Te, jotka välttelette kaikkia ylimääräisiä kohtaamisia

Sinä olet päässyt helpolla kun on aina ollut kavereita ja läheisiä ja olet tottunut hyvään. Monet ovat tottuneet vähän vähempään.

Itse olin yksinäinen lapsi, en ollut tarhassa ja koira oli paras kaverini. Piti vaan tottua olemaan yksin vaikka toivoinkin kaveria ja sisaruksia. Sen jälkeen olen saanut hyviä ystäviä, kaveriporukoita ja sittemmin myös menettänyt läheisiä ja ystäviä traagisesti. Nämä menetykset ovat kyllä ottaneet mielenterveyden päälle mutta niille vain en mahda mitään.

Viimeiset 4 vuotta olen sairastellut, ollut eristyksessäkin sairaalassa ja erittäin vaikeissa hoidoissa ja erittäin kipeä ja yksin kävin nämä sairaudet läpi. Noille sairauksille en voinut mitään, mutta siihen voin vähän ainakin vaikuttaa saanko koronan. Minulla on kova motivaatio pysyä terveenä ja olla joutumatta sairaalaan. Olen lopettanut kaiken vaarallisen kuten rullaluistelun ja pyöräilyn kulosaaren puistotiellä. Elämästä löytyy paljon kaikkea kivaa vaikka vaaralliset jutut jättääkin pois, nautin siitä kun ei ole kamalat hoidot päällä ja pystyn harrastamaan ja liikkumaan.

Mielestäni jokaisen pitäisi opetella olemaan yksin, juuri tällaisia tilanteita varten, ettei mene mielenterveys jos ei ihan joka kuukausi näe kavereita. Joskus tällaisia pakkotilanteita voi tulla, voit menettää kaikki läheisesi jne. ja pitää vaan selvitä yksin.

Sairauslomalla vielä olen. Kaupassa käyn harvoin, ja silloinkin siihen aikaan ettei juuri muita ole. Tilaan myös kotiin. Harrastukset ovat siirtyneet zoomiin. On kiva nähdä zoomin välityksellä harrastuskaverit, näin ei vielä ollut silloin kun olin hoidoissa joten tämä tuntuu mukavalle.

Minulla on ystävä joka on sairauseläkkeellä ja hän kärsii kovasti kun ei voi sosialisoida niin paljon kuin haluaa, että ei se aina ole työssäkäymisestä kiinni.

Töissä olen ollut kyllä ja kontakteja työnpuolesta on paljon.Mutta kaikki ylimääräiset on karsittu siten että kavereita nähty ulkona,kaupassa käydään harvemmin jne...

Kesällä muutamat yövieraat kun tauti tilanne oli helpompi.

Tällä hetkellä en liiku juurikaan missään,kun löyty syöpä ja odotan leikkaukseen.Mies hoitaa kaupassa käynnit.

Vierailija kirjoitti:

Ennen koronaa kävin töissä. Määräaikaisuuksia lähinnä, että saa välillä taukoa ihmisistä. Olen suht sosiaalinen työpaikalla kyllä. Mä jotenkin ystävystyn (?) nopeasti. Eli mun perään jäädään soittelemaan, pyytelevät kahville, leffaan teatteriin jne. siis kaikkea sellaista normaalia, mistä en itse välitä.

Mä viihdyn omissa oloissani ja perheeni kanssa. Sen lisäksi meillä on hyvä naapuriyhteisö, joiden kanssa kahvitellaan toisinaan.

Korona-aika nyt vähensi mun töitä reippaasti. Sen lisäksi olen kotiintilauksia lisännyt, että lähes kaikki tulee ovelle. Käyn mä päivittäin koiran kanssa vitosen lenkin heittämässä. Harvemmin täällä ketään näkee, sen verran metsässä asutaan kuitenkin.

Eikä mua ole tämä mitenkään häirinnyt. OIkeastaan mä olen voinut ihan älyttömän hyvin, kun ei ole tarvinnut olla ihmisten kanssa. Näiden omien kanssa kylläkin, mutta näähän on upeeta porukkaa. Lasten muutamia kavereita tässä käy, saavat käydä jatkossakin.

