minihameessa pimeällä ja on sitä ennen hankkinut itselleen humalatilan (voi toki olla myös niin, että joku on pakolla juottanut toisen humalaan ja sitten pakottanut pukemaan minihameen ja kulkemaan pimeällä). 

Muutin korona-ajaksi heikkokuntoisille vanhemmilleni pitääkseni heistä huolta ja pitämässä seuraa. Hoidan kauppahommat ja asiat mitä ei voi tehdä välttelemättä suurta joukkoa kuitenkin tekemättä mitään mikä ei ole välttämätöntä, sillä voinhan minäkin kuljettaa taudin heille.

Minulla ei ole sydäntä laittaa perheenjäseniä i hoitokotiin ym ja vähintä mitä voin tehdä on pitää heistä huolta yhtä hyvin kun he pitivät minusta. Työni on tällä hetkellä etänä, joka on jo todella iso helpotus ja koen myös etuoikeudeksi.

Elellään miehen kanssa eristäytyneinä.

Mies tekee kotoa käsin töitä, joten ei ole työkavereita. Oli harrastuksia, mutta alkuvuodesta harrastepaikat meni kiinni, vuoden keskivälin oli sitkeässä flunssassa/poskiontelotulehduksessa (siis monta kuukautta) ja nyt loppuvuodesta harrastepaikat meni taas kiinni eli ei ole päässyt tänä vuonna harrastuksiinkaan. Kavereita on nähnyt yhden käden sormilla laskettavan määrän verran tänä vuonna ja viimeisimmälle näkemiskerralla sai koronan eli great success!

Itse olen nähnyt koulukavereita satunnaisesti ja koulun ulkopuolisia ystäviä näin viimeksi kesäkuun alkupuolella. Teen nyt opintoja etänä ja myös etätyöskentelen oman yrityksen kautta eli työkavereita mulla ei ole.

Appivanhemmat kävi kylässä kesän lopulla (ainoa kerta kun ollaan nähty tänä vuonna) ja omia vanhempiani pyrin käymään katsomassa edes kerran kuukaudessa. Muuten viestitellään äitin kanssa päivittäin.

Pikkujoulut pienen kaveripiirin (5 ihmistä) kesken on sovittu tämän kuun puoleen väliin, mutta saattaa jäädä väliin.

Minulla on laaja ystäväpiiri, joita tapaan usein. Nyt korona-aikana rajoitusten mukaisesti välttelen. Kesällä tapasin normaalisti, nyt kun uudet rajoitukset tuli taas voimaan tällä viikolla, niin pyrin välttämään kaikenlaisia kohtaamisia. Käyn kaupoissa normaalisti, käytän maskia ja olen tarkka käsihygieniasta.

Käyn vain töissä ja kaupassa, silloin tällöin vanhempien luona syömässä. Eikä tuo liity mitenkään koronaan. Ei ole kavereita tai ketään, harrastan yksin kotona nauttien vapaa-ajasta ja ansaituista rahoista, jota on muuten paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisten pää oikeasti kestää kuukausien eristäytymisen? Ihan oikeastiko netti ja puhelin korvaa kontakteja? Ei nähdä lapsia ja lapsenlapsia, ja kaikki asiointi kotiinkuljetuksena jne. Minulle tämä tuottaisi valtavia haasteita ja olisi todella vaikeaa olla niin yksin. Ahdistaa ajatuskin.

Ymmärrän toki perusteet enkä kiistä niiden järkevyyttä, etenkin riskiryhmien kohdalla. Kysymys on vilpitön.

Itse olen (joutunut) elämään suht normaalia elämää koko Koronan ajan. Olen käynyt töissä, jossa tapaan paljon ihmisiä päivittäin, myös koronapositiivisia.

Aikuisten lasten kanssa olemme säännöllisesti yhteydessä, kyläilemme puolin ja toisin. Kaupassa käymme kerran pari viikossa. Ystäviä olen tavannut tosi vähän tänä vuonna, mutta sitäkin on tapahtunut.

Maskia, käsidesiä ja käsienpesua harrastan ahkerasti ja ohjeiden mukaan.

Kuulostaa, että olet yksi tällainen riskitapaus, joka potentiaalisesti levittää koronaa, sillä SINUN pitää saada elää omaa sosiaalista elämääsi. Mieti nyt, miten voit vähentää kontaktien määrää edes privaattielämän puolella.