Mies tekee etätöitä ja muutaman kerran kuussa on käynyt kavereitaan tapaamassa. Hän kaipaa kavereitaan ja sosiaalisempaa elämää. Hermo alkaa mennä, jos joutuu olemaan liian näkemättömissä.

Tää korona-aika on oikeastaan ollut suuri helpotus mulle. Mulla on nyt lupa olla sellainen kuin olen aina  halunnut ollakin. Ei tule kukaan ihmettelemään mitään ja kyselemään (ahdistelemaan).

Niin siis teillähän on nähty muita, ihan niin kuin meilläkin. Paitsi meillä mies on nähnyt kavereita harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Mutta on kyllä hirveän surullista nähdä kuinka moni on vasta nyt oppinut olemaan oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Töissä olen ollut kyllä ja kontakteja työnpuolesta on paljon.Mutta kaikki ylimääräiset on karsittu siten että kavereita nähty ulkona,kaupassa käydään harvemmin jne...

Kesällä muutamat yövieraat kun tauti tilanne oli helpompi.

Tällä hetkellä en liiku juurikaan missään,kun löyty syöpä ja odotan leikkaukseen.Mies hoitaa kaupassa käynnit.

Niin aj siis asutaan maalla ni ulkoilla pystyy ja touhua riittää.

Kavereitten kanssa viestitellään ja soitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisten pää oikeasti kestää kuukausien eristäytymisen? Ihan oikeastiko netti ja puhelin korvaa kontakteja? Ei nähdä lapsia ja lapsenlapsia, ja kaikki asiointi kotiinkuljetuksena jne. Minulle tämä tuottaisi valtavia haasteita ja olisi todella vaikeaa olla niin yksin. Ahdistaa ajatuskin.

Ymmärrän toki perusteet enkä kiistä niiden järkevyyttä, etenkin riskiryhmien kohdalla. Kysymys on vilpitön.

Itse olen (joutunut) elämään suht normaalia elämää koko Koronan ajan. Olen käynyt töissä, jossa tapaan paljon ihmisiä päivittäin, myös koronapositiivisia.

Aikuisten lasten kanssa olemme säännöllisesti yhteydessä, kyläilemme puolin ja toisin. Kaupassa käymme kerran pari viikossa. Ystäviä olen tavannut tosi vähän tänä vuonna, mutta sitäkin on tapahtunut.

Maskia, käsidesiä ja käsienpesua harrastan ahkerasti ja ohjeiden mukaan.

Minä taas ihmettelen ihmisiä, jotka eivät pysty edes todella hyvästä syystä olla hetken aikaa ihan oman itsensä seurassa ilman, että pää hajoaa. Joo, onhan se kavereiden näkeminen ihan mukavaa, mutta kyllä minä osaan yksinkin tai vain perheen kesken olla ja viihtyä - jopa nauttia. Huolissani olisin, jos pääni hajoaisi siitä, etten esim. vuoteen voi kavereiden kanssa tavata kuin harvoin ja ulkotiloissa - etenkin, kun puhelin ja kaikki muut viestintävälineet on keksitty ja tiedossa on, ettei tilanne jatkua maailman tappiin asti.

Ihan samoin olen ihmetellyt tuttavapiirissäni näitä, joille tuntuu olevan maailman loppu edes ajatus siitä, että harrastus olisi tauolla kolme viikkoa (pitemmästä ajasta nyt puhumattakaan). Herran tähden, se on yksi harrastus, ei koko elämä. Ihan voi muutamaksi viikoksi aikuinen, terve ihminen keksiä varmasti muutakin puuhaa kuin jonkun ulkopuolisen ohjaama ja suunnittelema ryhmätoiminta, ilman, että maailma kaatuu ja pää hajoaa. Jos ei pysty, niin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä on pielessä.

Olen ap ja ymmärrän, ettei kaikilla valitettavasti ole ystäviä. Ymmärrän myös syrjäytyneet ja introvertit. Sen sijaan omasta mielestäni elämässä parhainta on nimenomaan ihmissuhteet. Elämä etätöissä kotiin eristäytyneenä kuulostaa minulle elämättä jääneeltä elämältä. En kaipaa kauppareissuja ( pakkopullaa) enkä harrastuksia ja voin elää ilman matkustelua ahdistumatta, mutta elämä yksinäisenä neljän seinän sisällä kuulostaa ikävältä elämältä. Kyllä, olen todella paljon yhteyksissä puhelimitse, mutta mielenterveyteeni olisi väistämättä vaikuttanut, jos en olisi nähnyt 9 kuukauteen ystäviä. Olen nähnyt, mielenterveys ei ole mennyt ja koronaltakin toistaiseksi säästytty :) Kuulostaa vähän surulliselta, että osa iloitsee joulusta, kun ei tarvitse nähdä ketään. Aika surullista, ettei ihminen voi viettää omannäköistä elämää ilman rajoituksia. Niin ja omalla kohdallani pidän huomattavasti todennäköisempänä saada taudin töistä.

Hyvä ihminen, tässä puhutaan nyt noin vuoden ajanjaksosta, joka on itseasiassa jo kertaalleen osin pätkäistykin kesällä, kun pystyi rauhallisemmassa tartuntatilanteessa elämään vähän vapaammin. Eihän tässä ole koronan takia kukaan elämässä koko 80-vuotista elämäänsä ilman kavereita. Ja kun niitä kavereita on voinut tavata esim. ulkona turvallisesti, niin jos nyt marras-tammikuun joutuisikin menemään vain viestimien välityksellä, niin oikeastiko sinun elämäsi olisi pilalla? Etenkin, kun tiedät, että tuohon ihan kauhea kamalaan eristäytymiseen on hyvä syy ja sen avulla teitä on suuremmalla todennäköisyydellä koronan jälkeenkin koko kaveriporukka hengissä ja entisessä terveydentilassaan taas tapaamassa toisianne. Nyt vähän suhteellisuudentajua peliin ja ajatus johonkin muuhunkin kuin juuri tähän hetkeen. Yritä edes miettiä vähän pitemmällä aikavälillä ja vähän laajemmin asioita kuin just nyt heti mun navan ympäristössä.

Missä sanoin, että elämäni olisi pilalla? Sanoin, että se olisi väistämättä vaikuttanut mielenterveyteeni (surua, yksinäisyyttä) jos en 9 kk näkisi ystäviäni. Minulle ihmissuhteet ovat tärkeintä elämässä. Toiselle raha, kolmannelle työ jne. Korona on tullut jäädäkseen. Hyvä, kun osa ottaa siihen rokotteen. Täytyy kuitenkin muistaa, että influenssaan kuolee enemmän porukkaa, rokote ei ole varma siihenkään eikä virusperäiseen tautiin pure välttämättä lääkkeet. Siihen nähden se, että ei vuoteen näe edes maskin kanssa ystävää kuulostaa aika...noh. Kuten sanoin, työni puolesta tapaan satoja ihmisiä viikoittain eikä sitäkään ole mahdollista muuttaa ellei joku halua maksaa minulle kotonaolosta. Ja aion myös tavata näitä muutamia ystäviäni :)

Anteeksi mitä?

"Doctors and scientists are working to estimate the mortality rate of COVID-19, but at present, it is thought to be substantially higher (possibly 10 times or more) than that of most strains of the flu."

https://www.hopkinsmedicine.org/health/conditions-and-diseases/coronavi…

Kyllä minä olen vältellyt flunssaisia ihmisiä ja ollut supertarkka käsienpesijä jo ennen koronaakin. Jotkut ovat pitäneet pikkutarkkana niuhona kun olen aina kysellyt ennen kyläilyjä ettei ole mitään flunssan oireita. Minulla on vaikeahoitoinen astma, joten saatan olla flunssasta täysin työkyvytön viikosta pariin kuukauteen.

Nyt koronan takia olen pistänyt kaikki muut harrastukset tauolle paitsi yhden liikuntaharrastuksen ja sekin meni kieltoon viime viikolla. Ihmisiä olen nähnyt esim lenkkipolulla. En ole esim baaritellut ollenkaan koko koronan aikana. Kesällä tuli puistokaljateltua. Menen kyllä jouluksi kotipaikkakunnalle täältä Helsingistä ja joudun käyttämään siihen joukkoliikennettä...

Sun tilanteesi ap on ihan erilainen kuin monella ketjuun vastanneella. Sulla ei ole edes mahdollisuutta huolehtia siitä, että et saa koronavirustartuntaa. Sä saat sen, jos saat, ja sen vuoksi sulle  on ihan sama, mistä tai keneltä sen saat. Mulla on pari tuttua, (toinen työskentelee hoivakodissa ja toinen päiväkodissa) ja kumpikin viettää ihan normaalia elämää. Käyvät viikonloppuisin baareissa, tapaavat kavereitaan, reissaavat ympäri Suomea  jne. Heidän puolisoillaankaan ei ole etätyömahdollisuutta ja lapsensa ovat koulussa tai päiväkodissa. Miksi he eivät tapaisi kavereitaan, kun tapaavat joka päivä niin paljon muitakin ihmisiä? 

Ihmiset, joilla on mahdollisuus huolehtia, valitsevat sitten joko ylimääräisten kohtaamisten välttämisen tai huolettomamman elämän. Jos kuuluu itse riskiryhmään tai joku läheinen kuuluu, on aika ymmärrettävää, että valitsee ylimääräisten kohtaamisten välttämisen. Mitä järkeä olisi - siis koronan suhteen - tehdä etätöitä, käyttää kauppojen kotiinkuljetuspalveluita jne, jos kuitenkin kävisi kavereineen baarissa? Baarireissuhan vesittäisi kokonaan muut suojautumistoimenpiteet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen miten ihmisten pää oikeasti kestää kuukausien eristäytymisen? Ihan oikeastiko netti ja puhelin korvaa kontakteja? Ei nähdä lapsia ja lapsenlapsia, ja kaikki asiointi kotiinkuljetuksena jne. Minulle tämä tuottaisi valtavia haasteita ja olisi todella vaikeaa olla niin yksin. Ahdistaa ajatuskin.

Ymmärrän toki perusteet enkä kiistä niiden järkevyyttä, etenkin riskiryhmien kohdalla. Kysymys on vilpitön.

Itse olen (joutunut) elämään suht normaalia elämää koko Koronan ajan. Olen käynyt töissä, jossa tapaan paljon ihmisiä päivittäin, myös koronapositiivisia.

Aikuisten lasten kanssa olemme säännöllisesti yhteydessä, kyläilemme puolin ja toisin. Kaupassa käymme kerran pari viikossa. Ystäviä olen tavannut tosi vähän tänä vuonna, mutta sitäkin on tapahtunut.

Maskia, käsidesiä ja käsienpesua harrastan ahkerasti ja ohjeiden mukaan.

Minä taas ihmettelen ihmisiä, jotka eivät pysty edes todella hyvästä syystä olla hetken aikaa ihan oman itsensä seurassa ilman, että pää hajoaa. Joo, onhan se kavereiden näkeminen ihan mukavaa, mutta kyllä minä osaan yksinkin tai vain perheen kesken olla ja viihtyä - jopa nauttia. Huolissani olisin, jos pääni hajoaisi siitä, etten esim. vuoteen voi kavereiden kanssa tavata kuin harvoin ja ulkotiloissa - etenkin, kun puhelin ja kaikki muut viestintävälineet on keksitty ja tiedossa on, ettei tilanne jatkua maailman tappiin asti.

Ihan samoin olen ihmetellyt tuttavapiirissäni näitä, joille tuntuu olevan maailman loppu edes ajatus siitä, että harrastus olisi tauolla kolme viikkoa (pitemmästä ajasta nyt puhumattakaan). Herran tähden, se on yksi harrastus, ei koko elämä. Ihan voi muutamaksi viikoksi aikuinen, terve ihminen keksiä varmasti muutakin puuhaa kuin jonkun ulkopuolisen ohjaama ja suunnittelema ryhmätoiminta, ilman, että maailma kaatuu ja pää hajoaa. Jos ei pysty, niin kannattaa pysähtyä miettimään, mikä on pielessä.

Olen ap ja ymmärrän, ettei kaikilla valitettavasti ole ystäviä. Ymmärrän myös syrjäytyneet ja introvertit. Sen sijaan omasta mielestäni elämässä parhainta on nimenomaan ihmissuhteet. Elämä etätöissä kotiin eristäytyneenä kuulostaa minulle elämättä jääneeltä elämältä. En kaipaa kauppareissuja ( pakkopullaa) enkä harrastuksia ja voin elää ilman matkustelua ahdistumatta, mutta elämä yksinäisenä neljän seinän sisällä kuulostaa ikävältä elämältä. Kyllä, olen todella paljon yhteyksissä puhelimitse, mutta mielenterveyteeni olisi väistämättä vaikuttanut, jos en olisi nähnyt 9 kuukauteen ystäviä. Olen nähnyt, mielenterveys ei ole mennyt ja koronaltakin toistaiseksi säästytty :) Kuulostaa vähän surulliselta, että osa iloitsee joulusta, kun ei tarvitse nähdä ketään. Aika surullista, ettei ihminen voi viettää omannäköistä elämää ilman rajoituksia. Niin ja omalla kohdallani pidän huomattavasti todennäköisempänä saada taudin töistä.

Hyvä ihminen, tässä puhutaan nyt noin vuoden ajanjaksosta, joka on itseasiassa jo kertaalleen osin pätkäistykin kesällä, kun pystyi rauhallisemmassa tartuntatilanteessa elämään vähän vapaammin. Eihän tässä ole koronan takia kukaan elämässä koko 80-vuotista elämäänsä ilman kavereita. Ja kun niitä kavereita on voinut tavata esim. ulkona turvallisesti, niin jos nyt marras-tammikuun joutuisikin menemään vain viestimien välityksellä, niin oikeastiko sinun elämäsi olisi pilalla? Etenkin, kun tiedät, että tuohon ihan kauhea kamalaan eristäytymiseen on hyvä syy ja sen avulla teitä on suuremmalla todennäköisyydellä koronan jälkeenkin koko kaveriporukka hengissä ja entisessä terveydentilassaan taas tapaamassa toisianne. Nyt vähän suhteellisuudentajua peliin ja ajatus johonkin muuhunkin kuin juuri tähän hetkeen. Yritä edes miettiä vähän pitemmällä aikavälillä ja vähän laajemmin asioita kuin just nyt heti mun navan ympäristössä.

Missä sanoin, että elämäni olisi pilalla? Sanoin, että se olisi väistämättä vaikuttanut mielenterveyteeni (surua, yksinäisyyttä) jos en 9 kk näkisi ystäviäni. Minulle ihmissuhteet ovat tärkeintä elämässä. Toiselle raha, kolmannelle työ jne. Korona on tullut jäädäkseen. Hyvä, kun osa ottaa siihen rokotteen. Täytyy kuitenkin muistaa, että influenssaan kuolee enemmän porukkaa, rokote ei ole varma siihenkään eikä virusperäiseen tautiin pure välttämättä lääkkeet. Siihen nähden se, että ei vuoteen näe edes maskin kanssa ystävää kuulostaa aika...noh. Kuten sanoin, työni puolesta tapaan satoja ihmisiä viikoittain eikä sitäkään ole mahdollista muuttaa ellei joku halua maksaa minulle kotonaolosta. Ja aion myös tavata näitä muutamia ystäviäni :)

Anteeksi mitä?

"Doctors and scientists are working to estimate the mortality rate of COVID-19, but at present, it is thought to be substantially higher (possibly 10 times or more) than that of most strains of the flu."

https://www.hopkinsmedicine.org/health/conditions-and-diseases/coronavi…

Tänäkin vuonna Suomessa kuollut arviolta 500, koronaan alle 400.

Käyn töissä mutta jokapäivälle ei ole töitä koska olen vuokrafirmojen kautta. Nyt olin kotona pe-su ja kyllä oikeasti tuntui että alkaa nuppi leviämään. Kerran kävin kaupassa tuona aikana. Ja tekeminen käy nyt entistä vähemmälle kun kaikki urheilu loppuu tod näk.eikä mua kiinnosta mikään muu. Yritetään nyt kuitenkin sinnitellä jotenkin.

Itse en ennen koronaa juurikaan ketään tavannut eli ei korona tuonut mitään uutta. Kaupassa käyn ja siellä tervehdin kassahenkilökuntaa ja siinä se sosiaalinen kanssakäyminen osaltani onkin.

Onpa taas ”ongelmia”. Ei ole kyllä kaikki ”kotona”, jos ei kontakteja pysty välttämään tarvittaessa. En ole koskaan ennen tehnyt etätöitä, mutta tänä vuonna heti hiihtolomien jälkeen aloitin ja hyvin on mennyt. Ehkä tää on toki ikäkysymys. Nuorena ne kaverisuhteet on paljon tärkeämpiä toki, näin keski-ikäisenä mulle riittää oma perhe. Kavereiden kanssa viestitellään ja välillä nähdään, siis normaalioloissa, nyt ei. Ei tuoda minulle mitään vaikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanteesi ap on ihan erilainen kuin monella ketjuun vastanneella. Sulla ei ole edes mahdollisuutta huolehtia siitä, että et saa koronavirustartuntaa. Sä saat sen, jos saat, ja sen vuoksi sulle  on ihan sama, mistä tai keneltä sen saat. Mulla on pari tuttua, (toinen työskentelee hoivakodissa ja toinen päiväkodissa) ja kumpikin viettää ihan normaalia elämää. Käyvät viikonloppuisin baareissa, tapaavat kavereitaan, reissaavat ympäri Suomea  jne. Heidän puolisoillaankaan ei ole etätyömahdollisuutta ja lapsensa ovat koulussa tai päiväkodissa. Miksi he eivät tapaisi kavereitaan, kun tapaavat joka päivä niin paljon muitakin ihmisiä? 

Ihmiset, joilla on mahdollisuus huolehtia, valitsevat sitten joko ylimääräisten kohtaamisten välttämisen tai huolettomamman elämän. Jos kuuluu itse riskiryhmään tai joku läheinen kuuluu, on aika ymmärrettävää, että valitsee ylimääräisten kohtaamisten välttämisen. Mitä järkeä olisi - siis koronan suhteen - tehdä etätöitä, käyttää kauppojen kotiinkuljetuspalveluita jne, jos kuitenkin kävisi kavereineen baarissa? Baarireissuhan vesittäisi kokonaan muut suojautumistoimenpiteet. 

Sinun mielestäsikö on joko tai? Jos näkee kavereita, voi nähdä muutamaa. Voi olla käymättä baareissa, välttää kaupassa käyntiä ja harrastuksia ja pitää mahdollisuuksien mukaan maskia ja turvavälejä. Ei se ole "ihan sama", mutta niin kauan kuin minulle ei palkkaa kotiin makseta, minun on mahdoton vaikuttaa siihen, että kuinka paljon töiden puolesta näen ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa taas ”ongelmia”. Ei ole kyllä kaikki ”kotona”, jos ei kontakteja pysty välttämään tarvittaessa. En ole koskaan ennen tehnyt etätöitä, mutta tänä vuonna heti hiihtolomien jälkeen aloitin ja hyvin on mennyt. Ehkä tää on toki ikäkysymys. Nuorena ne kaverisuhteet on paljon tärkeämpiä toki, näin keski-ikäisenä mulle riittää oma perhe. Kavereiden kanssa viestitellään ja välillä nähdään, siis normaalioloissa, nyt ei. Ei tuoda minulle mitään vaikeuksia.

Etätyö ikäkysymys? Eiköhän tuo liity ihan puhtaasti työnkuvaan. Ei kaikkea vaan pysty tekemään etänä. Jos ei muutenkaan näe ystäviä kuin harvoin niin ei varmasti ymmärräkään sitä, että joillekin ystävät ovat kuin oma perhe. Jos ei muut ihmiset kiinnosta, on syrjäytynyt tms niin ei tietenkään tämäkään aika vaikuta mitenkään. Enkä mä kyllä enää nuori ole enää itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä hain kyllä tässä nyt vastauksia niiltä, joilla on ystäviä ja sosiaalista elämää normitilanteessa enkä etätyössä olevia. Näyttäisi nimittäin juurikin siltä, että nämä eristäytyneet ovat niitä, jotka ovat etätyössä työttömiä, eläkeläisiä eivätkä muutenkaan siis juuri kotoa poistu. Löytyykö tosiaan niitä, jotka ovat esimerkiksi irtisanoutuneet työstä "suojatakseen" itseään ja muita?

Ap

Matkustan normaalisti paljon, tapaan ihmisiä,meillä on isoja juhlia. Nyt ei ole. Näen ystäviä niin, että käymme monen tunnin kävelyllä tai juttelemme vain etäyhteyksin.

Tässä välissä niin taas sukulaisia, mutta kun tautimäärät nousivat, sovimme tauosta, että joulu pelastuisi. Tylsää, mutta tämä on nyt tällainen vuosi. En suojele erityisesti ketään, haluan kantaa korteni kekoon.

Käyn kyllä.kaupoissa maakin päässä ja lounasravintoloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanteesi ap on ihan erilainen kuin monella ketjuun vastanneella. Sulla ei ole edes mahdollisuutta huolehtia siitä, että et saa koronavirustartuntaa. Sä saat sen, jos saat, ja sen vuoksi sulle  on ihan sama, mistä tai keneltä sen saat. Mulla on pari tuttua, (toinen työskentelee hoivakodissa ja toinen päiväkodissa) ja kumpikin viettää ihan normaalia elämää. Käyvät viikonloppuisin baareissa, tapaavat kavereitaan, reissaavat ympäri Suomea  jne. Heidän puolisoillaankaan ei ole etätyömahdollisuutta ja lapsensa ovat koulussa tai päiväkodissa. Miksi he eivät tapaisi kavereitaan, kun tapaavat joka päivä niin paljon muitakin ihmisiä? 

Ihmiset, joilla on mahdollisuus huolehtia, valitsevat sitten joko ylimääräisten kohtaamisten välttämisen tai huolettomamman elämän. Jos kuuluu itse riskiryhmään tai joku läheinen kuuluu, on aika ymmärrettävää, että valitsee ylimääräisten kohtaamisten välttämisen. Mitä järkeä olisi - siis koronan suhteen - tehdä etätöitä, käyttää kauppojen kotiinkuljetuspalveluita jne, jos kuitenkin kävisi kavereineen baarissa? Baarireissuhan vesittäisi kokonaan muut suojautumistoimenpiteet. 

Sinun mielestäsikö on joko tai? Jos näkee kavereita, voi nähdä muutamaa. Voi olla käymättä baareissa, välttää kaupassa käyntiä ja harrastuksia ja pitää mahdollisuuksien mukaan maskia ja turvavälejä. Ei se ole "ihan sama", mutta niin kauan kuin minulle ei palkkaa kotiin makseta, minun on mahdoton vaikuttaa siihen, että kuinka paljon töiden puolesta näen ihmisiä.

On se joko tai siinä mielessä, että jos ei ole kuin yksi vaihtoehto (eli työssäkäynti, jossa tapaa paljon ihmisiä ja ehkä myös niitä koronapositiivisiakin) tai kaksi vaihtoehtoa (ei tapaa ketään sellaisissa tilanteissa, joissa tartuntariski on olemassa, tai tapaa tartuntariskistä huolimatta) .  Mä saattaisin elää kuten sinäkin, jos mulla ei olisi etätyömahdollisuutta. Tai no jos mulla ei olisi etätyömahdollisuutta, olisin ollut jo pari vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta siis olettaen, että voisin tehdä muutakin työtä kuin etätyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun tilanteesi ap on ihan erilainen kuin monella ketjuun vastanneella. Sulla ei ole edes mahdollisuutta huolehtia siitä, että et saa koronavirustartuntaa. Sä saat sen, jos saat, ja sen vuoksi sulle  on ihan sama, mistä tai keneltä sen saat. Mulla on pari tuttua, (toinen työskentelee hoivakodissa ja toinen päiväkodissa) ja kumpikin viettää ihan normaalia elämää. Käyvät viikonloppuisin baareissa, tapaavat kavereitaan, reissaavat ympäri Suomea  jne. Heidän puolisoillaankaan ei ole etätyömahdollisuutta ja lapsensa ovat koulussa tai päiväkodissa. Miksi he eivät tapaisi kavereitaan, kun tapaavat joka päivä niin paljon muitakin ihmisiä? 

Ihmiset, joilla on mahdollisuus huolehtia, valitsevat sitten joko ylimääräisten kohtaamisten välttämisen tai huolettomamman elämän. Jos kuuluu itse riskiryhmään tai joku läheinen kuuluu, on aika ymmärrettävää, että valitsee ylimääräisten kohtaamisten välttämisen. Mitä järkeä olisi - siis koronan suhteen - tehdä etätöitä, käyttää kauppojen kotiinkuljetuspalveluita jne, jos kuitenkin kävisi kavereineen baarissa? Baarireissuhan vesittäisi kokonaan muut suojautumistoimenpiteet. 

Sinun mielestäsikö on joko tai? Jos näkee kavereita, voi nähdä muutamaa. Voi olla käymättä baareissa, välttää kaupassa käyntiä ja harrastuksia ja pitää mahdollisuuksien mukaan maskia ja turvavälejä. Ei se ole "ihan sama", mutta niin kauan kuin minulle ei palkkaa kotiin makseta, minun on mahdoton vaikuttaa siihen, että kuinka paljon töiden puolesta näen ihmisiä.

On se joko tai siinä mielessä, että jos ei ole kuin yksi vaihtoehto (eli työssäkäynti, jossa tapaa paljon ihmisiä ja ehkä myös niitä koronapositiivisiakin) tai kaksi vaihtoehtoa (ei tapaa ketään sellaisissa tilanteissa, joissa tartuntariski on olemassa, tai tapaa tartuntariskistä huolimatta) .  Mä saattaisin elää kuten sinäkin, jos mulla ei olisi etätyömahdollisuutta. Tai no jos mulla ei olisi etätyömahdollisuutta, olisin ollut jo pari vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta siis olettaen, että voisin tehdä muutakin työtä kuin etätyötä. 

Mutta tähän kommenttiini vielä, että jos mulla ei olisi etätyömahdollisuutta, kunnioittaisin niiden läheisteni, ystävieni ja kavereideni, jotka eivät halua ottaa turhia riskejä, päätöstä. Eli tapaisin vain niitä, joita ei haittaisi, vaikka saisivatkin multa tartunnan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, minä hain kyllä tässä nyt vastauksia niiltä, joilla on ystäviä ja sosiaalista elämää normitilanteessa enkä etätyössä olevia. Näyttäisi nimittäin juurikin siltä, että nämä eristäytyneet ovat niitä, jotka ovat etätyössä työttömiä, eläkeläisiä eivätkä muutenkaan siis juuri kotoa poistu. Löytyykö tosiaan niitä, jotka ovat esimerkiksi irtisanoutuneet työstä "suojatakseen" itseään ja muita?

Ap

Matkustan normaalisti paljon, tapaan ihmisiä,meillä on isoja juhlia. Nyt ei ole. Näen ystäviä niin, että käymme monen tunnin kävelyllä tai juttelemme vain etäyhteyksin.

Tässä välissä niin taas sukulaisia, mutta kun tautimäärät nousivat, sovimme tauosta, että joulu pelastuisi. Tylsää, mutta tämä on nyt tällainen vuosi. En suojele erityisesti ketään, haluan kantaa korteni kekoon.

Käyn kyllä.kaupoissa maakin päässä ja lounasravintoloissa.

Eli sinäkin näet kavereita :) Erona se, että itse vältän lounasravintoloita.

Mä vähän luulen, että monilla, jotka eivät näe nyt kavereitaan ollenkaan, kaverit asuvat sen verran kaukana, että mikään iltalenkki tai muu yhteinen ulkoilu ei ole mahdollista. Tai sitten kavereita ei kiinnosta sellaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika on ollut todella ihanaa. Ei tarvii nähdä ketään, voi vaan olla ihan rauhassa kotona ja lukea, pelata ja kokkailla. Mielenterveys on parantunut paljon, päihteitä kuluu vähemmän kun ei tarvitse aina vetää suojakänniä kun joutuu sosialisoimaan ihmisten kanssa. Ihanaa rauhaa. Jatkuispa ainakin vielä ens kesään ainakin tää hermoloma.

En tajua, miksei tällaiset ihmiset normaalitilanteessakin vaan sano kaikille, että ei kiinnosta olla yhteyksissä. Pahinta, mitä voi tapahtua, on kai se, että ihmiset suuttuvat. Mitä väliä sillä on, jos heitä ei muutenkaan halua elämäänsä?

Käyn ihan normaalisti töissä. Töissä tulee jonkin verran ihmiskontakteja.

Yleensä sosiaalinen elämäni on rikasta, meillä on suuri kaveriporukka ja nähdään viikon tai parin välein. Nyt koronan vuoksi ei porukalla olla nähty juhannusta lukuunottamatta. Muutamaa kaveria näen, harvemmin kuin yleensä. Ihan kokonaan en ystävistäni voisi eristäytyä, pääkoppa ei kestäisi. Pyrin kuitenkin pitämään kohtaamiset minimissä.